Juu kysymykseni olisi että onko kellään minkä laisia kokemuksia kyseisestä autosta? esim miten se on toiminut matka ajossa ja onko siinä rellun koneessa oolut mitään suuria huolia? ja paljonko kyseinen auto kestää ajaa? auto mitä olen hankkimassa on se viimeisimmän korimallin auto.
440/460 volvoa ostamassa
tietoakaipaava
203001
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
hyviä puolia:kokoisekseen hyvä ajettava matka-ajossa, erinomainen alusta, kori kohtuullisen kestävä. Kone on persiistä, mehumaija mikä mehumaija. Rellujen helmasynti eli öljyvuodot suurin huoli, samaten kannentiiviste saattaa posahtaa. Kilometreistä en sano mitään, riippuu niin paljo käytöstä/huollosta. Nii ja sähköviat ei oo harvinaisia.
ei kannata ruostuu pahemmin kuin vanhat pösöt ja citikat!
se kertoo jo paljon että kyseisten käytettyjen volvojen hinnat tippuu suhteessa paljon nopeammin kuin muissa volvon malleissa! Varmasti johtuu siitä että nuo mallit ovat melko surkeita. Itsellä ei omakohtaista kokemusta ole mutta sivusta seurasin pari vuotta kaverin rimpuilua 460:n kanssa kunnes kyllästyi ja hommasi uudemman. Merkki säilyi mutta otti alleen oikean volvon eikä mitään MitsuRelluPösö yms. yhdistelmää. Liekö 440 ja 460 olla muuta volvon valmistamaa kuin volvon merkit, tuskin. Harkitse nyt tarkkaan hyvä mies taatusti parempiakin löytyy tuossa hintaluokassa.
"Varmasti johtuu siitä että nuo mallit ovat melko surkeita"
epäilisin enemmän, että ko. mallin kohderyhmä on pienehkö. Siis volvofanaatikolle ei ole tarpeaksi volvo ja corolla/sunnymies ei taasen harkitse minkäänlaista volvoa. Jäljelly jää siis ne, jotka ostavat tarpeisiin ja kukkarolle sopivan auton merkkiin katsomatta.
Nimenomaan tuossa hintaluokassa saattaa olla vaikea löytää parempaa vastinetta rahoille. Ehkä jonkun alkusarjan bravan/brovon tai loppuunajetun astran/escortin/sunnyn. Corollaa/golfia tai isompaa kulkinetta samoilla hinta-/kunto-ja ikäehdoilla tuskin löytyy.
Vasta pari lehteä sitten oli 440 tai 460 Tuulilasin käytetyn auton testissä. Ei ollut mitään kaunista luettavaa.
Osta ennemmin joku muu auto. Melkein mikä vain.
eipä nuo toimittajasedät tosiaan taida paljoa ajatusta auton tutkimiseen ostovaiheessa uhrata. Kyllähän sitä saa huiman tarinan autosta kuin autosta, kun vaan muistaa ostaa mahdollisimman huonokuntoisen ja kaltoin kohdellun yksilön.
Käytetyn ostaminen on jossain määrin onnenkauppaa, mutta kun maltat tutkia ostoksesi tarkkaan tai mieluiten käyttää vaikka autotohtorilla, saat pikkuvolvostakin luotettavan käyttöauton. Hinnat noissa on kohdallaan saat autoa koko rahalla ja vähän päälle. Osatkaan eivät ole kohtuuttoman hintaisia jollet hae niitä biliasta.
Ajoltaan auto on hyvä ja mukava ja tilaa on kotitarpeiksi. Ei kovin herkkä ruostumaan jos on maltettu aika ajoin pestä. Takaovien etukulmat tuntuvan olevan se ruosteherkin kohta. Katso ne.
Hyvinon toiminut. Itselläni on 1990 käyttöönotettu yksilö ja kilometrejä on jo kertynyt yli 270 000! Kone ei kuluta öljyä ja toimii hyvin, on jopa kokoisekseen (1,6 l) varsin tehokas. Ja koska 460 on kevyt auto, peli liikkuu varsin kevyesti ja sillä haastaa helposti jopa isommat perheautot koska useissa niissä on huonompi paino/teho -suhde.
Sähkövikoja on tuonikäisessä jo varmasti. Itselläni oikuttelee pissapoika - tai siis autossani, itselläni ei eturauhasongelmaa onneksi ole.
Ruostuminen on kiinni auton hoidosta eli siitä miten edellinen/-set omistajat ovat autosta huolehtineet. Säännöllinen pesu ja vahaus pitää auton pellit kunnossa. Oma yksilöni on hyvin hoidettu eikä ruostetta juuri ole. Toisaalta olen nähnyt myös huonolla hoidolla olleita yksilöitä jotka ovat olleet läpilahoja jo muutaman vuoden ikäisinä. Mutta tämä pätee tietysti merkkiin kuin merkkiin. Käsittääkseni ainakin osa korinosista on tässä 400-sarjassa sinkitty, mikä lisää kestoikää, mutta huono hoito ja epäedullinen ympäristö syö kyllä sinkinkin pois, ei se mikään ihmeaine ole.
Koska tuo katselemasi auto on viimeisintä korimallia, on myös sen moottori kaikkein volvomaisin. Volvohan on tehnyt muutoksia rellun koneeseen jo silloin heti alussa alkaessaan käyttämään sitä, mutta vuosien saatossa mottoria on ehditty muuttelemaan ja parantelemaan lisää Volvon tarpeisiin.
Jos haluat autosi ruostuvan, niin tässä muutama vinkki (samaa voi soveltaa kääntäen jos haluaa säilyttää autonsa pitkään ruosteettomana)
- Pese autosi harvoin ja silloinkin koneellisessa pesussa. Älä vahaa turhan usein, älä ainakaan useammin kuin kerran vuodessa tai parissa
- Säilytä autoasi havupuiden alla. Neulasten happamuus tehostaa ruostumista ja joka paikkaan kerääntyvät neulaset pitävät kaikki kotelot ja ontelot ja muut pikkukolot aina sopivan kosteina
- Aja paljon suolattuja teitä ja etenkin jos edelläsi ajaa suola-auto, roiku sen perässä mahdollisimman lähellä
- Aja myös paljon ja kovaa kaikkia maamme sorateitä.
- Älä pese alustaa koskaan
- Älä vaan ruostesuojauta autoasi. ETenkin alusta kannattaa jättää käsittelemättä, sillä tämä nopeuttaa auton lahoamista hylkäyskuntoon. Etenkin vuosittaiset tehostekäsittelyt ovat turhuutta.
- Pidä autoasi puolilämpimässä kosteassa tallissa. Tämä tehostaa ruostumista.
- Älä turhaan korjaa alkaneita ruostevaurioita tai edes kiveniskemiä
Eli kääntäen: Pese autosi sännöllisesti, mieluiten käsin ja vahaa se kunnolla vähintään 2 kertaa vuodessa. Puhdista tällöin tarkoin kaikki lika pois myös pienistä raoista. Pese myös alusta ainakin pari kertaa vuodessa ja ruiskuta alustaan massa tai ruostesuojaöljy kerran vuodessa. Ruostesuojaöljy hidastaa jo alkanutta ruostumista. Korjaa kiveniskemät heti maalikynällä ja korjaa/korjauta alkaneet ruostevauriot heti. Jos et aivan heti pysty tätä tekemään, peitä kohta ehjällä ruostesuojamaalikalvolla ja korjaa myöhemmin.
Näillä eväillä autosi pysyy kauan ruosteettomana ja hyvän näköisenä.
460 ja ihan helvetin kiva auto se minusta oli, ainoa varsinainen pikkuongelma oli turhan kova melu sisällä, kulutuksessa pääsin parhaimmillaan 6,4l/100km, mutta kun perheen tarpeet kasvoi, joutui hankkimaan jotain muuta...
Mulla on ollut vissiin 6 tai 7 uutena hankkimaani
erimerkkistä autoa. Volvo 460 oli niistä surkein.
Sälistäjä ja kaikenlaisia pikkuvikoja alvariinsa.
Luotettavimpia on ollut Japanilaiset.
Mun mielestä uutena ostetussa autossa ei pääsäntöisesti saisi olla ensimmäiseen 100 tkm
juurikaan vikoja. Japseissa ei ole ollut.
Kokemusta uutena ostetusta 460:stä on kymmenen
vuoden ajalta, ja melkein yksinomaan positiivistä! Mitään varsinaisia korjauksia ei ole
ollut, ja olen säännöllisesti hoidattanut määrä-
aikaishuollot. Moottori on edelleen OK, akku vaih-
dettu kerran, alkuperäisväri (metalliharmaa) on
pysynyt hyvänä (joka toinen vuosi vahattu kunnolla) ja pakoputki (osittain) korjattu kaksi
kertaa. Onpa niin hyvä "kappale", etten vieläkään
ole vaihtanut uuteen (luultavasti sitten aikanaan
kuitenkin Volvoon).
Kyllähän se näin on, että monesti Volvoa jumaloivat ihmiset ovat liian sokeita tietääkseen paremmasta.
Nyt on vuosi 2005. Avovaimollani on 460 volvo, vuosimallia 1993. Auto on huollettu säännöllisesti ja sitä on huoltohistorian mukaan pidetty hyvin. Silti ruostetta löytyy niin paljon takakaarista että alan kohta epäilemään katsastuksen läpimenemistä. Autolla on ajettu nyt vajaa 200tkm, se on siis 1.8 kaasarikoneella. Tänään keitti normaalissa kaupunkipyörityksessä kone yli. (ihmekös tuo kun en huomannu ajaessani, sillä kävi ilmi että koneen lämpötilamittari oli RIKKI)
Olen jo aikaisemmin päättänyt (ennen kuin avovaimoani tapasinkaan) että 400-sarjan volvoihin en mielelläni koske. Nyt ajettu puoli vuotta sellaisella pakosta ja mitta on täynnä.
Anoppini oli sitä mieltä, että 460 volvo on turvallisempi auto kuin omistamani 1991 vuosimallin accord. Hondassa ei ole ikinä ollut yhtään mitään vikaa, kun taas volvossa niitä tuntuu olevan jatkuvasti, vaikka se on uudempi. Tosin eri hintaluokassahan nämä autot ovat, mutta suhteessakaan ei siinä ole järkeä. Samoin Accord on pelleiltään huomattavasti paremmassa kunnossa, vaikka on kaksi vuotta vanhempi. Korjaukset ovat rajoittuneet öljynvaihtoon, suodattimien vaihtoon ja bensatankin täyttämiseen.
Kun kerran malttaa irrottautua näistä ruotsinraudoista ja olla välittämättä japanilaisten väennetystä jousitusmukavuudesta, niin varmasti ajaa sillä japsilla paljon mieluummin. Ovat suhteessa huomattavasti kestävämpiä kuin eurooppalaiset yleensä. Siinä missä japsimoottori on ajettu vasta 200 tuhatta ilman pienintäkään ongelmaa niin eurooppalainen kone on jo loppunsa edessä.
Pikku vollehan se. Minulla on 440 vm 96 ja mittarissa sellainen 250.000. Suurin ongelma on ollut käynnistyminen TODELLA kostealla kelillä. Nyttemmin ongelma on hävinnyt, koska kväin kaikki liitokset kontaktinparannusaineella läpi. 400-sarja on täynnä yksilöitä, voit saada pommin mutta voit saada loistoyksilön. KAnnattaa tsekata Volvolandian lista, johon on laitettu kaikki ne kohdat jotka kannattaa katsoa ennen ostoa. Lamppuihn kannattaa kiinnittää erityistä huomiota.
Olet ilmeisesti hankkimassa myös vuosimallia 96, koska se on viimeisen versio. Siinä on eniten modifioitu moottori eli lämpöä piisaa. Myös muita pieniä lapsuksia on korjattu. Muutenhan kone on Renun kone lähes 100%.
...oli ostamassa pari vuotta sitten autoa, koeajoi kaikenlaisia mm. 460-mallia. Kävi sen kanssa Autotohtorilla, tohtori-setä kertoi tekniikan kyllä olevan kunnossa kyseisessä yksilössä mutta kehotti pitämään näppinsä erossa koko autosta, näitä kuulemma pomppaa katsastuksessa harva se päivä ja ovat aika letkuja ajaa, ei volvon kuuluisaa jämäkkyyttä. Ystäväni oli todennutkin, että kumman löysän tuntuinen ajettava ko. Volvo oli. Jätti Volvon liikkeen pihaan ja poistui. Meni ja hankki edullisesti Peugeot 406 -98, hyvin meni aikansa ja sitten alkoi ongelmat, suorastaan maagiset ongelmat. Myöntää laittaneensa kätensä läjästä toiseen.
Jos Volvoa ajattelet niin osta vaikka 900-sarjainen tai 850 tai jopa vanhaa 700-sarjaa. Tasan ajettavuudeltaan parempia kuin 400-sarja ja kestävämpiä kuin nämä 70-,60- tai 40-sarjaiset, laatu kun on tasaisempaa.
makuja on tunnetusti monia...
Itselläni oli aikoinaan vuosimallin -95 440 varustettuna 2.0l koneella ja sporttialustalla.
Tuosta autosta ei ole mitään pahaa sanottavaa päinvastoin!
Vikoja oli tasan yksi; sisävalo ei toiminut uutena kunnolla mutta pienellä säädöllä sekin toimi.
Kahden litran moottoreita näkee harvoin liikenteessä mutta se oli tuohon autoon ehdottoman sopiva kone!
Mitä ajettavuuteen tulee niin sporttialusta oli suorastaan loistava kuitenkaan olematta liian kova, suosittelen!
Serkkupojalla oli muistaakseni 92-vuoden 440 1,7 koneella. Ei tainnut olla mitään sen suurempia ongelmia, tietysti käytetty on aina käytetty. Ainakaan ruosteen kanssa ei liiemmin tarvinnut takuta. Enoni osti suurinpiirtein vuosi sitten 95-mallin 440:n 1,8 litran koneella. Ajettu 180 tuhatta, täysin ruosteeton auto. Tosi jämäkkä ajettava ja kulutuskin ilmeisestí on aivan mukavaa tasoa, eikä mitään ongelmaa ole ainakaan vielä ollut.
Itselläni on -92 vuoden 1.8litranen ja ajettu yli 320tkm. Koneen kanssa ei ole ollut ongelmia, mutta peltien kanssa on tahittu.
Itellä on tuo 460 GLE -91 ollu nyt puolisentoista vuotta ja ihan tyytyväinen oon ollu. Laittoa on ollu jonku verran, mut ei mitään ylivoimasta ja ehkä tuli ostettua vähä liianki huonokuntonen yksilö...1.6-litrasessa monipisteruiskussa on varmasti tarpeeks tehoa normaaliajoon ja vaikka autolla on ajettu 280 tkm tuntuu tehot olevan hyvin tallella. Öljyä ei vuoda, jäähynestettä saa lisäillä kerran kahessa kuukaudessa. Oma auto maalattiin uudestaan ostaessani että ruosteen kans ei oo ollu ongelmia. Tykkään että on hyvä talviauto, lämmintä tulee(toisin ku corollissa ym.) ja aina on lähteny käyntiin (myös 30 asteen pakkasessa ilman lohkolämmitintä). Penkit on hyvät ja säätöjä riittää, ajoasennon saa varmasti mukavaks ja jos kuski alle 190 centtinen on takana ihan mukavasti jalkatilaa. Ajettavuus on parempi ku yhessäkään ajamassani japskissa, kuhan vaan alusta ja auraus on kunnossa. Vaihdekeppiin tulee kilometrien myötä välystä, mut sen saa korjattua alle kymmenen euron budjetilla. GLE ja paremmissa varustelutasoissa on osissa(2/3,1/3) kääntyvä takapenkki ja peräluukku on kokoluokkaansa nähden tilava ja helppo kuormata(kanttisen muodon hyötyjä!). Ihan kelpo auto tuohon hintaluokkaan ja ratin takana viihtyy pitempiäkin matkoja...=)
Saanen kysyä sinulta, että montako japskia olet *omistanut*... mulla ollu 1991 accord nyt kaksi vuotta. Ei tasan yhtään mitään ongelmaa. "Jähdytysnestettä täytyy lisätä *kerran kahdessa kuukaudessa??*" Hondaan ei ole tarvinut ikinä lisätä. Aina on pitänyt nesteet tallessa.
Jos sinä haukut corollaa kylmäksi autoksi, et ole selvästikään sellaista koskaan omistanut. Juuri corolla sai kiitosta tuulilasin talviautotesteissä aikanaan siitä, että se on lämmin auto.
"penkit ovat mukavat ja säätöjä riittää"
...mutta paljon vähemmän kuin japanilaisissa autoissa. Ohjauspyörä ottaa pitkällä kuljettajalla yläasennossakin polviin kiinni, enkä itselleni ole koskaan saanut ajoasentoa sopivaksi.
"Ajettavuus on parempi ku yhessäkään ajamassani japskissa"
montaako japanilaista olet ajanut? tietenkin jotain 80-luvun alun corollaa, jotka takuulla olivatkin perseestä. 90-luvulla tilanne oli kuitenkin jo täysin toisenlainen
Itselläni on ollut 460 2.0i -96 kohta 3 vuotta, enkä ole mitään laittanut, eli kaikki osat on vielä alkupäräisiä, iskarit aion kesään mennessä vaihtaa, sillä ne alkavat olla loppu. Itse ajan 250 km matkaa edestakaisin, eikä taukoja ole tarvinnut pitää, sillä ajomukavuus on todella hyvä. Ja tehoa löytyy perus autoksi todella mukavasti, kulutukseen 6.2l/100km pääsee kun ajelee normaalisti. Jotkut valittelivat merkkiä huojuvaksi ajaa, sehän on ihan rengas koosta aika paljon kiinni, kesä renkaat on 195/50/15 mielestäni ne ovat kyseiseen autoon parhaat. Teen huollot itse, jolloin tarkastan autoni alta ja päältä ja tiedän mikä se on. Sisarellani oli myös 460 SE -92, josta luopui vain perheen kasvamisen takia, oli loisto yksilö. Serkulla on myös 460 SE -91 Ja hän on ainakin tykännyt autosta, on pitänyt sitä jo 10 vuotta!
Osta pois vaan jos löydät hyvän!