Olen seurustellut mieheni kanssa nyt kaksi vuotta. Suhteemme alkoi jo yläasteella ja rakkaus oli palavaa, ainakin mieheni kohdalla. Itse olin vain hauskanpidon takia hänen kanssan. Oli minulla joitakin tunteita, mutta ei palavia. Käyttäydyin joskus kyllä hyvin pahasti miehelleni, ymmärrän sen vasta nyt ja kadun tekojani. Mieheni oli valmis jopa juoksemaan pakkasessa luokseni tuomaan ruusuja! Asiat muuttuivat kuitenkin parin kuukauden päästä.
Tajusin rakastuvani tähän ihanaan mieheen ja olimme hyvin onnellisia. Nyt kumpikin rakasti toisiaan yhtä paljon. Meillä oli niin hauskaa, etten tule koskaan unohtamaan niitä aikoja. Mieheni vei minua joka puolelle, opetti uusia asioita. Olen niin kiitollinen hänelle.
Vuoden yhdessäolon jälkeen alkoi kuitenkin suhteessamme tapahtua muutoksia. Mieheni, Petri alkoi erkaantua minusta. Yhtäkkiä aloin kuulla vaatimuksia häneltä mitä minun pitäisi tehdä ja mikä hänen mielestään häiritsi meitä ja suhdettamme. Lopetin tupakanpolton ja juomisen jätin vanhat huonot ystäväni, niin oli oikeastikin parempi. Näin minulla alkoi parempi elämä ja pääsin pahoista tavoistani irti. Yhtäkkiä kuitenkin huomasin istuvani illat kotona tekemättä mitään. Tunsin itseni vanhukseksi.
Eräänä iltana Petri tuli meille ja huomasin hänen olevan huolissaan. Syytä hän ei kertonut. Yöllä katsoin ja tutkin hänen puhelintaan ja huomasin viesteistä hänen pettäneen minua kaksi kertaa. Seksiä kuvioissa ei ollut mukana, ONNEKSI,mutta kaikkea muuta oli. Sydämeni revittiin kerralla tuhanneksi osaksi. Tunsin myrskyn lähestyvän, ja itkin koko yön.
Keskutelin asiasta aamulla Petrin kanssa ja saimme asiat kuntoon. Uskokaa pois, vahinkoa ei ollut tapahtunut. Kuitenkin varjot alkoivat seurata suhdettamme ja minusta tuli vainoharhainen. SAin myös Petrin hulluuksen partaalle kysymyksilläni ja huudoillani. Me vain tappelimme ja tappelimme. JA Silloin odotettu tapahtui ensi kerran. Petri löi minua. Olimme humalassa pitämässä hauskaa ja minä aloitin rituaalini. Petri pimahti täysin ja löi minua, minä löin takaisin. Tämä tapahtui pari kertaa myöhemminkin, mutta saimme apua ja lopetimme väkivaltaisuudet. Onneksi.
Nyt olen parantunut vainoharhaoistani ja luotan vihdoin Petriin. Suhdettame vaivaa kuitenkina asia, jonka tahdon parantuvan joten olisin hyvin kiitollinen neuvoistanne. Minä rakastan Petriä paljon, ilman häntä ei olisi minua. Petrin tunteet ovat taasen laskeneet. Meillä menee joka toinen viikko hyvin ja joka toinen viikko riitelemme ja saan kuulla uusia lempinimiä. Me emme pysty eroamaan, ei se on mahdonta, olemme yrittäneet. Kyse on suhteen latistumisesta, kyllästyneisyydestä johon yritän löytäää apua. Kuihdumme muuten molemmat pois. Haluisamme molemmat, että tunteemme olisivat niinkuin ennen. Haluamme rakastakaa toisiamme, mutta tuntuu kuin jokin estäisi. Auttakaa...ANTAKAA NEUVOJA KOKEENNEMMAT PARIT, JOTKA OLETTE KÄYNEET LÄPI SAMAN HELVETIN.ANTAKAA NEUVOJA,KUINKA LUODA KESTÄVÄ SUHDE!
SYDÄMELLISET KIITOKSET! VASTAAN JOKAISELLE NEUVONEELLE!
Tajusin rakastuvani tähän ihanaan mieheen ja olimme hyvin onnellisia. Nyt kumpikin rakasti toisiaan yhtä paljon. Meillä oli niin hauskaa, etten tule koskaan unohtamaan niitä aikoja. Mieheni vei minua joka puolelle, opetti uusia asioita. Olen niin kiitollinen hänelle.
Vuoden yhdessäolon jälkeen alkoi kuitenkin suhteessamme tapahtua muutoksia. Mieheni, Petri alkoi erkaantua minusta. Yhtäkkiä aloin kuulla vaatimuksia häneltä mitä minun pitäisi tehdä ja mikä hänen mielestään häiritsi meitä ja suhdettamme. Lopetin tupakanpolton ja juomisen jätin vanhat huonot ystäväni, niin oli oikeastikin parempi. Näin minulla alkoi parempi elämä ja pääsin pahoista tavoistani irti. Yhtäkkiä kuitenkin huomasin istuvani illat kotona tekemättä mitään. Tunsin itseni vanhukseksi.
Eräänä iltana Petri tuli meille ja huomasin hänen olevan huolissaan. Syytä hän ei kertonut. Yöllä katsoin ja tutkin hänen puhelintaan ja huomasin viesteistä hänen pettäneen minua kaksi kertaa. Seksiä kuvioissa ei ollut mukana, ONNEKSI,mutta kaikkea muuta oli. Sydämeni revittiin kerralla tuhanneksi osaksi. Tunsin myrskyn lähestyvän, ja itkin koko yön.
Keskutelin asiasta aamulla Petrin kanssa ja saimme asiat kuntoon. Uskokaa pois, vahinkoa ei ollut tapahtunut. Kuitenkin varjot alkoivat seurata suhdettamme ja minusta tuli vainoharhainen. SAin myös Petrin hulluuksen partaalle kysymyksilläni ja huudoillani. Me vain tappelimme ja tappelimme. JA Silloin odotettu tapahtui ensi kerran. Petri löi minua. Olimme humalassa pitämässä hauskaa ja minä aloitin rituaalini. Petri pimahti täysin ja löi minua, minä löin takaisin. Tämä tapahtui pari kertaa myöhemminkin, mutta saimme apua ja lopetimme väkivaltaisuudet. Onneksi.
Nyt olen parantunut vainoharhaoistani ja luotan vihdoin Petriin. Suhdettame vaivaa kuitenkina asia, jonka tahdon parantuvan joten olisin hyvin kiitollinen neuvoistanne. Minä rakastan Petriä paljon, ilman häntä ei olisi minua. Petrin tunteet ovat taasen laskeneet. Meillä menee joka toinen viikko hyvin ja joka toinen viikko riitelemme ja saan kuulla uusia lempinimiä. Me emme pysty eroamaan, ei se on mahdonta, olemme yrittäneet. Kyse on suhteen latistumisesta, kyllästyneisyydestä johon yritän löytäää apua. Kuihdumme muuten molemmat pois. Haluisamme molemmat, että tunteemme olisivat niinkuin ennen. Haluamme rakastakaa toisiamme, mutta tuntuu kuin jokin estäisi. Auttakaa...ANTAKAA NEUVOJA KOKEENNEMMAT PARIT, JOTKA OLETTE KÄYNEET LÄPI SAMAN HELVETIN.ANTAKAA NEUVOJA,KUINKA LUODA KESTÄVÄ SUHDE!
SYDÄMELLISET KIITOKSET! VASTAAN JOKAISELLE NEUVONEELLE!
Vastaukset 5
Vanhimmat
mulla on osittain sama tilanne muijani kanssa. tää on kuitenkin ainoo pitkä suhde jossa on ollut.. Nyt on kaiketi 2½vuotta täynnä. Rakastan muijaani paljon ja eiköhän hänkin minua, mutta tuo alkuhuuma on kadonnut täysin. Yllätyksiä harvoin tulee, käteni ovat käyneet varmaan jokaisessa hänen vartalonsa sopukassa, yhteiset keskusteluhetket on sisällötöntä jaarittelua. Johtuu ihan siitä että aletaan tuntea toisemme melko hyvin. Tappeluitakin on tullut huomattavasti enemmän nyt viimeisen vuoden aikana, mutta itse en pidä sitä pahana asiana. Nyt on pikkuhiljaa ruvennut helpottamaan kun oon tajunnut ettei kyse ole niinkään kyllästymisestä íhmiseen vaan alkuinnon häviämisestä ja mulla on muutama kaveri jotka on seurustellut vakisuhteessa neljä-viisi vuotta ja he kertoivat mulle käyneensä läpi ihan saman epätietoisuuden vaiheen.
Toivotaan ettei teilläkään oo kyse mistään vakavammasta ja siitä pettämisestä vielä: Ei sitä kannata ottaa vakavasti ellei se seksiä ollut. Kaikkihan me flirttaillaan, jutellaan ja tanssitaan kapakoissa vieraiden kanssa. Kai sullakin on jokunen miespuolinen kaveri jolle vuodatat ongelmiasi.
kuulosti todella kypsältä...mietin ihan että minkä ikäinen olet... mä olen seurustellut kohta 4v ja meillä oli kahden vuoden kohdalla myös kausi jolloin mietimme eroamista erittäin vakavasti.. poikaystäväni eräissä duunin pippaloissa meni jatkoille yhdelle muijalle ja he siis olivat kahdestaan tämän muijan kotona... kundini onneksi tajusi ettei halunnut pettää minua koska rakasti minua... ei hän osannut tarkkaa syytä kertoa miten päätyi tuon muijan luokse... suhteemme oli pitkään ollut aika tylsä ja tasainen.. olemme myös molemmat hyvin kiireisiä... jatkoimme kuitenkin vaikka vaikeaa oli... vieläkin muhun sattuu kun ajattelen asiaa... en tiedä pysynkö koskaan unohtamaan tai antamaan sitä anteeksi...
ja ikää kertynyt 22. Sä taidat olla aika pitkämuistinen neito jos vielä vihoittelet parivuotta sitten tapahtuneesta jutustelusta joka ei edes seksiin johtanut. Onhan sulla tietty oikeus siitä suuttua, mutta niinko edelliseenkin vastasin niin ei noita 'pettämisiä' kannata ottaa kovin vakavasti. Ei parisuhteen tarvi antaa liikaa kahlita. Jos liikaa ihan luonnollista muiden kyttäystarvetta estää niin lopulta homma ryöstäytyy kuitenkin käsistä ja toinen hyppää vieraisiin sänkyihin.
Me käydään sillon tällön esim. katseleen stripparinaisia (tarkotus ois mennä myös miehiä katsoon, mut niitä ei paljoo oo), pornoleffat on kivoja ja aika usein vaikka yhdessä raflaan mennään, tanssitetaan kuitenkin vierasta. Meidän tyylin järkevyydestä voi jotkut olla hyvinkin eri mieltä, mutta mun mielestä tietty vapaus pitää olla vaikka kuinka uskollisessa ja yksiavioisessa suhteessa elääkin. Mustasukkaisuus on naurettavaa ellei siihen ole todellista syytä.
et sä nyt ole niin kauhean vanha muhun verrattuna eli olen pari vuotta nuorempi (20v)ja ei me jutella / tapella siitä kerrasta enää... ne oli ne pari ekaa kuukautta sen jälkeen kun kyseenalaistin mieheni tunteet. (olen myöskin aikas herkkä)nykyään asia joskus hieman kirpaisee mutta ongelmaan auttoi kun ymmärsin etteihän me missään naimisissa olla... virheet kuuluu elämiseen ja nuoruuteen...
Hyvä juttu, etei me olla ainut pari jotka käy/käynyt läpi tän. Toivon vaan ettei mieheni luovuttaisi. Yritän keksiä käytännöllisiä ylläreitä ja seksielämään jotain uutta. :-) Mut helpotti kyllä luettuani sun kirjeen.. Kiitti viel kerran! Pidän neuvosi korvan takana..