Näin täytyy todeta kun näitä juttuja täällä lukee. Uskokaa tai älkää niin ei me vl:ät kuvitella olevamme parempia kuin muut ihmiset.
Siksi on AIVAN TURHA yrittää keksiä kaikkia mahdollisia juttuja millä omaa huonommuuden tunnettaan lievittäisi. Ei se sillä lievity. Haukkumisesta tulee vain huonompi omatunto.
Olen muuten huomannut että viimeaikoina on käynyt aiempaa selvästi enemmän ei-vlnuoria vl-seuroissa etsivällä mielellä. Onkohan tämä palsta ja selvästi erottuva viha vl:iä kohtaan saanut jotkut ajattelemaan että miksi noita pilkataan?
Joka tapauksessa pilkka osuu omaan nilkkaa, ennemmin tai myöhemmin.
Siksi on AIVAN TURHA yrittää keksiä kaikkia mahdollisia juttuja millä omaa huonommuuden tunnettaan lievittäisi. Ei se sillä lievity. Haukkumisesta tulee vain huonompi omatunto.
Olen muuten huomannut että viimeaikoina on käynyt aiempaa selvästi enemmän ei-vlnuoria vl-seuroissa etsivällä mielellä. Onkohan tämä palsta ja selvästi erottuva viha vl:iä kohtaan saanut jotkut ajattelemaan että miksi noita pilkataan?
Joka tapauksessa pilkka osuu omaan nilkkaa, ennemmin tai myöhemmin.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Avaaja yrittää täysin turhaan personoida tämän palstan kirjoituksia jonkinlaiseksi vihaksi vanhoillislestadiolaisia kohtaan.
Asia ei todellakaan ole niin.
Kyse on pelkästään siitä, että aitoja uskovaisia ärsyttää ne lukuisat harhaopit, jotka ovat pesiytyneet vl-herätysliikkeeseen. Näitä harhaoppeja vastaan pitää uskovaisten taistella kaikin voimin.
Te saatta ansionne mukaan. Te ette kuvittele itseänne muita paremmiksi, vaan te uskotte itsestänne vielä huomattavasti paljon enemmän.
Matt. 23:12 Mutta joka itsensä ylentää, se alennetaan; ja joka itsensä alentaa, se ylennetään.
Matt. 23:13 Mutta voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun suljette taivasten valtakunnan ihmisiltä! Sillä itse te ette mene sisälle, ettekä salli meneväisten sisälle mennä.
tästä viestistä voi päätellä, ettet tosiaankaan tiedä, mistä puhut
nuo kaksi ensimmäistä riviä!!
Pidätte todellakin itsestänne vielä paljon enemmän kun vain muita parempina. Hengellinen ylpeys on täysin sokaissut tuntonne aina hajaannuksista asti. Eli jo toista sataa vuotta on seurakuntanne meno jatkunut hengellisen ylpeyden pimeydessä
että ymmärrät asioita; nyt totean, ettei tarvitse enää lukea yhtään viestiäsi
todellakin sinulta puuttuu uskon ymmärrys
Vai sinä ne tuomiot luetkin.... Äläpä ylennä itseäs kovin korkealle!! Miksi vainoat?
oli typerä avaus!
Pyydän anteeksi huonoa kirjoitustani. Minulla meni vähän yli. Ehkä luitkin sen. Ymmärrätkö yhtään minua ja tarkoituksiani. Ei ole tarkoitus pitää ketään pilkkanaan. En ole kyllä täällä ketään moittinut enkä arvostellut, mitä nyt seurakuntaa vähän. Omaa itseänihän minä vaan tuon esiin ja syntistä epäonnistunutta elämääni.
...en minä kirjoituksestasi loukkaantunut, vaan tunnustan, että sitä oli aika vaikea lähestyä näin julkisesti ja mietin kyllä moneen kertaan, miten oikein osaisin lähestyä. Uskonkysymyksissä ei julkisuus haittaa mitään, mutta siinä oli myös asioita, joita en niin mielelläni julkisesti keskustelisi.
Ymmärrän sinua, koska itse olen täydellisen epäonnistunut, enkä ajatustesi ja sanojesi takia katso yhtään viestiäsi ylön.
Peruslähtökohtana uskossa on se, ettei uskota elämän ehdoilla, vaan eletään uskon ehdoilla.
Seksuaalisuus on osa ihmistä ja siitä ei tarvitsekaan päästä mitenkään irti tai sitä itseltään kieltää, koska se on mahdotonta ihmiselle. Vääränlainen seksuaalisuuden korostaminen ei vain ole hyväksi ja siitä voi tulla helposti lian tärkeä.
Ihminen on ajatustensa vanki, eikä ajatuksia pysty kukaan hallitsemaan, ei kukaan. ajatuksille ei kuitenkaan saa antaa valtaa, vaan niitä pitää yrittää hallita oikein. Ajatusten kieltäminen on myös turhaa, koska se on yhtä mahdotonta kuin olla ajattelematta yhtään mitään. Ajatus on kuin lintu, joka lentää sydämmen ylitse, niitä tulee ja niitä menee, mutta niiden ei saa antaa rakentaa pesää sydämmeen.
Haluat keskustella ja en sitä voi kieltää, vaan olen valmis keskustelemaan kanssasi.
Luotan sinuun ja uskon. Kaikesta näkee, että olet oikealla tavalla uskomassa. Minäkin haluan uskoa. Elämäni on vain mennyt väärille raiteille ja vaikka kuinka käsittäisi, että en ole oikeasti uskomassa, niin silti synti tuntuu olevan voimakkaampi vetämään iloihinsa.
Elämäni on mennyt hankalaksikin väärien valintojen ja kokeiluiden seurauksena. Tunnustettuani tyttökavereilleni elämäni taustoja he ovat joutuneet hämilleen.
En voi enää olla heidän kanssaan maailmallisissa riennoissa. Luottamus meni heihin nyt. Luottamusta ei ole oikein uskoviinkaan ystäviin, koska se on jo tiedossa, että olen epäuskossa.
Vaikka saisikin syntinsä anteeksi, niin silti jää seurakunnalle ja ystäville jotain hampaankoloon.
Mää itken nyt. Lyhyessä ajassa olen saanut kokea niin paljon. Muuttanut paikkakuntaa, kulkenut maailman turuilla. Olen kiitollinen siitä, että en ole mennyt tekemään mitään peruuttamatonta, vaan säilyttänyt puhtauteni ja ennenkaikkea uskoni. Koko ajan olen tiennyt, mitä olen tekemässä, mutta synnin hunaja on makeaa. Maailman pahuutta näin matkallani niin paljon, että se avasi lopullisesti näkemään, kuinka arvokas asia uskovaisten joukko on.
...turvattu ja älä anna vihollisen sillä kiusata, että jollakin jää jotain hampaankoloon, koska meissä kaikissa itsessämme on jo hampaankoloon jätettävää liiaksikin asti. Armoevankeliumi on kuitenkin rakkauden evankeliumi ja sen alla ei mitään jää hampaankoloon kenelläkään, vaan on suurta iloa, että Jumala on antanut armonsa ylitsevuotavan runsaana käyttöön, ettei kukaan jää siitä yhtään paitsi,eikä osattomaksi. Armo ja anteeksiantamus peittää ja puhdistaa kaikki synnit tunnolta ja matkaa on helpompi jatkaa, kun saa kuormaa purkaa sydämmeltään pois, joka helposti tulee meillä kaikilla ihan taakaksi asti. Käy rohkeasti juttelemaan ystäviesi kanssa, Jumala antakoon siihen voimaa ja Jumala antakoon ystävillesi oikeat sanat suuhun ja täyttäköön armoevankeliumi teidän kaikkien sydämmet. Ystäväsi rakastavat sinua sellaisena kuin olet ja ilolla haluavat sitä armoevankeliumia saarnata sinulle, jota myös itse haluavat kohdalleen kuulla. Lahjaksi sen antaa, minkä lahjaksi on saanut.
En minä sillä kirjoita, että itse olisin mitenkään onnistunut ja minullakin on ainoa vaihtoehto uskoa lpsellisesti yksikertainen armoevankeliumi omalle kohdalleni ja luottaa siihen, että Jumala hoitaa ja antaa voimia kilvoitella heikkonakin uskon tiellä, eikä jätä missään vaiheessa yksin, vaan on kanssamme lupauksensa mukaisesti joka päivä maailman loppuun asti.
Aina sitä tuntee itsensä syntiseksi ja epäonnistuneeksi ja koskaan ei tunnu siltä, että olisi onnistunut vähäisimmässäkään määrin hyvin kilvoittelemaan.
Ystävä rakas, sinä haluat puhua tunnon asioista, sinä haluat purkaa sydäntäsi, sinä haluat kilvoitella ja sinä haluat uskoa. Sisareni sinä olet Taivaan tiellä, sinä olet Jumalan lapsi yhdessä minun kanssani, sinä olet taistelussa maailmaa ja sen pahuutta vastaan Jumalan aseilla. Älä epäile, äläkä pelkää, vaan usko yksinkertaisesti, että KAIKKI viat ja virheet annetaan anteeksi, niin on Jumala luvannut, eikä Hän muistele meidän vikojamme. Sinä saat käydä turvattuna sitä Taivaan tietä, jonka Jumala viitoittaa. Ei meistä kukaan voi yhtään kerskata uskon määrällä, koska itsestä se tuntuu hyvin monesti, ettei sitä olekaan ja näkee vain muut veljet ja sisaret paljon itseään onnistuneempina matkalaisina. Jumala kuitenkin tietää meidän heikkoutemme ja on tiennyt ennen kuin meitä on ollutkaan, siksi Hän lähetti ainokaisen Poikansa, ettei YKSIKÄÄN joka häneen uskoo hukkuisi, vaan saisi elämän periä. Ei Jumala vaadi meiltä mitään muuta kuin sinapin siemenen verran uskoa ja se riittää siihen palkkaan, joka on valmistettu Hänen lapsilleen. Palkka on kaikilla sama, jotka uskovat, ei teot, ei uskon määrä, ei kilvoituksen onnistuminen, eikä mikään vähennä sitä palkkaa, joka on oleva Taivaassa, jossa ei enää syntiä ole, ei tarvitse kilvoitella, vaan on täydellistä autuutta, iloa ja rauhaa iankaikkisesti.
Sisareni, usko synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä ja nosta pääsi Jumalan puoleen "Minä nostan, Minä kannan ja Minä vien perille"
Aikalailla sama tarina, melkein kaikki meni. Sitten Jumala antoi suuren hädän niin ettei voinut kuin kääntyä kuilunreunalta. Synnin vastustamiseen auttaa oikeastaan vaan hyvä omatunto. Maailmanriennot voi vaihtaa sellaisiin rientoihin, mistä ilosta ei jää huonoa omaatuntoa. Jos jollekin jäi jotain hampaankoloon niin on sen oma häpeä kaivella menneitä, kun minä kuittasin kaikki anteeks.
kaikki suuret epäilykset ja tanssimiset anteeksi. Järkeilyni myös haluan uskoa anteeksi. Väärät valvomiset, television katselut, roskakirjallisuuden ym. ym. Tämä keskustelupalsta auttoi minut lähemmäs Jumalaa, kun löysin täältä veljen, joka taitaa eksynyttä opastaa.
Lähden nyt arkisiin askareihini uusin mielin ja sydämin. En palaa tänne enää etsijänä ja epäilijänä vaan todistaen Jumalan rakkaudesta omassa elämässäni. JRT. Jane
...iloitsee siitä Jumalan voimasta, jolla Hän työtään tekee kelvottomien palvelijoidensa kautta.
Jumalan on valtakunta, voima ja kunnia iankaikkisesti.
Jrt. vlm
Haluan sinunkin kokevan samaa, etsijän iloa.Ei meidän välillämme ole muuta eroa kuin se, kun tunnustamme eri yhteisöä, missä kuljemme sanankuulossa. Toivon, että sinäkin löydät samanlaisen yhteyden. Eikai täällä muusta kiistelläkkään, kuin vain siitä, kuka on Lähimpänä Herraa Jeesusta ja kuka kauempana.
Minä tunnen vain saaneeni kovien kokemusten kautta palaamisen armon. Jumala minua johdattakoon ja auttakoon pysymään siinä.
Tuolla Helsingin Ry:llä kuulossa. Mutta samaa tässä ollaan kun uskoit tuon uskonveljen sanan . Löysin sen minkä melkein heitin pois ja iloinen asia se oli kun tuohon syntisairauteen ei ole muuta lääkettä kuin terveellinen armo. Siitä on jo muutama vuosi aikaa.
Luin eilen sun viestis vlm:lle ja ajattelin, että tää taitaa olla pila, vaikka kyllä siitä paistoi todellinenkin hätä läpi.
En tiedä sun taustojas, Jane. Oletko uskovaisesta vl-perheestä tai muuten uskonnollisesta perheestä? Älä sure, mä luulen kuitenkin olevani se pahiten harhaan joutunut ja epäonnistunut. Olen samalla tavalla kokenut ja nähnyt miten turvallinen yhteisö uskovaisten "leiri" onkaan. Ja senkin olen saanut huomata, miten helposti ja kavalasti maailma houkutuksineen vetää puoleensa. Aina uudestaan. Jos nyt epäonnistumisessa "kilpaillaan" niin kyllä mä monesti itseni kaikkein huonoimmaks ja epäonnistuneimmaks itseni tunnen.
Ja välillä tuntuu, että kun on maailman polkuja käyskennellyt ja paljon pahaa ym nähnyt niin että ei enää jaksakaan uskoa niinkuin uskovaiset. Se usko tuntuu liian lapselliselta ja yksinkertaiselta. Mutta missään muualla ei ole rauhaa ja lepoa sielulle kuin Jeesuksen opetuksen mukaisessa uskossa ja elämässä. Haluan uskoa muiden Jumalan lasten joukossa ne yönsynkät syntinikin anteeksi, vaikka jo heti kohta taas epäilyksiä tulisi. Kyllä Jumalan valtakunta on silti mulle kirkastunut, että tiedän, mistä se pelastus löytyy. Ei sitä tarjoa maailma eikä sielunvihollinen.
terveisin Foibe
Niin, opin nytten, ettei kaikkee voi kirjoittaa liian suorasanaisesti ja rohkeasti. On helppo erottaa täällä oikeasti uskomassa olevat. Sinäkin olet elävässä uskossa, Hynde myös.
Jos täällä olisikin kaikki samoin ajattelevat, keskustelujen luonne olisi toisenlaista.
Mää kadun monia kirjoituksiani ja varsinkin viimeisintä. Onneksi se pyyhittiin pois. Taisipa olla oma kunnianhimokin saada kirjoittaa sillä tavalla. Aloittelen nyt uutta elämää korjailemalla ihmissuhteita ja tapojani. Helppoa se ei ole, mutta motivaatiota parannuksen jälkeiseen hedelmien korjuuseen on.
Sinäkin kerroit kokeneesi rankkoja asioita uskonelämässäsi. Et kertonut yksityiskohtaisesti, koska se ei ole tarpeellista. Minä lankesin siihen ja aiheutin teille pyhää vihaa.
Pyydän anteeksi sinultakin, kun aiheutin tunnekuohuja räikeillä kirjoituksillani. Olin vaan niin tunnekuohuissa, että annoin tulla täydeltä laidalta. Nyt on helpompaa, kun on tunnustanut virheensä. Isän käteen. JRT: Jane
...iloista ja onnellista lukea kirjoitustasi, josta näkee heti, kuinka kirkkaasti ja raittiissa hengessä kirjoitat.
Itsensä tässä tuntee hyvin tyhjäksi ja kelvottomaksi kirjoitustasi lukiessa.
Kun en ole seurannut kaikkia keskustelujanne, enkä lukenut varmaankaan sitäkään, jossa kerroit kuinka sait nyt parannuksen armon.... semmosen vanhemman kirjoituksen kyllä muistan, ennen sitä lomareissua.
- Niin muistuttaisin vielä, että on tarpeen keskustella ihan livenä jonkun uskovaisen kanssa ja "panna pois" tuntoa painavia asioita.
Tällainen nettikeskustelu kyllä voi vahvistaa uskoa, mutta täällä ei pääse todelliseen yhteyteen ja rakkauteen uskovaisten kanssa. Tarkoitan sitä, että hakeudu yhteyteen oman asuinpaikkasi uskovaisten kanssa, mene seuroihin ja löydä uskonystäviä myös todellisessa elämässä.
Tämä on virtuaalitodellisuutta ja tuntemattomuus ja kasvottomus hämäävät joskus.
(en kyllä mitenkään epäile kavereita vlm ja Hynde, ei sen puoleen)
...on, että seurakuntaäidin turvallisessa hoidossa on hyvä olla ja siitä ei halua luopua millään, kun siunaavan armon saa käsittää kohdalleen. Jumala johdattaa elävän veden äärelle ihan varmasti sen, jolle uskon lahjan saa avata sydämmelle.
vl-seuroissa pidetään niitä hoitokokouksia?
...omakohtaisen uskon hoitaminen on uskon kannalta ensiarvoisen tärkeä tehtävä.
"Hoitokokouksia" pidetään joka kerta kun kokoonnutaan Jumalan sanan ääreen ja Jumala hoitaa sanallaan kuulevaa sydäntä. Seurat ovat esimerkiksi "Hoitokokouksia".
Yksityisiäkin "hoitokokouksia" kannattaa pitää niin usein kuin niihin on tarvetta ja jos tuntee halun keskustella jonkun kanssa "Tiestä ja matkasta".
...pohtinut tällaista kysymystä:
"Olkaat nopeat tunnustamaan toisenkin uskoa, mutta hitaat tunnustamaan kenenkään epäuskoa"
Tätä me saamme ihmisinä olla kohdallamme miettimässä ja siihen erityistä huomiota kiinnittämässä, ettemme omien hätäisten johtopäätösten mukaan sanoisi mitään, vaan olisimme armollise, laupiaat ja kärsivälliset uskossa ja Pyhässä Hengessä.
Etenkin nuoret ovat taistelun eturintamassa ja heidän uskoaan tulisi tukea viimeiseen asti kaikin tavoin, eikä missään vaiheessa itse alkaa valamaan sitä epäuskoa uskovaiseen nuoreen, jonka kanssa hän muutenkin joutuu kovin paljon kamppailemaan.
tämä oli vain tällainen ajatus tässä yhteydessä, eikä mitenkään liity kirjoitukseesi, joka oli ihan oikea neuvo meille kaikille.
Suden uhrit -kirjassa kuvattujen kaltaisia hoitokokouksia.
...en muista 20 vuoden ajalta yhtään "sellaista" hoitokokousta, jota tarkoitat ja olen sinä aikana asunut useamman ry:n alueella.
Onhan niitä toki voinut olla, mutta minä en tiedä kokemukseni pohjalta yhtään, enkä ole yhdessäkään ollut läsnä.
Olen jo ollut yhteydessä rakkaisiin oman seurakuntani uskovaisiin. Tämä nettikeskustelu oli ensiaskel rohjeta alkaa keskustelemaan.
Muutamalle rippi-sisarille olen kertonut avoimesti syntini. Nyt tuntuu, kuin kivisäkki olisi selästäni pudonnut. Eikä se ollut niin vaikeata, kuin luulin ja pelkäsin.
Minut otettiin sydämellisesti vastaan, itkettiin ja naurettiin. He olivat jo odottaneet jotain tällaista minulta, koska olin ollut vuoden verran hyvin sulkeutunut ja poissaolevainen.
Nyt ei huoleta enää ehkäisyasiat, eikä mitkään muutkaan elämän kummallisuudet. Olen valmis menemään naimisiin, jos Jumala suo minulle puolison ja vastaanottamaan kaikki ne lapset, jotka hän tahtoo antaa.
Ulkomaanmatkallani näin ja koin niin paljon syntistä touhua, että se alkoi kuvottaa. Ihmiset vain nautintoa elämästään hakee.
Tätä sydämen rauhaa soisi kaikille, mutta ei sitä kaikki löydä, eikä itse voi antaa. Voi vain todistaa, että sellainen rauha on olemassa,jota kannattaa kokeilla etsimällä.
Tämä oli Jumalan johdatusta, että minulle kävi näin. Kävin kokeilemassa maailan menoa ja sain palaamisen armon. Ei sitä kannata kokeilla kenenkään, sillä eihän ole sanottu, että kaikille kävis yhtä onnekkaasti, kuin minulle, että sain tuhlaajapoikana/tyttönä vielä palaamisen armon.
Minä menen nyt pyhäkoulun opettajaksi. Sellainen tehtävä minulle uskottiin heti alkajaisiksi seurakunnassa. Minusta pidetään hyvää huolta. Eksynyt lammas haettiin. Jumalan lapsen elämä ei kuitenkaan ole aina yhtä auringonpaistetta, sen tiedän vanhastaan, mutta eihän normaalikaan elämä ole aina yhtä kukkatarhaa. En kuvittelekkaan, ettenkö voisi langeta johonkin syntiin, mutta yritän jaksaa tehdä siitä aina parannuksen.
Jrt. Jane
ole ollutkaan
Kaikkea hyvää Sulle!
Jospa minunkin tyttöni maailman turuilla kohtaisi saman onnen kuin Sinä....