Moi
Olen ensisynnyttäjä ja vauva on perätilassa edelleen vaikka raskausviikkoja on kertynyt 33. Tästähän seuraa se että jos ei ala kääntymään pikkuhiljaa vaavi niin en voi synnyttää alakautta vaan minulle tehdään sektio.
Onko täällä ketään joka on samassa tilanteessa ja onko ketään joka on käynyt läpi tämän sektion tällä tavalla että tietää etukäteen ajan/paikan ja olisi hieman antaa tietoa mitä tehdä, menikö hyvin jne ? Luultavasti minulle tehdään jos vauva vielä perätilassa ultra uudelleen ja katsotaan tilannett. Mitä kaikkea tämä kertoo tutkimuksen tekijälle te jotka tämän olette myös käyneet läpi. Jännittää koska ultrassa näkyy sitten vauvan kokonaan ihan kehittyneenä.
Luultavammin menen jorvin sijasta naistenklinikalle.
Hieman pelottaa kun vauva perätilassa ja sektiosta en tiedä mitään. Kuuleman mukaan toipuminen vie kauan :( Mietityttää myös että onkohan vauva terve. Ultra tutkimuksissa kaikki on ollut hyvin.
Olen ensisynnyttäjä ja vauva on perätilassa edelleen vaikka raskausviikkoja on kertynyt 33. Tästähän seuraa se että jos ei ala kääntymään pikkuhiljaa vaavi niin en voi synnyttää alakautta vaan minulle tehdään sektio.
Onko täällä ketään joka on samassa tilanteessa ja onko ketään joka on käynyt läpi tämän sektion tällä tavalla että tietää etukäteen ajan/paikan ja olisi hieman antaa tietoa mitä tehdä, menikö hyvin jne ? Luultavasti minulle tehdään jos vauva vielä perätilassa ultra uudelleen ja katsotaan tilannett. Mitä kaikkea tämä kertoo tutkimuksen tekijälle te jotka tämän olette myös käyneet läpi. Jännittää koska ultrassa näkyy sitten vauvan kokonaan ihan kehittyneenä.
Luultavammin menen jorvin sijasta naistenklinikalle.
Hieman pelottaa kun vauva perätilassa ja sektiosta en tiedä mitään. Kuuleman mukaan toipuminen vie kauan :( Mietityttää myös että onkohan vauva terve. Ultra tutkimuksissa kaikki on ollut hyvin.
Vastaukset 10
Vanhimmat
"Hieman pelottaa kun vauva perätilassa ja sektiosta en tiedä mitään..." Ymmärrän. Kyllä minuakin jännittäisi. Pelottaisi varmasti myös. Keskustele lääkärisi kanssa. Hän kertoo sinulle faktat ja asiaan on tiedon jälkeen helpompi suhtautua.
Tutullani oli vauva perätilassa,mutta hän kyllä synnytti alakautta...Onko sinulta otettu lantion röntgen?
tuossa alempana joku puhui että on synnytt'nyt ala kautta vaikka vauva oli perätilassa. Sanon sulle yhden neuvon, älä missään tapauksessa suostu siihen kun olet vielä ensisynnyttäjä! mult otettiin lantiosta kuvat ja lääkärit oli sitä mieltä että vauva mahtuisi tulemaan mutta mä en suostunut. Ihan vaan siitä syystä että olin joutunut ekan lapsen synnyttämään alateitse vaikka vauva oli perätilassa. En silloin vielä tiennyt että voin vaatia sektion. Ja se oli aivan uskomattoman kamalaa. Sektiosta toipuminen vei huomattavasti vähemmäön aikaa.
Alateitse synnytyksestä oli kulunut pari päivää. Aivastin. Kaikki paikat repesivät. Olin kipeänä todella monta viikkoa.
Lapsi on niin iso tullessaan peppu edellä, että suosittleen sinulle, älä missään tapauksessa suostu synnyttämään vaikka sinulle suositeltaisiin synnytytstä normaalisti! Vain ihminen jolla on kokemusta molemmista synnytyksistä voi sanoa kumpi oikeasti on kamalmpaa!
Hei,
kyselit vauvan perätilasta, sektiosta ja siitä onko kukaan samassa tilanteessa. Itselläni on raskausviikkoja 30 ja vaavi perätilassa. en ole kuitenkaan asiasta ottanut sen suurempaa stressiä, vaikka neuvolassa jo puhuttiin vauvan kääntämisestä oikeaan asentoon. Raskausviikkoja ennen synnytystä on kuitenkin vielä niin monta jäljellä ja vauvalla on vielä hyvin tilaa kääntyillä kohdussa, joten uskon asian hoituvan ihan itsestään. Eikö sinulle ole ehdotettu tuota vauvan kääntämistä? Itseäni vähän kyllä kauhistuttaa tuo toimenpide, on kuulemma aika rankka ja voi käynnistää synnytyksen, mutta ellei muuta keinoa ole, kuulostaa se kuitenkin paremmalta vaihtoehdolta kuin sektio.
Ystävälläni vauva oli perätilassa vielä kaksi viikkoa ennen laskettua aikaa, mutta vauva saatiin tuolloin käännettyä ja synnytys sujui ihan normaalisti. Olen siis sitä mieltä että asiasta ei kannata turhaan stressata...vaikka sekin on helpommin sanottu kuin tehty, itsekin odotan ensimmäistäni ja mielessä pyörii kaikenlaisia pelkoja. Mukava kuitenkin että on esim. tällaisia keskustelupalstoja joilla voi huoliaan purkaa ja lukea muiden kokemuksia.
Tsemppiä odotuksesi loppusuoralle..:)
Minulla on kaksi lasta ollut perätilassa, ja kumpaakin yritettiin kääntäää tuloksetta. Ei kääntäminen ole mitenkään rankkaa. Se ei satu eikä siitä ole vauvalle vaaraa, koska vauvan tilaa seurataan ennen käännöstä, sen aikana ja sen jälkeen. Synnytys voi periaatteessa käynnistyä, mutta en ole kuullut kenellekään niin käyvän. Tosiaan olisin toivonut, että vauvat olisivat kääntyneet.
Itselleni jouduttiin kummallakin kertaa tekemään sektio, koska lantioröntgenin mukaan en olisi perätilasynnytykseen pystynyt. Sektiot tehtiin viikolla 38. Minulla on kokemusta myös normaalisynnytyksistä, joista olen toipunut huomattavasti nopeammin kuin sektioista, mutta on ihmisillä toisenlaisiakin kokemuksia sektioista. Täytyy sanoa, että en tykännyt, mutta pakko mikä pakko. Sairaalassa olin viimeisen sektion jälkeen kolme päivää.
Vauva mahtuu vielä kääntymään 33. viikon jälkeenkin ihan itsekseen oikeinpäin. Itselläni yksi kääntyi juuri noilla viikoilla perätilaan.
...mutta kiireellinen sellainen kun vauva oli syntymässä otsa edellä. Eli ei ihan sama tilanne kun sulla mutta voisin kertoa siitä sektiosta...
Itse toimenpide oli jännittävä mutta ei tuntunut missään. (Olin naistenklinikalla) Vauhdilla siinä toimittiin mutta koko ajan minulle kerrottiin mitä tapahtuu ja mitään kipua en tuntenut. Sitä ei todellakaan kannata etukäteen jännittää, saat niin hyvät puudutukset että et varmasti tunne mitään.
Seuraava ja sitä seuraava päivä oli aika kamalaa, kun yrittää toipua toimentipiteessä saadusta lääketokkurasta. Kipulääkkeitä annettiin niin paljon kuin halusin, särkyjä ei tarvinnut kärsiä. Heti seuraavana päivänä minut patistettiin jälkeille ja suihkuun, tietysti kätilö oli koko ajan käsipuolessa tukena. Ensimmäiset kävelykerrat oli aika kauheita mutta yllättävän nopeasti kävely alkoi taas sujumaan.Pahinta on kun pitää ojentaa itsensä mahdollisimman suoraan ettei haava ala heti alkutekijöissään kiristämään. Vatsan toimitukseen annettiin luumuja sun muita ettei niitäkään kipuja tarvinnut kärsiä. Koko ajan oli joku kyselemässä tarvitsenko kipulääkettä, laksatiiveja, juotavaa, vauvanhoitoapua jne jne....
Tikit poistetaan 6 päivää leikkauksen jälkeen ja olo helpottaa heti kun ne ei ole kiristämässä. Kyllähän se toipuminen kestää yleensä kauemmin kuin alateitse synnyttäneillä, mutta hirveän nopeasti oppii miten sen haavan kanssa pärjää. Mulla meni vähän reilu kuukausi kun pystyi jo liikkumaan suht normaalisti eikä niin kauheasti enää tarvinnut varoa. Tietty nostamiset ja rehkimiset on kielletty pidemmäksikin aikaa, mutta koko sektion ehti jo unohtaa kun olo alkoi olla jo paljon parempi.
Laitokselta annetaan kunnon kotihoito-ohjeet ja konsteja sängystä nousemiseen sun muuhun. Ne kannattaa ottaa tosissaan, nopeuttavat kuntoutumista ja edesauttavat haavan nopeampaa paranemista.
Hyvää jatkoa sinulle ja älä turhaan jännitä, kun saat sen vauvan syliisi niin siinä unohtuu monet kivut ja säryt! :) Eikä se nyt niin kamalaa ole etteikö siitä selviäisi :)
ollut vauvat perätilassa ja ovat kääntyneet itsekseen vielä viikolla 35:kin!
Tosin olen tehnyt pari kotijippoa, jolla sitten menneet ympäri. Nämä kikat luin aikanaan vauvalehdestä.Eli:Isä lattialle istumaan jalkojensa päälle, sinä lattialle selällesi ja peppu isän polvien päälle niin, että jalat ovat isän hartioilla. Siinä pötköttelet muutaman minuutin.Ei ole mukava asento mahan kanssa, mutta tehoaa.Toinen vähän lievempi on olla kontillaan minuutteja.Molemmat konstit perustuvat kohdun muotoutumiseen sillä tavalla, että vauva haluaa kääntyä.Mulla tämä on toiminut joka kerta. Aamulla kerran ja illalla toinen kerta ja jo seuraavana päivänä ovat itsekseen kääntyneet:)Vauva ei käänny siis tämän jutun aikana,ainakaan mulla, vaan omalla ajallaan.
Jotain saattaa moinen kikkailu pelottaa. Ajattelin asian kuitenkin niin, että vauva kääntyy tässä ihan itse, voihan tehdä sen muutenkin jokatapauksessa, eli siis hyvin luomusti.Kenenkään ei tarvitse alkaa vauvaa väkisin kääntämään ja sen onnistuminen ei ole edes varmaa.Jokainen päättää tietenkin itse mitä tekee, mutta näin minä olen tehnyt.
Synnytin toisen lapseni perätilassa alakautta ja se oli erittäin helppoa. Perätila todettiin rv:lla 32 ja minut lähetettiin seuraavana päivänä äitipolille, jossa yritettiin kääntämistä (ja se oli minun mielestä tosi kamalaa, koski viisituhatta kertaa enemmän kuin synnyttäminen) huonolla tuloksella. Ja päivälleen viikon kuluttua kääntämisyrityksestä lapsukainen syntyi, siis rv:lla 33.
Onpa tosi aikaisin yritetty kääntää. Minulla yritettiin vasta 37. viikolla eikä tosiaan sattunut yhtään.Seuraavalla viikolla leikattiin.
Täällä viikot 34 5, ja vasta viime viikolla (33 5) maha-asukki kääntyi. Ymmärrän kyllä mikä paniikki siinä on, mutta yritä odotella rauhassa. Vaikka sektioon päätyisikin, olet varmasti hyvässä hoivassa! Hyvää loppuodotusta...