Mun tarina on se,että sain paripäivää sitten tietää olevani raskaana.Menkat oli myöhässä ja pahaolo vaivasi,ja myös väsymys.Rakastan lapsia ja haluan saada niitä,ainakin tulevaisuudessa kun on oma koti,rakastettava mies ja molemmilla tuloja.Tällähetkellä opiskelen ja asun vanhempienluona.Lapsen isä on jompikumpi ex:istäni,joten aikamoiseen soppaan olen joutunut.Eli en halua lapselleni isätöntäkään elämää.Mun mielestä lapsella kuuluu olla lapsen omat rakastavat vanhemmat,eikä niin että lapsen tarvitsee alkaa kyselemään vanhempana että "kuka mun isä on.."?Varasin jo ajan keskeytykseen,ja se tuntuu minusta TODELLA PAHALTA!mutta lapsen tulevaisuutta ajatellen...
Ehkäisynkanssa ei kannata leikkiä ja tsemppiä kaikille nuorille odottajille ja tehkää päätös kovan harkinnan jälkeen :)Toivon teille parempaa tilannetta kuin minulla..kiitos kun jaksoit lukea!
Ehkäisynkanssa ei kannata leikkiä ja tsemppiä kaikille nuorille odottajille ja tehkää päätös kovan harkinnan jälkeen :)Toivon teille parempaa tilannetta kuin minulla..kiitos kun jaksoit lukea!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Onpa tuttu tilanne... Mulle kävi silleen reilu vuosi sitten että tulin raskaaksi mutta en ollut varma kumpi oli isä. Tein sitten taktisen/törkeän vedon ja sanoin toiselle että se oli hänen lapsensa, tiesin että saisin häneltä edes jonkinlaista henkistä tukea (vaikka olikin varattu) ja myöskin rahallista... En olisi voinut pitää lasta taloudellisista syistä, varsinkaan yh.na. Tein abortin mutta ei elämä ole ollut mitään herkkua sen jälkeen, ajattelen koko ajan "lastani". Ihmisen täytyy joskus tehdä todella tyhmiä asioita oppiakseen jotain. Meidän tapauksessamme pieni ihminen sai alkunsa, mutta ei tule koskaan näkemään päivänvaloa... Voimia sinulle!
Marjaliisalle kiitos vastauksesta!Ihanaa kuulla etten ole ainoa tällaisen asiankanssa.
Et sinä mitään myötätuntoa tarvitse. Sinun tarvitsee pitää vain vetoketju kiinni! MUAHAHAHAHAAAA!!!!
Vedä sinä Kati vaan vetoketju umpeen suusi kohdalta ja etsiydy autiolle saarelle. Tsemppiä Kati.
..tsemppiä äiti23, eikä tuo provokati, joka saa painua..
kerää enää syyllisyyttä niskaasi enempää;sinulle nyt sattui näin ja olet päätöksesi tehnyt.Et ole huonompi kuin kukaan muukaan.Koeta jaksaa,kyllä se aurinko sitten sydämeenkin paistaa.Voimia!
En tiedä oletkos tietoinen että suomessa tehdään nykyään jo lapsille dnatestejä... Jos isi ehdokkaista olisi ollut vaan kaksi niin olisit voinnut saada lapsenisästä 100% varmuuden, mutta omahan oli ratkaisui...
..oletko nyt ihan varma ettet millään pärjäisi lapsen kanssa. Ja varma että isä (kyllä senkin nykyään saa selvitettyä) ei haluaisi olla tekemisissä lapsensa kanssa? Ja varma ettei hulvaton opiskelijaelämä vain ole liian houkuttelevaa verrattuna siihen että jäisit vauvan kanssa kotiin viikonloppuisinkin??
..Mitäs sitten kun oikeasti aikuistut ja joskus vielä todella haluat lapsen? Mitä jos et sitä silloin niin helposti saakaan? Se se vasta sattuukin jos joudut kärsimään tulevaisuudessa lapsettomuudesta..
En halua oikeasti syyllistää -no ehkä ihan pikkuriikkisen, mutta vain siksi että OIKEASTI harkitsisit toistakin vaihtoehtoa. Ottaisit vastuuta omista teoistasi, ja kantaisit sen loppuun asti. Liian helpot ratkaisut voivat myöhemmin olla niin vääriä että sattuu. Jos pitäisit lapsen ja synnyttäisit sen, luuletko että voisit sitten kun olet sen nähnyt ja saanut rinnallesi, tai kenties kymmenen vuoden päästä antaa sen pois ja ajatella että kyllä abortti oli sittenkin oikea ratkaisu?
Voimia kuitenkin, varmaan ei ole helppoa!
T. Nainen myös 23 ja kaksi keskenmenoa. (Kyllä, olen myös katkera, miksi ei toinen keskenmenoni osunut vaikka sinulle, kun kerran kuitenkin aiot keskeytyksen tehdä...???)
Olen kanssasi samaa mieltä. Miksi niitä keskenmenoja ei saa ihmiset, jotka jokatapauksessa haluaa raskauden keskeyttää??? Minunkin kauan odotettu raskauteni päättyi keskenmenoon. Oikeastaan abortin yhteydessä pitäisi myös sterilisoida, ettei tarvitsisi tulevaisuudessa kantaa huolta siitä, mikä viime kerralla unohtui.
Sinulle toivon sydämestäni, että onnesi kääntyy!!! ;-)