Elämäni on pelkkää mustaa.

Elämäni on pelkkää mustaa ja ehkä joskus ihan vahingossa harmaata.
Minua masentaa aivan kaikki ja on jo masentanut monta vuotta. Aloitin syksyllä uuden koulun ja siellä meni hyvin jouluun asti kunnes masennuin uudestaan.
Olen käynyt ja käyn edelleen terapiassa...olen koulussa suosittu kavereiden kesken ja ulkoisesti moni haluaisi olla juuri minä paitsi en itse haluaisi olla minä.
Enkä ole mikään teini niinkuin joku tätä lukiessaan luulee..oon 21 vuotias ja vakituisessa rakastavassa suhteessa.
Kummankin perhe on ehkä eli ei avioeroja tai mitään ja läheisiin on rakkaat ja lämpimät välit.
Olen SILTIKIN masentunut ja sitä on VAIKEA käsittää.
Lopetin masennuslääkkeiden syönnin kun luulin jo olevani voiton puolella. Luulin väärin. Masennuslääkkeet vain viivyttävät asiaa...minulla on sosiaalisten tilanteisen pelko...ja sen takia olen syönyt lääkkeitä.
Mieheni tukee minua 100% mutta se ei näytä riittävän. En tajua MIKSI !!!! haluisin vain, että joku kertoo mikä mua vaivaa ???
...olen jopa rukoillut Jumalaa elämääni ja auttamaan, mutta turhaan.Olen umpikujassa ..täysin.
Ja jos joku kirjoittaa, että kyllä sinä selviät ja asiat sujuu kyllä hyvin ni VITUT !!!!!
ei ne suju ...olen monta vuotta taistellut ja välistä olen melkein voittanut ja elänyt onnellista elämää.
Aina kun unohdan ongelmani ja en ole enää varuillani vaan ELÄN niin silloin ongelmat löytävät minut.
Kertokaa mitä minä teen ...pitäis jaksaa olla koulussa ja elää normaalia elämää. Miten voin kun en jaksa olla kokoajan urhea !!!!!!!

...saikohan tästä kukaan selvää..ja ei sen niin väliä tai on sillä väliä kumminkin.
3345
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

No en tiedä, ei minullakaan paljon ole harmaata mustan seassa, mutta se vähä riittää. Onko sinulla liian suuret vaatimukset elämälle? Suurin osa ihmisistä kai joutuu taistelemaan koko elämänsä pienempien tai suurempien ongelmien kanssa, ja kyllähän siihen on vaikka mitä apukeinoja. Optimismi, huumori, harrastukset, mitä vain.

Äänestä
  • vaadin vain itseltäni liikoja kaiken suhteen ja odotan olevani hyvä joka asiassa.
    Pitäisi kai osata ottaa rennommin... ehkä tekstin oli liian mustaa, mutta kirjoittaessa vain tuntui juuri tuolta.
    Kaikilta odotetaan kaikkea ja odotukset on aina korkealla ....

    Äänestä

toi on ihan ku mun tarinani(Paitti, etten oo suosittu) En pääse kouluun, vaik tahtoisin, saatananmoinen morkkis, koht oon varmaan äidin toimesta jossain kakolassa. Mulla meni ja menee yhä ihan hyvin. mun elämäs ei o mitään muuta vikaa, ku traumat, mut ei tu mitää...

Mä en antanu ny mitää neuvoi, mut on hyvä tietää, ettei oo yksin maailmas vaivas kaa. ja kaikki noi tapahtumat. Lääkkeen lopetus joulun jälkeen.... Määki lopetin suunnilleen sillon. Outoa ^__-;;

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Siivetön enkeli kirjoitti:

Elämäni on pelkkää mustaa ja ehkä joskus ihan vahingossa harmaata.
Minua masentaa aivan kaikki ja on jo masentanut monta vuotta. Aloitin syksyllä uuden koulun ja siellä meni hyvin jouluun asti kunnes masennuin uudestaan.
Olen käynyt ja käyn edelleen terapiassa...olen koulussa suosittu kavereiden kesken ja ulkoisesti moni haluaisi olla juuri minä paitsi en itse haluaisi olla minä.
Enkä ole mikään teini niinkuin joku tätä lukiessaan luulee..oon 21 vuotias ja vakituisessa rakastavassa suhteessa.
Kummankin perhe on ehkä eli ei avioeroja tai mitään ja läheisiin on rakkaat ja lämpimät välit.
Olen SILTIKIN masentunut ja sitä on VAIKEA käsittää.
Lopetin masennuslääkkeiden syönnin kun luulin jo olevani voiton puolella. Luulin väärin. Masennuslääkkeet vain viivyttävät asiaa...minulla on sosiaalisten tilanteisen pelko...ja sen takia olen syönyt lääkkeitä.
Mieheni tukee minua 100% mutta se ei näytä riittävän. En tajua MIKSI !!!! haluisin vain, että joku kertoo mikä mua vaivaa ???
...olen jopa rukoillut Jumalaa elämääni ja auttamaan, mutta turhaan.Olen umpikujassa ..täysin.
Ja jos joku kirjoittaa, että kyllä sinä selviät ja asiat sujuu kyllä hyvin ni VITUT !!!!!
ei ne suju ...olen monta vuotta taistellut ja välistä olen melkein voittanut ja elänyt onnellista elämää.
Aina kun unohdan ongelmani ja en ole enää varuillani vaan ELÄN niin silloin ongelmat löytävät minut.
Kertokaa mitä minä teen ...pitäis jaksaa olla koulussa ja elää normaalia elämää. Miten voin kun en jaksa olla kokoajan urhea !!!!!!!

...saikohan tästä kukaan selvää..ja ei sen niin väliä tai on sillä väliä kumminkin.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu