Itse Tolkien väitti esseeteoksessaan Puu ja lehti, että keijuista olisi mahdotonta saada mielenkiintoista kirjaa aikaiseksi.
Miksi?
Keijuista voisi ihan hyvin kirjoittaa myös aikuisille, niiden ei tarvitse olla hyvyyden perikuvia ja niiden pieni koko toisi vähän vaihtelua hahmogalleriaan. Erilaisista hyönteisistäkin voisi ottaa kaiken ilon irti.
Parhaimmillaankin keijuista on vain lyhyt maininta jossakin massiivisessa fantasiasarjassa. Tahtoisin lukea muitakin kuin satukirjoja, joissa on vain puistattavan kilttejä enkeliotuksia sokerisella tekstillä.
Tässä vaiheessa tahtoisitte varmasti muistuttaa minua Artemis Fowl-kirjoista. Minusta niissä on pilattu koko keijun idea istuttamalla ne älykkääseen, tekniseen ympäristöön. Keijujen kuuluu olla ailahtelevaisia, iloluonteisia, ilkikurisia, kiehtovia ja arvaamattomia - ei mitään naurettavia upseeripellejä.
Keijuissa olisi potentiaalia paljon enempään.
Miksi?
Keijuista voisi ihan hyvin kirjoittaa myös aikuisille, niiden ei tarvitse olla hyvyyden perikuvia ja niiden pieni koko toisi vähän vaihtelua hahmogalleriaan. Erilaisista hyönteisistäkin voisi ottaa kaiken ilon irti.
Parhaimmillaankin keijuista on vain lyhyt maininta jossakin massiivisessa fantasiasarjassa. Tahtoisin lukea muitakin kuin satukirjoja, joissa on vain puistattavan kilttejä enkeliotuksia sokerisella tekstillä.
Tässä vaiheessa tahtoisitte varmasti muistuttaa minua Artemis Fowl-kirjoista. Minusta niissä on pilattu koko keijun idea istuttamalla ne älykkääseen, tekniseen ympäristöön. Keijujen kuuluu olla ailahtelevaisia, iloluonteisia, ilkikurisia, kiehtovia ja arvaamattomia - ei mitään naurettavia upseeripellejä.
Keijuissa olisi potentiaalia paljon enempään.
Vastaukset 5
Vanhimmat
..Ehkäpä sinä voisit kirjoittaa sellaisen? IDeasi oli varsin hyvä: monet perinteiset hahmot, kuten haltiat, peikot, kääpiöt yms. on koluttu jo lähes tyhjiin ja täysin uusia ja raikkaita ideoita harvemmin sattuu kohdalle kyseisten olioiden kuvauksissa, jotka yleensä tuntuvat rautakangella väkisin väännetyiltä ja itseään toistavilta. Ihan kuin mielikuvitusolennon ominaisuudet olisivat jotenkin kaavamaisia eikä niihin voisi lisätä mitään omaa! Eoin Colfer oli melko rohkea laittaessaan keijut "kehittymään" ajan myötä.
Tiedän olevani perin ristiriitainen paasatessani täällä stereotypioista mutta samalla salaa kirjoitellessani tarinoita, jotka vilisevät suippokorvia ja muita latteuksia. Itse olen käyttänyt keijuja vain kerran, enkä silloinkaan suonut niille kovinkaan kummoista kulttuuria: niiden luonteenpiirteet ja kulttuurin jätin täysin paitsioon, keskityin lähinnä fyysiseen olemukseen, sillä ne olivat haltioille eräänlaisia elintärkeitä hyöty"eläimiä". Mutta totta puhuen, en koskaan kykenisi luomaan keijuista aikuiseen makuun sopivaa tarinaa, vaan lähinnä satuja, jotka ovat lapsille liian monimutkaisia ja aikuisille liian yksinkertaisia ;)
Itse asiassa varmaan kirjoittaisinkin, jos minulla vain olisi mielikuvitusta ja kirjoitustaitoa. *pieni virnistys* On se sen verran epäreilua kun pieniä noin syrjitään. Muutenkin fantasia tuntuu urautuneen aika pahasti, joten minusta olisi jo aika saada uusia tuulahduksia keijukaisen siivistä. Myös merenneidoista olisi mukava lukea muiltakin kirjailijoilta kuin H.C. Andersenilta.
Niin että siinä muutama vinkki kirjailijoiksi tahtoville! *hymy* Ja jos kirjoittelette keijuista tai merenneidoista pöytälaatikkoonne (tai kovalevylle, samapa tuo...), niin lukisin niitä oikein mielelläni. Sähköpostini on [email protected].
Tähtien ja lumen tuikintaa!
Tässäpä joitakin kirjoja mitä minulle tuli mieleen, en tiedä että kuinka lähellä ovat etsimääsi.
Matalaa fantasiaa keijuista: Diana Wynne Jonesin "Tuli ja myrkkykatko" ("Fire and hemlock") perustuu kansansatuihin keijuista, vaikka kirjasta ei pahiksen (-> Queen of Faerie) "keijumaisuus" käykään niin selvästi ilmi. Muutenkin kyllä suositeltava kirja, oma suosikkini, niin pakko aina sitä mainostaa... Emma Bullin "War for the Oaks" (jos luet englanniksi) on kuulemma myös hyvä, innostuin ostamaan, mutten vielä ole ehtinyt lukemaan.
Merenneidoista myös englanniksi. Donna Jo Napoli on kirjoittanut sellaisen kirjan kuin Sirena (versio pienestä merenneidosta?). En ole vielä ehtinyt sitäkään lukemaan, mutta yksi toinen Napolin kirja minkä luin oli todella hyvä. Ja jos luet sarjakuvia, niin vähän erilaista kuvaa merenneidoista löytyy Rumiko Takahashin Mermaid-mangasarjasta.
Lue R. A. Salvatoren Demonisota kirjoja.
Lue R.A. Salvatoren Demonisota ja Raymond E. Feistin Käärmesodan taru