Kun siitä ikäerosta on ny puhuttu...

Mä sekaannuin eräällä opiskelujaksollani mua REILUSTI vanhempaan mieheen. Olen 21 ja hän 42 v.

Päivääkään en ole osannut katua, vaikka olisin kai halunnutkin.

Hauskaa oli, niin kauan kuin sitä kesti. :-)

Ikäeroon meidän juttumme ei kaatunut, vaan hän oli kolmen lapsen isä ja naimisissa.

ite oon 16 ja mulla oli jätkä jo´ka oli 25. se ei haitannut muita kuin ulkopuolisia. niin, ja mua alussa... kun ajattelin että mitähän muutkin oikein sanoo..

jos sä rakastat sitä ja se sua niin se on ihan sama mikä on ikäero!!

kyllä minäkin olisin mua vanhempien ja nuorempien kanssa kihloissa ja seurustelisin ja naimisissa.ikäeron haitoista viis mennäänpä suoraan asiaan siis jo vain.

jos se ei kumpaakaan osapuolta haittaa. Itse olen seurustellut nyt vähän reilut puoli vuotta itseäni 11 vuotta vanhemman miehen kanssa ja hyvin pyyhkii!!
Eikä se mun kavereita tunnu pahemmin haittaavan että mun ja tietysti sitä kautta niiden seurassa liikuskelee vähän vanhempi immeinen! Eikä toisten mielipiteet meidän ikäerosta enää liikuta! Eläköön ne elämänsä niinkuin haluavat, niin minäkin teen!
Eikä tässä ole kysymys mistään alaikäiseen sekaantumisesta, mä täytän tänä vuonna 19 ja sanotaan vaikka että Tomi täyttää 30!!
Ja jos Tomi ei olis musta tosissaan kiinnostunut niin miks se olis puoli vuotta elämästään minuun tuhlannut?!
Enkä mä tosiaankaan etsimällä etsinyt itselleni vanhempaa miestä, kyllä ihan oman ikäisenikin olisi käynyt, mutta näin vaan nyt on! Ja toivottavasti tulee olemaan!!
Aluksi mä kyllä mietin että voikohan tästä mitään tulla, mutta tähän asti ollaan päästy ja katsotaan mihin asti päästään...Asiasta on keskusteltu eikä ikäero vaivaa enää meitä kumpaakaan!
Meillä on osittain samantapainen ajatusmaailma ja samanlaisia tapoja, ja ne asiat ja ajatukset, mitkä meissä ovat erilaisia, täydentävät meitä ja opettavat meille uusia asioita elävästä elämästä!

Jos tosissaan toista rakastaa ja on onnellinen, niin ei kai siihen anna yhden ikäeron väliin tulla!?