ne kintut ristiin niin ei tarvitse porata mitään abortti asiaa. Ja jos ehkäisy pettää, niin sitten aborttiin, ei se ole sen kummempaa kuin hampaan poisto, pelkkä solumöykky. Ja hihhulit voisi moraalisaarnoineen painua sinne missä pippuri kasvaa, säälittävää vinkumista syntymättömän oikeuksista, kun miljoonat jo syntyneet ja ei niin toivotut kersat kuolee nälkään ja sairauksiin ja usein vielä sodissa, jotka hihhlit ovat aiheuttaneet. Oksettavaa kaksinaismoralismia!
VOI HYVÄNEN AIKA!
fifi
663045
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 66
Vanhimmat
muuta viserrä...ydinkysymyksiin ei lisäksi vastata. Kunhan hihhuloidaan.
Tuli kyllä jo selväksi.
Miten selität sen, että abortin tehneet eivät ole koskaan enää entisellään henkisesti??? Hampaan poistoa tuskin moni muistelee, aborttia kyllä.
Fifi, olet nii-in viisas että ehkä voit poistaa koko maailman ongelmat :)
väite, ettei abortin tehnyt ole koskaan enää entisellään henkisesti?
Montaako aborttipotilasta olet hoitanut, ennen ja jälkeen abortin?
Eiköhän ihminen muistele kaikkea, minkä hän muistaa?
siitä tuskin tulisi moinen poru, ellei hihhulit aivopesisi muita uskomaan, että he ovat tehneet murhan yms älytöntä. Nimittäin; vaihtoehtoja on 2 abortti ja ei abortti. Eiköhän se abortti jää tekemättä, jos sitä katuisi enemmän kuin tekemättä jättämistä. Ne jotka parkuvat vuosia tehdyn abortin vuoksi, ovat valmiiksi narussa vedettäviä raukkoja, jotka eivät tahdo muuta kuin sääliä ja huomiota osakseen. Muut jatkavat elämäänsä ja tajuavat tehneensä siinä elämän tilanteessa oikein.
oikein ja hyvin perusteltu. Asia on juuri noin.
Olen mielenterveyshoitaja. Aiheesta on myös tehty tutkimuksia.
Useat potilaat katselevat lapsia koko elämänsä miettien millainen olisi heidän lapsensa nyt, he jopa heräävät yöllä vauvansa itkuun vaikka sitä ei ole. On paljon ihmisiä joille abortti on liikaa, ei auta vaikka heille tolkutetaan ettei se ole murha.
>>>>Miten selität sen, että abortin tehneet eivät ole koskaan enää entisellään henkisesti??? Hampaan poistoa tuskin moni muistelee, aborttia kyllä.
myös minä työskentelen samalla alalla kuin sinä, ja olen äärimmäisen harvoin törmännyt ihmisiin, joillaisia kuvaat. Siihen nähden, miten paljon tässä maassa tehdään raskauden keskeytyksiä, kuvailemasi tapaukset ovat todellakin häviävän pieni marginaaliryhmä. Valta osa, uskallanpa veikata (ja tämä on nyt sitten oma veikkaukseni) 90 prosenttia abortintehneistä kokevat ensisijaisesti helpotusta, eikä jatkuvaa syyllisyyttä ja psyykkisiä häiriöitä, harha ääniä ja muita mielenterveysongelmia. Kyllä kuvailemiisi häiriöihin on ensisijaisesti joku muu syy, esim. vastentahtoisesti tehty abortti voi tuntua jo valmiiksi masentuneesta tai tasapainottomasta ihmisestä isolta asialta, mutta yksinään en usko ko toimenpiteen aiheuttavan sen kummempia ongelmia. Asia on eri, jos esim. hartaasti toivottu lapsi joudutaan abortoimaan esim vaikean sairauden vuoksi myöhämmäisessä vaiheessa ( ts synnyttämään ennen aikaisesti) tai nainen syystä tai toisesta on todellakin pakotettu aborttiin. Mutta nämä ovat niin harvinaisia tapauksia kuitenkin, että niitä ei kannata vetää mukaan tähän keskusteluun, eikä niiden harvojen tapausten pohjalta kannata lähteä yleistämään.
Ja kauhea provo, tuo ihminen ei ole hoitanut kuin hyvät naurut alan ihmisille :)
Ehkä olet niin tyly hoitaja ettei ihmiset kerro sinulle asioitaan? On totta että abortista vaietaan usein, mutta se on usean ongelman taustalla.
Perustuu vuosien kokemukseen. Minulla on vaitiolovelvollisuus potilaista ja rekistereistä. Valitettavasti sairaskertomukset eivät ole julkisia. Mutta ilmoitan niitä tutkimustuloksia mitä on muissa maissa tehty, kunhan vain pääsen lomalta töihin.
kukaan ei usko tuota hömppää mitä yrität änkyttää, ei kukaan, joten säästähän vain omat provosi ja mene leikkimään tuonne nuortenpalstalle ikäistesi seuraan ;) mm
tuohon nimimerkki kielenkäyttöön verraten en todellakaan usko, että olet lähellekään aikuinen. Mutta onhan se mukava,jos haaveilet tulevaisuudessa hoitoalan työstä; tosin tuo yliampuva ja lörpöttelevä tyylisi ei kylläkään ole omiaan parantamaan suomen terveydenhuollon mainetta...
Olet sama kuin mutta mitäpä tuosta. Lue jonkin aikaa tätä palstaa missä naiset kertovat kokemuksiaan aborteista. Eivät he turhaan kerro siitä miten se heitä kaduttaa/ahdistaa. Vieläkö vaikuttaa sitten siltä että ovat käyneet "hampaan poistossa"? Kaikki eivät ole niin kovia ja tunteettomia kuin sinä.
Olen toiminut alalla 8 vuotta, olen nuori ja nuorekas yhä. Älä usko jos et halua ja ilmeisesti et haluakaan. Olet ehkä itse päätynyt aborttiin ja hoet "ei se missään tunnu, olen vahva jne."
Minäpä uskon, että sinä olet käynyt täällä palstalla kirjoittelemassa vaihtelevilla nimimerkeillä itkuvirsiä tehdyn abortin kauheudesta...
Ehkäpä sinä olet syystä tai toisesta joutunut tekemään abortin tai et jostain syystä kykene saamaan omaa lasta ja toisten tekemät abortit tuntuvat sinusta siksi niin ylimaallisen julmilta. Samoin kuin ihmiset, jotka eivät suhtaudu niihin sinun mielestäsi asian vaatimalla vakavuudella.
Siksi yrität täältä netin kautta vaikuttaa muiden päätöksiin, etteivät tekisi abortteja.
Syytteesi kovuudesta ja tunteettomuudesta paljastavat sinut viimeistään huijariksi. Yksikään mielenterveysalalla työskentelevä ei antaisi moista lausuntoa ihmisestä parin nettikirjoituksen perusteella. Piste.
ja aamen. Koko sydämestäni tunnen sääliä tätä hennaa kohtaan, hän jos kuka tuntuu tarvitsevan ammattiapua :(
...samoin tunne sinua kohtaan:) Kannattaa mennä juttelemaan siitä omasta abortistasi, sillä tuollaisen taakan kantaminen alkaa jo näkyä pahasti.
hassu pieni tyttö, anna olla jo, turha jatkaa moista hölmöä piip jauhantaa, eikö? tämä kun ei liity mitenkään enää edes ko aiheeseen?
Minulle ei muuten ole tehty koskaan aborttia, mutta jos nyt ei- toivotusti tulisin ehkäisyn pettäessä raskaaksi, tekisin sen ilman muuta, ihan hyvällä omallatunnolla :))
mielenterveyshoitaja my ass....jep, näytäpä ne tutkimukset, niin palataan asiaan! kannattaisikohan pitää suuta soukemmalla asioista, mistä ei mitään tiedä...enopä ihmettelisi, vaikka olisit joku provoista tykkäävä mies....
Pakko huomauttaa tähän väliin,että tuskin täällä palstalla purkavatkaa sydäntäänmuut kuin ne,jotka ottivat abortin raskaasti?Eiväthän ne muut sitä mielessään pyörittele ja pohdi jatkuvasti,vai kuinka?Jos olet päässyt jonku asian yli ja se ei sinua vaivaa tai kiinnosta,et sinä siitä paasaa!
Minulla oli muuten oikein hauskaa lukiessani keskustelun kulkua.Kiitos piristyksestä!
Olet ilmeisesti niitä ihmisiä joiden on pakko sanoa viimeinen sana että kuvittelevat "voittaneensa".
henna se ei vaan osaa lopettaa ajoissa...onhan se tietty hauskaa, että jaksat hauskuuttaa meitä muita :D
mielenterveyshoitajana varmaan tiedät myös sen, että suurin osa mielenterveyspotilaista lienee "huonoista oloista" (perhetaustat ei kunnossa, rikkonainen koti jne,...).?! itse olen syntynyt skitsofreenikko-alkoholisti-vanhempien lapsiksi -tilanteeseen jossa eivät voineet minua pitää. vaihtoehdot olivat siis abortti ja adoptio. jälkimmäiseen päätyivät, koska abortti oli jo liian myöhäistä. olen tottakai onnellinen siitä että synnyin ja lapseton pariskunta sai minut lapsekseena doption kautta, mutta,... minulla taas on mielenterveysongelmia johtuen traumaattisesta varhaislapsuudestani (biologiset vanhemmat YRITTIVÄT minua hoitaa ja minusta huolehtia, mutta eivät onnistuneet ja minut jätttiin usein heitteille). kumpi siis on pahempi. se että lapsi kärsii vanhempiensa heikosta tilanteesta ja sairastaa jatkuvasti läpi elämänsä masennuksesta ja muista psyykkisistä ongelmista, vai se, että abortin tehnyt nainen hieman suree jossain vaiheessa ratkaisuaan, mutta tietää sen oikeaksi?!
PERUSTELEHAN HENNA TÄTÄ, KUN TIEDÄT NIIN HYVIN.
itse tulin 20-vuotiaana raskaaksi. minulle ei teht aborttia, vaan lapsi syntyi keskosena ja kuoli päivän eletyään. minäkin mietin silloin tällöin millainen lapseni olisi jos eläisi (ja tämä lapsi sentään syntyi elävänä lapsena, eikä tullut ulos pelkkänä "möykkynä"), mutta asiaa suren vain noin päivän vuodessa (se syntymäpäivä) ja se ei minua masenna. en ole iloinen lapseni kuolemasta, mutta uskon, että niin oli tarkoitettu. parepi nin. olen ehtinyt opiskella, hankkia omistusasunnon (velkaa toki vielä) ja kun muutaman vuoden kuluttua opinnot ovat päättyneet ja ehkä minulla on sitten hyvä/sopiva mieskin, niin sitten on lasten aika... näin täällä ainakin.
Noiden muiden neuvojen mukaan sinut olisi pitänyt abortoida!
Miten niin toisten neuvojen mukaan?
Palstalle on ilmestynyt huomattavan älykästä porukkaa kirjoittamaan, joitten sanomana on ollut nimenomaan, ETTÄ RASKAUS ON JOKAISEN NAISEN HENKILÖKOHTAINEN ASIA, KUIN MYÖS SEN PÄÄTTÄMINEN, TEHDÄÄNKÖ ABORTTI VAI EI...
Täällä ei neuvoja anna muut kuin abortin vastustajat, ja sana "neuvo" on kyllä tässä yhteydessä vähättelelyä...puhuisin ennemminkin yksilön oikeuksien mitätöinnistä ja painostamisesta!
Joillekin näkyy olevan hankalaa tuo keskustelun seuraaminen...vai oliko kyse siitä, ettei ymmärrä seuraamaansa?
mikäli se siis olisi vielä ollut mahdollista (oli jo ollut myöhäistä) ja olisin välttynyt näin ollen niiltä elämäni ensimmäisen vuoden kokemuksilta (äiti psykiatrisessa sairaalassa, elin varhaislapsuuteni kaksin isän kanssa kesäasunnoksi tarkoitetussa mökissä, isällä mielenterveys- ja alkoholiongelmia ja en saanut riittävästi ruokaa tai aina ollut edes lämmin, huostaanotta huostaanoton perään), jotka ovat jättäneet minuun ikuisia jälkiä (olin mm. 4-vuotiaana kokonaisen vuoden puhumatta kenellekään, vaikka osasin tuossa iässä jo lukeakin), sairastan paljon masennusta ja sen kautta syömishäiriöitä (tälläkin hetkellä bulimia ja olen n.10 kiloa alipainoinen) ja olen ravannut terapioissa ala-asteikäisestä asti.
olisi siis varmaan ollut ihan järkevä ratkaisu abortti tuossa tilanteessa. olisin vain jäänyt syntymättä ja sillä selvä, mutta enhän minä voisi sitä surra, että en ole syntynyt, jos en kerran ole syntynyt. äly hoi siis!
kukaan täällä tuskin ketään NEUVOO aborttia tekemään. jokaisen tulisi kuitenkin ymmärtää se, että lapsella tulisi olla hyvät lähtökohdat onnelliselle ja turvalliselle elämälle. paras olisi tietenkin huolehtia ehkäisystä, mutta "vahingon" sattuessa on hyvä, että on olemassa vielä mahdollisuus valintaan. jokainen taitaa itse osata parhaiten punnita kykeneekö kantamaan niin suuren vastuun mitä lapsi tuo ja onko elämäntilanne sellainen, että sihen sopii lapsi.
Suomessa on jonossa paljon ihmisiä, jotka haluavat adoptoida lapsen, koska eivät itse kykene saamaan. Adoptio on aborttia parempi vaihtoehto.
kenelle?
adoptio on hyvävaihtoehto? Ei se paras mahdollinen ei-toivotulle lapselle ainakaan ole, joka on joutunut kokemaan jo yhtä jos toista, eikä se synnyttäminen ja ei toivottu raskaus ole sitä äidillekään. Siteeraanpa tässä jota kuta, joka joskus tällä saitilla lohkaisi osuvasti ; aborttikin voi olla rakkauden teko lapselle. Jokaisella kun on oikeus syntyä toivottuna ja rakastettuna.
minä nyt sitä väitäkään, että abortti olisi parempi. olenhan itsekin onnellisesti saanut uudet vanhemmat adoption myötä.
aina adoptiokaan ei ole hyvä vaihtoehto. vaatii biologiselta äidiltä vielä suuremman uhrauksen antaa jo syntynyut lapsi adoptioon, kuin tehdä abortti (päätös on siis paljon vaikeampi). toisaalta 9kk raskausaika vaatii äidiltä todella paljon ja jos tekee pätöksen jo etukäteen, ettei aio pitää lasta, voi olla aika vaikeaa kantaa vasassaan lasta, jonka tietää päätyvän toiselle äidille.
ja vielä lisäisin, ettei adoptiossakaan kaikki aina "loksahda" kohdalleen. sattuipa ottoisänikin myöhemin sortumaan alkoholiin ja oli viinoissaan väkivaltainen minua kohtaan: huom tämä oli siis sosiaaliviranomaisten "testaama" isä, eli "erinomaisen soveltuva adoptiovanhemmaksi"!
joissain tapauksissa abortti on adoptiota parempi vaihtoehto ja lähellekään jokaisesta äidistä ei ole antamaan lasta adoptoon. kun ei itse voi lastaan pitää, on ymmärrettävää, ettei halua omaa lastaan antaa toisellekaan kasvatettavaksi -etenkin kun tietää ettei ehkä koskaan saa tietää mitään lapsen elämästä (siteet katkaistaan täysin ja lapsi saa itse täysi-ikäisenä päättää ottaako yhteyttä, vai ei, biologinen äii ei saa ottaa yhteyttä).
MEILLÄ ON 6KK IKÄINEN VAUVA JA HUOMASIN REIPAS KK SITTEN OLEVANI UUDELLEEN RASKAANA. MIEHENI OLISI OLLUT VALMIS JA HALUKAS PITÄMÄÄN TULEVAN LAPSEN, MUTTA ITSE EN HALUNNUT TOISTA PIENTÄ VAAN PÄÄDYIN LÄÄKKEELLLISEEN KESKEYTYKSEEN!!MIEHENI YMMÄRSI PÄÄTÖKSEN,EIKÄ SIITÄ OLE TULLUT MITÄÄN KINAA.
KOTONA ON TOHINAA PIENEN LAPSEN KANSSA, ENKÄ IHME KYLLÄ OLE PALJON KERENNYT MIETTIMÄÄN TEKOANI!JOKU SAATTAA PITÄÄ MINUA TUNTEETTOMANA, MUTTA EN, SITÄ EN OLE!!!MUTTA TUO PÄÄTÖS OLI MINUN, SE TUNTUI PARHAIMMALTA!!!
Et itse tehnyt aborttia eikä äitisikään, mutta puollustat aborttia. Abortin tekee ne jotka siihen pystyy yleensä, ne jotka sitä ei kestä ei sitä tee... Osa tosin on niitä jotka tekee ja sitten katuu. Itse en tehnyt aborttia koska tiesin etten kestäisi enää itseäni sellaisen jälkeen. Ja nyt kun lapsi on syntynyt, olen erittäin tyytyväinen tulokseen :)
Jos nyt elämää yleensä arvokkaana asiana pidetään? Abortista kiistely on väsyttävää ja aika turhaa. Ketään ei voi pakottaa synnyttämään lasta...
Sanot, että jokaisella on oikeus syntyä toivottuna ja rakastettuna. Kuka sellaisen oikeuden antaa, mistä se tulee? Onko jokaisella oikeus myös elää terveenä ja onnellisena? Miten se sitten taataan? Se, että olisi aina hyvä olla, on tietysti toivottavaa, mutta sellaista oikeutta ei ole kenelläkään. Elämä ei ole sellaista. Eihän elämä ole mitenkään oikeudenmukaista. Toiselle käy paremmin kuin toiselle. Me voimme ainoastaan antaa mahdollisuuden lapselle siten, että annamme hänen syntyä ja teemme hänen parhaakseen sen, mitä kykenemme. Joskus parasta voi olla se, että luovuttaa lapsen muiden kasvatettavaksi. Loppu on onnen kauppaa tai Luojan kädessä, miten kukin uskoo... Jos tuska halutaan varmuudella kitkeä ihmisen elämästä, häntä ei tosiaankaan saisi päästää syntymään. Ongelmana on se, että samalla menee mahdollisuus onneen ja olemassaoloon.
Adoptioon voi antaa lapsen suoraan synnytyssairaalasta, kun asiaa on etukäteen valmistellut, jolloin lapsi ei ole joutunut kokemaan vielä juuri mitään. Se on eettisesti korkeatasoinen päätös, ellei kykene lasta itse kasvattamaan. Tällöin on antanut lapselle kuitenkin mahdollisuuden. Vaikeaksi tämän vaihtoehdon tekee se, että raskaus on vietävä loppuun ja joutuu kohtaamaan yhteisön ihmetyksen siitä, mihin sen hedelmä eli lapsi joutui, kun sitä ei myöhemmin näykään, vaikka raskaus näkyi. Tätä ei moni kestä. Se olisi kuitenkin kovasti vastuullinen tapa...
toteuttaa. Tarvitaan vain ehkäisy ja ehkäisyn pettäessä abortti ja järkeä. Siinä se, niin taataan, että syntyvät lapset ovat toivottuja. Olipas lapsellinen heitto sinulta...Selibaatti on monelle heteronaiselle varteenotettava vaihtoehto, kun muuten on niin kovin vaikea huolehtia asioista..
esim. siihen saakka, kun puoliso viimeisellä kuulla ollessasi pakkaa kimpsunsa ja kampsunsa ja muuttaa muualle. Sitten yhtäkkiä et yhtään jaksaisikaan ottaa lasta vastaan! Tai sitten kun lapsi syntyykin vaikeasti vammaisena, tuleekin sinulle olo, että voi kauheaa, enhän minä nyt noin hankalaa hoidettavaa halua... Jne Ja vaikka syntymän hetkellä olisi toivottu, voi olla jotakin muuta myöhemmässä vaiheessa. Yritän sanoa sitä, ettei ole olemassa tuollaisia "oikeuksia", vaikka ne ovat ihania asian tiloja. Mistä sellainen oikeus tulee, kuka sen voi antaa ja taata tässä elämässä? Ei sellaisen varaan voi elämää rakentaa.
Mutta minä en abortista keskustelua ala vääntämään. Jokainen tekee omat ratkaisunsa ja vastaa niistä. Mitään ei voi pyyhkiä elämässä pyyhekumilla pois.
jos raskaaksi hankkiutuu, olisi otettava muutamia seikkoja huomioon jo sitä ennen, kaikkien pitäisi tiedostaa, että joku saattaa mennä vikaan, mies lähteä ja lapsi olla sairas, koska sellaista voi käydä kenelle tahansa. Jos asiaa on harkittu ja raskaana ollaan, niin pitäisi kyllä sitten olla varma siitäkin, että lapsi on rakastettu ja toivottu, kävi mitä tahansa. Jutustasi saa sen kuvan, että lapsi on kuin koiranpentu lapsella; juuri nyt se on kiva mutta viikon päästä ei, kun kyllästyttää ja siitä on liikaa työtä. Nainen, jonka rakkaus lapseen loppuu koska mies jättää tai lapsella on vamma, olisi ehdottomasti pitänyt tehdä abortti, jos on tullut raskaaksi, tuollaiselle epäkypsälle ihmistyypille ei sallisi syntyvän yhtäkään lasta!
ottaa lapsi vastaan tuo en pystynyt aborttiin...
minä en ole koskaan siihen joutunut turvautumaan, eikä yksikään lapsistani ole syntynyt, koska en pystynyt aborttiin...
kyllä silti sallin sen jokaiselle joka itse sen katsoo tarvitsevansa.
Naurettava syy hankkia lapsia EN PYSTY ABORTTIIN! mahtaako lapsesi olla niin tyytyväinen tulokseen?
vaikeaksi asian tekee vielä se, että KOSKAAN EI VOI TIETÄÄ MINNE LAPSI JOUTUU! onko mielestäsi korkeasti eettinen ajatus lähettää lapsensa jonnekin ennalta tuntemattomaan, jonnekin minne ei itse pääse yhtään vaikuttamaan?
vastuullisin tapa on toimia oman kykynsä mukaan. ei mitenkään muuten, sillä silloin ei enää toimi omilla kyvyillään!
omia edellytyksiä ei saa yliarvioida!
jo äsken, itseä ei saa yliarvioida tällaisessa asiassa. ei se ole terveellistä muissakaan.
vastuu on se sana, ja kannattaisi jo myöntää, että vastuu kannetaan aina henkilön omiin resursseihin katsoen. muuten siitä seuraa muuta kuin vastuunottoa!
poistoa en varmaan ikinä unohda....
maata pää wc-pytyssä kolme kuukautta, venyttää mahasi, pilata selkärankasi, repiä alapääsi niin ei muuta kuin pidä hauskaa. Minua se ei erityisesti kiinnosta.
paras syy syntyä se, ettei äiti pystynyt aborttiin? Sehän kertoo, että ehdolla on ollut abortti, johon ei pystytty.
Kun lapsi on toivottu, se ei ole ehdollakaan.
Miten te käsitätte kaikki väärin ja omituisesti. Yritän sanoa, että on moraalisesti kypsempi ratkaisu antaa lapselle mahdollisuus elämään vaikka ei voisi hänestä itse huolehtia kuin evätä koko elämä, kaikki mahdollisuudet. Kuka meistä elossa olevista haluaisi mieluummin olla olematon siksi, että meillä ei ole ihan optimaaliset elinolot? Ihanne on se, että lapsi syntyy just toivotulla hetkellä rakastaville vanhemille, mutta koko ihmisen elämä ei ole pilalla, vaikka hän syntyisi "vahinkona" tai vaikka hänet kasvattaisi joku muu kuin biologinen äiti. On olemassa muitakin ratkaisuja kuin synnyttää just jetsulleen lasketusti lapsi tai tehdä abortti, jos vahinko käy. Eihän se lapsen alku voi valita syntyä nyt tai myöhemmin, parempaan aikaan. Ei sitä voi äitikään valita: "Peruutetaan nyt, mutta tuu sit myöhemmin." Se myöhemmin syntyvä ei ole se sama yksilö, hyvänen aika.
tuosta yläpuolelta ja mieti abortin eettistä hyväksymistä. Mitä kaikkea se tuo mukanaan, kun yhdelle annetaan kaikki oikeudet.
Tunnetko sanan vastuu ja mitä sillä ymmärrät? Siis mitä sinulle tarkoittaa vastuu?
Ja mieti myös, miksi lapsi pitää laittaa vastuuseen vanhempiensa teoista? Miksi lapsella olisi velvollisuus syntyä, kun vanhemmat niin päättävät?
Mitä ihmettä tarkoitat? Kautta maailman sivun lapset ovat syntyneet vanhempiensa tahdosta tai tahtomatta, mutta eivät ainakaan oman päätöksensä perusteella. Kaksi on pakkoa ihmisellä: syntyä ja kuolla. Niitä ei pääse pakoon. Yleensä kyllä syntymistä on sanottu oikeudeksi.
täällä on yksi,joka olisi omasta mielestään saanut jäädä syntymättä, mieluummin kuin eläny ei-toivottuna riesana
Sinä löysit totuuden hieman tuuppimalla!
Kautta maailman sivun lapset ovat todellakin syntyneet vanhempiensa tahdosta...miksi tästä nyt tarvitsisi poiketa?
sinua, ettet ole ainut.
Tunnen monta ihmistä, jotka ovat aivan samaa mieltä omasta elämästään.
Taitaa olla niin, että valtaosa tämän pallon tallaajista on syntynyt ihan sattumalta. Vanhempiensa tahdosta tai tahtomatta, kirjoitin. Se, ettei ole syntynyt vakaasta vanhempiensa tahdosta, ei tarvitse merkitä elämän pilalle menemistä. Minä olen ison lapsikatraan viimeisin, aivan varma vahinko. Olen mielelläni silti elossa. Onneksi kunnanlääkäri ei saanut syntymistäni estettyä!!!
Et voi lähteä ajatuksesta, että kaikki aikuiset olisivat kykenemättömiä tuntemaan itsensä.
Mitä mieltä oikeastaan olet?
...niihinkin ongelmiin on ratkaisu. Se on Jeesus Kristus. Elämä on sen jälkeen merkityksekästä.
mitä sinä tarkoitat. Miten niin kykenemättömiä tuntemaan itsensä? Minä en ollenkaan ymmärrä, mihin sinä pyrit. Aika huvittavaa.
Olen tässä koettanut esittää adoptiota vaihtoehtona abortille ja toisaalta puhua siitä, ettei elämää voi hirveän tarkasti suunnitella. Sillä suunnittelun yrittämisestähän abortissa usein on kyse, vähän jälkijättöisestä vain. Mutta suunnittelematon tai yllätyksellinen elämäkin voi olla hyvää elämää. Sitten on vielä se, että jos kerran harrastaa seksiä, pitäisi kyetä kantamaan siitä aiheutuvat seuraukset. Luonto on järjestetty niin, ettei sen lakien mukaan voida kokonaan erottaa lisääntymistä ja lisääntymiskäyttäytymistä, mitä ihmistenkin seksi perimmältään on. Rakkautta väheksymättä.
...minä en unohda sitä kun kuollut sikiö tuli ulos sairaalan wc:ssa käydessä...
Jos abortti kielletään sillä perusteella, että se vastoin sikiön oletettua halua elää, on väärin KAIKKI abortit. Emme voi lähteä siitä, että toinen tappaminen on toista oikeutetumpi. Vaan jokainen on saman arvoinen.
Se taas saattaa samanarvoiseksi abortin ne ehkäisyt, joissa jo hedelmöittynyt munasolu poistuu kohdusta, siis kuolee.
Samoin käy keskenmenoissa, lukuunottamatta ainoastaan sikiölähtöistä keskenmenoa.
Sama juttu on lapsettomuushoidossa, jonka seurauksena alkioita (jopa valikoiden!) pulautellaan hedelmättömään naiseen kuolemaa odottamaan.
Näitä kaikkia on sitten vältettävä, jos aikoo kunnioittaa sikiön oikeutta elämään.
Joten mitä jääkään jäljelle? Minusta vaihtoehdot ovat vähissä, jos aikoo elää elämänsä nuhteettomasti niin, ettei aiheuta yhdenkään sikiön kuolemaa, sillä perusteella, että tällä on aina absoluuttinen oikeus elämään!
Kukaan ei voi ennustaa saako joku keskenmenon tai ei.
Entä jos ehkäisyksi ei käy kuin vain ne, joissa hedelmöittynyt munasolu kuolee?
Entä jos ei tule raskaaksi normaalilla tavalla?
Vastuu kannetaan omien resurssien mukaan, ei minkään erikseen määrätyn mittapuun mukaan. Vastuun kantaminen teoistaan ei ole yksin vanhemmuutta!
Moraali on jokaisella ihmisellä erilainen suhteessa omaan itseensä.
Vai oletko kuin Tony Halme; Jumala armahtaa, minä en...?
Pöh sanon mä sulle!
Työssäkäyvänä naisena elän viidettä vuotta parisuhteessa opiskelija-miehen kanssa (joka valmistuu tänä keväänä) täytyy sanoa, että nyt on parempi aika hankkia perheenlisäystä kun kolme vuotta sitten, jolloin molemmat opiskelivat.
Nyt perheen tulot eivät tipu, sillä vaikka mieheni ei saisi työtä, hän saa työttömänäkin enemmän "tuloja" kuin opiskellessa. ja minun tuloni eivät tipu kovinkaan siitä mitä nyt ansaitsen.
Rahallinen hyvinvointi on esittänyt suurta osaa perhesuunnittelussamme ja nyt neljännellä kuulla täytyy sanoa että onneksi ehkäisy ei pettänyt ja tarvinnut aborttia vain koska vauva ei olisi sopinut silloisiin elämänkuvioihin.
Ja viimeiseksi sanon, että enää jännitetään ultraa ja sitä onko sikiö terve vai pitääkö odotettu vauva keskeyttää, koska mielestämme lapsen täytyy kyetä itsenäiseen elämään..
En osaa kuvitella synnyttäväni lasta ja antaa häntä pois toisille. En myöskään usko että mikäli abortoisin sikiön, se palaisi myöhemmin samana yksilönä.. Sisälläni kasvaa sikiö, jolla on minun ja mieheni geenit, yksilö siitä tulee syntyessä ja mitä ympäristö sille tarjoaa..
on epäjohdonmukaista rinnastaa keskenmeno aborttiin. Keskenmeno ei ole aiheutettu. Se on aivan eri asia. En ole myöskään sitä mieltä, että abortti aina ja kaikissa tapauksissa on vältettävissä arkijärkeä käyttäen. Jos esim. äidin henki raskauden takia on vaarassa ja kotona jo muutama pikkuinen, jotka varmasti äitinsä tarvitsevat... En siis vastusta aborttia aina ja yksioikoisesti. Se minusta on kuitenkin omituista, että meidän yhteiskunnassamme lapsen luovuttamista adoptioon pidetään helposti jotenkin kauhistuttavampana kuin aborttia tai vaikkapa munasolun tai siittiön luovuttamista. Eihän sukusolun luovuttajakaan huolehdi syntyvästä lapsesta!! Eikä hän edes ole pakon edessä, niinkuin se, joka tukalassa elämäntilanteessa on raskaana, mutta ei halua ryhtyä päättämään elämästä ja kuolemasta.
Olen äiti myös ja kutakuinkin samaa mieltä kanssasi, mutta luulenpa, että ajattelija sanoikin tuon juuri siksi, että sikiön kuolemia ei ole mahdollista erottaa. Jos sillä katsotaan olevan aina ja kaikissa tilanteissa oikeus elää, ja että naisen tulee se elämä säilyttää omasta edustaan tinkien, tullaan hänen mainitsemaansa tilanteeseen. Näin luulen.
Mutta minä olen totaalisen eri mieltä tuosta adoptiosta.
Tunnetko ketään, joka olisi adoptoitu?
Minä olen. En vielä tähän päivään mennessä ole hyväksynyt asiaa. Olen juossut identiteettikriiseineni asiantuntijalta asiantuntijalle. Elämä on kauheaa tiedon kanssa, että vanhemmat eivät välittäneet. Siis omat vanhemmat!
Sanotaan, että onneksi sait hyvän kodin. Onneksi sain joo, mutta ei se korvaa tuskaa siitä, että biologiseen kotiini en kelvannut.
Toisten asioita ei pidä mennä sörkkimään, sillä jokainen tietää asiansa itse parhaiten. Jokainen päättää omasta kohdastaa ja vastaa omasta kohdastaan.
Tuosta adoption jälkeisestä masennuksesta ja kriisistä on olemassa ihan tutkittuakin tietoa, jos haluat tietää. Että ei se niin harvinaista ole kuin ehkä haluat ajatella.
Se ei sovi kuin niille, jotka haluavat vielä pitkittää lapsensa tuskaa hylkäämisestä!
samaa minäkin toitotin,...
mutta toisaalta. minua ei rassaa se, ettei minua olisi halutttu. minua vain ei kyetty pitämään. olen sinut adoptiotaustani kanssa, mutta adoptio ja sen hyväksyminen sinänsä toivat paljon tuskaa mukanaan (masennusta, kriisejä, jopa koulukiusaamista jne,...)
ja muitakin adoptoituja tunnen (yhteensä reippasti toista kymmentä) ja tiedän, että kenelläkään ei ole olluit helppoa taustansa kanssa. ei lapsuudessa, ei nuoruudessa, eikä vielä aikuisiälläkään!
samaa mieltä siis. adoptio ei vältämättä ole paras ratkaisu ja OIKEASTI TODELLA HARVA ÄITI KYKENEE ANTAMAAN OMAN LAPSENSA POIS ja olemaan niin epäitsekäs, että antaa lapsen pois vain taatakseen tälle paremmat lähtökohdat, kuin mitä itse pystyy tarjoamaan.
joitakin adoptoiutja ihmisiä ja työni takia olen välillisesti tekemisissä adoption kanssa kuten myös sijaisvanhemmuuden kanssa. Yleensä näissä tilanteissa paljon huonompi kohtalo lapsella olisi lastenkodissa tai biologisilla vanhemmillaan, joista ei syystä tai toisesta laspestaan huolehtijoiksi ole. Adoptiota parempana kohtalona minä en osaa ajatella olemattomuutta, koska silloin tuskan ohella poistuisi myös mahdollisuus onneen. Eikö kyse ole masennuksesta, jos ihminen toivoo, ettei ole olemassa?
ainoastaan vertailemaan lastenkotia ja adoptioperhettä.
Ymmärrän, että meidä ei kannata tätä keskustelua jatkaa.
Sillä kyse on kuule paljon muusta!
mutta useimmilla tuntuu olevan yllätys yllätys olevan jotakin tekemistä välillisesti tai suoraan ihmisten kanssa, joista puhe....ei ihan mene läpi, uskon, että suurimmalla osalla täälläkin meuhkaavista ihmisistä ei ole yhtään mintään tekemistä näitten asioitten kanssa...
ollut samaa mieltä tuosta jo kauan. monella eri palstalla on tää sama juttu. aina kun asia kääntyy vaikka minne yllättäin on seuraavana jo hommaa työkseen tekevä tai joku muu asiantuntija paikalla, vaikka sitä ei otsikoista olisi luettavissakaan.
olen siitä huomautellutkin, mutta eipä tuo tehonnut oo...
paras oli se kun eräs nainen väitti itseään lääkäriksi ja puhui niin päin sieniä kuin ikinä. sitä näytti eräitten mielestä olevan kiva kiusata, kun se tosiaan oli vähän erikoinen mielipiteiltään...ehkäisystä puhuttiin.
työskentelee niin valtava määrä ihmisiä tässäkin maassa, että suurempi ihme olisi, jos meitä ei ollenkaan liikkuisi tällaisilla kanavilla. Mutta epäilkää vain rauhassa, ei se mitään haittaa.
kanssa samaa mieltä;hoitoalan ihmisiä on Suomi pullollaan,ja eikö meillä ole oikeutta osallistua keskusteluihin? Itse olen ihan OIKEA sairaanhoitaja vm.-88,erikoistunut-92 ja suorittanut amk-tutkinnon.Tekeekö se minut jotenkin teitä muita huonommaksi?? Minuakaan ei teidän muitten kommentit haittaa,satuin vain "osumaan" eka kertaa eläessäni tälle palstalle.
toki voit olla sairaanhoitaja, mistäpä kukaan sen voi tietää, ellet paljasta henkilöllisyyttäsi, mutta kun lukee tuon nimimerkki "hennan" (omien sanojensa mukaan mielenterv.hoitaja) kommentteja, niin feikkaus loistaa siitä ja kauas. Kaikki kun ei ole läheskään rehellisiä täällä, niin se vie helposti uskottavuuden muiltakin ja laittaa aina vähän epäilemään, valitettavasti.
Ymmärtänet toki,ettei juuri kukaan täällä esiinny omalla nimellään.Itse ainakin otan kantaa(jos nyt otan,"satuin" tänne)maallikkona;eihän ammattiroolia jaksa aina vetää joskin vastuunsa pitää tuntea.Kyllähän täällä kaiken maailman "asiantuntijoita" on,sääli että he tahrivat sitten muinkin samalla alalla olevan maineen.Meitä on moneksi.Hyvää jatkoa!
tietysti muittenkin alalla olevien maineen.Sormet ei nyt pelaa...