Aloitin 20:vuotiaana perjantai pullolla.
Sitten meni jo lauantaikin ryypäten.
Ei aikaakaan olin sunnuntaina krapula kaljalla.
No kun olin autonkuljettaja eräänä maanantaina meni ajokortti, jonka myötä työpaikka. No sitten oli aikaa ryypätä täysipäiväisesti. Sitten lähti akka 4v tyttömme kanssa. Sitten loppui rahat jota touhusin lisää laittomin keinoin. Siitä seurasi 11kk linna tuomio. Sitten ryhdistäydyin ja avioiduin ja saatiin lapsi ja olin töissä. Sitten tuli perjantai pullo. Ja tarina toisti itsensä ja olin taas linnassa. Sitten todettiin pikkuaivojen koordinaatti häiriö alkoholi oli rasvoittanut ne ja minusta oli tullut eläkkeellä oleva tikku kävelijä. Sitten pitkän putken jälkeen olin taas kerran pidätettyjen putkassa. Elimistöni huuti viina jota siellä en saanut. Tuli harhat ja juoppohulluus veivät hullujen huoneelle viikoksi. Ja tarina toistaa taas itseään ja olin taas hullujen huoneella uudestaan. Sitten lääkäri totesi rasvamaksan ja myöhemmin maksakirroosin. No juominen jatkuu, saas nähdä mitä tapahtuu jos en kuole sitä ennen. PS älä arvostele oikein kirjoitustani se on väsätty juopon aivoilla ja vapisevin sormin.
Asmo Sihvonen 50 v [email protected]
Sitten meni jo lauantaikin ryypäten.
Ei aikaakaan olin sunnuntaina krapula kaljalla.
No kun olin autonkuljettaja eräänä maanantaina meni ajokortti, jonka myötä työpaikka. No sitten oli aikaa ryypätä täysipäiväisesti. Sitten lähti akka 4v tyttömme kanssa. Sitten loppui rahat jota touhusin lisää laittomin keinoin. Siitä seurasi 11kk linna tuomio. Sitten ryhdistäydyin ja avioiduin ja saatiin lapsi ja olin töissä. Sitten tuli perjantai pullo. Ja tarina toisti itsensä ja olin taas linnassa. Sitten todettiin pikkuaivojen koordinaatti häiriö alkoholi oli rasvoittanut ne ja minusta oli tullut eläkkeellä oleva tikku kävelijä. Sitten pitkän putken jälkeen olin taas kerran pidätettyjen putkassa. Elimistöni huuti viina jota siellä en saanut. Tuli harhat ja juoppohulluus veivät hullujen huoneelle viikoksi. Ja tarina toistaa taas itseään ja olin taas hullujen huoneella uudestaan. Sitten lääkäri totesi rasvamaksan ja myöhemmin maksakirroosin. No juominen jatkuu, saas nähdä mitä tapahtuu jos en kuole sitä ennen. PS älä arvostele oikein kirjoitustani se on väsätty juopon aivoilla ja vapisevin sormin.
Asmo Sihvonen 50 v [email protected]
Vastaukset 12
Vanhimmat
Linnassa tutustuin moneen kohtalo toveriini.
Jos sinun on PAKKO ostaa joka viikko perjantai pullosi tässä sinunkin tarinasi ?
toivon sulle vielä elinvuosia ja voimia selvitä.Vaikka ei mun toivot autakkaan niin sanompa silti.Mulla on monia ikäisiäsi deekututtuja joitten kans on tullu ryypättyä ja ne on niin uskomattoman hienoja ihmisiä kun jaksavat mullekkin aina kertoa omat tarinansa toivoen samalla että ottaisin itse jotain opiksi ja kyllä olen toki ottanutkin.
Olen myös huomannut,että sympaattisempia ja empaattisempia ihmisiä ei olekaan kuin entiset juopot.Mehän tajutaan,että tämä on elinikäinen riesa.On kyllä hieno tunne,kun tietää tulevansa niin hyvin ymmärretyksi vain ja ainoastaan samojen ongelmien kanssa kamppailevien taholta.
Kiitos vastauksesta, joka on hyvin valaiseva. Mieheni on ikäisesi, mutta työttömyyden myötä hän on masentunut ja viettää mieluiten aikaa pimeässä. Vars. perjantaipulloja hänellä ei ole ollut, tai sitten en ole niitä nähnyt. Tyhjiä kyllä löydän välillä. Aikoinaan hän on viisaasti kieltäytynyt ajokortista. Silloin minun olisi pitänyt lähettää hänet tiehensä, koska hän selvästi valitsi juomisen. Nyt hän on huonossa kunnossa, siis sairas. Jo vähäinen määrä alkoholia väsyttää ja vie ruokahalut. Hänellä ei ole ollut esim. vankilan tuomaa pakollista raitistumista. Olen nähnyt tilanteen kehityksen, ja olen voimaton sen suhteen. Aavistelen, että aika on loppumassa, kas, maksaa ei voi korvata.
ei auta. Me läheisriippuvat elämme siinä helvetillisessä riippuvuudessa jolle emme mahda mitään. Eikä alkoholisti itse tee asialle yhtään mitään. Eli sanovat että me vaan olemme ymmärtämättömiä ei se ole niin vaan me ei voidä käsittää ihmistä joka tahallaan elää siinä riippuvuudessa josta hän itse voi lähteä hakemaan apua. Ei meiltä läheisiltä vaan esim. ammatti auttajilta.
Me kyllä olemme tukena jos se kelpaa.
Mutta en usko että haluamme elää missään valhemaailmassa jota se useammiten on alkoholistien taholta. Minulla sen verran paljon kokemusta että en puhu vaan yhdestä alkoholistista ja hänen antamista ongelmista.
Olen saanut kymmeniä alkoholistia itkemään edessäni, kysyt varmaan miksi. Vastauksen kyllä osaa "alkoholisti" itse antaa sitä heiltä kysynkin.
Me läheisriippuvat tulemme myös niin hyvin ymmärretyksi samojen ongelmien kanssa kamppailevien AL-Anon ryhmässä käyvien ihmisten seurassa.
Empatian ja sympatian osoitamisella tarkoitin sitä,että me holistit osaamma antaa sitä toisillemme ja ymmärrämme parhaiten toisiamme kun olemme tässä liemessä.Juomattomat omaiset ja ystävät eivät pysty ja jaksa antaa sen kaltaista ymmärrystä kun tarttemme.Omaisten antama ymmärrys ei mennyt kaaliin kännäysvuosina.Nyt kyllä hokaa.Toista holistia ymmärrän oikein hyvin nytkin vaikka en itse enää juo.Raitis omainen ei voi asettua samaan asemaan kuin minä,kun puhun kaverin kanssa.Omaisen tuki on kyllä mahdottoman korvaamatonta ja auttaa!Vieläkin on paha omatunto ja syyllinen olo siitä,miten paljon vaivaa aiheutin kun join.Minä olen niin kiitollinen siitä kaikesta tuesta mitä omaislta sain ja silti eniten mua auttoivat entiset holistit,jotka tiesi miltä tuntui.Se oli yhteistyötä.Sen edessä oli oltava nöyrä ja tehtävä parhaansa.Selvisin viinasta,mutta nyt kärsin syövästä.AA-kerho on hyvä ja omaiset saa sieltä omasta ryhmästä myös apua.Älkää kaverit,ikinä jättäkö yrittämättä raitistua vaik välillä retkahduksia tulis.Aina vaan ylös!!
Näinhän se on. Halusin vaan että jos vaikka kirjoittaisit hiukan enempi siitä todellisuudesta mikä se empatia ja sympatia on koska se ei mennyt erään "holistin kaaleen" Nyt näytän ja saa itse lukea kunhan jaksaa ja vaikka joka päivä lukisi tuon sinun selityksesi.
Olen siksi paljon ollut mukana että tiedän itse sen mistä on kysymys, mutta ei hän usko mitä minä sanon koska olen vaan ... niin mikä, en tiedä.
Nauti pienistäkin hetkistä ne ovat arvokkaita.
Kuule,näytä vaan!Toivottavasti lukee sydämellään!Minä kirjoitan sydänverelläni näistä asioista.Raastaa niin perkeleesti itseä edes muistella.Ei eroon pääse koskaan.On kova koulu,mutta kyllä kannattaa.En antaisi tätä helvetin esikartanon kärsimystä poiskaan.Tämmönen pakottaa ihmisen oikeesti nöyräksi ja haluaa auttaa toisiakin.Kukaan ihminen ei ole paha syntyjään!
Sinulle Asmo oikein hyvää jatkoa,kaikesta huolimatta.Kiitos,kun jaksoit kirjoittaa tarinasi luettavakseni.Se oli koskettava.
Hesarin Nyt-liitteessä oli Sikke Sumarin kirjoitus sivistyneestä juomisesta otsikolla Viisaat viinanjuojat. Olen samaa mieltä väkevien hinnanalennuksesta, muusta en voikaan sitten olla. Mieheni on juonut juuri kuvatulla tavalla, sivistyneesti niin, että päihtymys ei ole näkynyt. Nyt kun 20 vuotta on kulunut, jokainen näkee hänestä, että hän on juonut. Hän on tosi ränsistyneen näköinen, muuten laiha mutta mahan kohdalta pyöreä, tukka harmaantunut ja pörröinen, ryhti mennyt, iho ryppyinen, siis ikäistään paljon vanhemman näköinen. Omasta mielestään hän on vain masentuntu ja kaikki ongelmat johtuvat siitä. Osaako kukaan ennustaa hänen jäljellä olevaa elinaikaansa. En enää kehtaa kulkea hänen kanssaan. Mikä saisi hänet ymmärtämään, että hänen pitäisi lakata käyttämäst alkoholia.?
Asmo kuoli heinäkuussa 2020 täytettyään 67 vuotta useamman sairauden murtamana.
juopolle kohtuullinen kuolinikä