Hei,
minä, useita vuosia onnellisesti aviossa elänyt menin ikäänkuin vahingossa ihastumaan miespuoliseen itseäni reilusti vanhempaan esimieheeni pari vuotta sitten. En edes aluksi käsittänyt että kyse oli ihastumisesta, oli vain mukava jutustella töiden lomassa, pikkuhiljaa sitä vain havahtui huomaamaan miten kovasti kaipasi toisen läsnäoloa. Lämpimiä katseita on vaihdettu siitä lähtien, yhteisissä harvoissa illanvietoissa on tanssittu ja korkeintaan pidetty kädestä kiinni. Molemmat olemme ns. hyvin kasvatettuja, korkean moraalin omaavia ja perinteisiä arvoja kunnioittavia ehkä jopa jossakin mielessä tiukkapipoja. Koskaan emme ole asiasta keskustelleet, ja koska molemmat ovat tarkalleen tienneet pelin säännöt, on elämä ollut helppoa ja kaikin tavoin mieltä piristävää. Ihastus on piristänyt muuten tasaista työilmapiiriä. Tuskin meistä kumpikaan on ajatellut "suhteesta" kehittyvän yhtään mitään sen enempää. Päällepäin mies on maailmaa nähnyt mitä mainioin seuramies, jonka vitseille väki kahvipöydässä nauraa. Kahden kesken hän on jossakin määrin pidättyväinen jopa ujo, henkilö joka haluaa pitää yksityisen perhe- ja työelämänsä hyvin tiukasti erillään.
Nyt kuitenkin olen onnistunut pilaamaan kaiken; lähetin ko. miehen puhelimeen tekstiviestin uutena vuotena keskellä yötä vain toivottaakseni hyvää uutta vuotta miettimättä sen enempää seurauksia. Typerää. Mies ilmeisesti säikähti motiivejani ja otti selvästi takapakkia tilanteeseen. Tilanne on varmasti hänelle uusi ja hän on selvästi tilanteesta hämillään ja vaivautunut, yrittää esim. vältellä suoraa katsekontaktia parhaansa mukaan. Minulla on tunne että olisin pettänyt hänen luottamuksensa. Onko tästä nyt enää paluuta entiseen? Voihan olla että vaikka vaimo näki viestin ja mies on joutunut selittelemään tilannetta. En tiedä, mutta kyllä voi asia kaduttaa ja harmittaa. Uskallanko enää edes hymyillä nätisti ko. miehelle vai pitääkö tässä ryhtyä täysin viralliselle asialinjalle..? Olisiko parempi itse yrittää olla kuin ei mitään olisi tapahtunutkaan ja antaa ajan kulua, jospa vaikka tomu hälvenisi..vinkeistä kiitollisena.
minä, useita vuosia onnellisesti aviossa elänyt menin ikäänkuin vahingossa ihastumaan miespuoliseen itseäni reilusti vanhempaan esimieheeni pari vuotta sitten. En edes aluksi käsittänyt että kyse oli ihastumisesta, oli vain mukava jutustella töiden lomassa, pikkuhiljaa sitä vain havahtui huomaamaan miten kovasti kaipasi toisen läsnäoloa. Lämpimiä katseita on vaihdettu siitä lähtien, yhteisissä harvoissa illanvietoissa on tanssittu ja korkeintaan pidetty kädestä kiinni. Molemmat olemme ns. hyvin kasvatettuja, korkean moraalin omaavia ja perinteisiä arvoja kunnioittavia ehkä jopa jossakin mielessä tiukkapipoja. Koskaan emme ole asiasta keskustelleet, ja koska molemmat ovat tarkalleen tienneet pelin säännöt, on elämä ollut helppoa ja kaikin tavoin mieltä piristävää. Ihastus on piristänyt muuten tasaista työilmapiiriä. Tuskin meistä kumpikaan on ajatellut "suhteesta" kehittyvän yhtään mitään sen enempää. Päällepäin mies on maailmaa nähnyt mitä mainioin seuramies, jonka vitseille väki kahvipöydässä nauraa. Kahden kesken hän on jossakin määrin pidättyväinen jopa ujo, henkilö joka haluaa pitää yksityisen perhe- ja työelämänsä hyvin tiukasti erillään.
Nyt kuitenkin olen onnistunut pilaamaan kaiken; lähetin ko. miehen puhelimeen tekstiviestin uutena vuotena keskellä yötä vain toivottaakseni hyvää uutta vuotta miettimättä sen enempää seurauksia. Typerää. Mies ilmeisesti säikähti motiivejani ja otti selvästi takapakkia tilanteeseen. Tilanne on varmasti hänelle uusi ja hän on selvästi tilanteesta hämillään ja vaivautunut, yrittää esim. vältellä suoraa katsekontaktia parhaansa mukaan. Minulla on tunne että olisin pettänyt hänen luottamuksensa. Onko tästä nyt enää paluuta entiseen? Voihan olla että vaikka vaimo näki viestin ja mies on joutunut selittelemään tilannetta. En tiedä, mutta kyllä voi asia kaduttaa ja harmittaa. Uskallanko enää edes hymyillä nätisti ko. miehelle vai pitääkö tässä ryhtyä täysin viralliselle asialinjalle..? Olisiko parempi itse yrittää olla kuin ei mitään olisi tapahtunutkaan ja antaa ajan kulua, jospa vaikka tomu hälvenisi..vinkeistä kiitollisena.
Vastaukset 9
Vanhimmat
olla parasta tekemättä mitään. Hän arvosti sinua henkisenä ystävänä ja toivoi sen myös sellaisena kestävän, sekä pysyvän sen ainoastaan työpaikalla. Tekstarisi toi sen kotiin, joten luottamus meni samantien. Kaikki aloitteet, mitä teet, hän kokee vain uhkaksi hänen perhe-elämälleen.Mikäli hän vielä haluaa otta riskin kanssasi uudestaan, tekee hän aloitteen itse, aika näyttää.
No, saa kai työtovereilleen toivottaa onnea uutena vuonna sukupuolesta riippumatta. Älä sellaisesta huolta kanna ja ole kuten ennenkin. Keskiyöllähän se vuosi vaihtui. Monet, minä mukaanlukien, ovat saaneet silloin vilpittömiä toivotuksia eri ihmisilta ja se oli pelkästään hauskaa. (Johtunee kai siitä, ettei kenenkään oleteta nukkuvan ja ilojuomaakin on saatettu nauttia). Jos joku sellaisesta suuttuu ja kylmäksi muuttuu (hehe), todellakin on tiukkapipoinen ja voisi suhtautua asioihin rennommin.
Eri asia on sitten se ihastuminen. Sehän ei ole tietysti mukavaa aviopuolisoista, joten kannattanee yrittää vaan pysyä työtuttavina. Jos homma etenee liian pitkälle, ongelmilta sekä työ- että perheyhteisössä tuskin voi välttyä.
Hankalampi juttu. Mielestäni sun kannattais nyt pitää vähän aikaa ns. "matalaa profiilia".
Mun mielestä tekstiviestin lähettäminen oli virhe, sillä onhan hän kuitenkin sun esimies...
Anna ajan vähän aikaa kulua ja tilanteen rauhoittua niin hän kohta huomaa, että ei se viesti niin iso juttu ollutkaan ja kaikki palaa ennalleen...Kyllä entiseen on vielä paluuta...Tsemppiä!
Ei esimies voi sinua pitää vakavasti otettuna
niin kauan, kuin olette samassa työpaikassa!
Onhan siinä kysessä hänen työ, eikä alaisten
kanssa muhinointi kuulu organisaatioissa sallittuihin asioihin! Sorry.
Rakastuni myös työpaikallani yhteen esimiehen ja ollaan oltu jo nyt yhdessä 4 vuotta ja 2005 hän on luvannut ottaa eron vaimostaan joka ei ole tietoinen asiasta. Suhde ja tutustuminen alkoi silloin kun hän meni nykyisen vaimonsa kanssa naimisiin. Heillä on nyt 2-vuotias lapsi.
Jos en olisi ollut minä, olisi ollut joku muu. Hän ihan selvästi seurusteli silloin muiden kanssa ja etsii suhdetta eli petti nykyistä vaimoaan jo ennen hääpäivää. Hän sanoi että jos olisi oikeasti rakastanut, ei olisi pettänyt. Nyt se lapsijuttumme tuli niskaan ja se on pahin rasite koko elämässämme.
Lapsi on rakastajasi ja hänen vaimonsa yhteinen. Toivoisin, että sinäkin löytäisit vapaan miehen, jonka kanssa voisit perustaa perheen. Rakastajasi lapsi tarvitsee isäänsä.
Keskustele hänen kanssaan asiasta, niinhän se selviää. Sano, että lähetit viestin sen enempää ajattelematta ja että toivot ettei hän säikähtynyt viestistä suotta.
Paluuta entiseen ei ehkä ole, mutta mitä sitten? Jotainhan oli tapahduttava, kun eivät asiat puhumatta selviä. Ehkä halusit alitajuisesti tuolla viestillä selvittää välillänne olevan jännitteen. Nyt kai se selvisi, eikä mielestäni ole edelleenkään myöhäistä mennä samoihin alkuasetelmiin takaisin. Mikäli se nyt sitten enää kiinnostaa.
Älä nyt itse ala käyttäytymään niin kuin kyseessä olisi kuolemanvakava asia. Vaan suhtaudu siihen rennosti; lähetit uuden vuoden toivotukset työkaverille, mistä hän tietää vaikka olisit lähettänyt kaikille puhelimen muistissa oleviin numeroihin samat toivotukset.
Enemmän naurettavaa jos aikuinen mies pelästyy neutraalista viestistä noin paljon.
Itse olen ollut vähän samanlaisessa tilanteessa, mutta vaikka olo olisi ollut jälkikäteen tosi nolo, niin koetan käyttäytyä tosi rennosti ja luonnollisesti, tekemättä jostain viestin kähettelystä sen suurempaa numeroa -näin ei Hänkään sitä tee. Ikään kuin näytän mallin, miten suhtautua.
Nyt jos alat pitää matalaa profiilia ja punastelemaan ja vielä selittelemään kyselemättä, niin tilanteesta tulee väkisinkin molemmille vaivautunut ja tukala.
Oma tilanteeni on osaltaan samanlainen. Olen ollut pitkään avoliitossa enkä olisi voinut kuvitellakaan ihastuvani enää kehenkään muuhun mieheen. Vaihdoin työpaikkaa toista vuotta sitten ja nyt on tilanne se, että olen ollut ihastunut esimieheeni lähes yhtä kauan. Hän on taas minua reilusti nuorempi, joten sikälikin tilanne on epätavallisempi. Suhteemme on syventynyt sillä olemme ainoat työntekijät omassa työyksikössämme ja työmme on sen laatuista, että olemme todella paljon yhdessä tekemisissä. Meillä tuntuu olevan myös samankaltaisesti korkea moraali, emmekä ole koskaan keskustelleet mitenkään "suhtestamme". Hän on muutamalla asialla saanut minut ajattelemaan, että myös hänellä voisi olla tunteita minua kohtaan, mutta toisaalta hän on kaikille niin ystävällinen, etten voi sanoa varmaksi onko kaikki pienet asiat vain omaa mielikuvitustani. Mies on myös hyvinkin itsevarma ja seurallinen, kahden kesken löytyy myös noita ujompia piirteitä. Itselläni on siis perhe ja tiedän hänenkin asuvan avoliitossa, joskaan hän ei koskaan anna puheissaan mitenkään ymmärtää että hänellä olisi avovaimo, melkein esittää hyvinkin "sinkkua".
Olen surullinen puolestasi, sillä voin hyvin kuvitella tilanteesi. Itse saan olla niin onnellisessa asemassa, että meidän kahden tekstiviestittely alkoi aikoinaan hyvin pienestä ja voin sanoa että voin koska tahansa laittaa hänelle viestin ja aina hän vastaa todella ihanasti ja kertoen kuulumisiaan vaikka viestini kirjoitan aina niin etten odota niihin vastattavan. Uutena vuotena laitoin luonnollisesti myös viestiä, johon sain kivan vastauksen. Tietty tilanteeni on se, että minähän en ”virallisesti” tiedä edes onko hän varattu ja että asuu avoliitossa, joten tavallaan ei ole ”minun vikani”, mikäli avovaimonsa reagoisi jotenkin noihin. Toisaalta pyrin pitämään viestit kuitenkin aina asiallisina, vaikkakin ”tikusta teen asiaa” aina välillä, koska on niin mukava saada häneltä kivoja viestejä takaisin.
Neuvona antaisin sen, että tosiaan olet aivan kuin ennenkin ja näytät käyttäytymiselläsi että eihän tuossa viestittelyssä ollut mitään ”merkittävää”. Itse olen tehnyt asioita, joista esimieheni olisi voinut muuttaa käytöstään ja jotka olisivat toisaalta voineet aiheuttaa etääntymistä, mutta hän on tosi korrekti minua kohtaan eikä ole näköjään pahastunutkaan. (Toisaalta pelkään että rohkaistun yhä pitemmälle meneviin juttuihin..)
Kun sanoit ettette ole koskaan ottaneet suhdettanne puheeksi niin oletko kuitenkin varma että hänellä on tunteita sinua kohtaan, ettei kaikki ole vain omaa kuvitelmaasi, niin kuin minulla ehkä kuitenkin on?
Olisi todella mukava vaihtaa ajatuksia lisääkin, kun tilanteeni on aika lailla samanlainen. Jos haluat jatkaa keskustelua niin voit kirjoittaa minulle osoitteeseen [email protected] .