Polttelin 15 vuotta putkeen askin päivässä ja viime vuoden helmikuussa kaksi päivää niin sairaana, että tupakka ei maistunut. Ajattelin, että kun pystyin olemaan kaksi päivää ilman, niin tästä jatketaan samalla tavalla. Hain korvaushoitolääkitystä = nikotiinipurkkaa, jota käytin jokusen kuukauden. Näin pääsin irti tupakan psyykkisestä riippuvuudesta, eli itsepolttelutapahtumasta. Siitä olikin luonteva sitten siirtyä tavalliseen purkkaan. Välillä käy milessä tupakoinnin positiiviset puolet, eli välitön nautinto. Mutta nyt minun ei tarvitse polttaa. Suosittelen aluksi "kävelykepiksi" korvaushoitoa. Minua se ainakin tuki alkukuukausina.
kohta vuosi ilman
sininen älämölö
1274
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Niinpä, on yksilökohtaisia eroja tupakoinnin lopettamiseen.
Itse lopetin viimein yli 15 vuoden jälkeen, kun päässä joku sanoi "miksi ?".
Eli lopetin kuin seinään. Oli tietysti mukavaa, että pystyin tuolloin muokkaamaan menemiseni eli en liikkunut ihmisten parissa, en tarvinut kontaktia edes päivittäistarpeiden hankintaan.
Olin (klassista ja uskomatonta) erämaamökissä josta en olisi päässyt ihmisten ilmoille ilman ennaltatilattua taksia. Mutta ihan Suomen ydinmailla. Join mehua, piimää ja katselin kolmattakymmentä elokuvaa. Kävelin luonnossa ja puhuin itselleni.
"Miksi tarvisin tupakkaa ?"
En saanut puoltavia vastauksia ja neljä vuorokautta ihmeteltyäni olin valmis.
Toki vapisin, hikoilin enkä nukkunut. Nikotiini on huume ja siitä irtautuminen vaatii paljon.
Itse irtauduin tahdonvoimalla.
Jokaisella teillä ON MAHDOLLISUUS LOPETTAA.
Jos voin auttaa, niin [email protected]
Yrittäkää jaksaa, ei lakkoa, vaan lopettaminen.