Minä, 27-vuotias nainen olen ollut ihastunut tähän baarissa tapaamaani mieheen jo 5 kk ja me ollaan "vaan" kavereita :(
Miten saisin pyyhittyä tämän ihmisen mielestäni etten ajattelisi häntä JATKUVASTI ja KOKO AJAN?!?
Miten saisin pyyhittyä tämän ihmisen mielestäni etten ajattelisi häntä JATKUVASTI ja KOKO AJAN?!?
Vastaukset 10
Vanhimmat
viisi kuukautta on kuule lyhyt aika, joskus voi vierähtää pari vuottakin, että ajattelee toista yhtenään, eikä se silti tuota toivottua tulosta.
"ollaan vaan kavereita edelleen"
Totta, viisi kuukautta on lyhyt aika. Itselle näin tapahtunut kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla sydän palasi kotiin noin kolmen vuoden tuskailun jälkeen. Toinen kerta parasta aikaa menossa pian puolitoista vuotta takana, saa nähdä kuinka paljon edessä ;)
En minä mikään toivoton luuseri ole, ja tiedän kyllä miltä tämä vaikuttaa ulkopuolisesta. jos se olisi mahdollista niin olisinhan minä tappanut jo ajat sitten kaikki tunteeni, sillä eihän niistä ole kuin harmia. Mutta sitä ei kukaan pysty tekemään, sillä olenhan minäkin vain ihminen ja kaipaan siinä missä kaikki muutkin.
Järki palaa joskus, mutta sydämestä jää aina pala puuttumaan.
Kyllä ne kummasti tunteet viilenee, kun saa rajut pakit. Eli kertomaan vaan ja pakkeja odottelemaan...
Mielestäni rohkeutta puuttuu kyllä aimo annos, ellei uskalla tunteistaan kertoa!
Tottahan toki minä molemmilla kerroilla pakit olen saanut :(
Toisista vaan tykkää siltikin ja toisista ei kuitenkaan.
Niin. Se rohkeushan isolla R:llä minulta puuttuu...Jos pakit saisin, niin varmasti pääsisin hänestä yli helpommin, mutta kun ihminen on vaan niin typerä, ja itsesuojeluvaisto pelaa, että se on helpompi elää omassa haavemaailmassa ja toivossa, että jospa kuitenkin...
Pari vuotta!?! En minä niin kauan saa olla ihastunut..En saa! Hui kauhea...
Kiitos viesteistä ja "kannustuksista"!
Niinpä, Elämä ois aika helvetin paljon helpompaa, ko tunteet tottelis järkeä...
Tällä yksi kohtalotoveri, joka on ollut toista vuotta ihastunut ja jonka ihastus senkun syvenee koko ajan. Viimeiset puoli vuotta tämä on ollut aivan kamalaa. Ihastuksen kohde on esimieheni joka on myös läheinen työtoverini. Eli minä en edes voi koskaan "rohkaistua" niin paljon että voisin saada pakit. Pakit eivät lisäksi minuun edes vaikuttaisi, sillä järjellä meillä ei ole muutenkaan mitään mahdollisuuksia, molemmat avoliitoissa tahoillamme, minulla myös lapsia, hänellä vasta lapset ym. perhe-elämä edessään ym.
Pelkään mennä töihin loppiaisen jälkeen, sillä itselläni on ollut poikkeuksellisen rauhallinen olo koko joululoman ajan, ehkä siksi koska lomalle lähtö oli niin ihana, kun uskalsin vihdoin halata häntä Hyvän Joulun toivotukseksi ja itselleni jäi tosi hyvä fiilis. En ole tavallaan kaivannut häntä yhtään ja pelkään että rupean taas kärsimään täysillä kun näen hänet.
Ystäviä siis olemme, mutta kun sydän haluaa enemmän :-(. Siispä vaikka kuinka toivon uudelta vuodelta seesteisyyttä nin pelkään että "kidutus" töissä jatkuu...
Toi on ihan totta, kun saa pakit, ja se sanotaan hempeilemättä, ja tylysti, niin se on paras keino saada mun tunteet kuivumaan lopullisesti, ainaki yleensä. Siinä loukkaantuu niin kovaa, ettei kehtaa eikä jaksa ajatella sitä nilkkiä enään..
Sekin auttaa, jos toinen ei osaa antaa pakkeja, niin keksii jotain mistä saa riidan aikaiseksi eli järkkää tavallaan itse itselleen pakit. Josko asia olisi vaikka sitten niin, että "vihaisi" tätä kyseistä henkilö. Tosin itse kestin muutaman viikon, kunnes taas keksin ihastuksestani jotain mukavaa ja taas kaipaan, eikä siihen edes auta se että etsii uuden vielä ihanamman, kun ei kiinnosta etsiä! Itse en ainakaan pysty olemaan edelleen vain kaveri, välillä on niin kova ikävä, että ihan sattuu :(
Heh! Itselläni pahin tapaus on kesti n. 3 vuotta, teininä taisi olla joku pidempikin.
Paras tapa unohtaa toivoton ihastus on se, että etsit pikaisesti ja kaikin keinoin vielä ihanamman. Kyllä niitä löytyy.
Lisäksi kannattaa listata ylös kaikki pakkoihastuksen huonot puolet ja faktat, joiden takia ette kuitenkaan voisi olla onnellisia yhdessä tai joiden vuoksi suhde ylipäänsä on mahdoton. (Tästä ei ehkä ihan aluksi ole apua...)