KALANAISEN

me kalat olemme herkkiä..tarvitsemme paljon aikaa ja ymmärrystä. me pidämme siitä että meitä halataan,hyväillään,kosketellaan--emme saa siitä koskaan tarpeeksemme. jos kertakin jää välistä niin masennumme--tunnemme olevamme hylättyjä. tarkkailemme koko ajan toisia ihmisiä ja arvailemme heidän käytöstään->miksi se käyttäytyi noin,miksi se sanoi noin,eikö se pidä minusta,mitä olen nyt tehnyt???
hoida hellästi omaa kalaasi,sillä huomio on hänelle happea.puhu paljon ja paijaa...ja anna kalallesi aikaa.

minut ainakin lepytetään iloisella aidolla hymyllä ja vilpittömällä anteeksipyynnöllä ja katumuksella mikäli on loukannut minua pahasti,kerrotaan kuinka minua rakastetaan jne,ei mitään hölynpölyjä sellaiset huomataan..muuten jos itse olen syyssä olen niin nolona etten vähään aikaan halua puhua..sitten pyydän nöyrästi anteeksi ja nielen ylpeyteni!

Jos olet loukannut ja vaikka et olekaan PYYDÄ ANTEEKSI koska et voi tietää oletko jollain tavalla loukannut herkkää Kalarakastasi. Hellittele, silitä, paijaa ja kyhnää hänen vieressään niin kauan että hänen on pakko antaa anteeksi! Lopuksi kerrot hänelle rehellisesti miten paljon hän sinulle merkitsee ja miten ihmeellinen hän on... SILLÄ HÄN ON IHMEELLINEN, SATUMAISEN USKOMATON! Uskotko? Sinun on pakko uskoa, sillä sellaisia me olemme!!! Ja kun saat hänet uskomaan, on hän juuri sitä; uskomattoman upea partneri ja rakastettu! Kokeile - se kannattaa.