Moi!
Tämä on minun tarina.
Olen seurustellut juopon miehen kanssa, sellaisen joka on pettänyt minua, eräs pahoinpiteli minua ja nyt sellaisen joka rakastaa minua yhtä paljon minua kuin minä häntä, mutta…
Siis alkuun. En ymmärrä miksi minua koetelaan näin. Tiedätkö sinä? Viimeisin suhde oli sellainen minkä ihan oikeasti halusin toimivan ja pelaavan ja tein kaikkeni sen eteen, mutta en voinut loppujen lopuksi elää sen asian kanssa, että mies pahoinpiteli minua. Annoin anteeksi miljoona kertaa ja taas yritettiin, mutta lopussa minulla oli pakko antaa periksi, en jaksanut enää jatkaa.
Sitten astuu kuvioihin mies, joka on kaikin puolin maailman ihanin mies. Kunnollinen mies, jota en ehkä ole ikinä ennen kokenut. Hän kantaa vastuun lapsistaan ja minusta myös. Meillä menee kahdestaan tosi hyvin, nauretaan, pidetään hauskaa ja on todella ihania hetkiä, ei välttämättä tehdä mitään erikoista, ollaan vaan ja nautitaan toistemme läheisyydestä.
Yksi iso este on. Miehellä on 4 lasta, minulla ei yhtään ja tottakai haluan lapsia. Mies sanoi, kuinka väärin tämä on, kun emme voi seurustella kunnolla. Miksi emme ole tavanneet aikaisemmin? Minä muka etsin itselleni sopivampaa miestä, jota tuskin löydän. Tämä miehen etsintä käy miehelle myös, mutta on kuitenkin mustasukkainen minusta, koska hän ajattelee minua, että minun pitää kokea oman lapsen syntymä ja niin edelleen. Siis erittäin ihana ja toista ajatteleva mies.
Meillä kummallakin on erittäin väkeviä tunteita toisiamme kohtaan, joita emme voi toisillemme sanoa, kuitenkin aina välillä puhumme tunteistamme, mutta sivistyneesi, emme ihan suoraan. Olisiko ehkä parempi, jos puhisin hänelle ihan suoraan mitä tunnen, vai jatkanko vain muka paremman miehen etsimistä??? Olemme kumpikin tavallaan umpikujassa.
Tämä on minun tarina.
Olen seurustellut juopon miehen kanssa, sellaisen joka on pettänyt minua, eräs pahoinpiteli minua ja nyt sellaisen joka rakastaa minua yhtä paljon minua kuin minä häntä, mutta…
Siis alkuun. En ymmärrä miksi minua koetelaan näin. Tiedätkö sinä? Viimeisin suhde oli sellainen minkä ihan oikeasti halusin toimivan ja pelaavan ja tein kaikkeni sen eteen, mutta en voinut loppujen lopuksi elää sen asian kanssa, että mies pahoinpiteli minua. Annoin anteeksi miljoona kertaa ja taas yritettiin, mutta lopussa minulla oli pakko antaa periksi, en jaksanut enää jatkaa.
Sitten astuu kuvioihin mies, joka on kaikin puolin maailman ihanin mies. Kunnollinen mies, jota en ehkä ole ikinä ennen kokenut. Hän kantaa vastuun lapsistaan ja minusta myös. Meillä menee kahdestaan tosi hyvin, nauretaan, pidetään hauskaa ja on todella ihania hetkiä, ei välttämättä tehdä mitään erikoista, ollaan vaan ja nautitaan toistemme läheisyydestä.
Yksi iso este on. Miehellä on 4 lasta, minulla ei yhtään ja tottakai haluan lapsia. Mies sanoi, kuinka väärin tämä on, kun emme voi seurustella kunnolla. Miksi emme ole tavanneet aikaisemmin? Minä muka etsin itselleni sopivampaa miestä, jota tuskin löydän. Tämä miehen etsintä käy miehelle myös, mutta on kuitenkin mustasukkainen minusta, koska hän ajattelee minua, että minun pitää kokea oman lapsen syntymä ja niin edelleen. Siis erittäin ihana ja toista ajatteleva mies.
Meillä kummallakin on erittäin väkeviä tunteita toisiamme kohtaan, joita emme voi toisillemme sanoa, kuitenkin aina välillä puhumme tunteistamme, mutta sivistyneesi, emme ihan suoraan. Olisiko ehkä parempi, jos puhisin hänelle ihan suoraan mitä tunnen, vai jatkanko vain muka paremman miehen etsimistä??? Olemme kumpikin tavallaan umpikujassa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hei, ei se siihen katso montako lasta hänellä on. Jos te kumpikin hyväksytte tämän tosiasian, puhutte avoimesti ja hän on hyvä isä lapsilleen, mikä teitä estää elämästä yhdessä?
Jos sinä tahdot lapsia, on sinun pian se hänelle kerrottava. Alkää lukeko toistenne ajatuksia, vaan puhukaa nätisti kaikesta mikä on tärkeää. Avoimelle pohjalle voi rakentaa vaikka kuinka ihanan elämän! Olin myös naimisissa miehen kanssa, jolla on 3 lasta - se vain rikastutti elämäämme. Onnea sinulle!