Sekä amk- että yliopistotasolla vaivana on nykyisin erittäin runsas opintojen keskeyttäminen. Hyvin monilla aloilla vain puolet tai ainoastaan kolmasosa opintonsa aloittaneista suorittaa ne loppuun. Tämä on paitsi suurta kansantaloudellista tuhlausta myös lähde hyvin monille opiskelijoiden sekä henkisille että taloudellisille ongelmille.
Ajattelin seuraavassa käsitellä niitä seikkoja, jotka ovat vieneet tilanteen Suomessa nykyiseksi, silläkin uhalla, että opettajat, kasvatustieteilijät, koulutuksen suunnittelijat sekä melkoiset laumat opiskelijoita vetävät esityksestäni ainakin puolen kilon hernepussillisen nenäänsä:
Peruskoulu ja sen idea kopioitiin edesmenneestä Itä-Saksasta. Se pohjautuu väärin ymmärrettyyn tasa-arvoon, sillä ei se, että kaikille annetaan taloudellinen mahdollisuus opiskeluun tarkoita sitä, että kaikki oppisivat kaiken. Älykkyys on valitettavan epädemokraattinen ilmiö siten, että todella älykkäitä on väestöstä vähän, tuntuipa tämä fakta sosiaalidemokraattisesta poliitikosta tai virkamiehestä miten epätasa-arvoiselta tahansa. Jos opetuksen taso ja etenemisvauhti valitaan heikoimpien mukaan, fiksuimmat varmasti pitkästyvät ja turhautuvat. Lisäksi he saavat sen harhakuvan, ettei heidän tarvitse nähdä oppimisen eteen mitään vaivaa, mikä taas aiheuttaa suhtautumisongelmia myöhemmissä vaiheissa.
Edellä mainitusta väärinymmärryksestä poistettiin koululaisilta lisäksi myös mahdollisuus luokallejääntiin ja osallistua omalle oppimistasolleen sopivalle tasokurssille. Enkä nyt tarkoita vapaavalintaista tasokurssia, vaan kunkin aktiivista ohjaamista kykyjään vastaavalle tasolle.
En malta tässä olla mainitsematta, että vanhan ajan kansakoulun, keskikoulun ja lukion käsittäneessä rakenteessa oli oma viisautensa. Siinä joka tason välillä oli todellinen karsinta, joka takasi, että vain osaavimmat ja motivoituneimmat pääsivät jatkoon. Tällaista ainesta ei juuri saada sitten myöhemminkään pilalle minkäänlaisella opetuksella tai edes opetuksen puutteella, sillä jos muu ei auta, he ottavat itse asioista selvää.
Seuraava älynväläys oli kurssimuotoinen lukio, jonka takana olevaa suurta ajatusta en ole koskaan ymmärtänyt. Sen olen kyllä ajan kuluessa havainnut, että kurssimuotoisella lukiolla on saatu peruskoulun heikentämä osaamisen taso entistä heikommaksi. Lukiokurssien laajuutta on kasvatettu, mutta ketään ei näköjään ole lainkaan haitannut se, etteivät kovinkaan monet lukiolaiset ole omaksuneet laajoista kursseistaan edes perusasioita. Näin jatko-opintojen pohja on jäänyt monella todella hataraksi.
Kun koulutuksen pohja oli saatu pilattua nykymuotoisella peruskoululla ja kurssimuotoisella lukiolla, loput pilattiin kohtuuttomalla opiskelupaikkojen lisäyksellä yliopisto- ja amk-tasolla. Kuten tuolla edellä yritin selittää, ei Suomen lahjakkuusresurssi ole mitenkään suuri, että tolkuttoman suureen amk- ja yliopistoaloituspaikkojen määrään olisi mitään reaalista tarvetta.
Lisäksi koulutusmääriä näytetään OPM:ssäkin ohjatun viime aikoihin saakka pelkästään pörssin kurssikehityksen perusteella. Tosin liike-elämän tolkuton vinkuna työvoimatarpeestaan nousukauden aikana ei paljon pisteitä sekään ansaitse. Kaiken kaikkiaan koulutuksen aloituspaikkojen määrä korkeimmilla koulutustasoilla on arvioitu sekä olemassa olevan koulutuspotentiaalin että -tarpeen perusteella täysin pieleen.
Sen lisäksi, että aloituspaikkamääriä nostettiin - ja samalla opiskelijoiden tasoa välillisesti laskettiin, ei oppilaitosten opetusresursseja suinkaan nostettu. Ei suinkaan, vaan ne pidettiin ennallaan tai säästöjen nimissä niitä jopa vähennettiin, vaikka opetuksen ja varsinkin henkilökohtaisen ohjauksen tarve on huutava.
Amk-järjestelmän luomisessa tehtiin jälleen sama hölmöys kuin peruskoulussa, eli oletettiin, että kaikki oppivat kaiken. Aiemmin oli kaksi selvää erillistä tasoa: koulutaso ja opistotaso, joilla edelleenkin olisi useiden alojen työmarkkinoilla selvä tarve. Nykyisellään surkeimmin opinnoissaan menestyneet joutuvat jäämään pysyvästi ammattioppilaitoksen käyneiden tehtäviin ja parhaiten menestyneet pääsevät ainakin ajan kuluessa aiempiin koulu- tai jopa opistotason tehtäviin. Lisäksi amk-systeemin piti saada imagosyistä omat jatkotutkintonsa, vaikka sillä ei todellisuudessa ole resursseja huolehtia edes kunnon perusopetuksesta etenkään nykyisen opiskelija-aineksen kyseessä ollen.
Vielä enemmän väärin ymmärretty eri koulutustasojen työntekijätarve, sillä ammattityöntekijöistä on jo nyt pulaa ja se vain pahenee suurten ikäluokkien poistuessa työmarkkinoilta. Mutta onhan mahtavaa saada Suomen koulutustaso edes suunnitelmissa maailman kärkeen, oli siinä järkeä tai ei!
Suomen koulutusjärjestelmä on menossa vauhdilla päin seinää, mutta tilanne ei näytä päättäjiä isommin liikuttavan. Heille riittää - kuten entisessä Neuvostoliitossa, että paperilla ja juhlapuhehymistelyssä kaikki on hyvin. Todellisuudesta ei sitten olekaan väliä!
Ajattelin seuraavassa käsitellä niitä seikkoja, jotka ovat vieneet tilanteen Suomessa nykyiseksi, silläkin uhalla, että opettajat, kasvatustieteilijät, koulutuksen suunnittelijat sekä melkoiset laumat opiskelijoita vetävät esityksestäni ainakin puolen kilon hernepussillisen nenäänsä:
Peruskoulu ja sen idea kopioitiin edesmenneestä Itä-Saksasta. Se pohjautuu väärin ymmärrettyyn tasa-arvoon, sillä ei se, että kaikille annetaan taloudellinen mahdollisuus opiskeluun tarkoita sitä, että kaikki oppisivat kaiken. Älykkyys on valitettavan epädemokraattinen ilmiö siten, että todella älykkäitä on väestöstä vähän, tuntuipa tämä fakta sosiaalidemokraattisesta poliitikosta tai virkamiehestä miten epätasa-arvoiselta tahansa. Jos opetuksen taso ja etenemisvauhti valitaan heikoimpien mukaan, fiksuimmat varmasti pitkästyvät ja turhautuvat. Lisäksi he saavat sen harhakuvan, ettei heidän tarvitse nähdä oppimisen eteen mitään vaivaa, mikä taas aiheuttaa suhtautumisongelmia myöhemmissä vaiheissa.
Edellä mainitusta väärinymmärryksestä poistettiin koululaisilta lisäksi myös mahdollisuus luokallejääntiin ja osallistua omalle oppimistasolleen sopivalle tasokurssille. Enkä nyt tarkoita vapaavalintaista tasokurssia, vaan kunkin aktiivista ohjaamista kykyjään vastaavalle tasolle.
En malta tässä olla mainitsematta, että vanhan ajan kansakoulun, keskikoulun ja lukion käsittäneessä rakenteessa oli oma viisautensa. Siinä joka tason välillä oli todellinen karsinta, joka takasi, että vain osaavimmat ja motivoituneimmat pääsivät jatkoon. Tällaista ainesta ei juuri saada sitten myöhemminkään pilalle minkäänlaisella opetuksella tai edes opetuksen puutteella, sillä jos muu ei auta, he ottavat itse asioista selvää.
Seuraava älynväläys oli kurssimuotoinen lukio, jonka takana olevaa suurta ajatusta en ole koskaan ymmärtänyt. Sen olen kyllä ajan kuluessa havainnut, että kurssimuotoisella lukiolla on saatu peruskoulun heikentämä osaamisen taso entistä heikommaksi. Lukiokurssien laajuutta on kasvatettu, mutta ketään ei näköjään ole lainkaan haitannut se, etteivät kovinkaan monet lukiolaiset ole omaksuneet laajoista kursseistaan edes perusasioita. Näin jatko-opintojen pohja on jäänyt monella todella hataraksi.
Kun koulutuksen pohja oli saatu pilattua nykymuotoisella peruskoululla ja kurssimuotoisella lukiolla, loput pilattiin kohtuuttomalla opiskelupaikkojen lisäyksellä yliopisto- ja amk-tasolla. Kuten tuolla edellä yritin selittää, ei Suomen lahjakkuusresurssi ole mitenkään suuri, että tolkuttoman suureen amk- ja yliopistoaloituspaikkojen määrään olisi mitään reaalista tarvetta.
Lisäksi koulutusmääriä näytetään OPM:ssäkin ohjatun viime aikoihin saakka pelkästään pörssin kurssikehityksen perusteella. Tosin liike-elämän tolkuton vinkuna työvoimatarpeestaan nousukauden aikana ei paljon pisteitä sekään ansaitse. Kaiken kaikkiaan koulutuksen aloituspaikkojen määrä korkeimmilla koulutustasoilla on arvioitu sekä olemassa olevan koulutuspotentiaalin että -tarpeen perusteella täysin pieleen.
Sen lisäksi, että aloituspaikkamääriä nostettiin - ja samalla opiskelijoiden tasoa välillisesti laskettiin, ei oppilaitosten opetusresursseja suinkaan nostettu. Ei suinkaan, vaan ne pidettiin ennallaan tai säästöjen nimissä niitä jopa vähennettiin, vaikka opetuksen ja varsinkin henkilökohtaisen ohjauksen tarve on huutava.
Amk-järjestelmän luomisessa tehtiin jälleen sama hölmöys kuin peruskoulussa, eli oletettiin, että kaikki oppivat kaiken. Aiemmin oli kaksi selvää erillistä tasoa: koulutaso ja opistotaso, joilla edelleenkin olisi useiden alojen työmarkkinoilla selvä tarve. Nykyisellään surkeimmin opinnoissaan menestyneet joutuvat jäämään pysyvästi ammattioppilaitoksen käyneiden tehtäviin ja parhaiten menestyneet pääsevät ainakin ajan kuluessa aiempiin koulu- tai jopa opistotason tehtäviin. Lisäksi amk-systeemin piti saada imagosyistä omat jatkotutkintonsa, vaikka sillä ei todellisuudessa ole resursseja huolehtia edes kunnon perusopetuksesta etenkään nykyisen opiskelija-aineksen kyseessä ollen.
Vielä enemmän väärin ymmärretty eri koulutustasojen työntekijätarve, sillä ammattityöntekijöistä on jo nyt pulaa ja se vain pahenee suurten ikäluokkien poistuessa työmarkkinoilta. Mutta onhan mahtavaa saada Suomen koulutustaso edes suunnitelmissa maailman kärkeen, oli siinä järkeä tai ei!
Suomen koulutusjärjestelmä on menossa vauhdilla päin seinää, mutta tilanne ei näytä päättäjiä isommin liikuttavan. Heille riittää - kuten entisessä Neuvostoliitossa, että paperilla ja juhlapuhehymistelyssä kaikki on hyvin. Todellisuudesta ei sitten olekaan väliä!
Vastaukset 13
Vanhimmat
noin totta on kaikki tuo! Tasa-arvoa ei ole se, että kaikki muka oppisivat kaiken, vaan se että opitaan se mihin on mahdollisuuksia.
Luokaton kurssimuotoinen lukio on vihonviimeinen tapa hävittää sekin mitä on saatu aikanaan rakennettua. Samalla kun moititaan sirpaletietoa, ohjataan lukiolaisia nimenomaan sirpaloittamaan tietonsa keinotekoisesti muodostettujen kurssien mukaisesti.
Kahdenkymmenen vuoden kuluttua sitten ihmetellään, että mikä oikein meni vikaan!
Uskotko tosiaan, että olisi järkevää karsia "älykkäimmät" kymmenvuotiaiden joukosta? Jos moinen karsinta tehtäisiin, niin valitsijoina luultavasti olisivat kasvistytsyt, jotka mukuloita opettavat. Eli jatkoon pääsijät olisivat 80 prosenttisesti tyttöjä ja pojista pääsisi vaan kiltit ja pelossakasvatetut nyhvääjät. Tiedätkö lapsista yhtään mitään? Oletko kenties itse ollut sellainen?
Tiesitkö että tasa-arvo ei tarkoita tasapäisyyttä vaan mahdollisuuksien tasa-arvoa?
Vanhan hyvän kansakoulun aikana kun oppikouluun pääsivät lähinnä varakkaat ja kaupungissa asuvat. Tämä selittää sen, miksi niin harva kävi oppikoulun. Lisäksi oppikoulu oli maksullinen, joten köyhän perheen oli vaikeampaa kuin nykyään kouluttaa lapsia. Etenkin kun niitä oppikouluja ei joka kylässä ollut. Moni lahjakas nuori ei siis päässyt jatkamaan opintoja, vaikka olisi halunnut.
Siis rautalangasta: oppikouluihin karsiutuivat lähinnä hyväosaiset, eivät lahjakkaat, vaikka muodollinen karsinta kouluihin oli. Nykyisestä koulutuspolitiikasta voidaan olla montaa mieltä, mutta kansakouluaikoja on turha itkeä. Lisäksi olen ainakin vanhemmiltani ymmärtänyt, että nykylukio vaatii enemmän taitoja kuin heidän aikanaan. Joten itse asiassa nykylukiolaiset oppivat lukiossa enemmän, ei vähemmän.
Mutta jos osaaminen on parempaa kuin ennen, mistä johtuu, että yhä useamman opiskelu tökkii ja keskeytyy niin amk- kuin yliopistotasolla pahemmin kuin aiemmin? Tämän tuloksen olen saanut haastattelemalla usean eri oppilaitoksen opettajia ja useamman kerran.
Ja kirjoitinko jossakin jotakin opiskelumahdollisuuksien rajoittamisesta vain hyvätuloisiin? Ehdotan luetun kertaamista asian selvitämiseksi.
Käytännössä haikailu kansakouluaikoihin tarkoittaa haikailua hyvätuloisten suosimiseen. Oppikouluun päässeet kun eivät valikoituneet vain koulumenestyksen perusteella. Raha se oli käytännössä mikä usein ratkaisi, etenkin maaseudulla. Tämä jos jokin on lahjakkuuksien haaskausta, ei peruskoulu. Vaikkakin muuten peruskouluissa on varmasti puutteita. En itse vastusta esim. tasoryhmiä.
Voisin kuvitella, että opintojen keskeyttäminen liittyy siihen, että yliopistojen resurssit ovat huonoja ja opiskelijamäärät ovat kasvaneet ilman että tämä näkyisi opetushenkilökunnan määrän lisääntymisenä. On aika epämotivoivaa opiskella, jos tutkintojen taso laskee kuin lehmän häntä. Kohta yliopistot voitaisiin muuttaa kokonaan kirjeopistoiksi kun ei ole rahaa opetuksen järjestämiseen.
Nykyopiskelijat kuitenkin ainakin yliopistoissa opiskelevat nopeammin kuin 10 vuotta sitten, jolloin valmistumisajat olivat pidemmät kuin nykyään. Kansakoulusukupolvi eli suuret ikäluokat olivat sen sijaan mestareita venyttämään opintojaan. Tästä minulla ei ole tilastotietoa, tämä perustuu ihan kuulopuheisiin.
Opintojen keskeyttämisprosenteista en tiedä muuta kuin että ne ovat kaikista korkeimmat ammatillisissa oppilaitoksissa.
Se, mitä sanoit oppilaitosten resurssien vähäisyydestä opiskelijamäärien kasvaessa, on tietysti totta, mutta se tarkoittaa sitä, ettei ihmisten ihan tosissaan halutakaan oppivan asioita riitävän tasokkaasti. Kyse on pelkästä näennäistoiminnasta, siitä, että voidaan sanoa x prosenttia Suomen nuorista suorittavan ylemmän tason tutkinnon. Se taas jätetään näppärästi sanomatta, mitä tutkinnon suorittanut osaa, koska eihän sillä enää ole väliä.
Mielestäni tärkeintä on siis erottaa toisistaan kaksi asiaa. Se, että yliopistojen resursseissa on puutteita ei tarkoita sitä, että opiskelijat ovat tyhmiä. Siis koulutuksen taso on eri asia kuin opiskelijoiden taso. Jos yliopistot eivät kykene selviämään opetustehtävistä resurssipulan vuoksi, vika on muualla kuin opiskelijoiden kyvyissä. Tähän ei auta paluu kansakouluun.
Jos opiskelijoille pidetään samat tai ainakin samantasoiset luennot ja harjoitukset kuin ennen, mutta vain teknisesti ja pedagogisesti paljon entistä parempina, mutta tenttitulokset painuvat alas kuin lehmän häntä, niin onko todella kyse vain oppilaitoksen resurssiongelmista? Sanottakoon tässä, että erittäin monissa aineissa peruskurssien sisältö muuttuu erittäin hitaasti, sillä perusasiat ovat vuosikymmenten, jos ei peräti vuosisatojen takaa.
Vai vaativatko nykyperuskoulun ja -lukion käyneet kouluavustajan kädestäpitoa ja nohitusta jopa amk- ja yliopisto-opinnoissaan?
Yliopistojen resurssiongelmat ovat todellisuutta. Tervetuloa todellisuuteen. En ole väittänyt, että opetuksen taso korkeakouluissa olisi parantunut. Tilanne on huonompi kuin koskaan. Yliopistojen rahoitusvajeen maksavat opiskelijat puuttuvana opetuksena. Kun ei luentosaliin mahdu pakollisilla peruskursseilla tai kursseja ei järjestetä, ei ole ihme jos opintojen kanssa tulee ongelmia. Esimerkiksi omalla laitoksellani jopa pakollisille kurseille osallistujia karsitaan kun ei ole mahdollisuutta opettaa kaikkia. Opiskele siinä tehokkaasti.
Opettelisit luetun ymmärtämistä. Ennen opiskelijoita "paapottiin" enemmän kuin nykyisin, mikäli paapominen tarkoittaa opetuksen järjestämistä ja opetushenkilökunnan palkkaamista. Tilannetta ei varmasti paranna se, että yliopistossa työskennellään määräaikaisilla työsopimuksilla eikä opetusansioita arvosteta virkoja täytettäessä.
Tietysti tuo äskeinen kirjoitukseni oli kärjistys, mutta totta toinen puoli. Satun tietämään tuon mainitsemasi yliopistojen resurssiongelman paremmin kuin arvaatkaan. Totuus on kuitenkin se, että opiskelijamäärien kasvaessa opiskelijoiden taso väkisinkin laskee, mikä näkyy opintosuoritusten tason laskuna, koska oppilaitosten resurssipuutteen takia tehokkaampaa ja yksilöllisempää opetusta ei voida järjestää – hyvä että opetusta ensinkään. Jos sekunda raaka-aineesta pitää tehdä priimatuotteita, tulee tuotantoprosessin olla todella hyvä ja tehokas, ja tämä yleensä maksaa.
Koska kuitenkin OPM:n tulos- ja rahoitusmallit pohjautuvat pelkästään opiskelija- ja tutkintomääriin, edessä on vääjäämättä tutkintojen tason lasku, vaikka julkisuudessa asiasta puhutaan mitä tahansa. Lisäksi opiskelijakohtainen resursointi (esim. oppilaita/opettaja tai euroa/loppututkinto) on ollut jo pitkään laskussa sekä amk- että yliopistotasolla.
Mutta eivät päättäjät asiasta ole huolestuneita, heille riittää, että vuosittain tulee niin ja niin monta tonnia maistereita sekä niin ja niin monta kiloa tohtoreita. On toisarvoista, osaavatko nämä alansa asioita tai tarvitseeko yhteiskunta edes heitä ja heidän mahdollista osaamistaan.
Olet suurelta osin oikeassa. Lisäisin vielä sen näkökulman, että peruskoulun ensisijainen tehtävä ei mielestäni ole asioiden oppiminen (toki sekin on tärkeää), vaan lasten sosiaalistaminen yhteiskuntaan, yhteistoimintataitojen harjaannuttaminen, solidaarisuuden omaksuminen jne.
Vanhan ajan kansakoulusysteemin heikkona lenkkinä oli juuri oppilasaineksen eriytyminen vahvasti tuloluokittain. Oppilaat tutustuivat lähinnä saman sosiaalisen taustan omaaviin lapsiin. Kokonaiskuva yhteiskunnasta jäi muodostumatta.
Jos kansakouluun palattaisiin nyt, asia olisi mielestäni erilainen. Nykyään koulutustaso ei enää niin vahvasti määräydy tulojen ja sosiaalisen aseman perusteella.
Näin on, allekirjotan kaiken (vaikken ole kansakouluaikaa nähnykkään), etenkin viimeisen kappaleesi. Suomen koulutuspolitiikka on syvältä ja missähän järjettömässä tilanteessa ollaan kymmenen vuoden päästä? Pahoin pelkään...
Kerrankin joku puhuu asiaa täällä.
Yksi asia, mistä olen täysin samaa mieltä: Lukiossa aivan _liikaa_ höpöhöpö-kursseja. Pakko ottaa kaikennäköisiä joutavia kursseja, jotta saa todistuksen kätöseensä!