Minä en juo koska molemmilla vanhemmillani, veljelläni ja isäni äidillä on alkoholiongelma. Uskon että minäkin vaikeuksien tultua tarttuisin helposti pulloon, jos juominen olisi minulle tuttua hommaa. Siksi en ole ollut koskaan humalassa. En halua aloittaa juomista, koska pelkään, että jään kiinni niinkuin läheiseni.
Koko elämäni olen sivusta seurannut ryyppäämisen helvettiä. Siis ei kiitos. Harmittaa vain kun juomattomuuteni on liian monenlle niin vaikeaa hyväksyä. Aina kun kieltäydyn juomasta, kysytään miksen juo, nälvitään ja nauretaan. Ette tajua miten se rasittaa. Ukkini on tosin monesti kehunut sitä, kuinka fiksu lapsenlapsi hänelle on siunaantunut. Olen kuitenkin aika harvinainen meidän suvussa.
Tsemppiä kaikille teille jotka sairastatte alkoholismia ja myös teille, jotka kärsitte juomisesta alkoholistin läheisenä!
Koko elämäni olen sivusta seurannut ryyppäämisen helvettiä. Siis ei kiitos. Harmittaa vain kun juomattomuuteni on liian monenlle niin vaikeaa hyväksyä. Aina kun kieltäydyn juomasta, kysytään miksen juo, nälvitään ja nauretaan. Ette tajua miten se rasittaa. Ukkini on tosin monesti kehunut sitä, kuinka fiksu lapsenlapsi hänelle on siunaantunut. Olen kuitenkin aika harvinainen meidän suvussa.
Tsemppiä kaikille teille jotka sairastatte alkoholismia ja myös teille, jotka kärsitte juomisesta alkoholistin läheisenä!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Keskustelun aloittaja !
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=4000000000000036&posting=22000000002007102
ajatuksilla olen kulkenut elämäni jo pitkänkin taipaleen.
Kyllähän sitä nälvimistä on saanut kuulla mutta olen sen verran vahvoilla ollut että ei ole saaneet muuta kuin pahan mielen itselleen. Moni raavas mies on olkapäätäni vasten itkenyt ja sanonut että miten voisin olla kuten sinä.
Nauti sinäkin vaan omasta raittiudestasi ja elämästäsi, ei niitä holistia auta sääliä. Tiedät hyvin mitä se on ei ainakaan rakastettavaa elämää.
harvinaisen viisas nainen ja onnittelen sinua! Olen vakaasti sitä mieltä että, alkoholismi periytyy ja olen koittanut kasvattaa lapseni niin, että heillä olisi todellista tietoa alkoholismista. Vanhin poikani kaikista valistuksestani huolimatta otti muutaman kerran,mutta lopetti kun ymmärsi mitä olin tarkoittanut. Omien puheidensa mukaan hän ymmärsi miten nopeasti hän jäisi koukkuun eikä uskalla enään ottaa. Olen itse päässyt alkoholismin helvetistä vuosia sitten 25 vuoden juomisen jälkeen.