Hyvää uutta vuotta. Täällä näyttää olevan kovin hiljaista. Onko sitten kyseessä mielenosoitus poistettujen kirjoitusten johdosta. Kenties, enkä ihmettele. Mutta voi olla muutakin.
Monet harraste-Alfat ovat tietenkin talviteloilla ja talviuntaan nukkuvat tietysti monet alfistitkin, koska näin tammikuussa on vaikea harrastaa sellaisia alfisteille ominaisia harrastuksia kuten perhokalastus, jalopuiden istutus, savusaunominen uinti, heinän teko, sammuminen kesken maalaustalkoiden sekä harrastuksistamme jaloin: pitsinnypläys takapihalla ilman housuja yhdessä naapurin parikymppisen tyttären kanssa.
Niinpä ajattelin, että tässä olisi oivallinen läpi matkakertomukselle. En ole ihan varma, vaikka joskus olisin tämän jo kertonutkin, mutta mistäs sen muistaisi, kun on tuo dementia jo päässyt niin pitkälle, että ainoa nimi, jonka enää muistan, on Alzhaimer, ja sitäkään en taoda osata kirjoittaa oikein.
Monet harraste-Alfat ovat tietenkin talviteloilla ja talviuntaan nukkuvat tietysti monet alfistitkin, koska näin tammikuussa on vaikea harrastaa sellaisia alfisteille ominaisia harrastuksia kuten perhokalastus, jalopuiden istutus, savusaunominen uinti, heinän teko, sammuminen kesken maalaustalkoiden sekä harrastuksistamme jaloin: pitsinnypläys takapihalla ilman housuja yhdessä naapurin parikymppisen tyttären kanssa.
Niinpä ajattelin, että tässä olisi oivallinen läpi matkakertomukselle. En ole ihan varma, vaikka joskus olisin tämän jo kertonutkin, mutta mistäs sen muistaisi, kun on tuo dementia jo päässyt niin pitkälle, että ainoa nimi, jonka enää muistan, on Alzhaimer, ja sitäkään en taoda osata kirjoittaa oikein.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Joo hiljaista on, ei kai kukaan
krapulaa tuota köyhien tautia pode.
Jos vaan dementiasi hetkeksi hellittää
niin kerro ihmeessä matkailuaiheinen tarinasi.
Seiskavitonen Norjan rajan yli. Ah´vapaa maailma.
Täällä eivät direktiivit ahdista eivätkä komissaarit hengitä niskaan. Eivätkä näytä hevosennaamaiset tullimiehet olevan kiinnostuneita Suomi-pojan tulijaisista. Kansallisuustunnuksen kävin ostamassa tulliaseman kaupasta.
- GRY HEGE HAUG
- "Maks flaks reddet 70 dyr".
Eivätpä osanneet epäillä, mitä Suomi-pojan punaisen nuolen takaluukussa pullisteli.
Kannattaisi itsenäisen valtion vartioida tarkemmin Eurostoliiton vastaisia rajojaan. Ties mitä paskaa kulkeutuu, kun Hollannin ja Tanskan luppasilmät pääsevät vapaasti Ruotsiin ja sieltä Norjaan. Suomalaisista hunsvoteista puhumattakaan.
Oslossa oli tarkoitus tavata ”kontakti”, joka antaisi ohjeet jatkotoimenpiteistä. Tuttavan sukulaisen Hans-Petter Lahlumin (nimi muutettu) piti istua uudessa Alfa 156:ssa viikinkimuseon parkkipaikalla. Samannäköinen auto oli, mutta väärä mies.
Mies lähti tulemaan kohti, sanoi kontaktillemme tulleen esteen.
- ”Nylig installert alarm og maks flaks reddet 70 kjøttfe fra branndøden hos gårdbruker Hans Petter Lahlum i går ettermiddag”.
Hieman varauksella suhtauduimme mieheen, mutta otimme vastaan ajo-ohjeet ja muun materiaalin, ja jatkoimme matkaa. Oslon ulkopuolella panimme auton parkkiin ja selasimme toimintaohjeet:
"SEV INN: Hans Petter Lahlum ble møtt av røyk som sev inn gjennom fjøsveggen bak ham.
STANGE: — Jeg har aldri tidligere opplevd brann på garden, og sant å si hadde jeg ingen tro på at jeg skulle oppleve det heller." Kiinnostavaa!
Alfan keula kääntyi Keski-Norjan kauniisiin maisemiin. Takavetoinen risteilyohjus imeytyi kaarteisiin – oli kuin kotonaan. Vaikeudet alkoivat, kun lähestyimme Geirangeria.
Kilometritolkulla moottorijarrutusta alkoi tuottaa kummallisia ääniä pakoputkesta. Vuonon ääreen laskeuduttuamme auto ei suostunut käymään.
Pelti pystyyn. Ilmansuodatin likomärkänä bensiinistä, tulpat mustan, märän karstan peitossa. Tunnin mittaisen rassailun ja ilmansuodattimen aurinkokuivaamisen jälkeen matka jatkui, mutta vaisusti. Ylämäet – ja niitähän riittää – tekivät tiukkaa ja alamäet – niitä myös – nokesivat tulppia lisää.
Etsin katseellani autotarvikeliikettä tai korjaamoa. "Mobilen varslet". Löytyihän se. Vieläpä haalistunut Alfa Romeo –kyltti seinässä!
Ilo jäi pinnalliseksi. Ketään ei ollut paikalla. Ovessa oli lappu: ”Gårdbrukeren hadde nettopp gått inn i hovedbygningen for å spise da mobiltelefonen varslet brann i fjøset."
Naapuritalosta saapui vanha kumara patu vielä selvittämään tilannetta.
— "Både sønnen og faren min hadde nettopp spist, slik at vi alle tre var like i nærheten. Det begynte å brenne i tørr halm rett utenfor fjøset på gård ved 17-tida i går ettermiddag."
Puhetta riiti. Ja odotusta. Oli aikaa tehdä havaintoja. Ensiksikin, että kaasareita syöttävät polttoaineletkut olivat perskaantuneet surkeaan kuntoon. Ihme, ettei ole koko auto palanut. Toisekseen, että 75:n istuin ei ole kovinkaan miellyttävä pitemmän päälle. Hiostaakin, Perkele.
Autosta ei silti viitsinyt pitkäksi poistua, sillä heti, kun asettui korjaamon rappusille istumaan, pahanhajuinen paikallisgubbe saapui tarinoimaan. Äijä oli jonkinlainen wannabe-mekaanikko, joka piti pitkiä esitelmiä siitä, mikä autoamme vaivasi ja mitä sille pitäisi tehdä:
— "Jeg forsto raskt at røykkilden var på utsida av bygningen...
Lopulta korjaaja saapui. Eikä kauaa aikaillut. Tulpat puhdistuivat kiiltäviksi, filtteri vaihtui uuteen ja parit kaasarin säädöt kuulemma poistaisivat vaivat.
- "Han rev med seg et brannslokkingsapparat og løp ned i fjøset. Der sev røyken inn gjennom veggen."
Vaan vielä halusi äijä kurkistaa takaluukkuun, bensatankin huohotusletku ja jokin johto piti tarkistaa.
- "Det brant like inntil fjøsveggen."
Kun pääsimme matkaan, olimme pahasti aikataulusta jäljessä. Ilta oli tuloillaan ja Oppdaalin pitkä matka. Ja yhtäkkiä tajusimme äijän penkoneen automme tavaratilaa!
- Ej fan! Kama oli juuri siinä täyttöaukon puoleisessa reunassa, huohotin letkun vieressä! Äijän on täytynyt nähdä se! Mutta ymmärsikö näkemänsä? Onko kohta Naton sotilaspoliisit kintereillämme. Onko Jeeppi kohta perässämme ja panssariauto edessä tiellä poikittain.
Soitin kontaktillemme Oppdaliin:
- Alarmen avgjørende. Lahlum fikk slukket brannen ved hjelp av pulverapparatet og vann. Brannvesenet rykket ut, men kunne konstatere at denne gangen gikk det bra.
Hans Petter ohjeisti rauhallisesti:
— "Dette hadde gått fryktelig galt hvis jeg ikke hadde hatt alarm i fjøset. Brannen begynte på baksida av låven. Uten alarmen ville jeg ikke oppdaget røyken i tide."
- I ettertid er han overrasket over hvor fort brannalarmen varslet, pelkäsin pahinta.
— "Det var egentlig ikke mye røyk i fjøset, men det var flammer i halmen på utsida av veggen. Derfor var det nære på", H,P. rauhoitteli.
Tyynnyimme. "Igjen hadde vi flaks", oli Hans-Petter luvannut.
Edessä Vuono, takana tunturi. Niihin maisemiin leiriydyimme. Ajoimme pari sataa metsiä pois tieltä vanhaa lehmipolkua pitkin. Autolle läytyi suojainen paikka puskien ympäröimän siirtolohkareen takaa. Täällä saisimme olla rauhassa.
Kaiken kokemamme jälkeen päätimme palkita itsemme ja haimme pussillisen auton takaluukusta. Ja Primus-keitin tulelle.
Sininen kaasuliekki tuskin paljoakaan näkyi pohjolan valoisassa illassa - ja jos joku puuhamme huomasikin, uskoi kyseessä olevan vain pari viatonta retkeilijää kalapuikkojaan korventamassa. Tietysti, jos joku metsänvartija, riistapoliisi tai muu Naaton upseeri sattuisi tulemaan paikalle, ihan vain tiedustelemaan, että mitä miehiä!? Ajokortti ja hengen haisto, vasso kuu.
Ja sattuisi haukankatse muovipussiimme tai mikä vielä raskauttavampaa - olisimme juuri kuumentamassa päiväannostamme. "Det hadde tatt fyr på et sted der veggen har høy stenmur", saisimme kuulla ukkotuomarin jylhänkolkot sanat.
Mahdollisuus oli pieni. Huomaisimme kyllä ajoissa, jos joku lähestyisi. Kuuman kaman saisi piiloon ja kalapuikot vain esiin... …ja ankaraa tarinointia päälle: — Brannen startet i en strømførende ledning som dyrene har klart å rive av. Kyllä nämä pojat selviäisivät.
Kaivoin lusikan repusta ja aloin rohkeasti nostella Hollannin tulijaisia kattilaan. Vasta puolen tunnin kuluttua olivat perunat kypsiä. Van Gogh ei ehkä ole paras retkikeitinperuna, mutta muuta ei nyt tullut mukaan, kun ei jääkaapissa ollut.
Ruotsin puolella jo jostain luettiin, ettei Norjaan saa tuoda perunoita, mutta olisi ollut niin kova homma purkaa pakkaukset... Sitä paitsi peruna on hyvää ruokaa.
Coloradotuuri on joidenkin lähteiden mukaan "onni välttyä putoamasta kanjoniin". Bondeväki väittää taas, että kyseessä on lykke sikäli, ettei potetjordeen pääse niitä pirun kuoriaisia!
Alarm – (palo)hälytys
Brann – tulipalo
Dyr - eläin
Flaks – onni, tuuri
Gårdbruker – maanviljelijä
Halm - olki
Installert - asennettu
Jeg - minä
Kjøttfe - lihanauta
Pulverapparatet - jauhesammutin
Røyk - savu
Veggen - seinä
Näyttää siltä, että Norjassa oli navettapalo tuolloin yleisin puheenaihe!