Haluaisin jakaa kokemuksia/kuulla vinkkejä tilanteesta, jossa sosiaalinen elämä kärsii eläinallergioista. Yleensä pyrin välttämään allergian aiheuttajia, aina kun se on mahdollista, mutta eläinallergeenien välttely on erittäin hankalaa, kun tuntuu että lähes kaikilla ystävillä ja sukulaisilla on jokin eläin (yleensä kissa tai koira) kotonaan.
Olisi mukava viettää aikaa ystävien kanssa, muuallakin kuin kahviloissa, joisa istuminen tulee kalliiksi, mutta en voi mennä kyläilemään heidän luokseen kovin usein, sillä en haluaisi syödä allergialääkkeitä ihan jatkuvasti (kesällä on kyllä pakko, siitepölyallergian takia), etenkin kun olen huomannut, että mitä enemmän olen tekemisissä esim. naapurin kissan kanssa, sitä vähemmän lääkkeet tehoavat.
En myöskään halua kantaa eläinpölyä kotiini vaatteissani, joten minun puolisoni on vaihdettava vaatteet ja pestävä ainakin hiukset joka ikinen kerta, kun olemme käyneet kyläilemässä. Pienessä asunnossa allergeenit varmaan kuitenkin pääsevät leviämään ilmaan, kun vaatteita vaihdetaan eteisessä ja pyykkikasaa säilytetään kylpyhuoneessa. Samasta syystä en mielellään haluaisi, että eläinperheelliset kävisivät luonamme vierailuilla.
Haluaisin lopettaa eläinten kanssa tekemisissä olemisen kokonaan, sillä se tekee elämästäni sietämätöntä - oireet pahenevat koko ajan, mutta samalla tuttavapiirimme supistuisi alle puoleen nykyisestä. Tuttavillamme on myös vaikeuksia ymmärtää, kuinka vakava asia allergia minule on, sillä muut heidän tuntemansa allergikot eivät oireile yhtä paljon, eikä esimerkiksi hengenahdistus näy ulospäin, ennenkun se käy todella pahaksi.
Olisi mukava viettää aikaa ystävien kanssa, muuallakin kuin kahviloissa, joisa istuminen tulee kalliiksi, mutta en voi mennä kyläilemään heidän luokseen kovin usein, sillä en haluaisi syödä allergialääkkeitä ihan jatkuvasti (kesällä on kyllä pakko, siitepölyallergian takia), etenkin kun olen huomannut, että mitä enemmän olen tekemisissä esim. naapurin kissan kanssa, sitä vähemmän lääkkeet tehoavat.
En myöskään halua kantaa eläinpölyä kotiini vaatteissani, joten minun puolisoni on vaihdettava vaatteet ja pestävä ainakin hiukset joka ikinen kerta, kun olemme käyneet kyläilemässä. Pienessä asunnossa allergeenit varmaan kuitenkin pääsevät leviämään ilmaan, kun vaatteita vaihdetaan eteisessä ja pyykkikasaa säilytetään kylpyhuoneessa. Samasta syystä en mielellään haluaisi, että eläinperheelliset kävisivät luonamme vierailuilla.
Haluaisin lopettaa eläinten kanssa tekemisissä olemisen kokonaan, sillä se tekee elämästäni sietämätöntä - oireet pahenevat koko ajan, mutta samalla tuttavapiirimme supistuisi alle puoleen nykyisestä. Tuttavillamme on myös vaikeuksia ymmärtää, kuinka vakava asia allergia minule on, sillä muut heidän tuntemansa allergikot eivät oireile yhtä paljon, eikä esimerkiksi hengenahdistus näy ulospäin, ennenkun se käy todella pahaksi.
Vastaukset 5
Vanhimmat
varmaankin olet kokeillut ottaa allergialääkkeen hyvissä ajoin aina kun menet kyläilemään perheeseen jossa lemmikkieläimiä. auttaako? mitä haittaa olisi, vaikka söisitkin allergialääkettä säännöllisesti?
kissa-allergisen aika vaikea päästä eroon allergialähteestä, sitä kun monissa paikoissa muutenkin. olisiko mahdollisuutta saada sidätyshoitoa?
keskustle allergiaan perehtyneen lääkärin kanssa miten tulisi menetellä.
Vaikka ottaisin allergialääkkeen ajoissa, se ei poista sitä ongelmaa, että eläinpöly kulkeutuu myös omaan asuntoomme ja aiheuttaa allergiaoireita vielä seuraavanakin päivänä.
En haluaisi syödä allergialääkkeitä, enkä muitakaan lääkkeitä jatkuvasti. Epäilen, että lääkkeiden vaikutus saattaa heikentyä, jos niitä popsii jatkuvasti (en tiedä onko näin jo käynyt, vai ovatko allergiani pahentuneet). Monet lääkkeet (tuskin allergialääkeet?) aiheuttavat myös riippuvuutta, sillä solut tottuvat saamaan tietyn annoksen jotakin ainetta, eivätkä sopeudukaan enää olemaan ilman. Lääkkeet myös maksavat, testataan eläinkokeilla ja aiheuttavat häiriöitä ekosysteemissä (esim. e-pillerit). Ylipäätään pidän lääkkeitä viimeisenä vaihtoehtona, silloin kun mikään muu ei auta, ja allergia kyllä on tällainen asia. Eli ei kysymys nyt ole vain siitä, ettenkö suostuisi ottamaan lääkkeitä silloin, kun niitä tarvitsee, mutta kun aina lääkkeetkään eivät auta, enkä haluaisi enää tietentahtoen pahentaa tätä tilannetta.
Vaikka eläinpölyä onkin esim. julkisissa kulkuvälineissä varmasti jonkinverran, niin se on kyllä aivan eri asia, kuin se, että kantaa itse jatkuvasti kotiinsa suuriakin määriä eläinpölyä. Minusta kodista pitäisi pystyä järjestämään mahdollisimman allergeenivapaa vyöhyke. Luultavasti allergioiden pahenemiseen vaikuttaa, jos on koko ajan tekemisissä allergian aiheuttajan kanssa, vaikka söisikin lääkkeitä.
Eläinallergioihin ei anneta siedätyshoitoa, koska ajatellaan että allergian aiheuttajasta on mahdollista hankkiutua eroon - ja niinhän hyvin pitkälle onkin, mutta on ikävää, kun jotuu samalla hankkiutumaan eroon myös ystävistään ja sukulaisistaan.
En voi keskustella allergiaa tuntevan lääkärin kanssa, sillä terveyskeskuslääkärit eivät tiedä tarpeeksi, eivätkä anna säästösyistä lähetettä allergialääkäreille. Olen mm. yrittänyt päästä vuosikausia allergiatesteihin, mutta aina sanotaan, että ei ole mitään syytä, sillä allergia on selvä koska oireita tulee ja kirjoitetaan aina vaan lisää lääkereseptejä. Yksityiselle minulla ei ole varaa mennä.
"Luultavasti allergioiden pahenemiseen vaikuttaa, jos on koko ajan tekemisissä allergian aiheuttajan kanssa, vaikka söisikin lääkkeitä."
Tiedän tunteesi tarkalleen ja haluaisinkin kertoa oman tarinani. Itselläni on ties miten paljon allergioita, on kaikki siitepölyt, eläimet, hajusteet, jopa oma hiki... lisätäkseni tuohon vielä pahan ja tietenkin hyvin monipuolisen ruoka-aineallergian. Ja atooppisen ihottuman.
Itse pystyn olemaan korkeintaan puoli tuntia oirehtimatta paikassa, jossa on joku eläin. Syön allergia (resepti) lääkkeitä, mutta niistä ei ole mainittavaa hyötyä ainakaan tähän eläinallergiaan.
Kuitenkin olen huomannut erään asian: jos vierailen samassa eläin-paikassa useasti, oireeni helpottuvat vähitellen. Kaverillani oli 10 vuotta kissa, josta sain aluksi pahoja oireita, mutta jo muutaman vierailukerran jälkeen oireet katosivat jostain syystä kokonaan. Kissa jopa istui monesti sylissäni ja rapsuttelin sitä ahkeraan. Missään muualla (vieraassa paikassa) en olisi voinut tuota tehdä. Hiljattain tämä kissa kuoli vanhuuteen ja ystäväni hetken surtuaan otti uuden tilalle, ja nyt en pysty olemaan pari minuttia siellä kun jo henki vinkuu ja silmät pullistelee päästä.
Nyttemmin olenkin pyrkinyt välttämään kaverilleni menoa. Sama tilanne toistui kahden muun ystäväni luona, joiden lemmikeihin ikäänkuin siedätyin vierailujen aikana (kävin kavereilla usein, jopa monta kertaa viikossa), joten ehkä eläimille voi todellakin siedättyä, ainakin minä.
Huomaan myös, että nyt syystä tai toisesta oltuani pitkään käymättä missään eläinpaikassa, oireet ovat pahemmat kun joudun yhtäkkiä tekemisiin eläimen kanssa.
Pahinta elämässäni on kuitenkin lukuisat ruoka-aineallergiat, jotka eivät toki estä sukulaisilla kyläilyä mutta heikentävät sen laatua. En voi oikestaan syödä mitään missään muualla kuin kotona varmistaakseni etten ole hetken päästä tiputuksessa teholla, työpaikkaruokailukin on tuskallista!
Allergiset ovat muutenkin alakynnessä (onneksi tämä asia otetaan yhä enemmän huomioon joka suhteessa), en voi edes kuvitella meneväni johonkin tavaratalon hajusteosastolle, jossa saa vapaasti suihkutella hajusteita... Muut eivät voi asiaa ymmärtää (edes lääkärit), koska eivät itse sen asian kanssa elä. Siksi vieläkin saattaa kuulla vähättelyjä ja alentavia kommentteja tyyliin sukujuhlissa emäntä kysyy herkkupöydän äärellä: "eikö sulle maistu vai oletko dieetillä?"
Enpä voi muuta kuin toivottaa voimia kaikille teille jotka kamppailevat allergioidensa kanssa!
Eläinallergiaan ei voi ottaa ns. siedätyshoitoa, allergia kun on jollekin eläimelle on se vaan pahenee koko ajan. Luin asiasta juuri www.nicehouse.fi/yleiset/allergy.htm
Minun poikani on koivulle allerginen ja lievästi lepällekin sekä kissalle ja koiralle. Ikäväkseni kerkisimme ottaa juuri viime vuonna koiran ja sen jälkeen vasta todettiin allergia. Nyt ovat oireet koivun kukinnan aikana pahat eikä lääke auta kun on koira, joten joudumme luopumaan siitä, muutoin kehkeytyy vielä astmakin lapselle.
Kylläpäs kokemuksesi tuntuvat samankaltaisilta kuin omani! Vierailen vain hyvin harvoissa eläinpaikoissa, koska olen huomannut vähitellen tarvitsevani yhä enemmän lääkkeitä.
Samaten pesen vaatteni ja hiukseni kissakodeissa käynnin jälkeen.
Ongelma on ikävä ja häiritsee sosiaalista elämääni. Ystäväni, joilla on kissa, eivät todellakaan ymmärrä minun olevan tosissani, kun kerron etten kissan takia halua käydä kylässä. Kissanomistajien vierailtua taas kotonani, saan heidän vaatteistaan oireita. Saan oireita myös, jos istun heidän käyttämilleen istumapaikoille (kosketuskohta nousee pienille paukamille). Mitähän he sanoisivat, jos tietäisivät minun pyyhkivän kostealla heidän vierailunsa jälkeen...
Toivon, ettei kukaan hanki enää yhtään sisäeläintä. Tai korkeintaan minipossun, koska sen epiteelit ovat kuulemma samanlaisia kuin ihmisen. Jaksamista!