Läheiselläni on bulimia. Juttu on suht uusi tai ainakin hän niin väittää. Luin vastikään kirjaa, jossa eräs bulimian ja anoreksian läpikäynyt ja niistä toistaiseksi parantunut nainen kertoo kokemuksistaan. Kirja on hyvin seikkaperäisesti ja rehellisesti kirjoitettu ja antaa aika raadollisen kuvan asiasta.
Mietin, voinko suositella kirjan lukemista bulimiaa sairastavalle läheiselleni, vai saako hän vain lisävinkkejä ja kikkoja oksentamisen jatkamiseen? Ja onko asiasta parempi puhua raadollisen suoraan vai ovelasti udellen? En halua, että hän joutuu salailemaan asioitaan ja syömisiään. Nyt tilanne on kuitenkin suhteellisen hyvä ja hän tiedostaa ongelmansa ja on hakeutunut hoitoon.
Haluaisin vinkkejä siihen, miten voisin häntä auttaa. Siis kokemuksia teiltä, jotka olette asian kanssa tekemisissä tavalla tai toisella ja omaatte kokemusta aiheesta. Kliiniset nettisivut ei kiinnosta, olen siellä jo surffaillut.
Mietin, voinko suositella kirjan lukemista bulimiaa sairastavalle läheiselleni, vai saako hän vain lisävinkkejä ja kikkoja oksentamisen jatkamiseen? Ja onko asiasta parempi puhua raadollisen suoraan vai ovelasti udellen? En halua, että hän joutuu salailemaan asioitaan ja syömisiään. Nyt tilanne on kuitenkin suhteellisen hyvä ja hän tiedostaa ongelmansa ja on hakeutunut hoitoon.
Haluaisin vinkkejä siihen, miten voisin häntä auttaa. Siis kokemuksia teiltä, jotka olette asian kanssa tekemisissä tavalla tai toisella ja omaatte kokemusta aiheesta. Kliiniset nettisivut ei kiinnosta, olen siellä jo surffaillut.
Vastaukset 4
Vanhimmat
hei!
Itse tein eilen illalla päätöksen, nyt parannun bulimiasta! Olen vuoden verran sairastanut bulimiaa ja nyt se pieni peikko saa sisälläni kuolla.. lopullisesti!
Minä olen lukenut paljon kirjoja, oikein ahminut niitä.. ja ei ole varmaan enää olemassa montaakaan kirjaa mitä en olisi lukenut.
Siitä en mene takuuseen voiko suositella, sillä läheisesi varmasti tietää bulimiasta kaiken paremmin kuin kukaan muu. Joten kikkojen ja lisävinkkien "saatavuus" ei varmasti ole uutta. Tarkota sitä että minun mielestäni sillä ei ole mitään väliä, hän kuitenkin tietää jo kaikki kikat, uskoakseni. Jos sieltä löytyy jotain uutta, sille ei voi mtn.. mutta tuo kirjan lukeminen varmasti auttaisi hahmottamaan, miten todellakin vaarallisesta asiasta on kyse ja että miten hän pilaa elämänä pelkän laihduttamisen tähden. Onko se sen arvosta? voin sanoa kokemuksesta että ei, ei todellakaan!
Tuo että puhutko suoraan vai mutkien kautta kierrellen juvelasti.. niin minulla esim. hammaslääkäri huomasi että minulla on bulimia, mutta kierteli mutkien kautta eikä sanonut suoraan. Mutta minä näin, että hän tiesi.
Joten jos kiertelet, niin uskon että hän aavistaa kuitenkin että tiedät.
Eli parempi kun kysyt suoraan hyvän tilaisuuden tullen, rauhallisesti.
Hän voi kieltää kaiken koska pelkää.
Hän pelkää ja etenkin häpeää suuresti hoitoon menemistä ja asian julki tulemista.
TE olette hänen enkelinsä, joka voi nostaa hänet jälleen siivilleen.
Jos vain jaksatte tukea häntä vaikeiden tilanteidenkin tullen.
Sillä monella meistä, esim. itselläni ei ole tukihenkilöä, koska en ole kertonut kenellekkään läheiselleni tästä.
Siksi otinkin nyt itseäni niskasta kiinni ja vien vaikeuteni voittoon.
Jos haluat kysellä minulta jotain neuvoja tsm. mailaa :) koitan mielelläni vastata.. ja kuulisin mieluusti, miten menettelit ja miten kävi! :)
"kukaan ei voi palata menneeseen ja
tehdä uutta alkua,
mutta kuka tahansa
voi aloittaa tänään ja
tehdä uuden lopun"
Yritä jaksaa, sillä se ei tule olemaan helppoa! voimia teille kummallekkin!
itse olen sitä mieltä että ei kannata antaa, ainakin silloin ku mulla oli bulimia akuutissa vaiheessa mä suorastaan ahmin syömishäiriökirjoja... karmee totuus on se että homma täytyy saada jonkun asiantuntijan kontrolliin, koska kenelläkään ei oikeesti voi olla syömishäiriö hallinnassa, loppujen lopuksi... Tsemppiä, jakselkaa...
Älä oikeesti anna kirjaa läheisellesi.
Mä luin kirjan, joka käsitteli anoreksiaan sairastuneen tytön elämää ja yhtäkkiä mä huomasin olevani ihan samanlainen.Mä en syöny paljon mitään ja laihduin 3 kiloo.Sitte se vaan loppu, ihan samanlailla, ku se alkoki.
Vähän ajan päästä se tuli uudestaan, pahempana.Mä hamstrasin kaikkia syömishäiriöön liittyviä kirjoja ja hain niistä "apua".Tilanne paheni, olin laihtunut 4 kiloa, kun äitini lopetti touhuni.
Meni ehkä puoli vuotta ja se alkoi uudestaan.Oli päiviä, jolloin mä en oikeesti syöny mitään, yhtään mitään.Tuli kaverin synttärit ja mä söin ja söin ja söin...Lopulta mä olin syöny niin paljon, et mun oli pakko oksentaa ne kaikki ulos.
Siitä alko mun buliminen vaihe.Aina, ku mä söin jotain, mä oksensin sen ulos.Vaikka mä olisin syöny vaan yhden tomaatin, mun oli pakkko saada se ulos.Nyt mä en enää oksentele, mun frendit kerto mun ongelmista terkkarille ja mä sain apua.
Tänään lainasin kirjastosta yhden syömishäiriöitä käsittelevän kirjan ja...
(Yleensä kirjoissa on aika paljon vinkkejä, en olisi ikinä keksinyt itse laittaa sormia kurkkuun tai jättää syömättä...)
Haluisin itse lukea kirjoja joissa joku syömishäiriön läpi käynyt kertoo elämästään..En kuitenkaan koskaan löydä sellaisia kirjoja..Mikä kirjan nimi on??Kirjoittajan??
-Kiitos-