ANden ristiriidat raamattuun vielä kiteytettynä: Joh.20 ja Jumalan sanat("Ottakaa Pyhä henki, joille TE synnit anteeksi annatte...") ovat suoraan vasten ANden järkioppia. Tätä ei Anden oppi tajua, ja tähän kaatuu Anden raamatunmukaisuus. Kuten kaatuu Roomalaiskirjeen "Usko tulee kuulosta" osaankin!!!
Ja huom. tämä oppi ei mitenkään ole mitään vl-oppia, vaan esitetty tyhjentävästi raamatussa, ja Lutherin saarnoissa vieläkin perusteellisemmin. 83% suomalaisista on Lutherin kannalla, vielä enemmän raamatun, mutta ANDE on raamattua vastaan! Se on tässä tyhjentävästi osoitettu.
Ja huom. tämä oppi ei mitenkään ole mitään vl-oppia, vaan esitetty tyhjentävästi raamatussa, ja Lutherin saarnoissa vieläkin perusteellisemmin. 83% suomalaisista on Lutherin kannalla, vielä enemmän raamatun, mutta ANDE on raamattua vastaan! Se on tässä tyhjentävästi osoitettu.
Vastaukset 33
Vanhimmat
...mutta näin kyllä...
...myös koko ajan yrittänyt sanoa, mutta Ande sanoo, että tämä lähetyskäsky on toinen vaihtoehto tulla sisälle Jumalan valtakuntaan.
Raamattu ei tunne kahta uskoa ja kahta oppia, joten toinen on taatusti väärä ja itse kyllä luotan enemmän Raamattuun kuin Anden opetukseen.
Ei Raamatun sanat aukea, jollei Pyhä Henki saa niitä avata.
Kyllä Lutheriltakin löytyy paljon saarnoja, jossa tämä asia tuodaan varsin selvästi esille, mutta niin oli Lutherillakin Raamattu korkeimpana auktoriteettina ja Pyhä Hengen kautta saarnasi Jumalan sanaa parannuksen jälkeen.
Täytyy muistaa, että Lutherilta löytyy ristiriitaista opetusta ja siksi juuri, että siellä on oppi Pyhän Hengen kautta ja oppi ilman Pyhää Henkeä.
Luther kyllä kertoo itse parannuksen armon saamisesta tarkemmin.
ollaan.
Ihminen ei koskaan voi tehdä sellaista parannusta jolla armon voisi osakseen saada.
Mikä lihasta on syntynyt, se pysyykin lihana.
Ihminen ei voi mennä äitinsä (=lihansa) kohtuun ja syntyä jälleen, nyt siis pyhäksi ja parannuksen tehneeksi lihaksi. Liha ei tee koskaan parannusta. Liha ei muutu pyhäksi ja Jumalalle kelpaavaksi.
Siksi ihmisen täyty hedelmöittyä uudelleen Pyhästä Hengestä ja syntyä uudesti katoamattomasta Jumalan siemenestä, eli Hengestä.
Jumala on Henki ja ihminen on liha.
Hengellinen ihminen on Jumalan Hengestä syntynyt.
Armo on Jumalan lahja joka on Kristuksen kautta tullut ilman omia ansioita, jos sen USKOO.
Parannus on kääntymistä ja Jumalan syntiuhrin Jeesuksen Kristuksen vastaan ottamista USKOLLA.
...on epäuskosta uskoon siirtymisen väline, jonka Jeesus jätti maan päälle saarnattavaksi jokaiselle sen uskovalle autuudeksi.
Pyhä Henki siirtyy tämän evankeliumin kautta uskosta uskoon, jossa myös uudestisyntyminen ylhäältä tapahtuu Jumalan synnyttämänä uskona.
"jos sen USKOO"
Tässä todistat itseäsi vastaan ja siinä on se ihmisen ainut työ, jonka autuuden eteen voi tehdä, uskoa tai jättää uskomatta.
kun hänet on pesty Karitsan verellä.
Pidättekö te Lutheria jotenkin pyhänä miehenä. Eihän se mikään Jumala ole. Ihan vaan saarnaaja.
Siitähän tämä avaus vain kertoo.
Ensin ajattelin ilmoittaa tämän ylläpidolle poistettavaksi, mutta sitten huomasin että tämä onkin hyvä avaus. Näin ollen en toivo että kukaan tätä poistatuttaa.
Tämä avaus kertoo kuinka saatanalla on paha olla silloin kun Jumala tuo valkeuttaan pimeyteen. Tällöin täytyy käydä henkilökohtaiseen hyökkäykseen totuudenpuhujaa vastaan. Täytyy valehdella ja panetella. Tätä avausta lukiessani muistin Jeesuksen sanat:
Matt. 5:11
"Autuaita olette te, kun ihmiset minun tähteni teitä solvaavat ja vainoavat ja valhetellen puhuvat teistä kaikkinaista pahaa "
Eli kiitän avaajaa tunnustuksesta:)
En ole koskaan kieltänyt sitä, etteikö uskovaisella ihmisellä olisi oikeus ottaa Pyhää Henkeä ja julistaa henkilökohtaisesti synnit anteeksi epäilevälle lähimmäiselleen. Olen päinvastoin itsekin niin tehnyt.
Raamatun mukaan USKO pelastaa. Jeesus on luvannut sanassaan synnit anteeksi niille, jotka hänen sanansa uskovat. Tämä on se ainut oikea oppi. Mitään muuta ei Raamattu tunne!
Tämän uskon eteenpäin viemistä ja vahvistusta on julistaa synnit anteeksi niille jotka sen uskovat! Aivan samoin kuin rippi on työkalu sille että ihminen JAKSAA USKOA juuri senkin asian pois, joka mieltä eniten painaa. On hyvä kuulla toisen uskovan suulla, että synnit on tosiaankin anteeksi.
"Usko tulee kuulosta" Tämä on totta, mutta täytyy ymmärtää että tämä "kuulo" tapahtuu SYDÄMELLÄ, eikä korvilla. (En oikein usko että kuurot olisivat armon ja uskon ulkopuolella;)
Lisäksi puhuttu sana oli aikansa ainoa tapa tiedonvälitykseen kansalle, joten siksi kuuloa on korostettu. Onneksi Paavali kuitenkin selitti tämänkin Raamatussa:
1. Kor. 15:3
"Sillä minä annoin teille ENNEN KAIKKEA TIEDOKSI sen, minkä itse olin saanut: että Kristus on kuollut meidän syntiemme tähden, kirjoitusten mukaan, "
Vanhoillislestadiolaisen Raamatunvastaisen harhaopetuksen todistin aukottomasti täällä:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000098&posting=22000000001988510
Sitä he eivät enää ole kyenneet pois selittelemään, vaikka yritystä onkin ollut.
Lopuksi teille kaikille:
Kenenkään ei tarvitse uskoa sanaakaan mitä MINÄ kirjoitan, vaan USKOKAA RAAMATUN TOTUUTTA!
Jumalan rauhaa kaikille palstalaisille toivoen:
Ande
...aukottomasti :)
"Vanhoillislestadiolaisen Raamatunvastaisen harhaopetuksen todistin aukottomasti täällä"
No tuo edellinenkin oli vain sinun mielipiteesi, eikä todista yhtään mitään muuta kuin sen, millä tavalla sinä uskot. Sinunkin Raamatun tulkintasi on monen monta kertaa todistettu vääräksi, mutta ethän sinä sitä tunnusta millään.
joka on henkilö, persoona, eikä mikään esine, kuten esim. kirja.
oli avaus. Sitä mitä vanhoillislestadiolaiset opettavat.
lähtee kirosanoja, kuten edellisessä otsikossa?
Tämä on sentään uskontopalsta.
Voisitko tarkistaa oletko eksynyt väärälle palstalle?
Hänen nimensä mainitseminen ei ole suinkaan kiroamista, eikä hänen nimensä ole kirosana.
Mutta saatanan nimeen kirotaan kyllä, se on tonen asia. Myös Jumalan nimeen kirotaan ja pahimmillaan ne vielä yhdistetään kirotessa.
Myös sukupuolielinten nimeen kirotaan ja sama koskee anaaliaukkoa. Moni on toivotettu suoraan sieltäkin tulleeksi.
Kiroaminen on kaiken pahan toivottamista toisen elämän osaksi. Ja oman ilkeän halveksunnan ja hylkäämisen toivottamista lähimmäiselle.
että hänellä lähti ainakin osittain "lihallisesta" mielestä, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Kun siinä oli vielä sekin toinen sana....
"Jälkikäteen Paavalin suuhun laitettuja sanoja"
Ande hyvä, niillä sanoilla kumotaaan raamatun auktoriteetti.
>>
Ja myös tämä Anden kommentti
Kirjoittanut: Hynde, 7.1.2004 klo 08.40
"Jälkikäteen Paavalin suuhun laitettuja sanoja"
Ande hyvä, niillä sanoilla kumotaaan raamatun auktoriteetti.
>>
Raamattu on Pyhien uskovaisten, mutta silti erehtyväisten ihmisten Pyhän Hengen johdatuksella kasaama kirjasarja. Siksi tulee painottaa kokonaisuutta, jota se opettaa. Aito Jumalan sana Raamatussa on selitetty useammassa kohdassa usein monen eri kirjoittajien toimesta mutta kuitenkin samalla tavalla.
Paavalin kommentti ettei HÄN salli naisten opettavan, ei saa tukea mistään muualta Raamatusta. Kaikki tutkijat ovat yksimielisiä siitä, että tämä kohta on jälkikäteen lisätty Paavalin suuhun, koska hänen aikanaan naiset opettivat ja olivat profeettoja. Tämän todistaa lisäksi myös Raamattu itse:
Vanhassa testamentissa:
2. Moos. 15:20
"Ja naisprofeetta Mirjam, Aaronin sisar, otti vaskirummun käteensä, ja kaikki naiset seurasivat häntä vaskirumpuja lyöden ja karkeloiden. "
Tuom. 4:4
"Mutta Debora, NAISPROFEETTA, Lappidotin vaimo, oli siihen aikaan tuomarina Israelissa."
2. Kun. 22:14
" Niin pappi Hilkia, Ahikam, Akbor, Saafan ja Asaja menivät NAISPROFEETTA Huldan tykö, joka oli vaatevaraston hoitajan Sallumin, Tikvan pojan, Harhaan pojanpojan, vaimo ja asui Jerusalemissa, toisessa kaupunginosassa. He puhuivat hänen kanssaan. "
2. Aik. 34:22
"Niin Hilkia ynnä ne muut, jotka kuningas määräsi, menivät NAISPROFEETTA Huldan tykö, joka oli vaatevaraston hoitajan Sallumin, Tokhatin pojan, Hasran pojanpojan, vaimo ja asui Jerusalemissa, toisessa kaupunginosassa. Ja he puhuivat hänelle, niinkuin edellä mainittiin. "
Neh. 6:14
"Muista, Jumalani, Tobiaa ja Sanballatia näiden heidän tekojensa mukaan, niin myös NAISPROFEETTA Nooadjaa ja muita profeettoja, jotka minua peloittelivat. "
Ja Uudessa testamentissa:
Luuk. 2:36
"Ja oli NAISPROFEETTA, Hanna, Fanuelin tytär, Asserin sukukuntaa. Hän oli jo tullut iälliseksi. Mentyään neitsyenä naimisiin hän oli elänyt miehensä kanssa seitsemän vuotta, "
Olen jo useassa viestissä sanonut että minun kirjoituksiani ei tarvitse uskoa. Tehkää omat johtopäätöksenne!
Ande
...kirjoituksia täällä tarvitse uskoa ja jokainenhan tekee johtopäätöksensä ihan varmasti. Onko johtopäätös sitten oikea vai väärä jää Jumalan tuomion alle.
Raamattu kuitenkin on ainut, jossa todistetaan elävää Jumalan sanaa ja jos sitä pitää halpana yhdestä kohtaa niin sitä pitää halpana kauttaaltaan.
Täytyy muistaa, että Raamattu on kirjoitettu Pyhän Hengen, eli Jumalan vaikuttamana.
Hebr. 13
17 Olkaat teidän opettajillenne kuuliaiset ja seuratkaat heitä; sillä he valvovat teidän sieluanne niinkuin ne, jotka luvun niistä tekemän pitää; että he sen ilolla tekisivät ja ei huokauksella; sillä ei se ole teille hyödyllinen.
18 Rukoilkaat meidän edestämme; sillä se on meidän uskalluksemme, että meillä on hyvä omatunto, ja että me ahkeroitsemme pitää hyvää menoa kaikkein seassa.
>>
Raamattu kuitenkin on ainut, jossa todistetaan elävää Jumalan sanaa ja jos sitä pitää halpana yhdestä kohtaa niin sitä pitää halpana kauttaaltaan.
Täytyy muistaa, että Raamattu on kirjoitettu Pyhän Hengen, eli Jumalan vaikuttamana.
>>
Täytyy muistaa että vaikka kuinka Pyhä Henki johdattaisi, niin JOKAINEN IHMINEN voi silti erehtyä kuulemaan sittenkin omaa lihaansa!!
Erehtymätöntä ihmistä Raamattu ei tunne.
Myös minä voin erehtyä Raamatun tulkitsemisessa, joten siksikin vastustan tällaisia Ande-avauksia.
Tämä kysymys, millä Hynde nyt yrittää minua mollata liittyy siihen, että Raamattu ilmoittaa tässä kohdassa ristiriitaisesti:
Tämä kohta:
1 Kirje Timoteukselle 2
"12 mutta minä en salli, että vaimo opettaa..."
On ristiriidassa tämän kanssa:
Luukas 2
"36 Ja oli NAISPROFEETTA, Hanna, Fanuelin tytär, Asserin sukukuntaa. Hän oli jo tullut iälliseksi. Mentyään neitsyenä naimisiin hän oli elänyt miehensä kanssa seitsemän vuotta,
37 ja oli nyt leski, kahdeksankymmenen neljän vuoden ikäinen. Hän ei poistunut pyhäköstä, vaan palveli siellä Jumalaa paastoilla ja rukouksilla yötä ja päivää.
38 Ja juuri sillä hetkellä hän tuli siihen, ylisti Jumalaa ja puhui lapsesta kaikille, jotka odottivat Jerusalemin lunastusta. "
Eli Jeesuksenkin aikaan oli naisia Profeettoina, joille Jumala kirkasti tahtonsa, jotta nämä voisivat muita opettaa!
Molemmat eivät voi olla Jumalan tahtoja.
Olen esittänyt oman teoriani ristiriidan ratkaisemiseksi. That´s it.
Ande
...esittänyt, mutta hengelliselle ekumenialle ei Raamattu anna mitään tukea, koska silloin Jumalan sanaa jouduttaisiin ihmisen toimesta muuttamaan ja tähän ei ole annettu ihmiselle mitään valtaa.
Ihminen on erehtyväinen, mutta siksi Jeesus jättikin seurakunnan maan päälle, jossa Pyhä Henki opettajana johdattaa oikealla tiellä kohti Taivasta.
Joh. 14
"24 Joka ei minua rakasta, ei se minun sanojani kätke: ja se sana, jonka te kuulette, ei ole minun, vaan Isän joka minun lähetti.
25 Näitä olen minä teille puhunut, ollessani teidän kanssanne.
26 Mutta Lohduttaja, Pyhä Henki, jonka Isä on lähettävä minun nimeeni, hän opettaa teille kaikki ja muistuttaa teille kaikki, mitä minä teille sanonut olen.
27 Rauhan minä jätän teille, minun rauhani minä annan teille: en minä anna teille niinkuin maailma antaa. Älkään teidän sydämenne murheellinen olko, älkään myös peljätkö."
Ja näin Jeesus lähetti opetuslapsensa saarnaamaan pelastuksen evankeliumia kaikkeen maailmaan.
Joh. 20
21 Ja Jesus taas sanoi heille: rauha olkoon teille! niinkuin Isä minun lähetti, niin minä myös lähetän teidät.
22 Ja kuin hän nämät sanonut oli, puhalsi hän heidän päällensä ja sanoi heille: ottakaat Pyhä Henki:
23 Joille te synnit anteeksi annatte, niille ne anteeksi annetaan, ja joille te ne pidätte, niille ne ovat pidetyt
Tässä on sitä Pyhän Hengen työtä, jota Paavalikin yhdessä muiden Jumalan lasten kanssa teki Jumalan voimasta:
Apt. 19
5 Niin ne, jotka sen kuulivat, kastettiin Herran Jesuksen nimeen.
6 Ja kuin Paavali pani kätensä heidän päällensä, tuli Pyhä Henki heidän päällensä, ja he puhuivat kielillä ja ennustivat
1. Kor. 2
13 Jota me myös puhumme, ei niillä sanoilla, joita inhimillinen viisaus opettaa, vaan niillä, joita Pyhä Henki opettaa, ja me tuomitsemme hengelliset asiat hengellisesti.
Ja lopuksi Hebrealaiskirjeen kirjoittaja kirjoittaa:
Hebr. 6
1 Sentähden antakaamme Kristuksen opin alun sillänsä olla, ja ruvetkaamme niihin, jotka täydellisyyteen saattavat: ei vasta-uudesta perustusta laskein parannukseen kuolevaisista töistä ja uskoon Jumalan päälle,
2 Kasteen oppiin, kätten päällepanemiseen, kuolleitten ylösnousemiseen ja ijankaikkiseen tuomioon.
Tässä on varsin selvästi sanottu ja kerrottu, miten elävä seurakunta maan päällä toimii ja opettaa. Toivottavasti sinä joskus tämän ymmärrät oikein. Jumalan on rakkaus, eikä Hän tahtoisi yhdenkään ihmisen kadotukseen joutuvan ja siksi tarjoaa ihan lahjaksi tätä armoevankeliumia sen uskovalle autuudeksi.
missään mainitsemassasi raamatunkohdassa ei sanota että Hanna olisi opettanut ketään. Ainoastaan rukoili, ylisti ja kertoi kokemuksistaan. Opettamisella on raamatun kielessä vielä erityinen merkitys. Paavali tarkoittaa sillä vain ja ainoastaan raamatun selittämistä ja opettamista. Sitä Hanna ei tehnyt.
...siitä Juamlan valtakunnasta ja päästön ja siteen avaimista. Sanoiko Jeesus huumorilla tämän Pietarille? Sinä et millään tunnusta maan päällisen seurakunnan sitomisia ja päästämisiä, mutta Jumalan sanassa sanotaan toisin. Vaikka kuinka sanot oppisi olevan Raamatun mukaista niin tässäkin kohtaa se menee oman oppisi joukkoon Raamatunvastaisena:
Matt. 16
18 Mutta minä myös sanon sinulle: sinä ole Pietari, ja tämän kallion päälle tahdon minä rakentaa minun seurakuntani, ja helvetin portit ei pidä häntä voittaman.
19 Ja minä annan sinulle taivaan valtakunnan avaimet: ja mitä sinä maan päällä sidot, pitää sidotun oleman taivaissa, ja mitä sinä päästät maan päällä, sen pitää oleman päästetyn taivaissa.
Tämän Jeesus sanoi Pietarille, uskovaiselle ihmiselle, omalle opetuslapselleen, seuraajalleen ja apostolin(seurakunnan opettajan) virkaan kutsutulle uskovaiselle ihmiselle.
>>
Matt. 16
18 Mutta minä myös sanon sinulle: sinä ole Pietari, ja tämän kallion päälle tahdon minä rakentaa minun seurakuntani, ja helvetin portit ei pidä häntä voittaman.
19 Ja minä annan sinulle taivaan valtakunnan avaimet: ja mitä sinä maan päällä sidot, pitää sidotun oleman taivaissa, ja mitä sinä päästät maan päällä, sen pitää oleman päästetyn taivaissa.
>>
No tokkiisa minä uskon että Jeesus antoi Pietarille taivaan valtakunnan avaimet. Pietari onkin jo tuonne taivaaseen täältä menny.
Tämähän on se kohta Raamatussa, jolla katoliset todistelevat Paavin valtaa! Heidän mukaansa Pietari oli ensimmäinen Paavi?
Kuka se olikaan se teidän Vanhoillisten Paavi?
Ande
...vikaan, jos tämä valta on yhdellä ihmisellä, koska Raamattu ei näin opeta ja muistat sen lähetyskäskyn, jossa jeesus samat avaimet antoi kaikille opetuslapsilleen ja siitä eteenpäin ne Pyhän Hengenvaikuttaman anteeksiantamuksen saarnan kautta siirtyy sukupolvesta toiseen Kristuksen seurakunnassa.
vääristelet asioita, etkä halua uskoa millään.
Vanhoillisilla ei ole Paavia, vaan Pyhä Henki.
Kuka on sinun opettajasi, vai tarvitsetko sinä opettajaa ollenkaan?
Hebr. 13
17 Olkaat teidän opettajillenne kuuliaiset ja seuratkaat heitä; sillä he valvovat teidän sieluanne niinkuin ne, jotka luvun niistä tekemän pitää; että he sen ilolla tekisivät ja ei huokauksella; sillä ei se ole teille hyödyllinen
Pietarin Keefas nimi muistakseni tarkoittaa kalliota. Ei tässä Pietaria tarkoiteta vaan kalliolle perustettua elävää seurakuntaa eli kristuksen kirkkoa.
Vanhoillisten Paavi on yhteinen seurakunta.
ja tälle kalliolle minä rakennan kirkkoni. Sitä eivät tuonelan portit voita. 19 Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet. Minkä sinä sidot maan päällä, se on sidottu taivaissa, ja minkä sinä vapautat maan päällä, se on myös taivaissa vapautettu.
...vielä huomasin, vaikka lupasinkin jo poistua.
>>
...vikaan, jos tämä valta on yhdellä ihmisellä, koska Raamattu ei näin opeta ja muistat sen lähetyskäskyn, jossa jeesus samat avaimet antoi kaikille opetuslapsilleen ja siitä eteenpäin ne Pyhän Hengenvaikuttaman anteeksiantamuksen saarnan kautta siirtyy sukupolvesta toiseen Kristuksen seurakunnassa.
>>
Tapahan se on tuokin uskoa, mutta aika epämääräinen ja himmeä.
On aika ihmeellistä että Jeesus parissakymmenessä kohdassa toistaa, että "JOKAINEN JOKA USKOO", mutta olisikin unohtanut mainita niissä jotain oleellista.
Samoin kuin Jeesus EI kertaakaan maininnut että nämä avaimet millään tavoin periytyisivät. Eiköhän se kallio tarkoita opetusta. Ei ole oikein uskottavaa että Jumala ja Jeesus olisivat jättäneet noin paljon järjellä pääteltävää ennenkuin ihminen voisi pelastua. Sotii kyllä aika paljon kaikkea muuta Raamatun kirjoitusta vastaan.
Jokaisellahan on tietysti oikeus uskoa, miten haluaa.
Ande
>>
19 Minä olen antava SINULLE taivasten valtakunnan avaimet.
>>
>>
Ei tässä Pietaria tarkoiteta vaan kalliolle perustettua elävää seurakuntaa eli kristuksen kirkkoa.
>>
Aha. just joo. Kyllä vaatii paljon Raamatun soveltamista järjellä ja tosiaan sen ohikin. Asiat täytyy ymmärtää todellakin eri tavalla, mitä Jeesus sanoi.
Ande
Hengen yhteys on ihmeellinen asia; se "toimii", vaikka oltaisiin ennestään aivan vieraita. Muutamasta sanasta tuntee saman Isän lapset.
Luehan Ante Lutheria; hänhän kirjoittaa uskovaisista "aikamme Pietareina", avainten vallan omistajina.
Kun Luther käänsi Raamatun saksaksi, hän varusti käännöksensä ns. reunaselityksillä.
Matteuksen 16.luvun jakeissa 18-19 on juuri nuo kiistellyt sanat Pietarille: " Ja minä annan sinulle taivaan valtakunnan avaimet...."
Tämän kohdan reunaselitykseksi Luther on kirjoittanut:
"Kaikki kristityt ovat Pietareita sen tunnustuksen kautta, joka tunnustus on se kallio, jonka päälle Pietari ja kaikki Pietarit ovat rakentaneet..."
(tekstissä mainittu ´tunnustus´ on 16.jakeessa:"..sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika.")
Suomen ev.lut.kirkon kristinoppi:
http://www.evl.fi/katekismus/raamatturippi/41.html
Lisäksi Suomen ev.lut.kirkon tunnustuskirjoista: Schmalkaldenin opinkohtien 3.osa: ja sen 3.kohta:
---klik-----
"3. PARANNUS
Uusi testamentti pitää voimassa tätä lain virkaa ja hoitaakin sitä. Niinpä Paavali sanoo (Room. 1:18): "Jumalan viha ilmestyy taivaasta kaikkien ihmisten ylle" ja vielä (Room. 3:19 s.): "Koko maailman on syyllinen Jumalan edessä eikä yksikään ihminen ole vanhurskas hänen edessään." Ja Kristus sanoo (Joh. 16:8): "Pyhä Henki on syyttävä maailmaa synnistä."
Tämä on Jumalan salama, jolla hän kaataa yhteen kasaan sekä julkisyntiset että tekopyhät. Kenenkään hän ei anna olla oikeassa, heidät kaikki hän ajaa kauhuun ja umpikujaan. Tämä on vasara, josta Jeremia sanoo: (Jer. 23:29) "Minun sanani on vasara, joka kalliot musertaa." Tämä ei ole ihmistekoista katumusta (activa contritio) vaan todellista sydämen tuskaa, kuoleman kärsimistä ja kokemista (passiva contritio).
Tällaista on oikean parannuksen alku. Ihmisen täytyy kuulla tämä tuomio: Kenestäkään ei ole mihinkään, olittepa julkisyntisiä tai pyhimyksiä. Teidän jokaisen täytyy muuttua muuksi ja toimia toisin kuin nyt olette ja toimitte, keitä ja kuinka suuria, viisaita, mahtavia ja pyhiä te sitten olettekin. Tässä ei kukaan ole hurskas.
Tätä lain virkaa hoidettuaan Uusi testamentti heti julistaa evankeliumin lohdullisen armonlupauksen, joka on uskossa otettava vastaan. Niinpä Kristus sanoo (Mark. 1:15): "Kääntykää ja uskokaa evankeliumi", se merkitsee: Muuttukaa, toimikaa toisin ja uskokaa minun lupaukseni. Myös Johannesta, joka tuli ennen Kristusta, sanotaan kääntymyksen saarnaajaksi, mutta syntien anteeksiantamusta varten. Se merkitsee: hänen oli määrä nuhdella kaikkia ja tehdä heitä syntisiä, jotta he tietäisivät mitä olivat Jumalan edessä, jotta he tajuaisivat olevansa kadotettuja ihmisiä ja jotta heistä sitten tulisi (Luuk. 1:17) "Herralle valmistettuja" eli valmiita saamaan armon, odottamaan häneltä syntien anteeksiantamusta ja ottamaan sen vastaan. Samoin sanoo Kristus itse (Luuk. 24:27): "Minun nimessäni on saarnattava koko maailmassa kääntymystä ja syntien anteeksiantamusta."
Mutta missä laki hoitaa edellä kuvattua virkaansa yksinään, niin että evankeliumi ei tule sen lisäksi, siinä on läsnä kuolema ja helvetti, ja ihminen joutuu epätoivoon niin kuin Saul ja Juudas. Pyhä Paavalikin sanoo, että laki surmaa synnin avulla. (Room. 7:10) Evankeliumi taas antaa lohtua ja anteeksiantoa, ei vain yhdellä tavalla, vaan sanan ja sakramenttien kautta ja niin edelleen, kuten kohta saamme kuulla. Täytyyhän synnin hirvittävän vankeuden vastapainona Jumalan tykönä olla "runsas lunastus", kuten psalmi 129 (Ps. 130:8) sanoo.
Mutta nyt meidän on esitettävä oikean parannuksen vastakohdaksi sofistien 18 väärä parannus, jotta kumpikin sitä paremmin käsitettäisiin.
PAAVILAISTEN VÄÄRÄ PARANNUS
Mahdotonta heidän on ollut opettaa oikein parannuksesta, koska he eivät ole tunteneet varsinasta syntiä. Heillähän ei ole, kuten yllä sanottiin, oikeaa käsitystä perisynnistä, vaan he väittävät, että ihmisen luonnolliset kyvyt ovat säilyneet eheinä ja turmeltumattomina. Järki kykenee opettamaan oikein ja tahto kykenee toimimaan sen mukaisesti oikein, niin että Jumala antaa varmasti armonsa, kun ihminen omasta vapaasta tahdostaan tekee voitavansa.
Tästä johtui väistämättä, että parannusta tehtiin ainoastaan tekosynneistä, kuten sellaisista pahoista ajatuksista, joihin oli suostuttu, pahoista sanoista ja teoista, joita vapaa tahto olisi voinut välttää. Paha mielenliike, himo ja viettymys eivät muka olleet syntiä.
Tämän parannuksen he jakoivat kolmeen osaan: katumus, rippi ja hyvitys. Siihen liitettiin lohdutus ja lupaus: jos ihminen oikealla tavalla katuu, ripittäytyy ja hyvittää syntinsä, hän on sillä Jumalan edessä ansainnut anteeksiantamuksen ja maksanut syntivelkansa. Näin he ohjasivat ihmisiä luottamaan parannusta tehdessään omiin tekoihinsa. Siitä on peräisin yleisen ripin yhteydessä saarnatuolista kansalle lausuttu sana: "Herra Jumala, anna minulle elinaikaa, kunnes ehdin tehdä parannuksen synnistäni ja parantaa elämäni."
Tässä ei ensinkään mainittu Kristusta eikä uskoa, vaan toivottiin, että synti voitaisiin omin teoin voittaa ja pyyhkiä pois Jumalan näkyvistä. Siinä tarkoituksessa meistäkin tuli pappeja ja munkkeja, että itse torjuisimme synnin.
Katumusta toteutettiin seuraavaan tapaan. Koska kukaan ei saanut mieleensä kaikkia syntejään, ei ainakaan koko vuoden aikana tehtyjä, löydettiin porsaanreikä: jos piiloon jäänyt synti sittemmin muistuisi mieleen, pitäisi sitäkin katua, se ripissä tunnustaa jne. Siihen asti saataisiin olla Jumalan armohuomassa.
Koska kukaan ei tiennyt, kuinka suuri katumus riittäisi Jumalan edessä, he lohduttivat ihmisiä vielä tähän tapaan. Ken ei pystynyt kokemaan todellista katumusta, contritio, hänellä tuli olla ainakin attritio, jota sanoisin katumuksen puolikkaaksi tai iduksi. Itse he eivät ole ymmärtäneet eivätkä vieläkään ymmärrä noiden sanojen merkitystä yhtään sen enempää kuin minäkään. Ripittäytyessä semmoinen attritio kävi sitten contritiosta.
Jos joku sanoi, ettei kyennyt katumaan tai suremaan syntiään, kuten esimerkiksi luvatonta rakkautta tai kostonhimoa, he kysyivät, eikä hän edes toivonut tai halunnut katumusta. Jos ripittäytyvä antoi myöntävän vastauksen - ja kukapa vastaisi kieltävästi paitsi itse Perkele - he sallivat sen käydä katumuksesta ja antoivat tämän hyvän teon perusteella ihmiselle hänen syntinsä anteeksi. Tässä vedottiin mm. pyhän Bernhardin esimerkkiin. 19
Huomaamme tästä, kuinka sokea järki hapuilee, kun Jumalasta on kysymys, kuinka se oman pimeän mielensä mukaan etsii lohdutusta omista teoistaan osaamatta ottaa lukuun Kristusta tai uskoa. Kun tuota kaikkea katselee päivänvalossa, sellainen katumus on vain omin voimin sommiteltu ja sepitetty ajatus - vailla uskoa, vailla Kristuksen tuntemusta. Sellaista kuviteltua katumusta tunteva syntisparka pikemminkin nauroi kuin itki, milloin ajatteli himoaan tai kostoaan. Poikkeuksia olivat ne, joihin laki oli todella osunut tai joita Perkele oli piinannut murheellisella hengellä pääsemättä kuitenkaan päämääräänsä. Muutoin moinen katumus on varmasti ollut pelkkää teeskentelyä eikä ole surmannut synnin himoa. Ihmisten näet on pakko katua, mutta he olisivat mieluummin tehneet lisää syntiä, jos olisivat saaneet siihen luvan.
Rippi toimitettiin seuraavaan tapaan. Jokaisen oli kerrottava kaikki syntinsä, mikä ei edes ole mahdollista. Se oli kovaa kidutusta. Unohtuneet synnit annettiin anteeksi sillä ehdolla, että ne olisi vielä ripissä tunnustettava, jos ne palautuisivat mieleen. Niinpä ihminen ei voinut koskaan tietää, oliko hän jo kyllin puhtaaksi ripittäytynyt vai tulisiko ripittäytymisestä ikinä loppua. Joka tapauksessa hänet ohjattiin turvautumaan omiin tekoihinsa ja sanottiin, että kuta puhtaammin hän tunnustaisi syntinsä, kuta enemmän häpeäisi ja myös häpäisisi itseään papin silmissä, sitä pikemmin ja paremmin hän hyvittäisi syntinsä. Sellainen nöyryys hankkisi varmasti Jumalan armon.
Tässä ei tarvittu uskoa eikä Kristusta eikä myöskään kerrottu, mikä on synninpäästön voima. Lohdutus perustui siihen, että ihminen luetteli syntinsä ja häpesi niitä. On mahdotonta luetella kaikkea sitä kidutusta, petkutusta ja epäjumalanpalvelusta, mitä moinen rippi on saanut aikaan.
Kaikkein mutkikkain parannuksen osa on kuitenkin hyvitys. Yksikään ihminen ei näet voinut tietää, kuinka paljon hänen oli suoritettava hyvitystä yhdestä synnistä, saati sitten kaikista synneistään. Tähänpä keksittiin neuvo; määrättiin vain vähäinen, helposti suoritettava hyvitys, kuten viisi isämeitää, päivän paasto tms. Loput parannuksenteosta hoidettaisiin kiirastulessa.
Tästä vasta syntyi kova vaikerrus ja hätä. Muutamat pelkäsivät, etteivät ikinä selviäisi kiirastulesta, koskapa vanhojen kirkkosääntöjen mukaan yhtä kuolemansyntiä vastasi peräti seitsemän vuoden parannuksenteko. Yhtä kaikki luottamus perustui omaan hyvitystyöhömme. Jos hyvitys olisi voinut olla täydellinen, olisi luotettu yksinomaan siihen että uskoa eikä Kristusta olisi tarvittu mihinkään, mutta se nyt sentään oli mahdotonta. Jos joku olisi näin tehnyt parannusta sata vuotta, hän ei sittenkään olisi tiennyt, oliko jo suoriutunut parannuksestaan. Näin tehtiin lakkaamatta parannusta, mutta ikinä ei saatu parannusta tehdyksi.
Nytpä Rooman pyhä istuin riensi kirkkoparan avuksi ja keksi aneen, jolla hyvitystöitä annettiin anteeksi ja poistettiin, alkuun seitsemäksi tai sadaksi vuodeksi kerrallaan. Tätä valtaa jaettiin kardinaalien ja piispojen kesken, niin että yksi pystyi antamaan sadan vuoden, toinen sadan päivän aneen. Kaikkien hyvitystöiden poistamisen pyhä istuin säilytti yksinoikeutenaan.
Kun puuha alkoi olla tuottavaa ja bullamarkkinat paranivat, istuin keksi "kultaisen vuoden" ja sijoitti sen vieton Roomaan. Se merkitsi kaiken rangaistuksen ja syyllisyyden anteeksiantamista. Roomaan virtasi väkeä; tottahan jokainen tahtoi päästä vapaaksi sietämättömän raskaasta taakastaan. Näin toteutui tuo sana: (Vrt. Dan. 11:43) kaikki maan aarteet kaivettiin esiin ja vallattiin. Paavi riensi eteenpäin ja määräsi kultavuosia kultavuotten perään. 20 Mutta kuta enemmän hän nieli rahaa, sitä enemmän avartui hänen nielunsa. Siksi hän lähetti kultavuoden myöhemmin lähettiläidensä välityksellä eri maihin, kunnes kaikki kirkot ja talot olivat kultavuotta tulvillaan. Lopulta hän ryntäsi kiirastuleenkin, vainajien joukkoon, mukanansa ensin messut ja vigiliat, sitten aneet ja kultainen vuosi. Lopulta sielut halpenivat siinä määrin, että paavi laski niitä vapaiksi yhden joka kolikon kilahduksella.
Mutta tästäkään kaikesta ei ollut apua. Sillä sama paavi, joka opetti ihmisiä luottamaan ja turvautumaan aneeseen, riisti taas aneelta kaiken varmuuden. Hän painatti näet bulliinsa: "Ken tahtoo aneesta tai kultaisesta vuodesta osalliseksi tulla, sen pitää ensin katua, ripittäytyi ja maksaa rahaa." Yllä olemme kuulleet, että heidän tarkoittamansa katumus on epävarmaa teeskentelyä. Eipä kukaan edes tiennyt, mitkä sielut olivat kiirastulessa. Ja jos eräät olivat siellä, ei kukaan tiennyt, ketkä heistä olivat oikein katuneet ja ripittäytyneet. Niinpä paavi otti kyllä rahan vastaan ja lohdutteli ihmisiä vallallaan ja aneillaan, mutta ohjasi heitä sitten takaisin heidän omien epävarmojen tekojensa varaan.
Sitten oli joitakuita, jotka eivät tunteneet syyllistyneensä ajatuksin, sanoin eikä teoin tehtyihin synteihin. Niinpä minä ja minun kaltaiseni tahdoimme elää luostareissa ja kapituleissa munkkeina ja pappeina. Me suojauduimme pahoilta ajatuksilta paastoin, valvomisin, rukouksin, messuamisin, karkein vaattein ja kovin vuotein ja koetimme tosissamme kaikin voimin olla pyhiä. Vaikka peritty synnynnäinen pahuus esimerkiksi unessa pääsi pinnalle - kuten pyhä Augustinus, Hieronymus ja muutkin tunnustavat - niin me ajattelimme toisistamme, että eräät meistä olivat oppimme mukaisesti pyhiä, vailla syntiä ja täynnä hyviä tekoja. Niin me jakelimme ja myimme toisille niitä hyviä tekoja, joita olimme tehneet enemmän kuin taivaaseen pääsemiseemme tarvittiin. Tämä on täyttä totta, sen takaavat sinetit, kirjeet ja esimerkit.
Tällaiset ihmiset eivät tarvinneet parannusta. Mitä heidän olisi pitänyt katua, kun he kerran eivät antaneet periksi pahoille ajatuksille? Mitä he olisivat ripissä tunnustaneet, kun he karttoivat pahaa sanaakin? Mitä he olisivat hyvittäneet, kun olivat teoiltaan niin viattomia, että saattoivat myydä ylenpalttista vanhurskauttaan toisille, syntisraukoille? Sellaisia pyhimyksiä olivat myös Kristuksen ajan fariseukset ja kirjanoppineet.
Paikalle saapuu tuo tulinen enkeli, pyhä Johannes Kastaja, oikean parannuksen saarnaaja. (Matt. 11:10) Hän lyö yhdellä ainoalla jyrähdyksellä yhteen kasaan kaikki, kun hän sanoo: (Matt. 3:2) "Kääntykää." Toiset ajattelevat: "Olemmehan me kääntyneet", toiset taas: "Ei meidän tarvitse kääntyä." Mutta Johannes lausuu: "Kääntykää, niin toiset kuin toisetkin. Te toiset olette vääriä parannuksentekijöitä ja te toiset vääriä pyhiä. Molemmat te tarvitsette anteeksiantamusta, koska ette edes vielä tiedä, mitä synti oikeastaan on, niin että osaisitte siitä kääntyä tai sitä karttaa. Kukaan tiestä ei ole hyvä, te olette täynnä epäuskoa, ette ymmärrä mitään ettekä tunne Jumalaa ja hänen tahtonsa. Sillä Jumala on läsnä, ja me kaikki elämme sen varassa, että me hänen täyteydestään saamme armoa armon lisäksi, eikä kukaan ole Jumalan edessä vanhurskas ilman Jumalaa. Jos siis tahdotte kääntykää, kääntykää oikein. Teidän parannuksenne ei ole oikea parannus. Te teeskentelijät, jotka muka ette kääntymystä tarvitse te käärmeen sikiöt, kuka on teille antanut takeet siitä, että voitte välttää tulevan vihan?" (Matt. 3:7)
Näin pyhä Paavalikin saarnaa (Room. 3:10-12): "Ei ole ketään ymmärtäväistä, ei ketään vanhurskasta, kukaan ei kunnioita Jumalaa, kukaan ei tee hyvää, ei yksikään. Kaikki he ovat kelvottomia luopioita." Samoin (Ap.t. 17:30): "Mutta nyt Jumala tekee tiettäväksi, että kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus." "Kaikkien ihmisten", hän sanoo, tekemättä poikkeusta yhdenkään ihmisen kohdalla. Tämä parannus opettaa meitä tuntemaan synnin: meistä ei ole mihinkään, olemme läpikotaisin kelvottomia, meistä täytyy tulla kokonaan uusia, eri ihmisiä.
Tämä parannus ei ole surkeaa paikkaamista niin kuin tuo parannus tekosynneistä, 21 ei myöskään epävarmaa niin kuin tuo on. Sillä nyt ei kinastella siitä, mikä on syntiä ja mikä ei, vaan kaikki, mitä meissä itsessämme on, julistetaan erottelematta pelkäksi synniksi. Miksi haaskata aikaa penkomiseen, jaotteluun ja erittelyyn? Sen tähden ei tämä katumuskaan ole epävarma, kun jäljelle ei jää mitään, mistä voisimme keksiä jotakin hyvää syntivelan maksuksi. Jäljellä on ainoastaan varma toivottomuus kaikesta mitä me olemme, ajattelemme, puhumme ja teemme. Samoin ei rippikään voi jäädä petolliseksi, epävarmaksi paikkailuksi. Sillä se, joka tunnustaa pelkäksi synniksi kaiken, mitä hänessä itsessään on, se ottaa lukuun kaikki synnit, ei jätä yhtään mainitsematta eikä unohda ainoatakaan. Hyvityskään ei nyt voi olla epävarma, sillä se ei ole meidän omaa syntistä puuhaamme, vaan se on (Joh. 1:29) maailman synnin kantajan, Jumalan viattoman Karitsan kärsimys ja veri.
Tätä kääntymystä julistaa evankeliumissa Johannes ja sitten Kristus, tätä julistamme myös me. Tällä parannuksella me kukistamme paavin ja kaiken, mikä on rakennettu omien hyvien tekojemme varaan. Kaikki se mitä sanotaan "hyviksi teoiksi" tai "laiksi", on rakennettu laholle, kelvottomalle perustukselle. Eihän ole olemassa mitään hyvää tekoa vaan pelkkiä pahoja. Eikä kukaan täytä lakia, niin kuin Kristus sanoo (Joh. 7:19), vaan kaikki sitä rikkovat. Siksi se rakennus koostuu kaikkein pyhimmiltä ja ihanimmilta osiltaan pelkistä petollisista valheista ja teeskentelystä.
Kristittyjen oikea parannus jatkuu kuolemaan saakka, sillä se taistelee lihassa jäljellä olevaa syntiä vastaan koko elämän ajan. Pyhä Paavalikin todistaa (Room. 7:23 8:2), että hän sotii jäsenissään olevaa lakia vastaan, ei omin voimin vaan hänelle lahjoitetun Pyhän Hengen voimalla. Ensin saadaan synnit anteeksi, sitten tämä lahja, joka päivittäin perkaa pois ja lakaisee jäljellä olevia syntejä ja siten näkee vaivaa saadakseen ihmisen täysin puhtaaksi ja pyhäksi.
Tästä ei tiedä mitään paavi, eivät teologit ja juristit eikä omasta päästään kukaan muukaan, vaan tämä on taivaasta evankeliumin välityksellä ilmoitettu oppi, jota jumalattomien pyhimysten on pakko kutsua kerettiläisyydeksi.
Toisaalta saattaa ilmaantua lahkolaisia - kukaties niitä jokunen jo onkin, talonpoikaissodan aikana 22 minäkin niitä tapasin - jotka ovat sitä mieltä, että jos Hengen tai syntien anteeksiantamuksen saaneet, uskoon tulleet ihmiset sittemmin tekevät syntiä, he pysyvät yhtä kaikki uskossa eikä synnistä ole heille mitään vahinkoa. Tähän tapaan he rääkyvät: "Tee mitä lystäät. Kun uskot, se on poissa. Usko pyyhkii kaiken synnin pois!" Ja sitten he taas sanovat, että jos uskon ja Hengen saanut ihminen tekee syntiä, hänellä ei ole koskaan oikein ollutkaan uskoa ja Henkeä. Olen kohdannut useita tuommoisia sekopäitä ja pelkään, että samanlainen piru asustaa muutamissa yhä.
Siksi on tärkeätä tietää ja opettaa, että jos pyhät ihmiset, joissa tosin on perisynti, jotka sitä tuntevat ja sitä vastaan parannusta tehden taistelevat, jos he sitten kuitenkin lankeavat julkiseen syntiin, niin kuin Daavid lankesi (2. Sam. 11) aviorikokseen, murhaan ja jumalanpilkkaan, he sillä kertaa ovat vailla uskoa ja Henkeä. Sillä Pyhä Henki ei anna synnin hallita eikä päästä voitolle, niin että se toteutuisi, vaan Henki pitää sen kurissa ja estää sitä toteuttamasta tahtoaan. Jos se onnistuu toteuttamaan tahtonsa, silloin ovat Pyhä Henki ja usko poissa, sillä näin sanoo pyhä Johannes: (1 Joh. 3:9,1 Joh. 5:18) "Se joka on Jumalasta syntynyt, ei tee syntiä eikä voi syntiä tehdä." Samalla on kuitenkin totta, mitä sama pyhä Johannes kirjoittaa: (1 Joh. 1:8) "Jos sanomme, että meissä ei ole syntiä, niin me valehtelemme, eikä Jumalan totuus ole meissä."
"
---klap---
Tästä Suomen ev.lut.kirkon tunnustuksesta en voi horjua, vaikka Ande ja moni muu tällä palstalla sitä yrittää!!!
Suomen ev.lut.kirkon kristinoppi:
http://www.evl.fi/katekismus/raamatturippi/41.html
Lisäksi Suomen ev.lut.kirkon tunnustuskirjoista: Schmalkaldenin opinkohtien 3.osa: ja sen 3.kohta:
---klik-----
"3. PARANNUS
Uusi testamentti pitää voimassa tätä lain virkaa ja hoitaakin sitä. Niinpä Paavali sanoo (Room. 1:18): "Jumalan viha ilmestyy taivaasta kaikkien ihmisten ylle" ja vielä (Room. 3:19 s.): "Koko maailman on syyllinen Jumalan edessä eikä yksikään ihminen ole vanhurskas hänen edessään." Ja Kristus sanoo (Joh. 16:8): "Pyhä Henki on syyttävä maailmaa synnistä."
Tämä on Jumalan salama, jolla hän kaataa yhteen kasaan sekä julkisyntiset että tekopyhät. Kenenkään hän ei anna olla oikeassa, heidät kaikki hän ajaa kauhuun ja umpikujaan. Tämä on vasara, josta Jeremia sanoo: (Jer. 23:29) "Minun sanani on vasara, joka kalliot musertaa." Tämä ei ole ihmistekoista katumusta (activa contritio) vaan todellista sydämen tuskaa, kuoleman kärsimistä ja kokemista (passiva contritio).
Tällaista on oikean parannuksen alku. Ihmisen täytyy kuulla tämä tuomio: Kenestäkään ei ole mihinkään, olittepa julkisyntisiä tai pyhimyksiä. Teidän jokaisen täytyy muuttua muuksi ja toimia toisin kuin nyt olette ja toimitte, keitä ja kuinka suuria, viisaita, mahtavia ja pyhiä te sitten olettekin. Tässä ei kukaan ole hurskas.
Tätä lain virkaa hoidettuaan Uusi testamentti heti julistaa evankeliumin lohdullisen armonlupauksen, joka on uskossa otettava vastaan. Niinpä Kristus sanoo (Mark. 1:15): "Kääntykää ja uskokaa evankeliumi", se merkitsee: Muuttukaa, toimikaa toisin ja uskokaa minun lupaukseni. Myös Johannesta, joka tuli ennen Kristusta, sanotaan kääntymyksen saarnaajaksi, mutta syntien anteeksiantamusta varten. Se merkitsee: hänen oli määrä nuhdella kaikkia ja tehdä heitä syntisiä, jotta he tietäisivät mitä olivat Jumalan edessä, jotta he tajuaisivat olevansa kadotettuja ihmisiä ja jotta heistä sitten tulisi (Luuk. 1:17) "Herralle valmistettuja" eli valmiita saamaan armon, odottamaan häneltä syntien anteeksiantamusta ja ottamaan sen vastaan. Samoin sanoo Kristus itse (Luuk. 24:27): "Minun nimessäni on saarnattava koko maailmassa kääntymystä ja syntien anteeksiantamusta."
Mutta missä laki hoitaa edellä kuvattua virkaansa yksinään, niin että evankeliumi ei tule sen lisäksi, siinä on läsnä kuolema ja helvetti, ja ihminen joutuu epätoivoon niin kuin Saul ja Juudas. Pyhä Paavalikin sanoo, että laki surmaa synnin avulla. (Room. 7:10) Evankeliumi taas antaa lohtua ja anteeksiantoa, ei vain yhdellä tavalla, vaan sanan ja sakramenttien kautta ja niin edelleen, kuten kohta saamme kuulla. Täytyyhän synnin hirvittävän vankeuden vastapainona Jumalan tykönä olla "runsas lunastus", kuten psalmi 129 (Ps. 130:8) sanoo.
Mutta nyt meidän on esitettävä oikean parannuksen vastakohdaksi sofistien 18 väärä parannus, jotta kumpikin sitä paremmin käsitettäisiin.
PAAVILAISTEN VÄÄRÄ PARANNUS
Mahdotonta heidän on ollut opettaa oikein parannuksesta, koska he eivät ole tunteneet varsinasta syntiä. Heillähän ei ole, kuten yllä sanottiin, oikeaa käsitystä perisynnistä, vaan he väittävät, että ihmisen luonnolliset kyvyt ovat säilyneet eheinä ja turmeltumattomina. Järki kykenee opettamaan oikein ja tahto kykenee toimimaan sen mukaisesti oikein, niin että Jumala antaa varmasti armonsa, kun ihminen omasta vapaasta tahdostaan tekee voitavansa.
Tästä johtui väistämättä, että parannusta tehtiin ainoastaan tekosynneistä, kuten sellaisista pahoista ajatuksista, joihin oli suostuttu, pahoista sanoista ja teoista, joita vapaa tahto olisi voinut välttää. Paha mielenliike, himo ja viettymys eivät muka olleet syntiä.
Tämän parannuksen he jakoivat kolmeen osaan: katumus, rippi ja hyvitys. Siihen liitettiin lohdutus ja lupaus: jos ihminen oikealla tavalla katuu, ripittäytyy ja hyvittää syntinsä, hän on sillä Jumalan edessä ansainnut anteeksiantamuksen ja maksanut syntivelkansa. Näin he ohjasivat ihmisiä luottamaan parannusta tehdessään omiin tekoihinsa. Siitä on peräisin yleisen ripin yhteydessä saarnatuolista kansalle lausuttu sana: "Herra Jumala, anna minulle elinaikaa, kunnes ehdin tehdä parannuksen synnistäni ja parantaa elämäni."
Tässä ei ensinkään mainittu Kristusta eikä uskoa, vaan toivottiin, että synti voitaisiin omin teoin voittaa ja pyyhkiä pois Jumalan näkyvistä. Siinä tarkoituksessa meistäkin tuli pappeja ja munkkeja, että itse torjuisimme synnin.
Katumusta toteutettiin seuraavaan tapaan. Koska kukaan ei saanut mieleensä kaikkia syntejään, ei ainakaan koko vuoden aikana tehtyjä, löydettiin porsaanreikä: jos piiloon jäänyt synti sittemmin muistuisi mieleen, pitäisi sitäkin katua, se ripissä tunnustaa jne. Siihen asti saataisiin olla Jumalan armohuomassa.
Koska kukaan ei tiennyt, kuinka suuri katumus riittäisi Jumalan edessä, he lohduttivat ihmisiä vielä tähän tapaan. Ken ei pystynyt kokemaan todellista katumusta, contritio, hänellä tuli olla ainakin attritio, jota sanoisin katumuksen puolikkaaksi tai iduksi. Itse he eivät ole ymmärtäneet eivätkä vieläkään ymmärrä noiden sanojen merkitystä yhtään sen enempää kuin minäkään. Ripittäytyessä semmoinen attritio kävi sitten contritiosta.
Jos joku sanoi, ettei kyennyt katumaan tai suremaan syntiään, kuten esimerkiksi luvatonta rakkautta tai kostonhimoa, he kysyivät, eikä hän edes toivonut tai halunnut katumusta. Jos ripittäytyvä antoi myöntävän vastauksen - ja kukapa vastaisi kieltävästi paitsi itse Perkele - he sallivat sen käydä katumuksesta ja antoivat tämän hyvän teon perusteella ihmiselle hänen syntinsä anteeksi. Tässä vedottiin mm. pyhän Bernhardin esimerkkiin. 19
Huomaamme tästä, kuinka sokea järki hapuilee, kun Jumalasta on kysymys, kuinka se oman pimeän mielensä mukaan etsii lohdutusta omista teoistaan osaamatta ottaa lukuun Kristusta tai uskoa. Kun tuota kaikkea katselee päivänvalossa, sellainen katumus on vain omin voimin sommiteltu ja sepitetty ajatus - vailla uskoa, vailla Kristuksen tuntemusta. Sellaista kuviteltua katumusta tunteva syntisparka pikemminkin nauroi kuin itki, milloin ajatteli himoaan tai kostoaan. Poikkeuksia olivat ne, joihin laki oli todella osunut tai joita Perkele oli piinannut murheellisella hengellä pääsemättä kuitenkaan päämääräänsä. Muutoin moinen katumus on varmasti ollut pelkkää teeskentelyä eikä ole surmannut synnin himoa. Ihmisten näet on pakko katua, mutta he olisivat mieluummin tehneet lisää syntiä, jos olisivat saaneet siihen luvan.
Rippi toimitettiin seuraavaan tapaan. Jokaisen oli kerrottava kaikki syntinsä, mikä ei edes ole mahdollista. Se oli kovaa kidutusta. Unohtuneet synnit annettiin anteeksi sillä ehdolla, että ne olisi vielä ripissä tunnustettava, jos ne palautuisivat mieleen. Niinpä ihminen ei voinut koskaan tietää, oliko hän jo kyllin puhtaaksi ripittäytynyt vai tulisiko ripittäytymisestä ikinä loppua. Joka tapauksessa hänet ohjattiin turvautumaan omiin tekoihinsa ja sanottiin, että kuta puhtaammin hän tunnustaisi syntinsä, kuta enemmän häpeäisi ja myös häpäisisi itseään papin silmissä, sitä pikemmin ja paremmin hän hyvittäisi syntinsä. Sellainen nöyryys hankkisi varmasti Jumalan armon.
Tässä ei tarvittu uskoa eikä Kristusta eikä myöskään kerrottu, mikä on synninpäästön voima. Lohdutus perustui siihen, että ihminen luetteli syntinsä ja häpesi niitä. On mahdotonta luetella kaikkea sitä kidutusta, petkutusta ja epäjumalanpalvelusta, mitä moinen rippi on saanut aikaan.
Kaikkein mutkikkain parannuksen osa on kuitenkin hyvitys. Yksikään ihminen ei näet voinut tietää, kuinka paljon hänen oli suoritettava hyvitystä yhdestä synnistä, saati sitten kaikista synneistään. Tähänpä keksittiin neuvo; määrättiin vain vähäinen, helposti suoritettava hyvitys, kuten viisi isämeitää, päivän paasto tms. Loput parannuksenteosta hoidettaisiin kiirastulessa.
Tästä vasta syntyi kova vaikerrus ja hätä. Muutamat pelkäsivät, etteivät ikinä selviäisi kiirastulesta, koskapa vanhojen kirkkosääntöjen mukaan yhtä kuolemansyntiä vastasi peräti seitsemän vuoden parannuksenteko. Yhtä kaikki luottamus perustui omaan hyvitystyöhömme. Jos hyvitys olisi voinut olla täydellinen, olisi luotettu yksinomaan siihen että uskoa eikä Kristusta olisi tarvittu mihinkään, mutta se nyt sentään oli mahdotonta. Jos joku olisi näin tehnyt parannusta sata vuotta, hän ei sittenkään olisi tiennyt, oliko jo suoriutunut parannuksestaan. Näin tehtiin lakkaamatta parannusta, mutta ikinä ei saatu parannusta tehdyksi.
Nytpä Rooman pyhä istuin riensi kirkkoparan avuksi ja keksi aneen, jolla hyvitystöitä annettiin anteeksi ja poistettiin, alkuun seitsemäksi tai sadaksi vuodeksi kerrallaan. Tätä valtaa jaettiin kardinaalien ja piispojen kesken, niin että yksi pystyi antamaan sadan vuoden, toinen sadan päivän aneen. Kaikkien hyvitystöiden poistamisen pyhä istuin säilytti yksinoikeutenaan.
Kun puuha alkoi olla tuottavaa ja bullamarkkinat paranivat, istuin keksi "kultaisen vuoden" ja sijoitti sen vieton Roomaan. Se merkitsi kaiken rangaistuksen ja syyllisyyden anteeksiantamista. Roomaan virtasi väkeä; tottahan jokainen tahtoi päästä vapaaksi sietämättömän raskaasta taakastaan. Näin toteutui tuo sana: (Vrt. Dan. 11:43) kaikki maan aarteet kaivettiin esiin ja vallattiin. Paavi riensi eteenpäin ja määräsi kultavuosia kultavuotten perään. 20 Mutta kuta enemmän hän nieli rahaa, sitä enemmän avartui hänen nielunsa. Siksi hän lähetti kultavuoden myöhemmin lähettiläidensä välityksellä eri maihin, kunnes kaikki kirkot ja talot olivat kultavuotta tulvillaan. Lopulta hän ryntäsi kiirastuleenkin, vainajien joukkoon, mukanansa ensin messut ja vigiliat, sitten aneet ja kultainen vuosi. Lopulta sielut halpenivat siinä määrin, että paavi laski niitä vapaiksi yhden joka kolikon kilahduksella.
Mutta tästäkään kaikesta ei ollut apua. Sillä sama paavi, joka opetti ihmisiä luottamaan ja turvautumaan aneeseen, riisti taas aneelta kaiken varmuuden. Hän painatti näet bulliinsa: "Ken tahtoo aneesta tai kultaisesta vuodesta osalliseksi tulla, sen pitää ensin katua, ripittäytyi ja maksaa rahaa." Yllä olemme kuulleet, että heidän tarkoittamansa katumus on epävarmaa teeskentelyä. Eipä kukaan edes tiennyt, mitkä sielut olivat kiirastulessa. Ja jos eräät olivat siellä, ei kukaan tiennyt, ketkä heistä olivat oikein katuneet ja ripittäytyneet. Niinpä paavi otti kyllä rahan vastaan ja lohdutteli ihmisiä vallallaan ja aneillaan, mutta ohjasi heitä sitten takaisin heidän omien epävarmojen tekojensa varaan.
Sitten oli joitakuita, jotka eivät tunteneet syyllistyneensä ajatuksin, sanoin eikä teoin tehtyihin synteihin. Niinpä minä ja minun kaltaiseni tahdoimme elää luostareissa ja kapituleissa munkkeina ja pappeina. Me suojauduimme pahoilta ajatuksilta paastoin, valvomisin, rukouksin, messuamisin, karkein vaattein ja kovin vuotein ja koetimme tosissamme kaikin voimin olla pyhiä. Vaikka peritty synnynnäinen pahuus esimerkiksi unessa pääsi pinnalle - kuten pyhä Augustinus, Hieronymus ja muutkin tunnustavat - niin me ajattelimme toisistamme, että eräät meistä olivat oppimme mukaisesti pyhiä, vailla syntiä ja täynnä hyviä tekoja. Niin me jakelimme ja myimme toisille niitä hyviä tekoja, joita olimme tehneet enemmän kuin taivaaseen pääsemiseemme tarvittiin. Tämä on täyttä totta, sen takaavat sinetit, kirjeet ja esimerkit.
Tällaiset ihmiset eivät tarvinneet parannusta. Mitä heidän olisi pitänyt katua, kun he kerran eivät antaneet periksi pahoille ajatuksille? Mitä he olisivat ripissä tunnustaneet, kun he karttoivat pahaa sanaakin? Mitä he olisivat hyvittäneet, kun olivat teoiltaan niin viattomia, että saattoivat myydä ylenpalttista vanhurskauttaan toisille, syntisraukoille? Sellaisia pyhimyksiä olivat myös Kristuksen ajan fariseukset ja kirjanoppineet.
Paikalle saapuu tuo tulinen enkeli, pyhä Johannes Kastaja, oikean parannuksen saarnaaja. (Matt. 11:10) Hän lyö yhdellä ainoalla jyrähdyksellä yhteen kasaan kaikki, kun hän sanoo: (Matt. 3:2) "Kääntykää." Toiset ajattelevat: "Olemmehan me kääntyneet", toiset taas: "Ei meidän tarvitse kääntyä." Mutta Johannes lausuu: "Kääntykää, niin toiset kuin toisetkin. Te toiset olette vääriä parannuksentekijöitä ja te toiset vääriä pyhiä. Molemmat te tarvitsette anteeksiantamusta, koska ette edes vielä tiedä, mitä synti oikeastaan on, niin että osaisitte siitä kääntyä tai sitä karttaa. Kukaan tiestä ei ole hyvä, te olette täynnä epäuskoa, ette ymmärrä mitään ettekä tunne Jumalaa ja hänen tahtonsa. Sillä Jumala on läsnä, ja me kaikki elämme sen varassa, että me hänen täyteydestään saamme armoa armon lisäksi, eikä kukaan ole Jumalan edessä vanhurskas ilman Jumalaa. Jos siis tahdotte kääntykää, kääntykää oikein. Teidän parannuksenne ei ole oikea parannus. Te teeskentelijät, jotka muka ette kääntymystä tarvitse te käärmeen sikiöt, kuka on teille antanut takeet siitä, että voitte välttää tulevan vihan?" (Matt. 3:7)
Näin pyhä Paavalikin saarnaa (Room. 3:10-12): "Ei ole ketään ymmärtäväistä, ei ketään vanhurskasta, kukaan ei kunnioita Jumalaa, kukaan ei tee hyvää, ei yksikään. Kaikki he ovat kelvottomia luopioita." Samoin (Ap.t. 17:30): "Mutta nyt Jumala tekee tiettäväksi, että kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus." "Kaikkien ihmisten", hän sanoo, tekemättä poikkeusta yhdenkään ihmisen kohdalla. Tämä parannus opettaa meitä tuntemaan synnin: meistä ei ole mihinkään, olemme läpikotaisin kelvottomia, meistä täytyy tulla kokonaan uusia, eri ihmisiä.
Tämä parannus ei ole surkeaa paikkaamista niin kuin tuo parannus tekosynneistä, 21 ei myöskään epävarmaa niin kuin tuo on. Sillä nyt ei kinastella siitä, mikä on syntiä ja mikä ei, vaan kaikki, mitä meissä itsessämme on, julistetaan erottelematta pelkäksi synniksi. Miksi haaskata aikaa penkomiseen, jaotteluun ja erittelyyn? Sen tähden ei tämä katumuskaan ole epävarma, kun jäljelle ei jää mitään, mistä voisimme keksiä jotakin hyvää syntivelan maksuksi. Jäljellä on ainoastaan varma toivottomuus kaikesta mitä me olemme, ajattelemme, puhumme ja teemme. Samoin ei rippikään voi jäädä petolliseksi, epävarmaksi paikkailuksi. Sillä se, joka tunnustaa pelkäksi synniksi kaiken, mitä hänessä itsessään on, se ottaa lukuun kaikki synnit, ei jätä yhtään mainitsematta eikä unohda ainoatakaan. Hyvityskään ei nyt voi olla epävarma, sillä se ei ole meidän omaa syntistä puuhaamme, vaan se on (Joh. 1:29) maailman synnin kantajan, Jumalan viattoman Karitsan kärsimys ja veri.
Tätä kääntymystä julistaa evankeliumissa Johannes ja sitten Kristus, tätä julistamme myös me. Tällä parannuksella me kukistamme paavin ja kaiken, mikä on rakennettu omien hyvien tekojemme varaan. Kaikki se mitä sanotaan "hyviksi teoiksi" tai "laiksi", on rakennettu laholle, kelvottomalle perustukselle. Eihän ole olemassa mitään hyvää tekoa vaan pelkkiä pahoja. Eikä kukaan täytä lakia, niin kuin Kristus sanoo (Joh. 7:19), vaan kaikki sitä rikkovat. Siksi se rakennus koostuu kaikkein pyhimmiltä ja ihanimmilta osiltaan pelkistä petollisista valheista ja teeskentelystä.
Kristittyjen oikea parannus jatkuu kuolemaan saakka, sillä se taistelee lihassa jäljellä olevaa syntiä vastaan koko elämän ajan. Pyhä Paavalikin todistaa (Room. 7:23 8:2), että hän sotii jäsenissään olevaa lakia vastaan, ei omin voimin vaan hänelle lahjoitetun Pyhän Hengen voimalla. Ensin saadaan synnit anteeksi, sitten tämä lahja, joka päivittäin perkaa pois ja lakaisee jäljellä olevia syntejä ja siten näkee vaivaa saadakseen ihmisen täysin puhtaaksi ja pyhäksi.
Tästä ei tiedä mitään paavi, eivät teologit ja juristit eikä omasta päästään kukaan muukaan, vaan tämä on taivaasta evankeliumin välityksellä ilmoitettu oppi, jota jumalattomien pyhimysten on pakko kutsua kerettiläisyydeksi.
Toisaalta saattaa ilmaantua lahkolaisia - kukaties niitä jokunen jo onkin, talonpoikaissodan aikana 22 minäkin niitä tapasin - jotka ovat sitä mieltä, että jos Hengen tai syntien anteeksiantamuksen saaneet, uskoon tulleet ihmiset sittemmin tekevät syntiä, he pysyvät yhtä kaikki uskossa eikä synnistä ole heille mitään vahinkoa. Tähän tapaan he rääkyvät: "Tee mitä lystäät. Kun uskot, se on poissa. Usko pyyhkii kaiken synnin pois!" Ja sitten he taas sanovat, että jos uskon ja Hengen saanut ihminen tekee syntiä, hänellä ei ole koskaan oikein ollutkaan uskoa ja Henkeä. Olen kohdannut useita tuommoisia sekopäitä ja pelkään, että samanlainen piru asustaa muutamissa yhä.
Siksi on tärkeätä tietää ja opettaa, että jos pyhät ihmiset, joissa tosin on perisynti, jotka sitä tuntevat ja sitä vastaan parannusta tehden taistelevat, jos he sitten kuitenkin lankeavat julkiseen syntiin, niin kuin Daavid lankesi (2. Sam. 11) aviorikokseen, murhaan ja jumalanpilkkaan, he sillä kertaa ovat vailla uskoa ja Henkeä. Sillä Pyhä Henki ei anna synnin hallita eikä päästä voitolle, niin että se toteutuisi, vaan Henki pitää sen kurissa ja estää sitä toteuttamasta tahtoaan. Jos se onnistuu toteuttamaan tahtonsa, silloin ovat Pyhä Henki ja usko poissa, sillä näin sanoo pyhä Johannes: (1 Joh. 3:9,1 Joh. 5:18) "Se joka on Jumalasta syntynyt, ei tee syntiä eikä voi syntiä tehdä." Samalla on kuitenkin totta, mitä sama pyhä Johannes kirjoittaa: (1 Joh. 1:8) "Jos sanomme, että meissä ei ole syntiä, niin me valehtelemme, eikä Jumalan totuus ole meissä."
"
---klap---
Tästä Suomen ev.lut.kirkon tunnustuksesta en voi horjua, vaikka Ande ja moni muu tällä palstalla sitä yrittää!!!
...Mitkä tassä avauksessa ja niiden alla on minua vastaan esitetty, kertovat tosiaankin enemmän esittäjistään, kuin minusta. Vihdoin ja viimein ehdin laittaa tähän vielä pari sanaa ettei totuus unohtuisi.
Kehoittaisin näitä valehtelijoita, kaikella rakkaudella, tutustumaan kahdeksanteen käskyyn.
Se kuuluu näin:"Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi."
Nämä kaikki Raamatun kohdat on moneen kertaan käyty tällä palstalla läpi. Mutta kertaus on opintojen äiti, joten ettei kenellekään jäisi mitään epäselväksi, niin laitetaampa kerran vielä.
1.) joh.20 Jeesuksen lähetyskäsky (joiden synnit...) En ole koskaan sanonut, etten uskoisi tähän. Raamattu ei vaan sisällä siinä sitä VAIN tai AINOASTAAN sanaa, mihin vanhoillisten oppi perustuu.
En voi uskoa semmoisen päälle, mitä ei Raamatussa ole.
Sen sijaan Raamatussa on lukuisat Jeesuksen lupaukset siitä, että joka uskoo, pelastuu. Ainoat ehdot, mikä on asetettu, on usko! Mitään muuta ei ole! Kaste on mainittu pelastavissa tekijöissä, mutta senkään puuttumisesta ei ole mainintaa että se kadottaisi.
2.) Room. 10:14 (laitan vähän laajemmin, jotta kokonaiskuvakin hahmottuu)
"11 Sanoohan Raamattu: "Ei yksikään, JOKA HÄNEEN USKOO, joudu häpeään".
12 Tässä ei ole erotusta juutalaisen eikä kreikkalaisen välillä; sillä yksi ja sama on kaikkien Herra, rikas antaja kaikille, jotka HÄNTÄ AVUKSI HUUTAVAT.
13 Sillä "JOKAINEN, JOKA HUUTAA AVUKSI HERRAN NIMEÄ, PELASTUU".
14 Mutta kuinka he huutavat avuksensa sitä, johon eivät usko? Ja kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Ja kuinka he voivat kuulla, ellei ole julistajaa?
15 Ja kuinka kukaan voi julistaa, ellei ketään lähetetä? Niinkuin kirjoitettu on: "Kuinka suloiset ovat niiden jalat, jotka hyvää sanomaa julistavat!"
16 Mutta eivät kaikki ole olleet kuuliaisia evankeliumille. Sillä Esaias sanoo: "Herra, kuka uskoo meidän saarnamme?"
17 Usko tulee siis kuulemisesta, mutta KUULEMINEN KRISTUKSEN SANAN KAUTTA. "
MIKÄ ON TÄMÄ KRISTUKSEN SANA?
Se on tämä, minkä Paavali välittää TIEDOKSI:
1. Kor. 15:3
"1 Veljet, minä johdatan teidät tuntemaan sen evankeliumin, jonka minä teille julistin, jonka te myöskin olette ottaneet vastaan ja jossa myös pysytte
2 ja jonka kautta te myös pelastutte, jos pidätte siitä kiinni semmoisena, kuin minä sen teille julistin, ellette turhaan ole uskoneet.
3 Sillä minä annoin teille ENNEN KAIKKEA TIEDOKSI sen, minkä itse olin saanut: että Kristus on kuollut meidän syntiemme tähden, kirjoitusten mukaan, "
Eli Paavali kertoo että hänen julistuksensa on ENNEN KAIKKEA TIEDOKSIANTO!
Joka tuon tiedoksiannon uskoo, se pelastuu. Tästä on kyse! Juuri tämä on se Raamatunmukaisen uskon YDIN.
Room. 10:10
"sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan. "
Tämä on sekä Anden että suomen EvLut. kirkon yksiselitteinen uskon perusta. Vl:ille se ei riitä ja sille minä en tätä enempää mahda.
Lisäksi jokainen joka lukee Raamattua, voi sieltä kuulla sydämellään Jeesuksen, Paavalin, Pietarin, ym. julistuksen! Joten onhan noita julistajia pakostakin meidän jokaisen Raamattuun uskovan kohdalla. Enkä usko että kukaan on suomessakaan voinut kasvaa aikuiseksi ihmiseksi kuulematta kertaakaan puhuttuakin julistusta (lukuunottamatta kuuroja tietenkin).
Voitte vapaasti uskoa toisin jos haluatte, minä uskon näin. Suomessa on kaikilla uskonnon vapaus.
Vielä pikkasen polosesta nimimerkin hj. takana. Rukoilen, että hänelle kirkastuisi tuo synnintunto ensisijaisesti valehtelemisesta.
varsinkin tämä:
"Tästä Suomen ev.lut.kirkon tunnustuksesta en voi horjua, vaikka Ande ja moni muu tällä palstalla sitä yrittää!!!"
Sen mitä minä tuota hj.:n, "Raamattu uusiksi tänne", tekstiä vilkaisin niin sekä otsikko että loppukanetti ovat puhdasta valehtelua (sikäli kun valehtelu nyt koskaan voi mitään puhdasta olla:)
Ei minulla ole mitään tuota uskontunnustusta vastaan.
Taisi hj. hieman huolimattomasti itse sen lukaista, eikä huomata että seuraava kohta ei ollut julistus oikeasta, vaan väärästä parannuksesta, otsikko PAAVILAISTEN VÄÄRÄ PARANNUS! alla:
>>
Rippi toimitettiin seuraavaan tapaan. Jokaisen oli kerrottava kaikki syntinsä, mikä ei edes ole mahdollista. Se oli kovaa kidutusta. Unohtuneet synnit annettiin anteeksi sillä ehdolla, että ne olisi vielä ripissä tunnustettava, jos ne palautuisivat mieleen. Niinpä ihminen ei voinut koskaan tietää, oliko hän jo kyllin puhtaaksi ripittäytynyt vai tulisiko ripittäytymisestä ikinä loppua.
>>
Sori nyt vaan, mutta tuohan kuulostaa ihan SRK:n hoitokokoukselta;)
Olen teologiaa 15 ov. lukenut, joten voin kyllä kertoa että se on vl-oppi, joka tuosta EvLut kirkon opista eroaa.
Oppi, mistä ja miten ihminen saa syntinsä anteeksi, menee EvLut kirkon mukaan näin.
1. Ihminen voi uskoa synnit anteeksi, koska Jumala on SANASSAAN niin luvannut. Eli pelkästään uskomalla. Kunhan ihminen on kerran kastettu ja hän uskoo Jeesuksen kohdalleen todeksi, niin silloin on synnit anteeksi.
2. Ihminen voi uskoa synnit anteeksi kuulemalla se saarnattavan Jeesuksen tähden yleisessä saarnassa.
3. Rippi. Ripittäytymiseen kuuluu kaksi osaa. a) tunnustus. b) synninpäästö, joka tulee uskoa, kuin se olisi Jumalan suusta, sillä se tulee siitä hengestä (Jumalan henki / Pyhä Henki) joka ihmisessä asuu.
Näistä Vl-oppi hyväksyy vain nro: 3. (kuten katoliset)
Joten kiihkotta voidaan todeta, että aivan tasan tarkkaan Anden oppi on lähempänä EvLut:ia, kuin Vl-oppi.
Sitten vielä profeetoista, joista tuo yksi sama polonen jotain yrittää ylempänä saivarrella. Mitähän sellaisella profeetalla tekee, joka ei mitään opeta, kysyy huvittuneena Ande.
Jumalan Rauhaa kaikille!
2. Ihminen voi uskoa synnit anteeksi kuulemalla se saarnattavan Jeesuksen tähden yleisessä saarnassa.
VL-opetuksen perusteita. Voit uskoa seuroissa yleisessä saarnasta. Tästä 1900-luvun alussa VL- syytettiiin lahkolaisuudeksi. Tätä ylen laveaa evankeliumia pidettiin pahana eronneesta rauhan sanan ryhmässä.
>>
Nyt syyllistyit itse 8:een rikkomiseen
Kirjoittanut: Hynde, 9.1.2004 klo 09.55
2. Ihminen voi uskoa synnit anteeksi kuulemalla se saarnattavan Jeesuksen tähden yleisessä saarnassa.
VL-opetuksen perusteita. Voit uskoa seuroissa yleisessä saarnasta. Tästä 1900-luvun alussa VL- syytettiiin lahkolaisuudeksi. Tätä ylen laveaa evankeliumia pidettiin pahana eronneesta rauhan sanan ryhmässä.
>>
SIIS SYYLLISTYIN MIHIN?
>>
2. Ihminen voi uskoa synnit anteeksi kuulemalla se saarnattavan Jeesuksen tähden yleisessä saarnassa.
VL-opetuksen perusteita.
>>
Ai onko? Ne kymmenet Vl-ät, joiden kanssa 80-luvulla olen uskonasioista keskustellut, korostivat sitä, että vain parannuksen armon saaneet, voivat uskoa syntinsä anteeksi yleisestä saarnasta. Minun pitäisi se ensin henkilökohtaisesti pyytää ja vasta sitten, kun minulle on saarnattu henkilökohtaisesti "epäusko" anteeksi, voisin uskoa sen myös tuosta yleisestä saarnasta. Onko oppi tässäkin muuttunut?
Eli, jos minä kävisin seuroissanne ja istuisin hiljaa penkissä ja kuuntelisin teidän saarnan, joka tuon armon evankeljumin sisältäisi ja jälkikäteen kertoisin, että kyllä minä uskoin sen mitä saarnassa julistettiin, että syntini ovat anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä, niin olisin silloin teidänkin mielestänne "oikea uskovainen" ??
Tuo Rauhan Sanan kohta on silkkaa Vl-valhetta. Lueskelen parhaillani vastikään löytämääni Lauri Pietilän kirjoittamaa kirjaa -Vioilla ja virheillä peitetty-, joka kertoo kaikista Lestadiolaisuuden suunnista ja hajaannusten syistä.
Kirjassa kerrotaan että eron syyt ovat Amerikassa ja suomen Vl:ät ovat kuunnelleet yksipuoleisesti vain toista osapuolta, eli kokonaisen joukonkin eriseuralaisiksi tutkimatta tuominneet. Mutta se on liian pitkä juttu just nyt tähän.
Olen itse muutaman kerran käynyt juuri Rauhan sanan seuroissa ja voin vakuuttaa että yhtä iloisesti siellä saarnassa synnit anteeksi annetaan, kuin teilläkin.
Ande