Olemmeko me sairaita?
Kalle Achten kirjassa "Psykiatriaa meille kaikille" todetaan fetisismin, transseksualismin, homoseksualismin sekä muiden psyykkisten häiriöiden alkuperän olevan varhaislapsuuden isä- ja äitisuhteissa, jotka ovat menneet jollain tavalla väärin ja jättäneet lapselle traumoja.
Samoin varhaislapsuudesta löytyy syy jos jokin ruumiinosa kiinnostaa meitä erityisen paljon, oli sitten kyseessä rinnat, jalat, kädet, hiukset, sukupuolielimet tai jokin muu. Minä esimerkiksi katson aina, millaiset kengät naisella on. Voisiko joku tätä palstaa lukeva psykologi tai psykiatri (heitähän löytyy) kertoa mistä se voisi johtua?
Miten kommentoitte?
Kalle Achten kirjassa "Psykiatriaa meille kaikille" todetaan fetisismin, transseksualismin, homoseksualismin sekä muiden psyykkisten häiriöiden alkuperän olevan varhaislapsuuden isä- ja äitisuhteissa, jotka ovat menneet jollain tavalla väärin ja jättäneet lapselle traumoja.
Samoin varhaislapsuudesta löytyy syy jos jokin ruumiinosa kiinnostaa meitä erityisen paljon, oli sitten kyseessä rinnat, jalat, kädet, hiukset, sukupuolielimet tai jokin muu. Minä esimerkiksi katson aina, millaiset kengät naisella on. Voisiko joku tätä palstaa lukeva psykologi tai psykiatri (heitähän löytyy) kertoa mistä se voisi johtua?
Miten kommentoitte?
Vastaukset 6
Vanhimmat
..näille monien mielestä poikkeavuuksille todellakin löytyy varsin usein lapsuuden kokemuksista. Kun mainitset sanan trauma, se kokemus toki voi olla traumaattinen, mutta ei suinkaan aina. Se voi olla myös miellyttävä. Otanpa esimerkin, lapsi ei saa aina haluamaansa huomiota, mutta kun hän ilmaisee, että vaipat on märät, äiti tulee ja vaihtaa ne. Samalla lapsi saa huomiota ja hellyyttä. Toisilla tämä ajatusassosiaatio voi tulla uudelleen aktiiviksi aikuisiälläkin, vaipoissa sai olla huoleton, sai hellyyttä. Mikäpä sen mukavampi pako arjen kiireistä ja paineista kuin vaippaleikki ymmärtäväisen partnerin kanssa. Älkää ottako tätä esimerkkiä kirjaimellisesti, se on vain fiktiivinen esimerkki, mutta toivon, että olen tehnyt asian sen avulla ymmärrettävämmäksi.
Olen samaa mieltä kanssasi,itse haluan ottaa suihin ja olin kova tutin perään lapsena,hih..
Muistan hyvin varhaisessa lapsuudessani, kun äitini usein tepasteli alusasuissaan kotona. Siihen aikaan oli vielä käytössä sukkanauhaliivit ja sukat ym. hepenet. Ihastelin ja hivelin usein äidin kiiltäviä ja liukkaita asuja ja kun kasvoin vanhemmaksi, aloin salaa pukeutua niihin. Uskon, että kaikki on peräisin siltä ajalta, sillä muistan hämärästi, että olin ehkä vain 5 vuotias, kun ensi kerran koetin alusleninkiä ylleni. Se antoi mielihyvvä, tosin ei seksuaalista sellaista. se tuli kuvioihin vasta myöhemmin.
Niinpä osaan minäkin asettaa fetisismini synnyn varhaislapsuuteen, eikä kyse ole mistään traumoista vaan miellyttävistä kokemuksista. Koen nykyään asian jopa kauniina, että minulle pääsi kehittymään moinen. Tosin teininä asia oli suorastaan häpeällinen, kun sitä tunsi itsensä vähintäänkin oudoksi, mutta se on toinen juttu se.
No kerroppa minkälainen lapsuus mulla oli, kun olen kiinnostunut alistumisesta.
Kuinka ollakaan, niin olen itsekin kiinnostunut alistumisesta/alistamisesta, etenkin sitomisesta, kahleista yms. Terapeuttini (jonka luokse hakeuduin muista syistä) on ilmoittanut minulle, että mielikuva sidotuista käsistä merkitsee varhaislapsuuteen sijoittuvaa masturbaatiokieltoa.
Sadomasokismihan on mukana psykiatrian taudinluokituksessa, joten mieltymyksien vahvuudesta riippuen sinä ja minä kärsimme siis psyykkisestä häiriöstä. Katso:
www.kolumbus.fi/jyrki.vartiainen/icd-10f65.5.htm
Jos haluat tietää lisää siitä, mitä minulle on näistä asioista kerrottu, tai muuten puhua kanssani aiheesta, mailaa: [email protected].