luin Sirpa Kähkösen kirjoittaman kirjan Rautayöt, jossa kuvailtiin lyhyesti kommunistien asemaa sodan aikana. Haluaisin tietää enemmänkin aiheesta, eli jokainen, jolla on vähänkään tietoa asiasta niin otapa ja kerro. Kirjassa luki, että suomen valtio varusti heitä mm. papereilla, joissa luki, että "tämän miehen saa tappaa." Haluan tietää, onko tämä tosissaan totta.
40- luvun sota ja kommunistit
Nakkilan Nalle
6466
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jotain kertoo kuitenkin se että punaisia tapettiin lähes 30 000,mutta valkoisia vain 5000,joka sekin on tietysti liikaa!En ymmärrä miksi valkoisten totuutta kannattavat eivät voi hyväksyä sitä että punaisten motiiveissa oli vahvana tekijänä puute ja kurjuus,sehän on jo historiallinen fakta tuolta ajalta!
On hyvä että nämäkin tulee joskus tietoon.
Puute ja kurjuus tulee tutuksi varmaan tulevaisuudessa.Mutta näistä pitää keskustella.
OK.Täytyy lukea kirja.
Kannattaa myös perehtyä VALPON toimintaan sotien jälkeen, miten kommunistit toimivat VALPOssa.
Paljon julkikommareita vietti sota-aikansa Tammisaaren vankilassa. Se oli suhteellisen turvallinen paikka heille. Suomeen eivä pääseet tekemään konnuuksiaan Tästä olisi voinut joutua ikävyyksiin. Pahempi paikka oli Venäjällä. Stalinin vierailla meni lähes laitaluvultaan henki halvasta.
en ole koskaan kuullut että kommunisteja olisi saannut lain luvalla tappaa edes sodan aikana siitä huolimatta että he yrittivät merkkitulilla ja muilla keinoilla ohjata vihollisen pommikoneita kaupunkeihin siviliien surmaksi mutta hyvä idea kuitenkin vaikka ehkä vähän myöhässä
Asiaan liittyy myös kommunistien toiminta sodassa ja heti sotien jälkeen, tämä on selkeää jatkoa heidän toimintaan, mitä tapahtui sotien aikana.
Sotien jälkeen Suomeen muodostettiin uusi hallitus, jonka sisäministeri oli Yrjö Leino. Hänen toimeksiannostaan Suomen valtiollinen poliisi muodostettiin kommunisteista. Tämä VALPO ja sisäministeri Leino saivatkin sitten paljon vahinkoa aikaan.
Neuvostoliitto oli miehittänyt Tsekkoslovakian, koomunistinen Hertta Kuusinen piti eduskunnan puhujapöntössä puheen, jossa hän sanoi, että "Tsekkoslovakian tie on oleva meidänkin tiemme", kommunisteilla oli suunnitelma tämän toteuttamiseksi. Suomi oli tuolloin todella kuolemanvaarassa.
Kommunistinen VALPO pidätti laittomasti suomalaisia, moni isänmaansa puolesta sodassa urhoollisesti taistellut suomalainen joutui VALPO:n vangitsemaksi. Yksi heistä oli Kenraali A.F. Airo, joka vangittiin, häntä alettiin kuulustella vasta yli 6 vangitsemisen jälkeen. Häntä pidettiin eristyksissä, ei päästetty lääkärin vastaanotolle. Hän istui vankeudessa 3 vuotta, häntä ei koskaan tuomittu oikeudessa mistään rikoksestä. Hän ei myöskään saanut koskaan korvauksisa laittomasta vapauden riistostaan.
Kommunistinen VALPO, kommunistisen sisäministeri Yrjö Leinon käskystä pidättivät Unto Parvilahden, ja luovuttivat hänet Suomessa Neuvostoliittolaisille sotilaille, jotka lennättivät hänet yhdessä muiden vangittujen suomalaisten kanssa Neuvostoliittoon.
Parvilahti oli viisi vuotta vankeudessa, jonka jälkeen hänet lähetettiin Siperiaan vankileirille. Neuvokkuutensa ja hyvän tuurin ansioista hän säilyi hengissä, vaikka nälkäkuolema, sairaudet ja väkivalta uhkasivat hänta jatkuvasti. Hän joutui olemaan viisi vuotta Siperian vankileirillä, jonka jälkeen hänen onnistui monien vaiheiden jälkeen palaamaan Suomeen.
Unto Parvilahti on kirjoitanut kirjan, "Berijan Tarhat".
Unto Parvilahti tai hänen omaisensa eivät ole koskaan saaneet korvauksia häneen kohdistuneista laittomista toimista.
Kommunistit pelasivat vaarallista peliä Suomen itsenäisyyden kustannuksella sotien jälkeen 1940-luvulla. Vai epäonnistuivatko he, kun Suomi säilyikin itsenäisenä, ja ainakin osittain riippumattomana Neuvostoliitosta ?