Lueskelin tätä palstaa koska haen apua ongelmaani. Työskentelen 500 henkilöä työllistävässä yrityksessä johtotehtävissä ja en uskalla mennä kenellekään puhumaan alkoholin käytöstäni.
Kaikilla on kuva että elän mukavaa perhe-elämää ja että harrastan liikuntaa runsaasti (niin toki teenkin, kiduttaakseni itseäni juopottelun takia) Poissaoloja ei ole koska olen hyvin tarkka työstäni. Aloitin 4 vuotta sitten ja ensitöikseni uudistin päihdeongelmaisten hoitoon ohjausmallin... että se siitä. MItä v....a tässä pitäisi tehdä? Kaljaa ja viiniä juon joskus joka ilta ja vähintään yksi pulloviiniä menee kerralla!
Mistä haen apua?
Kaikilla on kuva että elän mukavaa perhe-elämää ja että harrastan liikuntaa runsaasti (niin toki teenkin, kiduttaakseni itseäni juopottelun takia) Poissaoloja ei ole koska olen hyvin tarkka työstäni. Aloitin 4 vuotta sitten ja ensitöikseni uudistin päihdeongelmaisten hoitoon ohjausmallin... että se siitä. MItä v....a tässä pitäisi tehdä? Kaljaa ja viiniä juon joskus joka ilta ja vähintään yksi pulloviiniä menee kerralla!
Mistä haen apua?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Keskusteleppa eka vaimosi kanssa. Sitten etsit puhelinluettelosta kohdan päihde-apu tms. Sitten otat itseäsi niskasta kiinni ja menet sinne päihde-apuun joka on luultavammin spykiatri.
käsiisi henkilöitä jotka on pystyneet lopettaan juomisen, heitä kyllä löytyy kun pidät silmäsi ja korvasi auki. He ovat alan parhaat asiantuntijat oman kokemuksensa pohjalta.
Koska tiedostat ja myönnät liiallisen juomisen etkä ole vielä menettänyt työtä etkä läheisiäsi, et ole vielä läheskään pohjalla.
Tuosta tilanteesta on vielä paljon helpompi ponnistaa raittiuteen kun sielä pohjalta ja toivottomuudesta, jonne alkoholismi miltei aina johtaa tänään tai huomenna.
Nyt vaan kipin-kapin sanoista tekoihin eli apua, tukea ja hoitokeinoja etsimään. Tässä eräs linkki, joissa neuvovia yhteystietoja
http://tukiasema.net/auttajat.asp.
Jos haluat ihan yksilöllistä hoitoa, käsittääkseni sellaista räätälöidään sinulle yksityisillä terveysasemilla kuten esim. Mehiläisessä. Sehän tietysti maksaa, mutta et liene ihan tyhjätasku ja raittiusdesta kannattaa maksaa, koska siinä voittaa aina, eikä pelkästään rahaa.
Ymmärtääkseni kunnallisella puolella ainakin pääkaupunkiseudulla pääsevätkin hoitoon vain kaikkein vaikeimmat tapaukset ja "lapselliset". Muut sysätään parin katkopäivän päästä takaisin viinan kanssa läträämään ja juomalla itsensä tappamaan, jos nyt edes pääsee katkolle. Ainakin reilu vuosi sitten oli hoitoonpääsytilanne pääkaupunkiseudulla huono.
Sitten mielenkiintoinen on tämä "ilokaasuhoitokin" http://www.kolumbus.fi/reijo.ojutkangas/tuotteet.htm
Älä keksi tekosyitä, toimi heti, älä väyrystele!
Tsemmppiä ja hyvää uutta vuotta!
No ainakaan et ole yksin...kylla Suomessa alkoholiongelmaisia riittaa, oltiin sitten milla "tasolla" tahansa....sehan onkin hieman kummallista, etta ns. juoppous sallitaankin taas paremmin ns. vahemman koulutettujen piirissa...
Siis sita ei taatusti ihmetella ja paivitella niin olan takaa, jos joku "remontti-reiska" tai "raksa-reiska" vetaa kuin viimeista paivaa, mutta annas jos se on "meidan pomo..."...jne...
Kannattaisi (kai) ottaa yhteytta sinne Anonyymeihin alkoholisteihin...
Alkoholin tuomasta mielihyvästä on todella paha yrittää luopua.Sinua kuitenkin huolestuttaa oma juomisesi ja et enää ehkä nauti humalan tunteesta samoin kuin ennen?Pelkäätkö,että alkaa näkyä peilistä jo?Onko tehtävä enemmän töitä ulkonäön eteen?Huono omatunto aina ja asia koko ajan mielessä?Yritä olla tietty aika ilman alkoholia missään muodossa ja katso miltä sitten tuntuu.Päätä miten jatkat sen jälkeen.Pidätkö pitkiä taukoja vai kykenetkö ja haluatko lopettaa kokonaan.Odota niin kauan,että joku antaa positiivista palautetta kun olet juomatta.Siitä voit saada kannustusta olemaan ilman.
on, että humalakaan ei enää tunnu mukavalta, juominen on kai enemmän tapa. Vaimon kanssa olen keskustellut ja hänkin on sitä mieltä että tarvitsen apua. (on kyllä saanut paljon kestää!)
En juurikaan pitkiä taukoja juomisessa pitänyt. Pisin aika vuodessa on ollut kaksi viikkoa korkeintaan. Kyllähän se pikkuhiljaa varmaan jo näkyykin ulospäin. En tiedä. Sitä tulee sokeaksi omalle tilanteellee jotenkin ja kuvittelee ettei se näy...
Kiitos kaikista näistä rohkaisevista neuvoista. Nyt kun tässä psyykkaa itseään niin uskon, että saan rohkaistua mieleni ja pääsen eteenpäin.
Hyvää Uutta Vuotta Kaikille!
Hienoa,kun pystyt suhtautumaan pahaan ongelmaan noin avoimesti ja nöyrästi ja haet apua!Olet ainakin valmis ja halukas yrittämään auttaa itseäsi kuiville.Se on jo paljon se.Viinan kanssa kamppailu on todella hirveää.Puhun kokemuksesta.Takani on 20 v raittiutta.Silti muistan elävästi nuo samat itsesyytökset ja huonouden tunteet ja häpeän.Siinä on jo helvettiä kerrakseen.Olisinpa lopettanut vielä tuossa tilanteessa missä sinä nyt olet,niin ei olisi mennyt ihan kaikki....Henki vielä pihisee ja paha syöpä on.Elonpäiviä ei ole paljon,mutta haluan tehdä niin paljon hyvää kun ehdin.Siksi edes näin yritän auttaa sinua,ystävä hyvä!Viina on meille pahaksi jos alkoholismi ottaa vallan.Rukoilen sinulle voimia ja kunnioituksesi säilymistä niin omissa kuin alaistesi ja vaimosi silmissä!Olet varmasti sen arvoinen pomo ja mies.Hyvää Uutta Vuotta Sinulle!
Tuntematon ystävä
moi, kuule se on hyvä että itse olet sen huomannu,ei muuta kun katsot itseäsi peiliin ,vaikka aamusella, ja sanot että mä olen hyvä tyyppi selvänä.Itsetunnon puutettahan se on .yksi päivä ilman kaljaa ja viiniä, sen jälkeen 2jne tseppiä, myös perheen tuku olisi suotavaa,,
työnjohtaja joka oli alkoholisti ja minä tiedostin sen heti melkein ensi kättelyssä.
Puhuin siitä usein muiden työkavereiden kanssa että mitä me voisimme tehdä asian eteen. Emme löytäneet mitään ratkaisua.
Olimme kerran ravintolassa ja siellä sattui olemaan myös työnjohtajanikin. Hän heti oli tarjoamassa minulle ja seurueelleni paukkuja mutta me kiitimme, Ei kiitos emme juo alkoholia. No siinä hän alkoi sen tavallisen tyrkytyksen ja kyseen alaisti miksi emme juo. No ilta kului ja hän tuli useaan otteeseen tarjoammaan uudella provosoivalla tyylillä ja uskoi että me emme kestä niitä hänen herjauksiaan.
No tulihan se työpäivä ja siellä sitten hänen anteeksipyynnöt että kun oli käyttäytynyt ehkä tunkeilevasti. No se oli alku avaus keskusteluun hänen ongelmasta. Otin oman läheisriippuvan kokemukseni juttuun mukaan ja sanoin rohkeasti sen mitä oli sanomista. Nyt on 10 vuotta siitä ja hän edelleen raitis. Ei tippaakaan alkoholia. Vieläkin hän kiittää siitä minua mutta sanon että ei kiitos kuulu minulle vaan se on hänen omaa ansiota kun oli vastaanottavainen ja kuunteli vakavasti ehtoja joita oli vain kaksi.
Hänellä ja meillä menee töissä todella hyvin. Olen onnellinen hänen läheisriippuvien puolesta että voivat elää todellista elämää nauttien onnesta aidosti johon kuuluu myös luonnostaan ne elämän vaikeudet jotka ratkotaan eikä ryypätä niitä matonalle.
Käänny jonkin AA-kerhon puoleen ,tai ota siitä ensin selvää .Tietoa on kyllä olemassa.Sinulla on se hyvä puoli että myönnät olevasi alkoholin väärinkäyttäjä. Ajattele, jos sinä et tiedosta ja tunnusta ,niin mahdollisuudet ovat lähes yhdettömät. AA-kerhossa on samanlaisia johtajia todella paljon. Muista apua on saatavissa,kun sitä tosissaan haluaa.
Soitin työterveyteen ja aloitan sieltä. Aika on keskiviikkona... Huh huh. Siitä se lähtee. Nyt vielä viikonloppu ja loppiainen edessä.. ja selvinpäin meinaan olla. Kiitos teille kaikille ystävät hyvät - olette jo tehneet paljon! Ette arvaakaan kuinka helpottavalta on tuntunut "puhua" näistä asioista ulkopuolisille.
Kiiitos!
aamulla avasi koeen ja luin tilanteesi. Arvaa tuntuiko hienolta ,kun sain lukea että olet astumassa raittiiseen elämään .Muista yhden päivän kerrallaan .Täyttäköön ilo, toivo ja mieletön halu olla raittiina tänään. Muistan, sinua ponnisteluissasi iltarukouksessani.
En tiedä kiinostaako tämä nyt ketään,mutta itseäni helpottaa kun saa kirjoitella tänne ja "analysoida" päässään. Loppiaisena tuli otettua hieman mutta muuten viikonloppu meni hyvin.
Tänään tuli käytyä työpaikka lääkärillä ja oli oikeastaan helpotus. Sain sanottua sen minkä aioinkin ja yllättävän kiireetön meininki oli vastaanotolla. Positiivinen kokemus, vaikka jännittikin aivan mielettömästi. Labralähete käteen ja lääkkeeksi Risolid 25 mg tarvittaessa. Lisäksi suositeltiin REvia hoidon aloittamista. Onko kellään siitä kokemusta? MIten toimii? Sivuvaikutukset jne jne.
Masentunutkin kuulemma olen, en sitä itse ole oikein huomannut, mutta keskusteltuamme huomasin että oireita on ollutkin yllättävän kauan. Eli jatkossa menen kontrolliin ja suunnittelemme hoitoa. A-klinikka tuntuu vieraalta ajatukselta, mutta uskon että vaihtoehtoja löytyy.
Suhtaudun positiivisesti tähän kaikeen ja niile jotka vielä epäröivät, voin sanoa että kyllä kannattaa. olo oli jotenkin kevyempi jo eka käynnin jälkeen.
Tsemppiä kaikille!
Hienoa! Luin vasta tänään eka kertaa sinusta, osui niin lähelle. Minä katselen saman tapaista pomoa tuossa ihan vieressä..
Meillä on yhdessä jutellen ja yrittäen sovittu rajoja juomiselle jne, mutta joskus kyllä tuntuisi itselle alkoholistin läheisenä helpommalta se, että hän hakisi apua jostain muualta. Olen nimittäin huomannut, että sitä mukaa, kun hän vähentää, minun juomiseni lisääntyy.. Kummallista?
Mutta onnea ja voimia sinun matkallesi! Toivottavasti jo pian huomaatkin sen, että olo ilman viinaa on hienompaa.
Mulla on itselläni kahdensuuntainen mielialahäiriö, joten masennusoireetkin ovat tuttuja. En ole käyttänyt mitään lääkitystä, mutta muuten oppinut elämään ja sopivasti piiskaamaan itseäni liikkeelle silloin, kun olo jähmettyy.
Kirjoittele!
Puhutko siis omasta pomostasi? Mistä sen juopottelun huomaa? Onko hän humalassa töissä? Haisee viinalle?
Itse tuossa alussa sanoin, että olen kuvitellut ettei juomiseni näkyisi muiden silmissä? Olenko ollut sokea? Olen muka yrittänyt kaikin puolin peitellä ja päivinä jolloin on ollut huonno olo,en ole mennyt fyysisesti kenenkään lähelle.koska olen pelännyt, että haisen.. vanhalle viinalle siis. Sulkeudun tekemään projektia omaan huoneeseeni ja iltapäivällä helpottaa.
Mistä tuli halu muuttua? Olen pohtinut näitä asioita paljon - todella paljon. Ikää vähän yli 40 ja elämää edessä. Raskainta on ollut myöntää itselle, että on juoppo, en halunnut uskoa sitä millään! Eihän minulle niin voi käydä, kaikkihan on hyvin. Pikkuhiljaa vaan juominen lisääntyi ja lauantai aamuisin huomasin ottavani krapulaan - uskomatonta miten "tyypillisesti" kaikki on mennytkään..Olen lukenut paljon aiheesta ja onneksi on tämä palsta. On helpottavaa kirjoittaa näistä asioista ja tuntemuksista vaikka ei voi olla varma että lukeeko näitä edes kukaan ja mitä kukanenkin miettii ja ajattelee.
Prosessi kaikkinensa on ollut pitkä. Siitä ettäitse havahduin, on kulunut jo 11/2 vuotta. Koko ajan aivot ovat asiaa työstäneet ja nyt olen vasta valmis sanomaan ääneen sen minkä vaimoni on jo tiennyt - olen alkoholisti.
Käynti lekurilla helpotti. labrat otettiin eilen ja hieman jännittää, että mitä sieltä löytyy. Ensi viikolla jatkosuunnitelma.
Kaikille toivotan hyvää jatkoa ja kiiiiittooos kommenteista. Ette tiedäkään kuinka olette auttaneet!
Kirjoittelen tarinaani tänne edelleen...
olet paljon lukenut niin voisit myös joskus lukea kirjastosta kirjan (nimettömät alkoholistit).
"Koko ajan aivot ovat asiaa työstäneet ja nyt olen vasta valmis sanomaan ääneen sen minkä vaimoni on jo tiennyt - olen alkoholisti."
Nuo kaksi kuuluisaa sanaa "olen alkoholisti" on edellytys sille, että paraneminen voi alkaa. Muulloin kaikki on turhaa vaikka kaikki muut sen tietää.
Onnea ja menestystä valitsemallasi tiellä ja raittiuden iloa!