Mulholland drive?

Itse ihaistuin leffaan täysin, ehkä juuri siitä syystä, ettei sitä ole pakosti tarkoitettu täysin ymmärrettäväksi tai niin, että jokainen katsoja saa keksiä tapahtumille omia selityksiä. Esim. sitä kuinka hämärää voi olla unen/epätoden ja todellisuuden raja..niin minä sen taisin kokea. Mieletön leffa.:)
Ps.Aina leffoja ei tarvitse tulkita älyn kautta, sydän riittää..

Niin tuskin siin on mitään ns. juonta. Mutta yksi parhaista elokuvista se kyllä on.

hei, mä ymmärsin sen niin et tää blondi tuli hollywoodiin ja kaupunki ei ollutkaan sille hyvä, se rakastu toiseen näyttelijään, tähän brunetteen ja sit kun homma kusi, se teki itsarin. eli tää kuollut tyyppi siellä sängyllä on tää blondi itse, ja kaikki mitä alussa suurimmalta osin tapahtuu, on unta. puolesvälis leffaa kun blondi muuttuukin aika erilaiseks henkilöksi, SE vissiin on juuri sit tää jolla homma ei onnistunut joka sit teki itsarin. tää alun positiivinen blondi se rita-brunette ovat hahmoja joista tämä surullinen blondi uneksii.kysymyksessä on henkilö joka on menettänyt viattomuutensa hollywoodin hurjassa maailmassa, ja uneksii ajasta jolloin han oli viaton. se uneksii että tämä rita-tyyppi olisi tullut sen elämään eri tavalla kun oikeassa elämässä tapahtui.
vihjeitä: mukit kahvilan pöydällä, positiivinen blondi ja rita-brunette soittavat vastaajaan.kuuntele mitä blondi sanoo siinä kohtaa.jotain siitä et "puhuu itselleen" nehän vissiin just soitti sinne jossa tää blondi itse makasi kuolleena sängyssä.
Tos leffassa on paljon sellasta mitä ees ei voi selittää, koska siitä piti tulla tv-sarja jossa asioita ja hahmoja olis selitetty matkan varrella.esim.cowboy-hahmo. se olis varmaan tullu myöhemmin paremmin selväks mut se lynch jätti sen leffaversioon vissiin hämätäkseen tällasia besservissereitä kuin mä. heippähei!!

Mäki tipuin kelkasta siinä puolessa välissä... ei kyllä muutkaan perheenjäseneni ymmärtänyt..

Vaati ainakin minulta kolme katselukertaa ennen kuin palapeli oli kasassa... tosin muutama pala jäi yli :)

Useimmat tippuvat kärryiltä viimeistään Club Silencio-kohtauksessa, tai viimeistään siinä vaiheessa kuin "Rita" sukeltaa siniseen laatikkoon.

Tulkitsen leffan niin, että tapahtumat laatikkoon sukeltamisen jälkeen ovat todellisuutta ja varsinainen pääjuoni leffassa. Tarina kerrotaan takautumina ettei juonen seuraamisesta tulisi liian helppoa.

Blondi (Diane "Betty" Selwyn) valkoisessa aamutakissa on päähenkilö. Hänen näyttelijänurassaan ei ollut saanut sitä nostetta mitä hän olisi toivonut, mutta sen sijaan hän ajautui epäonnelliseen rakkaussuhteeseen toisen näyttelijättären (Camilla "Rita" Rhodesin) kanssa. Takautumina hän muistelee aikaisemmin tapahtuneita asioita, muun muassa juhlat jossa hän saa kuulla rakastarettarensa naimisiinmenoaikeista, sekä tilanteen jossa hän palkkaa murhaajan tämän perään. Murha onnistuu, mutta Dianen omatunto ja sisäiset demonit eivät jätä häntä rauhaan jolloin hän sekoaa ja ampuu itsensä.

Leffan alkuosa (alkaen siitä missä kamera vajoaa lakanoihin) on ampumisen ja kuoleman välisen ajanjakson aikana tapahtuvaa viimeistä aivotoimintaa (tai unta). Tässä Diane yrittää kuvitella elämäänsä Hollywoodissa ja suhdettaan Camillaan niin kuin hän olisi toivonut sen olevan. Tämä kuvitelma ei kuitenkaan ole puhdas, vaan siihen liittyy muunneltuja totuuksia eletystä elämästä mukaanlukien esineitä sekä nimiä ja henkilöitä, unohtamatta erinäisten kohtausten symboliikkaa.

Kerrassaan mainio elokuva, mutta koko tarinan aukipurkaminen (niin pitkälle kuin se on mahdollista) tekstiksi veisi aikaa paljon enemmän kuin leffan kolmeen kertaan katsominen. Lisäksi yksityiskohtainen kuvaus on mielestäni turha, koska monet kohtaukset on tulkittavissa monella tavalla. Ohjaaja itsekään ei suostu "selittelemään" luomustaan. Hyvä niin.