lapsia suojelevista koirista kiinnostunnut

Meillä belgianpaimenkoira pelasti poikamme hengen ollessaan vasta vuoden vanha ja kouluttamaton, mitä nyt vähän alkeita (seuraamista ja semmoista) oli aloiteltu. Mutta ei minkäänlaista ilmaisemista eikä sitä, missä tilanteessa lapsella saattaisi tosi hätä olla kyseessä. Paimenkoiralta kävi tuo luonnostaan. Lisäksi se kävi hakemassa pojan sisälle syömään pihalta taluttamalla poikaa esim. paidan helmasta. Oli tosi varovainen hampaidensa kanssa siinä touhussa. Eikä kellään ollut asiaa korottaa ääntään pojalle, eikä kyllä kellekään muullekaan perheessä, kyllä koira suunnilleen seisoi varpaillaan erittäin tarkkaavaisena jos epäili jotain pahantahtoista olevan kyseessä.

Meillä oli lapsuudessani itseäni vuotta vanhempi saksanpaimenkoira, joka vahti minua vaunuissani eikä päästänyt mm. isoäitiäni vaunujen lähelle kaupan edessä vaikka muuten olikin ihan kamu isoäidin kanssa. Vanhempana koira vartioi minua pihalla oma-aloitteisesti, postinjakalla ei ollut asiaa pihalle jos minä olin siellä. Koira oli aina jossain näköpiirissäni ja nukkui yönsä minun huoneessani oven vieressä. Antoi minun myös taluttaa tosi nätisti, ei haitannut vaikka remmi välillä putosikin kädestäni laahaamaan maata pitkät matkat minun mitään huomaamatta. Ihana kaveri, lempeä ja vahva ja täysin luotettava, oli seuranani 12 v. Mutta mistä nykyään sellaisen saksanpaimenen saa, siinäpä pulma? Lisäksi minkäänlaista koiraa ei kyllä pelkästään tällaisen takia pitäisi lähteä ottamaan, palveluskoiran kouluttaminen vaatii paneutumista ja taitoa ja minkä tahansa koiran ottaminen sitoutumista sen hoitoon moneksi vuodeksi.

Kyllä rotikka on yks sellanen joka luonostaan vahtii ipanoita. Ainakin meilä on aina ollut näin, vaikka niitä ei siihen ikinä koulutettu. Mun rotikka vahti jopa kaverini vauvan, kulki niin ylpeenä vaunujen vieressä ja murisemalla ja hampaita näyttämällä komensi vieraat pois läheltä. Ja mut itteni se kans vahti aikoinaan, ei haitannu jos vieraat ihmiset vähä kauempaa jotain mulle puhu, mutta lähelle niillä ei ollu asiaa. Koira tuli silloon yleensä mun ja sen vieraan ihmisen väliin seisomaan ja varmisti että ei ainakaa metriä lähemmäs kukaan tuu.. Ja Koskaan se ei ketään purru, sain nukkua ranne koiran suus ja koira sit kiltisti nukku suu auki. Mä sain ekan rotikan ku olin neljä,(eka rottis eli 16vuotiaaks asti) ja nyt sit jonki verran vanhempanakaan en oo tota rotua vaihtanu. Tällä hetkellä mulla on kämpillä odottamas kaks isoo rottis urosta, ja ne kyllä samanlaisia ku eka rottis, vahtii esim. serkun poikaa ja kantelee sitä välillä ympäri kämppää. eli mun mielestä rottis on tosi hyvä koira, lapsien kans tai ilman =)

minut ja pikkuveljeni opetti kävelemään saksanpaimenkoiran ja briardin iloinen narttulapsi. Äitiäni pahasti alkoi mulkoilemaan kun äiti sairaalasta tultuaan vei minut sänkyyn ja meni itse kahville... :) asuimme silloin maalla ja jokunen vuosi myöhemmin toinen koira, dobberin ja rotikan sekoitus meni väliin kun juoksiin hädissäni hullua vuohta =) koira pelkäsi tätä sarvekasta itsekkin...
myöhemmin eri paikkakunnalla sekarotuinen paimenkoiramme veti minut ja veljeni ylös tiputtuamme mutakuoppaan minne olimme juuttuneet... nykyinen dobberi alkaa hermostuneesti haukahdella jos jotain vaarallisen oloista jollekkin kotona tapahtuu(suojelipa kissanpentujakin)
yhtäkään koirista ei ole koulutettu hommaan mitenkään... :)