olen 13wee tyttö, ja pelkään oksentamista.
tai en oikeastaan oksentamista, vaan pahaa oloa.
mä oon ollut elämäni aikana hyvinkin terve, oksennustauti on ollut 5 kertaa, voiko pelko johtua siitä etten ole sairastanut kyseistä tautia useasti?
mä pelkään tulevani hulluksi tän asian kanssa, onko mulla päässä vikaa vai onko tää asia sellanen mikä lähtee ajan kanssa pois?
äiti sanoo että se lähtee kun mä aikuistun ja kasvan järkevämmäksi...
halusin vielä kysyä teiltä.
ps. onko kokemuksia?? pliis kertokaa.
pps. asiallisia vastauksia kiitos!
tai en oikeastaan oksentamista, vaan pahaa oloa.
mä oon ollut elämäni aikana hyvinkin terve, oksennustauti on ollut 5 kertaa, voiko pelko johtua siitä etten ole sairastanut kyseistä tautia useasti?
mä pelkään tulevani hulluksi tän asian kanssa, onko mulla päässä vikaa vai onko tää asia sellanen mikä lähtee ajan kanssa pois?
äiti sanoo että se lähtee kun mä aikuistun ja kasvan järkevämmäksi...
halusin vielä kysyä teiltä.
ps. onko kokemuksia?? pliis kertokaa.
pps. asiallisia vastauksia kiitos!
Vastaukset 19
Vanhimmat
Kun luin tuota sinun juttuas se oli tosi tuttua!Mulla on ollut ihan samanlainen juttu. Se kesti mulla itseasiassa aika pitkään. Sitä ei ollu ihan pienenä mut siinä jossain 15 vuoden jälkeen se alko.
Minäkin luulin et oonko minä hullu tai jotain =) Pelotti tosi paljon enkä minä etes kertonu siitä kellekään. Pelkäsin ihan sairaasti sitä pahaa oloa ja myös sitä oksentamista. Olin ihan hysteerinen jos kuulin että jollakin kaverilla on huono olo tai sillä koskee mahaan.
Yritin pysyä kaukana siitä kaverista aina ja pesin hirveesti käsiä. Koko ajan pelkäsin et se tarttuu minuun. Nyt oon 19 ja viime keväänä muhun tuli oksennustauti ja arvaappas mitä!?
Sen jälkeen en oo huonoa oloa ja oksentamista pelänny! Arvaa helpottiko. Enää ei tarvii pelätä ja ei tarvii heti hautautua jos kuulee että jollakin koskee mahaan ja on huono olo =) Mä luulen että kun sinä pidät seuraavan oksennustaudin ni sen jälkeen sua ei pelota enää.
Tää pelko on varmaan semmonen psyykkinen juttu että kun sen kokee ni sen jälkeen se ei enää pelota! Oletko pitäny sen jälkeen ku tämä pelko alko niin oksennustautia? Miten pitkään tämä on jatkunu sulla? Toivottavasti kaikki järjestyy ja tää pelkotila häviää sulta. Minä nimittäin tiedän miltä tuntuu kun pelkää sitä huonoa oloa ja oksentamista!!! Jos sulla on jotain kysyttävää niin kysy ihmeessä! Kyllä kaikki järjestyy!
hei kiitos, toi sun juttusi helpotti todella paljon.
mut sillon kun sä pelkäsit, pelkäsitkö sä koko ajan? kun mä en pelkää koko ajan, vaan ns. jaksoittain.
n. viikon mä pelkään, mut sitten se pelko menee johonkin. pari-kolme viikkoa menee, etten mä edes ajattele koko asiaa. mut sit se tulee takasin, vähäks mua aina vituttaa kun mä tiedän etten mä ole kipeä, mutta silti toinen osa minusta luulee minun olevan kipeä jos näin voin sanoa.
niin, tässä mun asiassa on se, että jos mulla on maha kipeä, mä luulen että nyt oon kipee.
jos mä oon kalpea, niin sillonkin mä varmaan oon kipeä.
en mä kestä tätä pelkoa enää, toivottavasti tämä menee pian ohi!
niin ja kiitos sulle vielä kerran, joku ainakin ymmärtää:)
Kiva kun helpotti! Se pelko nyt yleensä minulla tuli sillon kun esim kuulin että oksennustautii on liikkeellä tai joku läheisistä sano et koskee mahaan ja on huono olo. Joskus oli niin että en muistanu koko asiaa. Sillon tuli kans aina se pelko jos itellä koski mahaan ja oli vähä semmonen outo olo. Sillon pelkäsin tosi paljon ku muhun tuli se oksennustauti. Kun se tuli se huono olo ni tuntu että nyt kuolen!=) Mut sen jälkeen ei pelosta ei näy jälkeäkään! Se on muuten jännä tunne että ennen sitä sairastumista pelkäsin ihan hullun lailla mut sit yhtä äkkiä se katos. Jännä juttu mut onneks se pelko on ohi! Kyllä se sullakin menee ohi. Yritä olla ajattelematta asiaa ja ajattele niin että jos se huono olo tulee ni se ei kestä pitkään ja oksentaminen helpottaa! Voimia ja pärjäile! Hauskaa uutta vuotta 2004! =)
kiitos samoin sulle myös!
mun uuden vuoden lupaus: "en pelkää"
nuoruus niin kuin aikuusiässäkin voi olla monenlaisia pelkoja, yks pelkää toria, toinen hissiä, kolmas pimeetä jne.. kyseessä fobiat.
pelot eivät tarkoita sitä, että olisi tulossa "hulluksi". voivat häipyä aikanaan, joskus voivat olla poissa ja sitten taas palata. suosittelen, että käyt juttelemassa asiasta kouluterkkarisi tai vaikkapa koulupsykologisi kanssa- saat varmaan apua ja vinkkejä mitä voit tehdä kun koet pelkoa .
ei mun niin kauas tarvitse lähteä juttelemaan, äidin kanssa voi jutella ja nyt kun te ihmiset olette vastailleet, ei pelkoa näy..
pitää vain ottaa itseään niskasta kiinni ja lopettaa pelot, niin se on.
ps. ei meen koulussa ole psykologia! :)
Itse olen kärsinyt tästä koko ikäni, ja pienenä sairastin oksennustautia varmasti kerran vuodessa, joten omalla klohdallani tähän ei auta pelkojen kohtaamiset.
(Olen kopioiunut tämän toiselta foorumilta omasta kirjoituksestani, koska en jaksa uuestaan kirjoittaa)
Pelkään:
- muiden oksentamisen näkemistä sekä vain sen hajun haistamista, oksentamisen kuulemista, sitä, jos joku vain mainitsee, että on huono olo tai minä itse epäilen jonkun olevan huonovointinen
- omaa oksentamistani muiden nähden
Olen pyörtyä kauhusta, jos joku oksentaa. En edes ole nähnýt kenenkään oksentavan moneen vuoteen, mutta silti melkein päivittäin saan pelkokohtauksia tämän takia. Pelon laukaisee pelkästään se, että joku on huonovointinen tai minä epäilen, että joku on huonovointinen. Ja epäilen sitä koko ajan. Tänään koulun ruokalassa joku käveli aika nopeaa astianpalautuspisteelle täyden lautasen kanssa, jätti ne sinne ja lähti nopeastí pois. Ensimmäinen ajatukseni oli, että h'n varmasti oksentaa kohta. Sydämeni rupesi hakkaamaan aivan hirveästi ja minua huimasi ja heikotti ja tuntui, että jalat ovat aivcan hyytelöä.
TAi kerran samassa ruokalassa minun viereisessä pöydässäni istunut sanoi, että hän varmasti oksentaa kohta. Ensin tluli ahdistus ja rupesin miettimää'n, että roiskuuko oksennusta minun päällenikin ja mietin kauhuissani pakoreittiä. Sitten tuli täriseminen, sydämen tykytys, pyörrytys, punastuminen ja muut hirvittävät kauhun oireet. Käteni tärisi niin paljon, että haarukka ei pysynyt kädessäni (oli pakko laskea se alas) ja maidot vaan läikkyivät pitkin pöytää melkein. Tunne oli sanoinkuvaamattoman kauhea, ja pelkäsin pyörtyväni siihen paikkaan.
Tällaisia vastaavia pelkoreaktioita tulee melkein joka päivä. Ja kun joku oikeasti oksentaa, sitä tunnetta ei voi sanoin kuvata - niin hirveää se on.
Omaa oksentamistani pelkään siten, että pelkään oksentavani erityisesti julkisella paikalla. Jos minulle tulee huono olo vaikka luokassa, alan myös täristä, sydän tykyttää hirveää vauhtia, en voi muuta kuin ajatella, että "ei saa oksentaa" ja voin ajatella vain sitä huonoa oloani.
Lisäksi suutun hirveästi, jos vanhempani sanovat, että niiden töissä on monella on se, tai muuten vain joku puhuu siitä.
En ole itse oksentanut 7-8 vuoteen kertaakaan.
Pelon takia minulle on jäänyt hirveästi kammoja monista asioista.
Tiettyjä ruokia en uskalla syödä, en osallistu koulun retkille (esim. tutustumisretki yliopistoon, johon oltaisiin menty bussilla, jäi tämän takia väliin, ja se harmitti), pelkään matkustamista, ulkomaille en ikinä voisi lähteä, laivat, bussit ym. hirvittävät minua, pelkään monia rakennuksia ja tilanteita joko omien tai muiden kokemusten perusteella, en ikinä juo alkoholia, välttelen juoneita ihmisiä jne. Tällaisia esimerkkejä lisää olisi hirveän paljon.
Suojelen itseäni oksennustaudilta suorittamalla erilaisia pakkotoimintoja. Minulla ei ole siis mitään varsinaista pakko-oireista häiriötä, eikä pakkotoimintoni haittaa elämää, mutta minulla kuitenkin on sellaisia. Yleisimmt ovat esineiden koskettelu ja samalla laskeminen mielessä nopeasti kaksi kertaa kymmeneen tai sitten vain pelkkä laskeminen. Joskus mietin, että ei tässä ole mitään järkeä, mutta sitten mieleen tulee, että no sitten herään yöllä oksentamaan, enkä voi ottaa sitä riskiä.
Tässä oli jotain, mitä ensimmäisenä tuli mieleen pelostani.
Itselläni on täsmälleen sama juttu kuin sinulla Minttu. Muiden oksentaminen on pahimpia asioita mitä tiedän! Johtuu ehkä siitä, että olen hyvin herkkä, reagoin asioihin mahallani, tulen heti tosi huonovointiseksi ja oksennus on lähellä jos näen toisen oksentavan. Pyrinkin välttelemään mahdollisimman paljon huonovointisia ihmisiä. Festarit ym. ovat yhtä tuskaa kaiken sen eritteen näkemisestä, muuten olisin innokas kävijä.
Itseäni oksettaa nykyisin yhä useammin ihan joka päivä, kurkkua kuristaa ja tuntuu että oksennus olisi tulossa. Olen paikallistanut tämän Light-limsoihin, joita en voi juoda kulaustakaan nykyisin ilman loppupäivän kamalaa kuristavaa ja oksettavaa tunnetta kurkussa. Siltikintätä oksettavaa oloa esiintyy silloin tällöin.
Toki myös itse käytän alkoholia, mutta pidän sen aina tietyissä rajoissa. Sitä toivoisin muiltakin. En ole oikein ikinä ymmärtänyt tätä kulttuuria, jossa jokaiseen kissanristiäiseen liittyy hillitön ryyppääminen. Kaveritkaan eivät voi nykyisin kokoontua ilman että siihen liittyy juominen. Itse viihtyisin hyvin ihmisten luona ilman sitä viinan pakollista juontiakin.
Nämä pelot vain pahenevat minulla ajan myötä, en ole voinut mennä hammaslääkäriin neljään vuoteen oksentamiskammon takia. Ennen siinäkään asiassa ei ollut mitään ongelmaa, mutta parin kamalan hammaslääkärikäynnin jälkeen pelkokin kasvoi samalla. Olen alkanut työntää sormet kurkkuun ja oksentaa ennen hammaslääkäriä (hassua on, että oksennan itse usein "salassa", mutta toisaalta pelkään oksentamista!), ja se auttoikin hetken muttei enää, oksetus ja hirveä ahdistus tulee silti. Edes hampaita en voi pestä kunnolla, ja oksettaa ajatellakin että joku työntäisi jotain suuhuni, kun en itsekään siihen pysty. Nukutusta en voi ajatellakaan, saati ilokaasua... olen kuullut että moni on ilokaasua saatuaan oksennellut pitkin synnytyssalia jne. Se vasta olisi kamalaa!
Yläasteella tulin myös riippuvaiseksi eucalyptus-karkeista, koska ne helpottivat oksetustani hetkellisesti, joka myöhemmin todettiin pahaksi laktoosi-intoleranssiksi. Karkit saivat huomion kiinnittymään muualle. Edelleen joudun syömään niitä ollessani viihteellä, koska se saa huomioni pois pahoinvoivista ihmisistä. Edelleen menen paniikkiin jos jolla kulla on paha olo.
HUOH! On tämä elämä sitten hankalaa. En vain voi sille mitään, ehkä olen liian herkkä asioiden suhteen. Voimia teille kohtalotovereille!
täällä kärsitään myös!!!! ja pahasti!!!!
itse pelkään myös hirveesti jos joku vain hieman pitelee mahaansa...olen ihan varma että kohta lentää laatta. Alkoholia en uskalla juoda ollenkaan..tai käydä missään paikoissa missä joku saattaisi oksentaa.. kaikkein pahin kammo minullakin on että oksentaisin julkisella paikalla. Uutena vuotena ajeltiin autolla kaupungissa, ja mulle tuli ihan oksettava olo...siinä sitten iski hirveä kammo ja pelko kun liikennevalojakin oli paljon ja matkaa sivummalle.
lisäksi olen ruvennut pelkäämään että mieheni saisi mahataudin...aina lievä jännitys kun se tulee töistä, että ei kai vaan tänään sitten ole tarttunut jostain.
itse en voi koskea ulkona mihinkään paljainkäsin..aina hanskat kädessä tai sitten hillitön käsienpesu kun saavun kotio.
itselläni myös tullut jonkun näköisiä pakko tapoja...minulla se liittyy esineisiin ja vaatteisiin..en voi esimerkikisi käyttää niitä vaatteita joita minulla on ollut päällä kun on tullut huono-olo. pelkään että tulee taas . Lisäksi jos ostan uusia vaatteita minut tarvii niitä eka kokeilla yksi ilta kotona päälläni...HULLUA VAI MITÄ!!!! no joo että tämmösta tänne...tsemppiä kaikille.
Minäkään en juo ollenkaan alkoholia.
Eikä tule kuuloonkaan, että esim. söisin jotain ilman käsienpesua. Jos joku valmistaa ruokaa, niin varmastin aina, että onhan hän pessyt kädet. Kysyn myös aina varmuuden vuoksi kaikista ruuista, että onhan tämä vielä hyvää. Minua kammottaa syödä erityisesti roskaruokapaikoissa, koska ties mitä ruokamyrkytyksiä niistä voi saada.
Tämän takia kärsin matkustamispelostakin. Ulkomaille ei tule kuuloonkaan, että lähtisin (en varsinkaan etelän maihin).
Pienenä varsinkin kärsin aina matkapahoinvoinnista ja sittä se pelko on varmasti jäänyt. Ja muutenkin on huonoja kokemuksia, jos joku on sairastunut.
Kerran kuulin, kun joku sanoi sairastuneensa Lapissa lasketteluretkellä oksennustautiin, enkä sen jälkeen ole halunnut lähteä laskettelemaan. Kerran sitten luokkaretkellä (laskettelemassa...) tapahtui niin, että illalla moni valitteli huonoa oloa ja jotkut oksensivatkin. Itsellänikin oli hirveän huono olo, mutta en oksentanut. Tämä vain varmisti käsitykseni siitä, että laskettelemaan en enää voi lähteä.
Tämä kammo on aivan hirveä.
Luin englanninkieliseltä emetofobiasivulta, että oksennuspelkoisilla on yleensä pahoinvointia (ei johda oksentamiseen) keskimäärin 119 kertaa vuodessa, kun ei-pelkäävillä on vain keskimäärin 15,9 kertaa! Kuulun itse juuri tähän usein huonovointisten ryhmään.
mistä olette saaneet apua ? mikä auttaa pelon hallisemisessa?
ei siinä mikään auta, sun täytyy vaan ottaa ittees niskasta kiinni ja miettiä jotain muuta.
100% varmaa on se että jos se tulee, se tulee, mut jos se ei tuu, se ei tuu.
Mut ei siihen oksentamiseen kuole, ja sitten kun on maha tyhjentynyt, tulee hyvä olo.
Joo, anna pelon tulla ulos, sanot vaan itsellesi, ettei sulla ole mitään pahoinvointia. Mut jos ei tepsi ja oksettaa, oksenna! Ei se niin pahaa tee. Sen jälkeen huomaat, että olo on loistava. Ps. Sulla saattaa olla jotakin fobioita joihinkin asioihin, mut käy lääkärissä jos ei asiasta tule mitään. Ja yksi 90%-varma (ainakin mulla), jos tulee huono olo, niin osta POSTAFEN-nimisiä lääkkeitä, (matkapahoinvointi, yms.), tehoo huonoonkin olotilaan ja niitä saa apteekista ilman reseptiä! Tsemppiä!
Moi!
Mulla oli pienempänä toi sama jutta, mut ei enää. :) joten hymyä huuleen. Kyllä sen ajan kanssa pitäis mennä ohi. Kärsivällisyyttä. :)
-angel
Enpä olis koskaan arvannut, että muutkin (jopa näin moni) kärsii samasta ongelmasta!
Oli uskomatonta lukea teidän kaikkien juttuja ja hämmästellä miten samanlaisia tunteita ja ajatuksia muillakin on.
Mä en muista millon se alko, mutta ainakin kärsin siitä jo kolmannella luokalla (nyt olen 20-vuotias). Puhun menneessä aikamuodossa, koska olen päässyt pelosta ainakin osittain jo ylitse... siitäkin kerron kohta.
Mä tiedän tasan, miten hirveää on kuulla, että oksennustautia on liikkeellä! Käytännössä se oli aina melkein pahempi uutinen kuin sodan syttyminen! Mä yritin olla kaikkialla mahdollisimman paljon hengittämättä (bakteerithan kulkeutuu myös ilman kautta) samaa ilmaa muiden kanssa. Pidin huulia tiukasti yhdessä pisaratartunnan välttämiseksi jne. Muistan hyvin sen hirveän ahdistuksen, joka pienestäkin mahan kipristyksestä seurasi... minäkin reagoin paljon mahallani ja siksi pieni kipristys muuttui isoksi kivuksi ja pahaksi oloksi heti, kun automaattisesti aloin pelätä oksennustautia. Järkyttävä oravanpyörä.
Tietäisittepä vain kuinka usein poikaystäväni on joutunut keskellä yötä raahaamaan minut kotiin, kun olen paniikin omaisesti pienen mahakivun yllättäessä pelännyt oksennustautia hänen luonaan. Olisiko mikään hirveämpää kuin oksentaa toisen kotona!?
Saisin kirjoittaa koko yön, jos haluaisin kuvata edes puolet siitä ahdistuksesta, mitä oksennustauti ja sen pelkääminen on mussa saaneet aikaan. Mutta mun ei tarvi, koska te tiedätte. Kerrankin joku ymmärtää!
Kuten sanottu, mä olen jo lähes "kuivilla". Eräänä kauniina iltana noin vuosi sitten, mä valmistauduin nukkumaan ja kuulin miten pikkusisko viereisessä huoneessa valitti mahakipua ja huonoa oloa. Mä purskahdin itkuun melkein välittömästi ja aloin heti tarkkailla omaa oloani. Kuinkas ollakkaan... parin minuutin päästä mä aloin tuntea mahassani varmoja merkkejä. Nyt se sitten oli tapahtumassa!! MIKSI MULLE!!!!!! Ehkäpä siksi, että niin piti tapahtua. Mun pelon oli loputtava, mutta ei vielä sinä yönä. Mä istuin sängylla koko yön. En nukkunut silmällistäkään vaan istuin valveilla, koska sillä tavalla pystyin kontrolloimaan mahaani niin, että pystyin välttämään oksentamisen.
Maha oli tosi kipeä... oksentaminen olis varmasti helpottanut, mutta mä vannoin itselleni, että mä pääsen sen yli oksentamatta! Tuli aamu, ja mä istuin sängylläni. Pikkuhiljaa totuin huonoon oloon ja uskalsin ottaa jopa askeleita. Sitten ihan yhtäkkiä mulle tuli sellanen yökkäysrefleksi´.. ehdin just ja just vessaan. Se ei ollut mitenkään erityisen hirveää. Ei oikeastaan yhtään. Ja parasta oli, että sen yhden ainoan oksentamisen jälkeen mä olin terve. Paha olo meni pikkuhiljaa pois ja jo samana iltana mä söin vähän jotain.
Mä tiedän, ettei teistä ole kiva kuulla noin yksityiskohtaista selostusta, mutta mun oli pakko kertoa. Enää mä en pelkää. Mun maha reagoi edelleenkin kaikkeen mahdolliseen, mutta ei se oksennustautiin johda. Ja jos se tauti joskus taas tulee niin eiköhän siitä taas selvitä vuorokaudessa.. eihän se ole kärsimys eikä mikään :) Ja aina on muistettava, että pieni sisäinen puhdistautuminen vie vain ylimääräisiä kiloja ;)
Ja sulle "hulluko?".. et todellakaan ole hullu. Just sun ikäsenä munkin pelko oli pahimmillaan. Ja se on todellista.. mä tiedän. Hengität vaan syvään ja odotat viisi minuuttia. Tiesitkö, että kun oksennustauti tulee niin se tulee kerralla, eikä pikkuhiljaa... ensin on outo olo ja viiden minuutin päästä sitä ollaankin jo pää pöntössä. Ehtii sitä murehtia sitten, kun se tulee.
Tärkeintä on muistaa, ettei siihen kuole. Toivotaan nyt vaan, että se ensimmäinen tauti iskis pian... niin hirveältä kuin se kuulostaakin niin se auttaa!
Koittakaa jaksaa!
"Tärkeintä on muistaa, ettei siihen kuole. Toivotaan nyt vaan, että se ensimmäinen tauti iskis pian... niin hirveältä kuin se kuulostaakin niin se auttaa!"
Kuulostaa aivan samalta kuin mitä terveydenhoitajani sanoi minulle kun "tulin ulos kaapista" tämän fobian kanssa. Loukkaannuin verisesti, että joku jonka pitäisi ymmärtää, toivoi että saisin mahataudin, "Jotta näkisin että siitä selviää". Jotkut ihmiset varmaan parantuu tästä jos sairastavat taudin ja huomaavat että ovat edelleen elossa, mutta en minä. Olisin valmis tappamaan itseni jos saisin mahataudin.
EHKÄ, jos tietäisin koska se iskee, ja pääsisin hyvissä ajoin omaan kotiin ja saisin olla yksin, ehkä selviäisin. Mutta pahin pelkoni on se että se puhkeaa jossain julkisella paikalla, mistä ei pääse kotiin missä ihmiset eivät näe. Kouluun meno on vaikeaa erityisesti talvisin, koska epidemioita on liikkeellä. Jos tauti iskee keskellä koulupäivää, sieltä pitäisi jollain ihmeen keinolla päästä kotiin. Autoa en omista, joten bussi olisi ainoa vaihtoehto. Jollen olisi kuollut häpeään oksentamalla koulussa, kuolisin varmasti häpeään viimeistään bussissa.
Tämä "ihmeparantuminen" kuullostaa todella epätodelliselta, vaikka kai se on pakko uskoa että niinkin voi käydä. Minut on ainakin sidottu tähän pelkoon loppuelämäkseni.
Sain itseni huonovointiseksi pelkällä ajattelulla.
auttakaa... mun veljellä oli oksennustauti viikko sitten, ja mä pelkään että saan sen vieläkin, vaikka tarttuma-aika on 2-3 päivää!!
hei tää on hullua ja huvittavaa! =D
mä tiedän etten oo kipee, mut silti päässä pakottaa tieto että mä oon varmaan pian kipee..
mut noi teidän kirjoitukset auttaa, kun lukee niitä uudestaan. kun mä tiedän että jos on kipeä, on kipeä ja se menee ohi.
ainakin teidän kirjoitukset ovat auttaneet mua!
ja kiitos siitä, ja tsemppiä kaikillee!!
Koen myötätuntoa sinua, keskustelunaloittaja, kohtan ja teitä muitakin ja itselläkin on kyseinen fobiaa..ihan hirveä..
En halua pelotella sinua kesk.aloittaja, mutta kerron kuitenkin jotakin..mutta se EI tarkoita, että se sinulla pahentuisi, mutta kerron silti
tapauksestani jotakin ja joitain kysymyksiä...
mutta joka tapauksessa haluan minäkin todella todistaa, että fobia ei ole hulluutta, vaan sille on järkevä syy, eikä se vaikuta mielenterveyteen, vaikka siltä kuin tuntuis.
Mua alkoi hirveesti ahdistamaan, kun kerroitte, että teillä on peloista huolimatta ollut sitä tautia. Mull akun ei ole. Koen syyllisyyttä. Miten käsitellä sitten tämä asia!? Tietysti henk. koht. ajattelen niin, ettei Jumala anna kenellekään kärsimystä liikaa ja tietää, mikä on parhaaksi.
Mutta ihminen on heikko..mua pelottaa ihan hirveästi, kun joku sanoi yhdes yleises paikas oksentaneensa niin, että silmistä tuli vettä.
Mua rupes pelottaa, et millon se on tapahtunu jne.
Sitä ei ole ihan kahta vuorokautta aikaa, joten pelko on voimassa..hjälp..
Tiedättekö kuinka kauan joistain tavaroista yms tarttuu tauti? Tai jostain ihmisestä taudin jälkeen?
Mul menee tää kyl koht jo ärimmäisyyksiin, jos kuulen, että jossain on jollain uhono olo, sitten jos en pääse pesemään käsiä ja vaikk ajoudun menemään kouluun ja koskemaan oven kahvaan, saatan pelätä sitä oen kahvaa vaikka kuinka kauan.huh.
Siedätyshoitoa: eräällä koulun opettajall aoli alkusyksystä se tauti joskus syyskuun alussa.
Ja eräässä puheviestinnän kurssissa jouduin koskemaan viime viikolla monta kertaa..
Mutta siis onko kenelekään auttanut kammoon mikään muu, kuin oksentaminen?
Ja onko muita, kenellä ei ole ollut sitä tautia kuin noin ehkä kerran tai kaks tai ollu muuten se tauti, muttei joutunu oksentamaan?
Mutta se, minkä olen oppinut on, että
kaikkiihmiset ei oksenna yhtä helposti ja paha olo voi johtua vaikka mistä, varsinkin paniikista, joka ei välttämättä todella tarkoita, että olisi se tauti.
VOimia!
Aloitappas semmoinen viikonloppu harrastus, että varmasti se purjo sieltä tulee. Humalassa se ei koske ollenkaan ja tällälailla se pelko lähtee. Mallas on vastaus