Mielipide oikiksesta?

...vastauksia. Siis hain oikikseen, koska halusin pitää tulevaisuuteni suhteen monia vaihtoehtoja auki. Juristi kun voi periaatteessa tehdä niin monenlaisia asioita. Toisaalta mulla ei ollut esim. sellaisia matemaattisia lahjoja joita tarvitaan esim. lääkiksessä tai TKK:ssa vaikka laajan matikan olen kahlannutkin läpi. Valintani oli ehkäpä opportunistinen. Tietysti myös juristin tutkinnossa oli jotain selittämätöntä vetovoimaa mitä en muita tutkintoja kohtaan tuntenut.

Opiskelu oli enimmäkseen aika v....a. Muissa tiedekunnissa olisi päässyt niin paljon vähemmällä pänttäämisellä. Tosin loppua kohden siihenkin tuli rutiinia. Kaduin usein valintaani.

Valmistuttuani olin tyytyväinen. Työllistyin suhteilla suhteellisen nopeasti määräaikaiseen tehtävään. Muut alaan liittyvät paikat (molemmat määräaikaisia) olen saanut "omin avuin". Tällä hetkellä olen tahdosta riippumatta työttömänä ja siinä mielessä "kadun valintaani". Jos olisin lääkäri, ei minun tarvitsisi olla päivääkään työtön. Nyt joudun taistelemaan määräaikaisuuksista myös muiden alan maisterien kanssa. Kunnon oman alan homman saanti vaatii tällä hetkellä pitkää työkokemusta, erityisosaamista, suhteita tai hyvää onnea.. Niin. Työt ovat tuntuneet aika ikäviltä silloin kun olen ollut työelämässä, mutta jälkeenpäin ajateltuna on ollut välillä ihan hauskaakin.

Juristien työtilanne tulee tuskin koskaan olemaan "täysin katastrofaalinen" koska niin moneen virkaan vaaditaan oikeustieteen kandidaatin tutkinto, mutta "kulta-ajat" ovat takana päin. Jos saisin päättää uudelleen en kaikesta huolimatta valitsisi toisin. Mitä muutakaan minä voisin olla?

Itse en enää valitsisi oikeustiedettä jos voisi uudelleen valita. Opiskelu oli rankkaa, mutta itse pidin juuri sellaisesta opiskelusta, että sai mennä aamu ysiltä kirjastoon lukemaan, käydä kavereiden kanssa päivän aikana pariin otteeseen kahvilla ja syömässä ja jatkaa lukua johonkin 16-17 saakka. Eli tiukkaa lukua ehkä n. 6 tuntia päivässä. Inhoan luentoja ja kaikkia ryhmätöitä ihan sikana, ja kun oikiksessa oli niitä aika vähän, sopi opiskelu minulle. Valmistumisen jälkeen ehdin mukaan vielä siihen IT/arvopaperibuumiin ja sain työpaikan nopeasti. Itse työ sitten oli minusta aika paskaa. En koe alaa itselleni oikeaksi ja alan valinta vitutti ja vittuttaa usein. Mutta eipä enä viitsisi opiskella muutakaan, kun lainaa on niin paljon, ettei niitä opintotuilla lyhennellä. Paitsi että palkatkin kyllä on laki-alalla täysin jälkeenjääneet monista muista perinteisistä "kovan luokan" akateemisista aloista (joina pidän esim. lääkäri, lakimies, DI). Tunnen monia, jotka työskentelevät pahnanpohjimmaisina esim isoissa asianajotoimistoissa pitkää päivää jollain himpun yli parin tonnin palkalla.

Ja sitä työtäkään ei riittänyt kovin kauan ja jengiä potkittiin pois. Viimeisen vuoden olen ollut työttömänä ja töitä tuntuu olevan ihan mahdoton saada, vaikka on työkokemusta pari vuotta, osaa käyttäytyä fiksusti, on reippaan oloinen ja sopivasti puhelias jne. Ei vittu meinaa vaan olla hommia tarjolla. Työttömiä lakimiehiä on tällä hetkellä varmaan enemmän kuin ikinä ja harvat paikat täytetään todella kovan kokemuksen omaavilla konkareilla. Tai sitten paikat ovat ihan harjoittelupaikkoja, joista ei juuri mitään makseta ja joihin ei edes oteta kuin ihan kokemattomia.

Eli kokonaisuutena. Lakimiehen työ on usein tiukkapipoista pilkunnussimista, tylsää puurtamista ja paperityötä, kravatti tiukalla ollaan niin asiatuntijoita että. Itse en näe siinä mitään hohtoa. Joku muu ehkä näkee. Ja siihen "statukseen" ja arvostukseen (joka aika monilla ihmisillä lakimiehiä kohtaan vielä on) nähden en pidä palkkaa kummoisena. Itse valitsisin ihan jonkun muun alan.

Heips!

Mulla ei ole ikinä oikein ollut mitään unelma-ammatteja ja lukiossa aloin tosissani pohtia, mitä sitä elämälleen tekisi..Kävin lakitiedon kurssin ja asiat tuntuivat aika mielenkiintoisilta, joten aloin miettiä ajatusta oikiksesta opiskelupaikkana.
Mietin muitakin aloja (esim. kielten opiskelua yliopistossa, mutta kun opettajaa musta ei saa tekemälläkään, niin se sitten jäi..), mutta ajattelin sitten kokeilla oikeustiedettä, koska se kuitenkin sulkee aika vähän ovia tulevaisuutta ajatellen (Tyyliin, et valmistu 80 prosentin todennäköisyydellä opettajaksi tai joksikin muuksi.. ymmärtänet, mitä ajan takaa).
Samoin kuin edellinen kirjoittaja, en minäkään erityisemmin tykkää ryhmätöistä, en kai pidä itse opiskelua/oppimista kovinkaan sosiaalisena ilmiönä..:) En tarkoita, ettenkö muuten tykkäisi ihmisten seurasta, mutta opiskelijana olen sellainen yksinäinen puurtaja, joten oikiksen opiskelutekniikka sopii mulle.
Koska oikeustieteen kandidaatti on yleistutkinto, siihen sisältyy hyvin paljon pakollisia ja keskenään erilaisia opiskeltavia aiheita. On totta, että en kovin usein törmää mihinkään (mielestäni) yltiömielenkiintoiseen aiheeseen, mutta ei kaikki opiskeltava asia nyt aivan pakkopullalta tunnu. Luulenpa, että kaikilla aloilla on juttuja, jotka ei kiinnosta...Pitää vain ottaa oikea asenne ja "sinnitellä" päivä (ja tentti) kerrallaan.
Tsemppiä sulle mahd. pääsykokeeseen :)

Tuskinpa kukaan juristi tai sellaiseksi opiskeleva jaksaa olla kovin innoissaan alasta. Minusta on monesti tuntunut, että esim. joku luonnontieteellinen juttu esim. vaikka fysiikka olisi varmasti mielenkiintoisempaa, jos sellaiseen on taipumuksia. Historiakin tarjosi jonkinlaisia elämyksiä ainakin lukiossa, miksei tarjoaisi yliopistotasollakin.

Juridiikkaa päädyin kumminkin opiskelemaan. Osittain kenties siksi, ettei minulla ole kovinkaan kummoisia matemaattisia lahjoja. Juristin ammatissa viehätti monen muunkin mainitsemat monipuoliset mahdollisuudet. Samaten selkeä kuva työstä ja työelämästä vaikutti varmasti - tutkinto todella valmistaa ammatteihin olematta vain pelkkä yleinen soveltava korkeakoulututkinto. Viime kädessä valitsin alan kenties siksi, että juristin työ ja siihen liittyvät asiat saattavat olla usein kuitenkin vähän "ihmisläheisempiä" kuin monella muulla alalla. Keskeinen osa oikeustieteen käsittelemistä ja oikeusjärjestelmän sääntelemistä asioista on kuitenkin konkreettisia ja inhimillisiä reaalimaailmassa tapahtuvia asioita - esim. perhe- ja jäämistöoikeus ja rikosoikeus. Myös rikollisuus, rikosoikeus ja rikostorjunta kiinnosti.

Opiskelu ei ole erityisen nautinnollista. Nykyinen opiskelun vapaus on toki jotain, minkä koen hyväksi. Opinnot ja opiskelutahdin saa päättää aika lailla täysin itse. Kirjatenttipainotteisuus helpottaa elämää, ja itsekin pidän kahvilla lorvimisesta ja pitkistä ruokatauoista. Toisaalta myös ihmisläheisemmät opinnot kuten seminaarit voivat olla ihan kivoja.

Uskon kyllä, että useimmat juristien työt ovat parhaimmillaankin todellisuudessa vain siedettäviä. Moni juristi saattaa kehya työtään ja olla siitä näennäisen innoissaan, mutta en todellakaan usko, että kovinkaan moni kokee mitään kovin hienoja hetkiä tai suuria elämyksiä työssään. Ainakaan yleisellä mittapuulla mitattuna. Perusjuristin duuni on hautautua paperipinojen joukkoon toimistoon vähintään kahdeksaksi tunniksi päivässä. Valtiolla työskentelevät saavat pitää kahvitauon joskus siinä kahdeksan tunnin aikana, yksityisellä työskentelevät eivät (kärjistetysti sanottuna). Tietysti koulutuksen laaja kelpoisuus eri työelämän sektoreille mahdollistaa pitkän tähtäimen urasuunnittelun niin, että vastenmielisimmän tuntuiset alat voi jättää pois laskuista. Alkuvaiheessa joutuu tietysti tekemään sitä työtä, mitä saa. Työllisyystilann kun on kaikkea muuta kuin hyvä. Asianajotoimiston hillittömiä työpäiviä pienellä palkalla tekeväksi orjaksi en ainakaan aio. En kerta kaikkiaan osaa kiinnostua ajatuksesta, että paiskisin 60 tuntia viikossa ilman ylityökorvauksia sitä varten, että joku oman asianajotehtaan rikas asiakas saisi itselleen laadituksi umpivarman sopimuksen.

Tärkein tavoitteeni on joka tapauksessa löytää työ, jossa työkaverit ja -ilmapiiri ovat hyvät, työ tarjoaa sosiaalisia kontakteja, älyllisiä haasteita ja kohtuullista monipuolisuutta kohtalaisella palkalla ilman tarvetta olla naimisissa oman duunipaikan kanssa (järjelliset työajat siis). Ehkä jostain ministeriöstä löytyisi?

arki on arkea...joskus ei jaksa kiinnostaa, mutta toisinaan tenttikirjoja lukee suurella innolla ja on todella mielenkiintoista. eikä opiskelulta kannata yleensäkään odottaa, että aina kaikki kiinnostais...