Täällä useat väittää että lääkis on koulumaista opiskelua, eli verrannollinen peruskoulu-lukio-asteisiin. Pitkää päivää, pakollisia luentoja, paljon läksyjä, valmiit lukujärkät jne...
Toisaalta olen kuullut päinvastaistakin kommenttia, että lääkiksessä olisi hyvinkin mukavaa, luennoilta saa olla poissa, kirjasta lukemalla oppii ihan hyvin, päivät lyhyitä jne...
Haluan lääkikseen (elämäntehtävä) mutta koulumaisuus alkaa ottaa jo täällä lukiossa tosissaan pannuun. Tykkään lukea itse, en halua pitkiä päiviä ja puuduttavia oppitunteja. Muutama tunti päivässä pakkopullaa on ihan ok, mutta kahdeksan tuntia joka päivä kuusi vuotta kuulostaa aika hirvittävältä.
Lääkikseen olen menossa varmasti, ala on minulle sopiva, olen lukenut hiukan Galenosta ja aikomus vakaa. Kyse on vain siitä, mihin yliopistoon kannattaa mennä.
Joten kertokaas nyt kaunistelematta, hyvät lääkisläiset miten asia oikeasti itse kunkin kohdalla on:
1. Yliopistonne? (tärkeää tietää!)
2. Pakkotuntien määrä päivässä? (vielä tärkeämpää!)
3. Muuta mitä haluat minulle kertoa?
Syvästi kiittäen vastauksistanne.
Toisaalta olen kuullut päinvastaistakin kommenttia, että lääkiksessä olisi hyvinkin mukavaa, luennoilta saa olla poissa, kirjasta lukemalla oppii ihan hyvin, päivät lyhyitä jne...
Haluan lääkikseen (elämäntehtävä) mutta koulumaisuus alkaa ottaa jo täällä lukiossa tosissaan pannuun. Tykkään lukea itse, en halua pitkiä päiviä ja puuduttavia oppitunteja. Muutama tunti päivässä pakkopullaa on ihan ok, mutta kahdeksan tuntia joka päivä kuusi vuotta kuulostaa aika hirvittävältä.
Lääkikseen olen menossa varmasti, ala on minulle sopiva, olen lukenut hiukan Galenosta ja aikomus vakaa. Kyse on vain siitä, mihin yliopistoon kannattaa mennä.
Joten kertokaas nyt kaunistelematta, hyvät lääkisläiset miten asia oikeasti itse kunkin kohdalla on:
1. Yliopistonne? (tärkeää tietää!)
2. Pakkotuntien määrä päivässä? (vielä tärkeämpää!)
3. Muuta mitä haluat minulle kertoa?
Syvästi kiittäen vastauksistanne.
Vastaukset 10
Vanhimmat
En muista osaa sanoa mutta tampereella ainakin näin.
-Luennot ei oo pakollisia, mutta jotkut on sen verra hyviä, että kannattaa olla paikalla. Luentoja n. 0-4 tuntia päivässä riippuen jaksosta.
-Pakollisia ryhmätöitä n. 2-6 tuntia viikossa. Myös riippuu jaksosta. lisääntyy loppua kohti.
-Pakolliset tutor-istunnot 2x2tuntia viikossa
-yleensä viikolla on ainakin yks vapaapäivä. Jos ei käy luennoilla niin 2 tai 3.
-vikat 1,5 vuotta on pelkkää 8-16 töitä sairaalassa.
-ja sit tietenkin aika paljon luettavaa kotona mutta sehän on ihan itsestä kiinni... jos käy luennoilla niin ei välttämättä tarvi lukee niin paljon kotona.
Oon kuullut että oulussa ja helsingissä olis ainakin hiukka enemmän koulumaisuutta, mutta varmahan ei voi olla.
toivottavasti selkeytti. Ei muuta kun lääkikseen vaan. Ei sitä koulumaisuutta kannata miettiä kyllä joka koulussa joutuu opiskelemaan.
Tässä linkissä on Helsingin lääkiksen kahden ensimmäisen l. prekliinisen opiskeluvuoden opinto-ohjelma. Katsopa sieltä kuinka paljon on pakollista. Mutta muista, että vaikka tuon enempää ei pakollista olekaan, niin vallan paljon joudut itse lukemaan. Eli riittääkö itsekuri?
http://www.physics.helsinki.fi/bllope/
Lääkiksen koulumaisuus ehkä korostuu eniten siksi, että sitä usein verrataan muihin yliopisto-opintoihin, eikä syynä välttämättä ole se, että se jotenkin olisi absoluuttisesti tarkasteltuna poikkeuksellisen koulumainen. On kuitenkin totta, että lääkiksessä opiskelu on koulumaista, mutta sen ei kannata antaa häiritä. Itse olen aina nähnyt tämän "koulumaisuuden" eräänlaisena etuoikeutena: Todella iso ja vaikea työhän tehdään puolestasi, kun saat valmiin lukujärjestyksen käteesi. Tämä saattaa tuntua ajatuksena vieraalta, varsinkin kun lukio nykyisin on luokaton. Kannattaa kuitenkin pitää mielessä, että lääketiede on nimensä mukaisesti koulutusohjelma, eli siihen valittujen odotetaan oppivan tietyt asiat, joten kurssit luetaan joka tapauksessa tietyssä järjestyksessä ja tietyllä aikataululla. Tästä on peräisin sanonta, että "lääkis on yliopistotasoinen ammattikoulu", mikä pitkälti onkin totta.
Kurssien suoritustapa vaihtelee suuresti opettajien mukaan, joten siihen on (ainakin Turun kokemuksiin perustuen) vaikea antaa yleispätevää vastausta. Ryhmätöitä on kuitenkin paljon, joten läsnäolopakkoihin kannattaa totutella. Luennoilla tätä pakkoa ei välttämättä ole, mutta useimmiten niilläkin oppii jotakin. Työharjoittelunkin puitteissa ehtii touhuta yhtä sun toista. Nykyisin muotiin tullut PBL todennäköisesti vie kehitystä vielä siihen suuntaan, että läsnäolopakkoa tulee lisää.
Lyhyisiin kysymyksiin voisin siis yhteenvetona vastata:
1) Turun yliopisto (valmistunut jo, Turussa erikoistumassa)
2) Vaihtelee, kuten sanoin.
3) Lääkiksessä on kivaa, jos ei odota liikoja ja kestää sietämättömiä ihmisiä.
Helsingissä nyt puoli vuotta lääketiedettä opiskeltuani voin sanoa, että lääkis ei tunnu yhtään koulumaiselta lukioon verrattuna. Muihin tiedekuntiin kai sikäli, että samojen naamojen kanssa istutaan samoilla luennoilla ilmeisesti koko opiskeluaika, mutta koska täällä jokainen viikko on erilainen, tuli aluksi sellainen vaikutelma, että kaverilla maatalous-metsätieteellisessä on koulumaisempaa, sillä heillä on sama lukujärjestys useamman viikon.
Mutta koulumaisuuteen en osaa vastata, sillä olen ollut yliopistossa vasta niin vähän aikaa enkä voi rehellisesti sanoa tietäväni muiden koulutusohjelmista mitään. Koulumaisuus riippuu kai siitä mihin vertaa.
Kuopiosta puolen vuoden kokemus, aikalailla samanlaisia ajatuksia kuin muillakin vastaajilla.
Koulumaisuus ei haittaa eikä se ole läheskään sitä mitä lukiossa. Luennot ei tosiaan pakollisia, pakollisia harjoitustöitä on jonkin verran - ja ne ovat yleensä mielenkiintoisia!
Lukujärjestys on erilainen joka päivälle ja viikolle, joten on hyvin vaikea sanoa tuntimääristä mitään.
Hei! Opiskeluni kuopiossa on melkein loppusuoralla. Opiskelu on koulumaista tai voihan sitä vetää lonkkaakin, jos haluaa pudota kurssilta.. Varsinainen totuus lääkiksestä iskee kuitenkin vasta kliinisessä vaiheessa eli kolmosesta eteenpäin, jolloin pitää lukea kirjoja myös iltaisin ja vkloppuisin. Jotkut pääsee vähemmällä, jos oppii heti kaiken luennolla ja harkassa.
Suosittelen lääkärin ammattia kaikille niille, jotka uskovat kutsumukseen sekä haluavat tehdä pyyteetöntä työtä lähimmäisen hyväksi. Paskamaisia lääkäreitä on jo ihan tarpeeksi!
Viestistäsi saa sen käsityksen, että tahdot yliopistoon relaamaan. Älä siis hae lääkikseen vaan mene humanistiseen tiedekuntaan lukemaan vaikka saksaa. Lääkärin(elämäntehtäva) pitää olla työmies jaksaakseen.
Valitettavasti lääkärin työ on elämäntehtäväni. Haluan auttaa ihmisiä. Se ei liity siihen, että haluan opiskelun olevan mukavaa. Tiedän, että on pakko osallistua ja tehdä paljon töitä yliopistossa. En minä työtä pelkää. Haluan vain siihen lääkikseen, missä on vähiten samanlaista kuin koulussa.
Relaamaan...haista itse. Jos tietäisit, mitä olen saanut lukiossa kestää, asenteesi olisi ihan toinen. En ole mikään työnvieroksuja!
Humanistiseen? Saksaa? Vähempää ei voisi kiinnostaa. Mene Arsi syömään vaikka pääsi.
Älä viitsi ottaa nokkiisi provoilusta, ja ymmärrän toisaalta, että joku voi ymmärtää alkuperäisen viestisi noinkin. Älä hae lääkikseen vain siksi, että "haluat auttaa ihmisiä", koska ne illuusiot karisevat aika nopeasti. Pitää olla kiinnostunut myös työn luonnontieteellisestä puolesta, ja nähdä ihminen kokonaisuutena. "Auttamista" varten on olemassa muitakin vaihtoehtoja, ja jos pelkkä pohjaton välittäminen on mielessä, on hoitoala selkeästi parempi.
Kannattaa opetella sietämään ihmisiä, koska viimeistään työelämässä joudut sen kuitenkin oppimaan, ja kuten varmasti tiedät, lääkärille ei mikään inhimillinen saa olla vierasta. Totuttele siis jo nyt ajatukseen, että kuuden vuoden kuluttua joudut kuuntelemaan terveyskeskuksessa niitä "Xanorei ja Dormarei"-kitiseviä narkkareita.
Olet oikeassa. Luonnontieteellisyys on yksi syy, jonka vuoksi lääkärin ammatti on houkutteleva. Minulla on pitkä matikka, kemia, fysiikka ja biologia. Tiede on kiinnostavaa, mutta haluan myös auttaa ihmisiä. Siksi siis lääkäriksi. Tutkijalinja kuulostaisi myös houkuttelevalta.
Sietää ihmisiä. Käytännön elämässä teenkin niin. Täällä netissä on eri asia.