Hieman vanha teksti, mutta kannattaa yhä lukea:
Sinä, minä ja naapurin Börje
Lukeminen kannattaa aina!
Vanhasta jäämistöstä osui nimittäin käsiini amerikansuomalaisen John H. Wuorisen vuonna 1931 Yhdysvaltojen Columbian yliopistoa varten tekemä tutkimus ”Nationalism in Modern Finland”.
(Tutkimus on suomennettukin ja julkaistu kirjana nimellä ”Suomalaisuuden historia” vuonna 1935 WSOY:n toimesta - suomentajana E.F. Rautela, mikä tässä mainittakoon mm. sen vuoksi, että nyt kun WSOY kuuluu Erkon klaaniin, se ei enää ikinä tule julkaisemaan mitään rohkeaa, kiinnostavaa tai uutta luovaa. Rauha siis WSOY:n muistolle, osanotto Antero Siljolalle ja kiitokset kustantamon hyvästä työstä aikaisemmin!)
Wuorisen teos selvitti antoisasti mm. kielitaistelumme historiaa. Moni asia oli nykylukijalle jo tuttukin, mutta ainakin itselleni oli jäänyt yksi olennainen aukko sivistykseen, ja tämän aukon paikkaamiseen minut oivallisella tavalla johdatti ja pakotti tuo Wuorisen tutkimus.
Kysymys kuuluu: Mistä ovat maahamme tulleet ruotsinkieliset suomalaiset, etujaan ja oikeuksiaan sinnikkäästi puolustava ”bättre folk”? Minä olin aina kuvitellut heidän tulleen Ruotsista ja siksi pidin heidän taisteluaan kielensä ja kulttuurinsa puolesta jopa jossakin määrin oikeutettuna ja ymmärrettävänä!
Aivan tarkkaa numerotietoa on enää mahdotonta saada, mutta Wuorisen kirja opasti minut uusille jäljille, ja se mitä Wuorisen kirja vihjasi, sitä monen suvun sukuselvitykset ja kirkonkirjat karmealla tavalla täydensivät. Suurin osa, ehkä jopa 90% nykyisistä ruotsinkielisistämme ei nimittäin ole juuriltaan ruotsalaisia ollenkaan, vaan he ovat alkujaan suomenkielisiä suomalaisia, jotka ovat pääasiassa 1700-luvun jälkimmäisellä ja 1800-luvun ensimmäisellä puoliskolla ruotsalaistaneet nimensä, sukunsa ja perheensä toivoen sen johdattavan heidät yhteyteen ruotsinkielisen yläluokan (aateliset ylin papisto) kanssa!
Kieltänsä vaihtoivat erityisesti aikansa menestyneimmät porvarit ja suurimpia tiluksia viljelleet talonpojat. Kaikella kunnioituksella heitä kohtaan: minusta tuollainen toiminta haiskahtaa varsin rumalta oman edun tavoittelulta, opportunismilta. Kyse ei siis ensinkään ollut ruotsalaisesta kulttuurista ja sen vaalimisesta, vaan aivan jostakin muusta.
Olenkin aina kummastellut, miksi suomenruotsi kuulostaa niin erilaiselta kuin Ruotsissa puhuttu ruotsi - suomenruotsihan kuulostaa aivan siltä kuin joku puhuisi ruotsia huonosti, suomen kielen aksentilla. Se kuulostaa hyvin samanlaiselta ruotsalaisten korvissa kuin edesmenneen Ahti Karjalaisen kuuluisa ”tankero-englanti” kuulosti englanninkielisten korvissa.
Kyse ei tässäkään siis ole siitä, että maahamme tulleet ruotsinkieliset olisivat suomen kielen vaikutuksesta sallineet kielensä äänneasun muuttua, vaan siitä, että ruotsinkielistyneet suomalaissuvut eivät valtaosin ole koskaan ruotsia kunnolla oppineetkaan. Sehän onkin ollut heille vain tarkoitushakuisesti opeteltu vieras kieli!
Yllättivätkö nämä tiedot Sinut, hyvä lukijani? Ainakin minulle nämä löydöt olivat uusia ja mullistavia, ja nyt minusta tuntuukin, että aikaisempi suvaitsevaisuuteni kielikysymyksessä on ollut vain suurta typeryyttä ja tietämättömyyttä asioiden todellisesta laidasta. Minut, kuten monet muutkin, on johdettu harhaan voimakkaalla kaksikielisyyspropagandalla, jonka vertainen teholtaan oli vain maassamme vuosikymmeniä harjoitettu YYA-sopimus- ja neuvostoystävyyspropagointi.
Minulla ei toki ole mitään ns. suomenruotsalaista eli ruotsinkielisten suomalaisten kulttuuria ja ihmisiä vastaan. Monet mukavimmista tuttavistani ovat suomenruotsalaisia (hälsningar till Ole och Henry och Jean och Alf och alla andra!). Osaan itsekin ruotsia, joskin ymmärrän sitä paremmin kuin puhun. Tilaan Hufvudstadsbladetia, sillä se on kielestään huolimatta Suomen ehkä rohkein ja itsenäisin sanomalehti, ja aivan toista luokkaa kuin valtaapitävien suurin pyllynnuolija ja kansamme Eurooppaan petkuttaja, Helsingin Sanomat.
Arvostan suuresti Tove Janssonia ja pidän aidosti hänen teoksistaan. Elmer Diktonius, Bo Carpelan ja Johannes Salminen kuuluvat myös kiinnostukseni kohteisiin, unohtamatta kulttuuripersoona ”Totti” Carlander-Reuterfeltiä. Kauniimpaa laulua taas tuskin on kuin ”Har du visor, min vän”, ellemme sitten vertaa sitä lauluun ”Höstvisa”, joka myöskin on hyvin kaunis!
Kaikesta tästä huolimatta pitää silti kysyä, liittyykö esim. Tove Janssonin kiistaton lahjakkuus jotenkin siihen, että hän on ruotsinkielinen? Eikö tuollaisen väitteen esittäminen ole liki loukkaus hänen kykyjään kohtaan? Eivätkö siis kaikki nämä suomalaisen kulttuurin suurteot olisi ollut mahdollista tehdä myös suomen kielellä, mikäli Janssonin, Carpelanin j.n.e. suvut eivät olisikaan olleet ruotsinkielisiä? Tähän kysymykseen ei mielestäni ole muuta vastausta kuin ”kyllä”, ja se vastaus taas pudottaa pohjan pois koko ruotsin kielen ja ruotsinkielisen kulttuurin säilyttämisvaatimuksilta Suomessa.
Jos olemme rehellisiä, ei ole ensinkään olemassa mitään ”suomenruotsalaisia”, vaan meidän omat ruotsinkielisemme ovat pääosin vain joukko ruotsia puhuvia suomalaisia, jotka voisivat aivan hyvin siirtyä pikku hiljaa takaisin käyttämään esi-isiensä kieltä, suomea. Kielitaistelun savotta on siis edelleen kesken, eikä suinkaan ole mikään fakta, että Suomi on kaksikielinen maa, kuten esim. itseriittoinen europarlamentaarikko Jörn Donner jatkuvasti julkisuudessa julistaa.
Onhan meillä toki Ruotsistakin tullutta väkeä - osa aatelisista ja pääosa rannikon kalastajista on sellaista, mutta heitä on silti lukumääräisesti hyvin, hyvin vähän. Heille suosittelen samaa ratkaisua kuin minkä isäni sukuhaara teki jo 1906 - suomalaistumista. Maassa maan tavalla, tai maasta pois. Suomen kieli on upea, rikas ja vivahteikas kieli, ja suomalainen kansa, jota minulle selvästi edustaa äitini suku, on hieno, sisukas ja sitkeä kansa, johon kuulumisestani tunnen suurta iloa ja ylpeyttä!
Nyt olisi ryhdyttävä toimiin, jolla Suomen kielikysymys vietäisiin lopulliseen ja oikeudenmukaiseen ratkaisuunsa. Tehtäköön Suomesta yksikielinen maa, poistettakoon kallis ja harmillinen kaksikielisyys, mutta sallittakoon kielivähemmistön viljellä kulttuuriaan ja kieltään omassa keskuudessaan. Poistettakoon myös pakkoruotsi kouluista, niin aito ja oikea kiinnostus nimenomaan Ruotsissa puhuttua ruotsin kieltä kohtaan tulee varmasti lisääntymään. Annettakoon jatkossa kaikki korkeampi opetus Suomessa vain suomen kielellä, niin ruotsia puhuvat suomalaisetkin tulevat väkisin oppineeksi takaisin suomen, esi-isiensä kunniakkaan kielen!
Tästä siis vain olisi kysymys: tilanteen palauttamisesta ennalleen. En missään nimessä halua, että kaikki ruotsia puhuvat vietäisiin saunan taakse sitä tiettyä ja tunnettua tarkoitusta varten. Heidän uskoaan omaan kieleensä ja luomaansa kulttuuriin tulee suuresti kunnioittaa, mutta suomalainen yhteiskunta tulee mielestäni muokata sellaiseksi, että suomen kielen palauttaminen eksyneiden sisariemme ja veljiemme kieleksi onnistuu jatkossa kivuttomasti ja helposti. Ruotsinkielisten keskuudessaan luoma rikas ja kaunis kulttuurikin tulee varmasti seuraamaan mukana tässä integraatiossa, mikäli se vain tapahtuu riittävän varovasti. Kukaan ei menetä mitään, kaikki saavat.
Samoja suomalaisiahan me näet kaikki olemme - Sinä, minä ja naapurin Börjekin!
Sinä, minä ja naapurin Börje
Lukeminen kannattaa aina!
Vanhasta jäämistöstä osui nimittäin käsiini amerikansuomalaisen John H. Wuorisen vuonna 1931 Yhdysvaltojen Columbian yliopistoa varten tekemä tutkimus ”Nationalism in Modern Finland”.
(Tutkimus on suomennettukin ja julkaistu kirjana nimellä ”Suomalaisuuden historia” vuonna 1935 WSOY:n toimesta - suomentajana E.F. Rautela, mikä tässä mainittakoon mm. sen vuoksi, että nyt kun WSOY kuuluu Erkon klaaniin, se ei enää ikinä tule julkaisemaan mitään rohkeaa, kiinnostavaa tai uutta luovaa. Rauha siis WSOY:n muistolle, osanotto Antero Siljolalle ja kiitokset kustantamon hyvästä työstä aikaisemmin!)
Wuorisen teos selvitti antoisasti mm. kielitaistelumme historiaa. Moni asia oli nykylukijalle jo tuttukin, mutta ainakin itselleni oli jäänyt yksi olennainen aukko sivistykseen, ja tämän aukon paikkaamiseen minut oivallisella tavalla johdatti ja pakotti tuo Wuorisen tutkimus.
Kysymys kuuluu: Mistä ovat maahamme tulleet ruotsinkieliset suomalaiset, etujaan ja oikeuksiaan sinnikkäästi puolustava ”bättre folk”? Minä olin aina kuvitellut heidän tulleen Ruotsista ja siksi pidin heidän taisteluaan kielensä ja kulttuurinsa puolesta jopa jossakin määrin oikeutettuna ja ymmärrettävänä!
Aivan tarkkaa numerotietoa on enää mahdotonta saada, mutta Wuorisen kirja opasti minut uusille jäljille, ja se mitä Wuorisen kirja vihjasi, sitä monen suvun sukuselvitykset ja kirkonkirjat karmealla tavalla täydensivät. Suurin osa, ehkä jopa 90% nykyisistä ruotsinkielisistämme ei nimittäin ole juuriltaan ruotsalaisia ollenkaan, vaan he ovat alkujaan suomenkielisiä suomalaisia, jotka ovat pääasiassa 1700-luvun jälkimmäisellä ja 1800-luvun ensimmäisellä puoliskolla ruotsalaistaneet nimensä, sukunsa ja perheensä toivoen sen johdattavan heidät yhteyteen ruotsinkielisen yläluokan (aateliset ylin papisto) kanssa!
Kieltänsä vaihtoivat erityisesti aikansa menestyneimmät porvarit ja suurimpia tiluksia viljelleet talonpojat. Kaikella kunnioituksella heitä kohtaan: minusta tuollainen toiminta haiskahtaa varsin rumalta oman edun tavoittelulta, opportunismilta. Kyse ei siis ensinkään ollut ruotsalaisesta kulttuurista ja sen vaalimisesta, vaan aivan jostakin muusta.
Olenkin aina kummastellut, miksi suomenruotsi kuulostaa niin erilaiselta kuin Ruotsissa puhuttu ruotsi - suomenruotsihan kuulostaa aivan siltä kuin joku puhuisi ruotsia huonosti, suomen kielen aksentilla. Se kuulostaa hyvin samanlaiselta ruotsalaisten korvissa kuin edesmenneen Ahti Karjalaisen kuuluisa ”tankero-englanti” kuulosti englanninkielisten korvissa.
Kyse ei tässäkään siis ole siitä, että maahamme tulleet ruotsinkieliset olisivat suomen kielen vaikutuksesta sallineet kielensä äänneasun muuttua, vaan siitä, että ruotsinkielistyneet suomalaissuvut eivät valtaosin ole koskaan ruotsia kunnolla oppineetkaan. Sehän onkin ollut heille vain tarkoitushakuisesti opeteltu vieras kieli!
Yllättivätkö nämä tiedot Sinut, hyvä lukijani? Ainakin minulle nämä löydöt olivat uusia ja mullistavia, ja nyt minusta tuntuukin, että aikaisempi suvaitsevaisuuteni kielikysymyksessä on ollut vain suurta typeryyttä ja tietämättömyyttä asioiden todellisesta laidasta. Minut, kuten monet muutkin, on johdettu harhaan voimakkaalla kaksikielisyyspropagandalla, jonka vertainen teholtaan oli vain maassamme vuosikymmeniä harjoitettu YYA-sopimus- ja neuvostoystävyyspropagointi.
Minulla ei toki ole mitään ns. suomenruotsalaista eli ruotsinkielisten suomalaisten kulttuuria ja ihmisiä vastaan. Monet mukavimmista tuttavistani ovat suomenruotsalaisia (hälsningar till Ole och Henry och Jean och Alf och alla andra!). Osaan itsekin ruotsia, joskin ymmärrän sitä paremmin kuin puhun. Tilaan Hufvudstadsbladetia, sillä se on kielestään huolimatta Suomen ehkä rohkein ja itsenäisin sanomalehti, ja aivan toista luokkaa kuin valtaapitävien suurin pyllynnuolija ja kansamme Eurooppaan petkuttaja, Helsingin Sanomat.
Arvostan suuresti Tove Janssonia ja pidän aidosti hänen teoksistaan. Elmer Diktonius, Bo Carpelan ja Johannes Salminen kuuluvat myös kiinnostukseni kohteisiin, unohtamatta kulttuuripersoona ”Totti” Carlander-Reuterfeltiä. Kauniimpaa laulua taas tuskin on kuin ”Har du visor, min vän”, ellemme sitten vertaa sitä lauluun ”Höstvisa”, joka myöskin on hyvin kaunis!
Kaikesta tästä huolimatta pitää silti kysyä, liittyykö esim. Tove Janssonin kiistaton lahjakkuus jotenkin siihen, että hän on ruotsinkielinen? Eikö tuollaisen väitteen esittäminen ole liki loukkaus hänen kykyjään kohtaan? Eivätkö siis kaikki nämä suomalaisen kulttuurin suurteot olisi ollut mahdollista tehdä myös suomen kielellä, mikäli Janssonin, Carpelanin j.n.e. suvut eivät olisikaan olleet ruotsinkielisiä? Tähän kysymykseen ei mielestäni ole muuta vastausta kuin ”kyllä”, ja se vastaus taas pudottaa pohjan pois koko ruotsin kielen ja ruotsinkielisen kulttuurin säilyttämisvaatimuksilta Suomessa.
Jos olemme rehellisiä, ei ole ensinkään olemassa mitään ”suomenruotsalaisia”, vaan meidän omat ruotsinkielisemme ovat pääosin vain joukko ruotsia puhuvia suomalaisia, jotka voisivat aivan hyvin siirtyä pikku hiljaa takaisin käyttämään esi-isiensä kieltä, suomea. Kielitaistelun savotta on siis edelleen kesken, eikä suinkaan ole mikään fakta, että Suomi on kaksikielinen maa, kuten esim. itseriittoinen europarlamentaarikko Jörn Donner jatkuvasti julkisuudessa julistaa.
Onhan meillä toki Ruotsistakin tullutta väkeä - osa aatelisista ja pääosa rannikon kalastajista on sellaista, mutta heitä on silti lukumääräisesti hyvin, hyvin vähän. Heille suosittelen samaa ratkaisua kuin minkä isäni sukuhaara teki jo 1906 - suomalaistumista. Maassa maan tavalla, tai maasta pois. Suomen kieli on upea, rikas ja vivahteikas kieli, ja suomalainen kansa, jota minulle selvästi edustaa äitini suku, on hieno, sisukas ja sitkeä kansa, johon kuulumisestani tunnen suurta iloa ja ylpeyttä!
Nyt olisi ryhdyttävä toimiin, jolla Suomen kielikysymys vietäisiin lopulliseen ja oikeudenmukaiseen ratkaisuunsa. Tehtäköön Suomesta yksikielinen maa, poistettakoon kallis ja harmillinen kaksikielisyys, mutta sallittakoon kielivähemmistön viljellä kulttuuriaan ja kieltään omassa keskuudessaan. Poistettakoon myös pakkoruotsi kouluista, niin aito ja oikea kiinnostus nimenomaan Ruotsissa puhuttua ruotsin kieltä kohtaan tulee varmasti lisääntymään. Annettakoon jatkossa kaikki korkeampi opetus Suomessa vain suomen kielellä, niin ruotsia puhuvat suomalaisetkin tulevat väkisin oppineeksi takaisin suomen, esi-isiensä kunniakkaan kielen!
Tästä siis vain olisi kysymys: tilanteen palauttamisesta ennalleen. En missään nimessä halua, että kaikki ruotsia puhuvat vietäisiin saunan taakse sitä tiettyä ja tunnettua tarkoitusta varten. Heidän uskoaan omaan kieleensä ja luomaansa kulttuuriin tulee suuresti kunnioittaa, mutta suomalainen yhteiskunta tulee mielestäni muokata sellaiseksi, että suomen kielen palauttaminen eksyneiden sisariemme ja veljiemme kieleksi onnistuu jatkossa kivuttomasti ja helposti. Ruotsinkielisten keskuudessaan luoma rikas ja kaunis kulttuurikin tulee varmasti seuraamaan mukana tässä integraatiossa, mikäli se vain tapahtuu riittävän varovasti. Kukaan ei menetä mitään, kaikki saavat.
Samoja suomalaisiahan me näet kaikki olemme - Sinä, minä ja naapurin Börjekin!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Arin kirjoitus vaikuttaa samanlaiselta kuin
Rickard Järnefeltin kirjoitukset aikaisemmin.
Kirjoitus on hyvä, mutta ehkä vähän liian pitkä.
Ilkka
sinänsä mitään vikaa oo ja mun mielestä esim. homotkin voivat harrastaa sairauttaan neljän seinän sisällä kunhan eivät tuu tyrkyttämään sitä muille ! Oon vanhemiten tullut suvaitsevaisemaksi, huomaan.
Ei vaan mua risoo se että esim. itse ja lapseni koulussa joutuvat opettelemaan täysin hyödytöntä
ainetta sen sijaan että voisivat opetella jotain hyödyllistä sijaan ( ranska, espania, pitkä matikka ,,,). Koulutuksen haaskautta, se jatkuu myös ylemmissä asteissa ?! Toimin ite pohjoimaisessa yrityksessä jossa virka kieli on englanti, myös ruotsalaisille, eli sen hyödyllisyys näkyy myös muuallakin kuin suomessa.
Lisäksi mua ihmetyttää miksi minun pitää maksaa veroissa siitä että heidän lapsiin satsataan 15% enempi kunnassamme koulussa ja koko maassamme ylläpidetään turhia kaksoisinstrafruktuuria monessa muussakin.
Paljonko me maksetaan heistä ! Toivoisin keskustelua asiasta
kelpasivat Syvärille ja kannakselle 40-luvulla.
Kaksikielisissä perheissä lasten "äidinkieleksi" tulee lähtökohtaisesti todella äidin kieli. Miksei joskus voisi olla "isänkieli"?
Muuttaminen on tosin helppoa ja sallittua, vaan harva kaksikielinen perhe edes ajattelee asiaa. Äidinkieliasia kun otetaan todella kirjaimellisesti. Tämä automaatti vähentää tehokkaasti ja keinotekoisesti ruotsinkielisten prosenttia. Mutta pitääkö meidän unohtaa juuremme tehukkusajattelun kustannuksella? Ymmärrät kyllä minne asia johtaa jos kunnalliset palvelut jaettaisiin maksettujen verojen suhteessa eri intressipiireille.
Miehittäjä osti heidät puolelleen.Ruotsihan oli de facto miehittäjä Suomessa.
Kysymyksessä on samanlainen kansanosa joka löytyy kaikissa entisten eurooppalaisten siirtomaista.
Niitä jotka pettivät oman kansansa ja menivät miehittäjän puolelle.
Hävetkää "ruotsinkieliset"
Hävetkää kun ollette miehittäneet lappalaisilta laidunmaat.
...itsekin suomenruotsalainen, olet sukujuurinesi ollut ihan samassa miehityksessä mukana. Et nimittäin ole ruotsalaista nähnytkään, mutta kuin Tukholmassa käydessäsi, vaan olet itsekin meitä samoja suomalaisia.
Tosin lappalaisten laidunmaiden varastaminen olikin kieltämättä aika törkeä temppu, ja sitähän tässä on heille jo vuosikaudet yritetty hyvittää.
Eivätpä ole tuota minulle kertoneet ruotsintunnilla... Siellähän tulee muutenkin latteuksia esille, esim rakas ruotsinmaikkani sanoi kerran "Ei ole ammattia jossa ette tarvitsisi ruotsinkieltä."
Eipä taida asiaa puhua koskaan. :) Minua suorastaan huvitti. Naurettavaa. Typerää. Tyhmiä. Jotkut vieläkin jaksaavat sitä päntätä.. ihan vaan sen takia että töissä sitä tarttee. Voi rakkaat ja typerät tietämättömät.. eihän sillä ruotsilla minnekään päin lähdetä. Ei meistä kaikista tule tylsiä virkamiehiä.