Kommentoit tuolla alempana eräässä palstassa minun kirjoitustani parannuksesta. Pyydän sinua vähän pysähtymään ja olemaan laukkaamatta liian kovaa. Älä hypi asioiden edelle ja sekoita asioita toisiinsa.
Kirjoitit:
"Seuraavassa sekunnissa tulee sinun sadullesi kyllä varma toppi. Ilman Kristusta ET tule koskaan palastumaan, etkä mitään parannusta koskaan tekemäänkään."
Minun kommenttini:
Kenet pystyt tuolla lauseellasi "ilman Kristusta et tule koskaan pelastumaan" vakuuttamaan? Minut kyllä, mutta entä sellaisen, joka ei syntejään tunne ja luottaa vielä itseensä? Et saa häntä uskomaan tuota tuolla saarnalla, ei hän sitä armoa huoli vaikka tyrkyttäisit kuinka. Pitää myös erottaa kelle mitäkin saarnaa, epäuskoisille vai uskoville. Itse en ole tuota vastaan sanonutkaan. Tiedän tuon kyllä että pelastus on yksin Kristuksessa, olenko toista väittänytkään. Mutta erään asian sinä unohdat tyystin. Sen, että Jumalan kokonaiseen sanaan kuuluu ei ainoastaan evankeliumi vaan myös laki. Jos haluat evankeliumin leviävän muiden ihmisten joukkoon, on sinun toteltava Jumalan käskyä parannuksen julistuksesta.
Lain saarna on parannussaarnaa. Lakia on saarnattava sataprosenttisesti niin että se vaatii täydellisyyttä, muutenhan armokaan ei ole sataprosenttisesti ja täysin yksin Kristuksessa. Jos laki ei saa lihaa ja sen tekoja ja ansioita tuomita kokonaan, ei armoakaan tarvita eikä pelastus silloin mitenkään voi olla yksin armosta. Mistä muuten ihminen tietää, onko hän täysin vai vain osittain syntinen ja onko pelastus yksin armosta? Syntiä ei opita tuntemaan, muuten kuin lain kautta; "Lain kautta tulee synnintunto", sanoo Raamattu.
Luonnollisestikin vain tuomittu armahdetaan. Syytöntä ei yksinkertaisesti voida armahtaa. Samoin on laita pelastuksenkin, vain kadotettu on mahdollista pelastetaa. Sellaista ei voi pelastaa, joka ei ole kadotettu, et sinä, ei Jumala, eikä kukaan muukaan. Kuten Luther sanoi, synnintunto on välttämätön pelastumiselle. Mitäpä ihminen, joka ei tunne syntejään armolla tekisi.
Jos siis parannusta ei vaadita ja lakia ei saarnata, ihmiset eivät tule synnintuntoon ja tulevat siksi toimeen hyvin ilman armoa. Jos vaikka yritätä tarjota armoa sellaisille, eivät he sitä huoli ilmaiseksi eivätkä vaikka väkisin syöttäisit. Mitäpä saarnaat armosta sellaisille, jotka eivät sitä tarvitse eivätkä halua siitä edes kuullakaan. Saarnaa ensin lakia, kyllä evankeliumikin sen jälkee tekee kauppansa.
Kirjoitat:
"Syntisenä sinä elät tämän elämäsi ja ilman Kristusta sinut kadotetaan omine parannuksinesi. Laki on jo yhdestäkin synnistä kadotukseen. Piste."
Minun kommenttini:
Taas minun täytyy sanoa, etten ole muuta uskomassakaan enkä tuollasta vastaan väittänytkään. Sinä lähdet siitä, että olen syntinen. Aivan oikein. Mutta mistä se synnintunto on tullut? Eikö juuri parannussaarnasta ja laista? Sanot "Jo yksikin synti vie kadotukseen". Sitähän minä olen vakuutellut, laki vaatii sittenkin täydellisyyttä, muuten voi keplotella ulkonaisten kikkojen avulla pettämällä itseään. Minä vaan en ole puhunut omasta parannuksestani vaan siitä, minkä Jumalan sana saa aikaan. Se parannus on juuri sitä lihaa ja omaa parannusta vastaan, mitä niin mielellään haluat kurittaa.
Oma parannus ei ole silti vain sitä, että yritetään hyvillä töillä ja omaa elämää korjaamalla ansaita armoa, mutta se on myös itsevalittua opetusta parannuksesta. Omassa parannuksessa oleva ja sitä oppia julistava ei ole vapaa vaan lihansa orja. Hänellä ei ole rohkeutta eikä voimia mennä julistamaan enemmistölle suomen kansasta, että he ovat synnin orjia ja saatanan vallan alla. Kukapa omasta ymmärryksestään tai voimastaan kykenisi uskomaan sellaista että itse on saatanan orja ja lihallisen mielen vallassa. Vielä vaikeampaa on mennä julistamaan sellainen karmea totuus muille.
Hän on valinnut itse oman tavan kuinka ihmiset pelastetaan ja jättää parannussaarnan julistamatta. Hän ei kuuntele sitä Jeesuksen yksiselitteistä käskyä että molempia, sekä parannusta että evankeliumia on saarnattava. Saarnaaja ei halua herättää rauhattomuutta ja saada vihamiehiä, vaan hänen täytyy tuudittaa lihalliset ihmiset siiheen väärään luuloon että hekin ovat pelastettuja vaikka ovatkin vielä omassa parannuksessa ilman syntiä ja tietoa mihin armoa käyttää.
Se että ihmiset eivät arvosta ja halua armosta kuulla vaikka sitä tällaiset saarnaajat yrittävätkin kaupitella johtuu siitä, ettei Jumala toimi sellaisen sanan kautta jota hän ei ole käskenyt julistaa. Tietenkin näin käy kun ei olla kuuliaisia Jumalan käskylle eivätkä ihmiset siten tule tuntemaan perisynnin syvyyttä ja syntinsä suurta määrää. Vaikka armo onkin ilmaista ja annetaan ilman ansiota ei se kuitenkaan ole halpaa.
Kun parannus jätetään saarnaamatta, ihmisille jää sellainen väärä luulo, että he ovat vapaita synnistä. Sinun pitää saarnata niin että kaikki muut vaihtoehdot pelastua suljetaan pois. Muuten oman parannuksen tekijöillä on muitakin lohtuja ja onnenlähteitä kuin Kristus.
Kirjoitit:
"Seuraavassa sekunnissa tulee sinun sadullesi kyllä varma toppi. Ilman Kristusta ET tule koskaan palastumaan, etkä mitään parannusta koskaan tekemäänkään."
Minun kommenttini:
Kenet pystyt tuolla lauseellasi "ilman Kristusta et tule koskaan pelastumaan" vakuuttamaan? Minut kyllä, mutta entä sellaisen, joka ei syntejään tunne ja luottaa vielä itseensä? Et saa häntä uskomaan tuota tuolla saarnalla, ei hän sitä armoa huoli vaikka tyrkyttäisit kuinka. Pitää myös erottaa kelle mitäkin saarnaa, epäuskoisille vai uskoville. Itse en ole tuota vastaan sanonutkaan. Tiedän tuon kyllä että pelastus on yksin Kristuksessa, olenko toista väittänytkään. Mutta erään asian sinä unohdat tyystin. Sen, että Jumalan kokonaiseen sanaan kuuluu ei ainoastaan evankeliumi vaan myös laki. Jos haluat evankeliumin leviävän muiden ihmisten joukkoon, on sinun toteltava Jumalan käskyä parannuksen julistuksesta.
Lain saarna on parannussaarnaa. Lakia on saarnattava sataprosenttisesti niin että se vaatii täydellisyyttä, muutenhan armokaan ei ole sataprosenttisesti ja täysin yksin Kristuksessa. Jos laki ei saa lihaa ja sen tekoja ja ansioita tuomita kokonaan, ei armoakaan tarvita eikä pelastus silloin mitenkään voi olla yksin armosta. Mistä muuten ihminen tietää, onko hän täysin vai vain osittain syntinen ja onko pelastus yksin armosta? Syntiä ei opita tuntemaan, muuten kuin lain kautta; "Lain kautta tulee synnintunto", sanoo Raamattu.
Luonnollisestikin vain tuomittu armahdetaan. Syytöntä ei yksinkertaisesti voida armahtaa. Samoin on laita pelastuksenkin, vain kadotettu on mahdollista pelastetaa. Sellaista ei voi pelastaa, joka ei ole kadotettu, et sinä, ei Jumala, eikä kukaan muukaan. Kuten Luther sanoi, synnintunto on välttämätön pelastumiselle. Mitäpä ihminen, joka ei tunne syntejään armolla tekisi.
Jos siis parannusta ei vaadita ja lakia ei saarnata, ihmiset eivät tule synnintuntoon ja tulevat siksi toimeen hyvin ilman armoa. Jos vaikka yritätä tarjota armoa sellaisille, eivät he sitä huoli ilmaiseksi eivätkä vaikka väkisin syöttäisit. Mitäpä saarnaat armosta sellaisille, jotka eivät sitä tarvitse eivätkä halua siitä edes kuullakaan. Saarnaa ensin lakia, kyllä evankeliumikin sen jälkee tekee kauppansa.
Kirjoitat:
"Syntisenä sinä elät tämän elämäsi ja ilman Kristusta sinut kadotetaan omine parannuksinesi. Laki on jo yhdestäkin synnistä kadotukseen. Piste."
Minun kommenttini:
Taas minun täytyy sanoa, etten ole muuta uskomassakaan enkä tuollasta vastaan väittänytkään. Sinä lähdet siitä, että olen syntinen. Aivan oikein. Mutta mistä se synnintunto on tullut? Eikö juuri parannussaarnasta ja laista? Sanot "Jo yksikin synti vie kadotukseen". Sitähän minä olen vakuutellut, laki vaatii sittenkin täydellisyyttä, muuten voi keplotella ulkonaisten kikkojen avulla pettämällä itseään. Minä vaan en ole puhunut omasta parannuksestani vaan siitä, minkä Jumalan sana saa aikaan. Se parannus on juuri sitä lihaa ja omaa parannusta vastaan, mitä niin mielellään haluat kurittaa.
Oma parannus ei ole silti vain sitä, että yritetään hyvillä töillä ja omaa elämää korjaamalla ansaita armoa, mutta se on myös itsevalittua opetusta parannuksesta. Omassa parannuksessa oleva ja sitä oppia julistava ei ole vapaa vaan lihansa orja. Hänellä ei ole rohkeutta eikä voimia mennä julistamaan enemmistölle suomen kansasta, että he ovat synnin orjia ja saatanan vallan alla. Kukapa omasta ymmärryksestään tai voimastaan kykenisi uskomaan sellaista että itse on saatanan orja ja lihallisen mielen vallassa. Vielä vaikeampaa on mennä julistamaan sellainen karmea totuus muille.
Hän on valinnut itse oman tavan kuinka ihmiset pelastetaan ja jättää parannussaarnan julistamatta. Hän ei kuuntele sitä Jeesuksen yksiselitteistä käskyä että molempia, sekä parannusta että evankeliumia on saarnattava. Saarnaaja ei halua herättää rauhattomuutta ja saada vihamiehiä, vaan hänen täytyy tuudittaa lihalliset ihmiset siiheen väärään luuloon että hekin ovat pelastettuja vaikka ovatkin vielä omassa parannuksessa ilman syntiä ja tietoa mihin armoa käyttää.
Se että ihmiset eivät arvosta ja halua armosta kuulla vaikka sitä tällaiset saarnaajat yrittävätkin kaupitella johtuu siitä, ettei Jumala toimi sellaisen sanan kautta jota hän ei ole käskenyt julistaa. Tietenkin näin käy kun ei olla kuuliaisia Jumalan käskylle eivätkä ihmiset siten tule tuntemaan perisynnin syvyyttä ja syntinsä suurta määrää. Vaikka armo onkin ilmaista ja annetaan ilman ansiota ei se kuitenkaan ole halpaa.
Kun parannus jätetään saarnaamatta, ihmisille jää sellainen väärä luulo, että he ovat vapaita synnistä. Sinun pitää saarnata niin että kaikki muut vaihtoehdot pelastua suljetaan pois. Muuten oman parannuksen tekijöillä on muitakin lohtuja ja onnenlähteitä kuin Kristus.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Mutta sinä nimenomaan juokset Kristuksen edelle ja ohi omine parannuksen tekoinesi ja se jos mikä, ON hengellistä huoruutta.
"Lain saarna on parannussaarnaa. Lakia on saarnattava sataprosenttisesti niin että se vaatii täydellisyyttä,"
Lain saarna on parannussaarnaa ja siihen sen tehtävä loppuukin. Ne jotka ovat Kristuksessa eivät kuulu enää Mooseksen lain piiriin lainkaan. Tämä on harhaopetusta.
Uskovillakin on laki, mutta se on elämän hengen laki, joka on Kristuksessa Jeesuksessa.
Room. 7:25 Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia.
Room. 8:1 Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat.
Room. 8:2 Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista.
Room. 8:3 Sillä mikä laille oli mahdotonta, koska se oli lihan kautta heikoksi tullut, sen Jumala teki, lähettämällä oman Poikansa syntisen lihan kaltaisuudessa ja synnin tähden ja tuomitsemalla synnin lihassa,
Room. 8:4 että lain vanhurskaus täytettäisiin meissä, jotka emme vaella lihan mukaan, vaan Hengen.
Room. 8:5 Sillä niillä, jotka elävät lihan mukaan, on lihan mieli, mutta niillä, jotka elävät Hengen mukaan, on Hengen mieli.
Room. 8:6 Sillä lihan mieli on kuolema, mutta hengen mieli on elämä ja rauha;
Room. 8:7 sentähden että lihan mieli on vihollisuus Jumalaa vastaan, sillä se ei alistu Jumalan lain alle, eikä se voikaan.
Room. 8:8 Jotka lihan vallassa ovat, ne eivät voi olla Jumalalle otolliset.
Room. 8:9 Mutta te ette ole lihan vallassa, vaan Hengen, jos kerran Jumalan Henki teissä asuu. Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole hänen omansa.
Room. 8:10 Mutta jos Kristus on teissä, niin ruumis tosin on kuollut synnin tähden, mutta henki on elämä vanhurskauden tähden.
Room. 8:11 Jos nyt hänen Henkensä, hänen, joka herätti Jeesuksen kuolleista, asuu teissä, niin hän, joka herätti kuolleista Kristuksen Jeesuksen, on eläväksitekevä myös teidän kuolevaiset ruumiinne Henkensä kautta, joka teissä asuu.
Room. 10:1 Veljet, minä toivon sydämestäni ja rukoilen Jumalaa heidän edestänsä, että he pelastuisivat.
Room. 10:2 Sillä minä todistan heistä, että heillä on kiivaus Jumalan puolesta, mutta ei taidon mukaan;
Room. 10:3 sillä kun he eivät tunne Jumalan vanhurskautta, vaan koettavat pystyttää omaa vanhurskauttaan, eivät he ole alistuneet Jumalan vanhurskauden alle.
Room. 10:4 Sillä Kristus on lain loppu, vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo.
Lain saarna on parannussaarnaa ja siihen sen tehtävä loppuukin. Ne jotka ovat Kristuksessa eivät kuulu enää Mooseksen lain piiriin lainkaan.
Ne jotka vaativat kristityillle Mooseksen lakia uskottavaksi, vaikka vain pikkurillin heilautuksen verran, ovat selkeästi harhaoppisia.
Sikäli kuin me olemme uusi ihminen. Omalletunnolle lakia ei saa laittaa, pane se käsillesi ja jaloillesi niin teet oikean jaon. Vanha ihminen, se liha ja perisynnin villi himo ei ole laista vapaa. Se on sen alla ja pysyykin kuolemaan asti. Sille ei anneta lupaa rikkoa lakia eli tehdä syntiä. Sitä pitää kurittaa, tuomita ja pitää aisoissa. Lain rikkominen on samaa kuin tehdä syntiä 1 Joh. 3:4. Jumalan sana ei anna lupaa tehdä syntiä, se ei saa olla vaihtoehto.
Toisellakin tavalla me olemme lain alla. Me elämme ja teemme yhteiskunnassa maallisen lain puitteissa töitä kuten muutkin ja jäsenillämme hengellisen lain mukaisia tekoja, eikä evankeliumi vapauta meitä niistä. Hengellinen vapaus ei ole lihallista vapautta, vaan omantunnon vapautta, iloa ja rauhaa Pyhässä hengessä. Me olemme samalla kertaa maailmassa ja sen kansalaisia ja taivaan kansalaisia.
Uusi ihminen sensijaan ei tee syntiä, kuten apostoli Johannes kauniisti opettaa 1 Joh. 3:9. Uusi ihminen kantaa hengen hedelmiä, jotka eivät ole lakia vastaan Gal. 5:22-23.
...tehtävänsä.
Room. 5
19 Sillä niinkuin yhden ihmisen kuulemattomuuden tähden monta ovat syntisiksi tulleet, niin myös monta tulevat yhden kuuliaisuuden tähden vanhurskaiksi.
20 Mutta laki on myös tähän tullut, että synti suuremmaksi tuttaisiin; mutta kussa synti on suureksi tuttu, siinä on armo ylönpalttiseksi tuttu:
21 Että niinkuin synti on vallinnut kuolemaan, niin myös armo on vallitseva vanhurskauden kautta ijankaikkiseen elämään, Jesuksen Kristuksen meidän Herramme kautta.
Room. 7
7 Mitäs me siis sanomme? Onko laki synti? Pois se! Mutta en minä muutoin syntiä olisi tuntenut, ellei lain kautta; sillä en minä olisi himoistakaan mitään tiennyt, ellei laki olisi sanonut: ei sinun pidä himoitseman.
8 Mutta synti otti tilan käskystä ja kehoitti minussa kaikkinaisen himon; sillä ilman lakia oli synti kuollut.
Room. 7
14 Sillä me tiedämme, että laki on hengellinen: vaan minä olen lihallinen, synnin alle myyty.
15 Sillä en minä tiedä, mitä minä teen, etten minä tee sitä, mitä minä tahdon, vaan sitä, mitä minä vihaan, teen minä.
Room. 8
1 Niin ei ole nyt yhtään kadotusta niissä, jotka Jesuksessa Kristuksessa ovat, ja ei vaella lihan, vaan hengen jälkeen.
2 Sillä hengen laki, joka eläväksi tekee Kristuksessa Jesuksessa, on minun synnin ja kuoleman laista vapahtanut.
3 Sillä se, mikä laille oli mahdotoin, että hän lihan kautta oli heikoksi tullut, sen Jumala teki, ja lähetti Poikansa syntisen lihan hahmossa ja tuomitsi synnin lihassa, synnin kautta:
Mooseksen lain hylkäämisestä on jossain kohtaa Raamattua varoitus (en muista missä) "Joka hylkää Mooseksen lain, pitää kuoleman" tai jotakin siihen suuntaan. Miksiköhän siellä niin lukee ?
Heb 10:28, Matt. 5:17-18.
Ehkä siksi että se tietäisi Jumalan tahdon hylkäämistä maan päällä, siinä hän on sen ilmoittanut, mitä pitää tehdä ja mitä jättää tekemättä, niin kuin myös siinä että hän tahtoo kaikkien pelastuvan.
Näin kirjoitit: "Lain saarna on parannus saarnaa. Lakia on saarnattava 100% niin että se vaatii täydellisyyttä".
Kysymys kuuluu: Kenelle on lakia saarnattava.
Kysymys kuuluu: Mitä laki on.
Kysymys kuuluu: Kuka on lain täyttänyt.
Kysymys kuuluu: Mitä on parannus saarna.
"Kysymys kuuluu: Kenelle on lakia saarnattava?"
Vastaus:
Kaikille, sekä epäuskoisille että uskoville. Laki ja evankeliumi ovat molemmat Jumalan sanaa. Lutherkin sanoi, että kristityn on tehtävä parannusta koko elämän ajan. Ero kristityille ja epäuskoisille saarnattavan lain välillä on se, että uskoville ei saarnata lakia kiroukseksi eikä omalletunnolle vaatimukseksi.
"Kysymys kuuluu: Mitä laki on?"
Laki on kymmenen käskyä, niiden vaatimus, johon sisältyy uhkaus iankaikkisesta kirouksesta jos ei sitä täytä. Laki vaatii mutta ei anna mitään, koska sen tehtävä on tehdä rikkomukset suuremmaksi eikä vähentää niitä. Siksi se on kurittaja Kristuksen luokse. Se siis ajaa Kristusta sillä että se ei anna ihmiselle rauhaa ennen kuin sielu on Hänen luotaan löytänyt turvan. Omavanhurskaus sen sijaan ajaa pois Kristuksesta. Näin lain saarnaamatta jättäminen vahvistaa omaavanhurskautta.
"Kysymys kuuluu: Kuka on lain täyttänyt?"
Jeesus. Mekin olemme lain täyttäjiä kun uskomme laintäyttäjään. Room. 8:4.
"Kysymys kuuluu: Mitä on parannus saarna?"
Parannussaarna on lainsaarnaa, vaatimusta ihmistä kohtaan, sellaisena vaatimuksena että hän huomaisi olevansa kykenemätön lakia täyttämään ja kokonaan lohduton elämään ilman Kristusta ja hänen armoansa. Parannussaarna on myös kehotusta kääntymään pois siltä tieltä, joka johtaa ihmistä pois Jumalan luota.
Hebreaksi parannus tarkoittaa kääntymistä takaisin, päinvastaiseen suuntaan kuin on kulkemassa. Kreikan kielessä parannus tarkoittaa paitsi mielenmuutosta, mutta myös sitä että ihminen palaa entiseen mieleen, tuntemaan erehdyksensä ja vikansa. Siihen kuuluu luterilaisen opetuksen mukaan kaksi osaa, katumus ja usko. Siinä laki ahdistaa takaa ja evankeliumi houkuttaa edestä. Kristuksen kärsimyksistä saarnaaminenkin on lakia silloin kun se sanoo, hän kärsi sinun vuoksesi, ja evankeliumia silloin kun se sanoo, hän kärsi sinun puolestasi. Kärsivä rakkaus vasta todella särkee sydämen ja murtaa vastahakoisen mielen uskomaan anteeksiantamukseen ja luottamaan Jumalan armoon.
Ei ainakaan molemmin päin. Sinä soudat ja huOpaat laIn vanhurskauden ja Kristuksen vanhurskauden välillä.
Tällainen usko ei ole KLristus uskoa, sillä jos ensimmäinen mies, eli laki ei kuole, ei ihmisellä ole oikeutta avioitua toisen miehen Kristuksen kanssa, tulematta hengellisesti huoraksi.
Tämä on muuten hyvin tarkka paikka uskon- ja lainavanhurskauden erottamiseksi toisistaan. Tämä erottaa myös uudestisyntyneen, Kristuksessa vapaana elävän Saaran lapsen, ja tekojen vanhurskaudessa omaa parannuselämmää ahertavan Haagarin lapsen toisistaan.
"Kreikan kielessä parannus tarkoittaa paitsi mielenmuutosta, mutta myös sitä että ihminen palaa entiseen mieleen, tuntemaan erehdyksensä ja vikansa."
Ihminen palaa ja palaa sinne ja sinne ja tekee sitä sun tätä.
Kysyn mitä ihminen paitsi Kristusta tekee? Vastaus on syntiä! Pyrkimys itse itsensä vanhurskauttamiseen omin teoin on monien tuskien äiti tänäkin päivänä.
Tarkoittakoot parannus mitä hyvänsä kreikankielessä.
Raamatussa parannut tarkoittaa kääntymistä epäuskosta uskoon. Eli Tunnustaa että on kokosyntinen ja kyvytön KAIKKEEN hyvään, myös parannukseen, ja ottaa uskolla kasteen kautta Jumalalta Jeesuksen Kristuksen kautta lahjavanhurskaus vastaan ilman yhtäkään omaa tekoa tai ansiota. Ihmisen pitää totaalisesti Syntyä uudestaan Jumalan katoamattomasta siemenestä. Sillä lihä on liha ja lihana pysyy.
Tämä on nimeltään PARANNUS!
Joh. 3:5 Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan.
Joh. 3:6 Mikä lihasta on syntynyt, on liha; ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki.
Joh. 3:7 Älä ihmettele, että minä sanoin sinulle: teidän täytyy syntyä uudesti, ylhäältä.
Joh. 3:8 Tuuli puhaltaa, missä tahtoo, ja sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee; niin on jokaisen, joka on Hengestä syntynyt."
Joh. 3:9 Nikodeemus vastasi ja sanoi hänelle: "Kuinka tämä voi tapahtua?"
Joh. 3:10 Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Sinä olet Israelin opettaja etkä tätä tiedä!
Moni ei tiedä tänäänkään mikä on uudestisyntyminen, mutta on niin ylpeä, ettei edes kysy. Nikodeemus sentään kysyi tuota Jeesukselta. Nikodeemuksen edessä seisoi näet Mies, jossa ainoassa ihminen voi uudestisyntyä hänen itsensä ja veden kautta.
Moniko meistä nyt tietää tänään kuka hänen edessään seisoo kun hän räpeltää näitä omia synnytysräpellyksiään ja omia parannuksiaan
ja horisee eri nimisistä synnyttäjistään.
YKSI ON KAIKKIEN HERRA. HERRA JEESUS KRISTUS JUMALAN POIKA. KIITOS JEESUS!
KIITETTY KUNNIOITETTU JA YLISTETTY PYHÄ KOLMIYHTEINEN JUMALA ISÄ POIKA JA PYHÄ HENKI AAMEN!
1. Joh. 5:3 Sillä rakkaus Jumalaan on se, että pidämme hänen käskynsä. Ja hänen käskynsä EIVÄT OLE raskaat;
Mark. 5:36 Mutta Jeesus ei ottanut kuullakseen, mitä puhuttiin, vaan sanoi synagoogan esimiehelle: "Älä pelkää, usko ainoastaan."
1. Joh. 5:4 sillä kaikki, mikä on syntynyt Jumalasta, voittaa maailman; ja tämä on se voitto, joka on maailman voittanut, MEIDÄN USKOMME.
1. Joh. 5:5 Kuka on se, joka voittaa maailman, ellei se, joka uskoo, että Jeesus on Jumalan Poika?
1. Joh. 5:6 Hän on se, joka on tullut veden ja veren kautta, Jeesus Kristus, ei ainoastaan vedessä, vaan vedessä ja veressä; ja Henki on se, joka todistaa, sillä Henki on totuus.
1. Joh. 5:7 Sillä kolme on, jotka todistavat:
1. Joh. 5:8 Henki ja vesi ja veri, ja ne kolme pitävät yhtä.
1. Joh. 5:9 Jos me otamme vastaan ihmisten todistuksen, niin onhan Jumalan todistus suurempi. Ja tämä on Jumalan todistus, sillä hän on todistanut Pojastansa.
1. Joh. 5:10 Joka uskoo Jumalan Poikaan, hänellä on todistus itsessänsä; joka ei usko Jumalaa, tekee hänet valhettelijaksi, koska hän ei usko sitä todistusta, jonka Jumala on todistanut Pojastansa.
1. Joh. 5:11 Ja tämä on se todistus: Jumala on ANTANUT MEILLE iankaikkisen elämän, ja tämä ELÄMÄ ON HÄNEN POJASSAAN.
1. Joh. 5:12 Jolla POIKA ON, sillä ON ELÄMÄ; jolla Jumalan Poikaa ei ole, sillä EI OLE ELÄMÄÄ.
USKONNOLLISUUS JA OMAT PARANNUKSET EIVÄT KETÄÄN AUTA. JEESUS KRISTUS ON TIE TOTUUS JA ELÄMÄ.
SIKSI MINÄKIN KIRJOITAN JA TODISTAN MESTARISTANI JEESUKSESTA TÄÄLLÄ, KUN MUUTA TIETÄ TAVAASEEN EI OLE.
Kritisoit minun parannuselitystäni, tai et oikeastaan minun vaan Lutherin:
"Ei ainakaan molemmin päin. Sinä soudat ja huopaat laIn vanhurskauden ja Kristuksen vanhurskauden välillä.
"Kreikan kielessä parannus tarkoittaa paitsi mielenmuutosta, mutta myös sitä että ihminen palaa entiseen mieleen, tuntemaan erehdyksensä ja vikansa."
Minun kommenttini
Palaaminen synnintuntoon tulee JUMALAN SANASTA, eikä niin kuin sinä sen väännät, omasta parannuksesta. Hyvä on, jos tahdot pitää Jumalan omaa aikaansaannosta ihmisen omana parannuksena, ole hyvä vain, mutta syytät Jumalaa. Lue tämä seuraava siitä parannuksesta, joka tekee ansiollisen ihmisen ansiottomaksi:
Eikö se, että huomaa olevansa perkeleen kahleissa ja syntiensä ansiosta helvetin oma ja siksi Jumalan epäsuosiossa poista kaikki epäilyt omasta ansiollisuudesta? Niin, mitä ansioita kertyy siitä havainnosta, että tuntee olevansa kadotettu ja perinjuurin toivoton tapaus? Sen, kun tunnustaa olevansa ansioton täytyy muka tarkoittaa; minä olen ansiollinen ja valmistautunut.
Minkä logiikan mukaan sellaiseen johtopäätokseen tullaan? Ansioton tarkoittaakin sinun tulkintasi mukaan samaa kuin ansiollinen. No hyvä! Ansiollisen täytyy sitten takoittaa ansiotonta! Sitten varmaankin tulisi tehdä tunnustus tunnustuksen päälle ja sanoa; olen ansioton siksi koska sanon olevani ansioton ja että sillä yritän kelvata Jumalalle, vaikka minun tulisi tunnustaa, ettei tulisi tunnustaa mitään, koska sellainen voi olla petollista itsetehtyä parannusta. Ja sittenkin kun näin tällä tavalla tunnustan niin sellainen tunnustus pitäisi tunnustaa synniksi, syystä että se on epävarma. Se taas johtaa uuteen tunnustukseen jne. Mutta koska harhakäsitystä näyttää olevan taajaan liikkeellä, niin se ahdistaa opettamaan ja tunnustamaan oikeaa uskonoppia ja vilpitöntä ansiottomuutta. Ja kun ei voi olla puhumatta ja tunnustamatta, niin väistämättä joutuu lakkaamatta tekemään syntiä osumatta koskaan oikeaan! Siinä vasta tunnustusten sumaa kerrakseen! Tällaiseen johtaa tämä logiikka sanojen merkityksestä.