Oletteko kaikki siistejä?

miehenä sanon että poikamiesboxini, vaikkei turhan siisti olekaan, hakkaa kyllä mennentullen monen sinkkutytön boxin.
Parikin kertaa on sattunut että tytön boxiin tullessani on jo ovella sellanen dunkkis et tekis mieli sanoa et mennään hei sittenkin meille.

Kuvauksesi on juuri sellainen mitä meistä neitsyistä sanotaan: Toisissa asioissa siisteytemme ja tarkkuutemme on hyvinkin pikkutarkkaa. Toisaalta neitsyeillä tekemistä on aina niin paljon, ettei kaikkea ehdi siivota. Välillä tosin oikein innostuu siivoamaan.

Itselläni on nytkin monta projektia meneillään, ja tavaroita lojuu ympäriinsä, mutta esimerkiksi auto, keittiö ja kylpyhuone ovat aina tip-top-siivossa.

Mä en ainakaan ole järjin siisti. Arvostan toki paljon siistiä kotia ja puhtautta, mutta jaksan katsoa epäjärjestystä ja villakoiria aika pitkään. Mulla on kans pieniä tavara röykkiöitä ja erilaisia projekteja ympäri kämppää. Tällänen mä oon ollu aina ja horoskooppikirjojen kuvaukset siivoushullusta neitsyestä on aina menny mun kohalla aivan metsään.

olen myös joissakin asioissa hyvinkin tarkka,joku esine pitää olla just oikeassa paikassa oikeinpäin.Mut sitten taas koti on välillä ihan sekaisin eikä se haittaa niin kauan kunnes iskee siivousinnostus.Yleensä kyllä pyrin pitämään kohtalaisen hyvää siivoa mut ei jaksa koko aikaa siivoilla kun se tuntuu niin turhalta kun lapset(ja aikuiset:))sotkee koko ajan.

Hei!
Minulla on takana äärimmäisen tuskallinen suhde neitsytmiehen kanssa, joka päättyi siihen että hän petti jo aikojen alussa. Sit kuitenkin hän soi itselleen vapauden mennä. Olen tulla hulluksi kaipauksessani, sillä vain ja ainostaan ajattelen häntä, mutta ei toista voi miellyttää loputtomiin ja kaikki ystäväni ovat sanoneet minulle että elämän on jatkuttava. Nyt se tuntuu äärimmäisen oudolta ilman häntä, mutta en herkkänä kalana aina ymmärtänyt neitsyen oikkuja. Mielestäni kun hellyyttä ei voi koskaan saada liikaa, niin kaikki tehtiin aina silloin kun neitsyelle sopi. Ehkäpä kokeilen seuraavaksi vesimerkkejä, jos tiemme eivät enää kohtaa?
T.Onneton Kalatytteli

Itse en ainakaan koe itseäni kovinkaan siivoojatyypiksi...Joskus tuntuu, että se siivousvimma saisi iskeä useamminkin...Pidän kyllä itsestäni huolta, mutta koti on yleensä sellaisessa siistissä epäsiivossa, eli tavarat hujan hajan...Kuitenkin tiedän aina tarkalleen mistä mikäkin tavara löytyy...Joskus tuntuu, että siivouksen jälkeen taas ei löydy mitään!

Joten et ole ainoa =)

itse pidän itsestäni huolen enkä lähde edes kauppaan tukka sekasin ja epäsiisteissä vaatteissa...mutta tykkäisin kyllä että koti olisi paremmassa järjestyksessä kuin on mutta osuutta asiaan taitaa olla meidän 2v.villipedolla joka sotkee ja lähmii ja kähmii pienillä rasvasilla sormillaan joka paikan,ja en tod.jaksa juosta kaiken aikaa tiskirätin kanssa perässä.muutaman kerran viikossa likaset tiskit valtaa koko tiskipöydän mut ei haittaa...taitaa olla vähän yliammuttua noi jutut neitsyistä et oltas muka pilkun piip,piip

Mie ainakin olen omasta mielestä siisti. Mutta ei se haittaa jos joskus sotkee!

siisteys..hmmm keittiön pidän mielelläni siistinä ja ruokapöydän,keittiössä mulle on tärkeetä et tavarat on samoilla tietyillä paikoilla et ne löytää myöhemminki ettei tartte ettii koko keittiöst yhtä purkin avajaa ...mutta huoneeni se on täys kaaos aina välillä...juuri kun olen siivonnut huomaan muutaman päivän päästä että se on samassa jamassa kun pari päivää sitten ennen kuin siivosin...yleensä ajattelen että joo täytyyhän se siivota ja sitten huomaa etten ole ehtinytkään ja sitten siivoan sen todella pikaiseseti!
nii ja jos on vaik päättäny maalailla jotai ni ne paperit,pesselit ja vesi astiat jää lojuu jonnekki...eli toisaalta siisti ihmine mut toisaalta ei!

Ei, olen ajanut osan ystävistäni ja vanhempani hulluuden partaalle sillä että en ole siisti. Sisareni käy useaasti luonani siivoamassa tai auttamassa siinä. Edellisellä kerralla siivottiin niin, etten ollut tehnyt asunnossani mitään kahteen, melkein kolmeen kuukauteen. En tiskannut en mitään. Se sotku oli kamala. Sitten taas kun alan siivoamaan, ei sille näy loppua. Pitää tehdä aivan kaikki jostain kirjahyllyn uudesta järjestämisestä lähtien, jolloin tuleekin siivottua ja järjestettyä kolmekin vuorokautta.
Mitä pikkutarkkuuteen tulee, niin sitä löytyy. Kun jo sukat pitää kaittaa oikeisiin jalkoihin kun varpaat ovat tehneet sinne päihin sellaiset kolot. Ja jos sukat menevät "vääriin" jalkoihin niin inhottaa ja meinaa "itku" päästä.
Ja jos jokin asia alkaa häiritsemään esim. kotona. Niin..siitä on pakko sanoa. Muuten räjähtää.
Enoni on syntynyt samana päivänä kuin minä, vuosia aikasemmin vain :) ja hän on kyllä siisti siivousintoilija. Imuroi ja pyyhkii lattiat vähintään joka toinen päivä. Ja..minä en sitä ymmärrä. On kiva että on siistiä, mutta...ei silti niin kiinni selkäytimessä että sitä tekisi jatkuvasti. Ennemminkin järjestely ja näpertäminen.

Olen 32v neitsyt poikamies. Ystäväni eivät voi ymmärtää miksi puistelen matot ja pesen lattiat joka päivä. Se on kai joku mania...

Tykkään kyllä että paikat on järjestyksessä ja puhtaana mut en kummiskaan ota siitä paineita jos välillä ei olekaan.
Itse haluan olla puhdas ja siisti ja kieltämättä minua myös inhottaa jos hiki tai lika haiskahtaa ympäristössä.

tämä neitsyt on kauhistuttanut kaikki kaverinsa aina kaksosista oinaisiin että skorppareista leijoniin ja vesimiehiin vaaoista puhumattakaan. epäjärjetelmällisyydellään ja sotkee minuutinsa kämppänsä jos joskus siivoaa

mun huone ei ainakaan oo siisti... mut kyllä mä ite muuten oon!!!