Teksasin Moottorisahamurhat vol. 2oo3

Tai sitten ei, ja se oli arvostelijan aito mielipide. Leffahan ei yllättäen ollutkaan ihan täyttä sontaa, vaan täysin kertakatsomisen kestävä kaasuttelu. Juoni on toki paska, keskustelukohtaukset venyvät välillä puuduttaviksi, eikä leffa oikeastaan kauhukategoriaan kuulukaan. Enemmänkin se on irvokkaan tyylikäs, pienimuotoinen ja piinaava keskivertoa hieman parempi toimintaleffa. Ainakaan k-18 -pätkiä ei koskaan tule liikaa leffoihin.

Nyt kaikilta loksahti tietysti leuka auki, että mitä vittua, onko alkuperäinen kauhuklassikko raiskattu täysin. No ei ole, tämä uusi on parempi elokuva lähes joka osa-alueella. Hooperin vanha versio oli pelkästään kuolettavan pitkäveteinen vaeltelutarina. Vm. 2003:ssa sen sijaan päästään kunnolla asiaan, ja Homelite raikaa silloin kun pitääkin. Puolikkaan tähden annan sankarittaren tisseille, kummallekin omansa. :) ***

Näive kirjoitti:

Tai sitten ei, ja se oli arvostelijan aito mielipide. Leffahan ei yllättäen ollutkaan ihan täyttä sontaa, vaan täysin kertakatsomisen kestävä kaasuttelu. Juoni on toki paska, keskustelukohtaukset venyvät välillä puuduttaviksi, eikä leffa oikeastaan kauhukategoriaan kuulukaan. Enemmänkin se on irvokkaan tyylikäs, pienimuotoinen ja piinaava keskivertoa hieman parempi toimintaleffa. Ainakaan k-18 -pätkiä ei koskaan tule liikaa leffoihin.

Nyt kaikilta loksahti tietysti leuka auki, että mitä vittua, onko alkuperäinen kauhuklassikko raiskattu täysin. No ei ole, tämä uusi on parempi elokuva lähes joka osa-alueella. Hooperin vanha versio oli pelkästään kuolettavan pitkäveteinen vaeltelutarina. Vm. 2003:ssa sen sijaan päästään kunnolla asiaan, ja Homelite raikaa silloin kun pitääkin. Puolikkaan tähden annan sankarittaren tisseille, kummallekin omansa. :) ***

No kyllä nyt tulee aikamoista paskaa ninim. näiveeltä: Henkilökohtaisista mieltymyksistäsi en uskalla mennä sanomaan, mutta Hooperin versiossa on ainakin kriitikoiden mielestä omat meriittinsä. Elokuvan uusi versio koeyleisöllä "testattuna" antoi lopputulokseksi teinikauhupläjäyksen, jolla ei ole nimen ja moottorisahan lisäksi mitään tekemistä alkuperäisen elokuvan kanssa. En oikein ymmärrä teitä, jotka uskovat fanaattisesti re-makeihin, retroiluun ja muuhun paskaan, jossa yritetään survoa tämän hetken elokuvakerronnan ja arvomaailman muoti-ilmiöitä johonkin vanhaan hyväksi katsottuun konseptiin ja sitten väittää suu vaahdossa, että parempi oli, kun kerran nykyään gorea pystyään toteuttamaan teknisesti paremmin (mikä vika muuten teurasjätteen käytössä on? pian verikin varmasti renderöidään). VIelä lopuksi oletan nimimerkki Näiveen (taidatkin olla sellainen ulkokultainen Väive) kuuluvan ryhmään, jonka mukaan kaikki mustavalkoiset leffat on tylsiä ja Maskula on ihan paska arvostelija, kun se anto Vin Diisselin uudelle vaan yhen tähden.

Ted kirjoitti:

No kyllä nyt tulee aikamoista paskaa ninim. näiveeltä: Henkilökohtaisista mieltymyksistäsi en uskalla mennä sanomaan, mutta Hooperin versiossa on ainakin kriitikoiden mielestä omat meriittinsä. Elokuvan uusi versio koeyleisöllä "testattuna" antoi lopputulokseksi teinikauhupläjäyksen, jolla ei ole nimen ja moottorisahan lisäksi mitään tekemistä alkuperäisen elokuvan kanssa. En oikein ymmärrä teitä, jotka uskovat fanaattisesti re-makeihin, retroiluun ja muuhun paskaan, jossa yritetään survoa tämän hetken elokuvakerronnan ja arvomaailman muoti-ilmiöitä johonkin vanhaan hyväksi katsottuun konseptiin ja sitten väittää suu vaahdossa, että parempi oli, kun kerran nykyään gorea pystyään toteuttamaan teknisesti paremmin (mikä vika muuten teurasjätteen käytössä on? pian verikin varmasti renderöidään). VIelä lopuksi oletan nimimerkki Näiveen (taidatkin olla sellainen ulkokultainen Väive) kuuluvan ryhmään, jonka mukaan kaikki mustavalkoiset leffat on tylsiä ja Maskula on ihan paska arvostelija, kun se anto Vin Diisselin uudelle vaan yhen tähden.

siis jos tuo muka perustuu tosi tapahtumiin niin saa haistaako vitun leffa paskat....totuus on että psycho on lähempänä totuut aika paljonkin:) samoin uhrillampaat ja texas ne on todella hyviä niin kun tuo psycho kans muuta se on ainut joka on totuutta lähellä:)jos te edes tiedätte koko juttua????

Ted kirjoitti:

No kyllä nyt tulee aikamoista paskaa ninim. näiveeltä: Henkilökohtaisista mieltymyksistäsi en uskalla mennä sanomaan, mutta Hooperin versiossa on ainakin kriitikoiden mielestä omat meriittinsä. Elokuvan uusi versio koeyleisöllä "testattuna" antoi lopputulokseksi teinikauhupläjäyksen, jolla ei ole nimen ja moottorisahan lisäksi mitään tekemistä alkuperäisen elokuvan kanssa. En oikein ymmärrä teitä, jotka uskovat fanaattisesti re-makeihin, retroiluun ja muuhun paskaan, jossa yritetään survoa tämän hetken elokuvakerronnan ja arvomaailman muoti-ilmiöitä johonkin vanhaan hyväksi katsottuun konseptiin ja sitten väittää suu vaahdossa, että parempi oli, kun kerran nykyään gorea pystyään toteuttamaan teknisesti paremmin (mikä vika muuten teurasjätteen käytössä on? pian verikin varmasti renderöidään). VIelä lopuksi oletan nimimerkki Näiveen (taidatkin olla sellainen ulkokultainen Väive) kuuluvan ryhmään, jonka mukaan kaikki mustavalkoiset leffat on tylsiä ja Maskula on ihan paska arvostelija, kun se anto Vin Diisselin uudelle vaan yhen tähden.

Joo, tuo uusi versio olisi todella pitkäveteinen ja puuduttava pläjäys, ei kannata tuhlata aikaansa siihen. Alkuperäisversio olis sentään hauska (koominen) ja vähän ahdistavakin. Uusi oli vain... tylsä. Ainoa hyvä kohta ko. tekeleessä oli kun nahkanaaman saha sammui kesken takaa-ajon. Ei mitään muuta hyvää, ei yhtikäs mitään. Naisystävääkän leffa ei oikeastaan kauhistuttanut yhtään, vaikka hän on aika herkkä tuon tyyppisille filmeille.

jjj kirjoitti:

Joo, tuo uusi versio olisi todella pitkäveteinen ja puuduttava pläjäys, ei kannata tuhlata aikaansa siihen. Alkuperäisversio olis sentään hauska (koominen) ja vähän ahdistavakin. Uusi oli vain... tylsä. Ainoa hyvä kohta ko. tekeleessä oli kun nahkanaaman saha sammui kesken takaa-ajon. Ei mitään muuta hyvää, ei yhtikäs mitään. Naisystävääkän leffa ei oikeastaan kauhistuttanut yhtään, vaikka hän on aika herkkä tuon tyyppisille filmeille.

Alkuperäinen oli kyll aika karu ja muistan, että siinä oli pitkästyttäviä kohtia. Eipä tämä uusi sen kummoisempi ollut. Melko turha tekele oli. En ymmärrä miks näitä uusintaversioita pitää tehdä...Kohta on varmaan evil deadin vuoro...Sitä tosin ei uudet pysty hakkaamaan muuten kuin efekteissä...Bruce my man.

Zede kirjoitti:

Alkuperäinen oli kyll aika karu ja muistan, että siinä oli pitkästyttäviä kohtia. Eipä tämä uusi sen kummoisempi ollut. Melko turha tekele oli. En ymmärrä miks näitä uusintaversioita pitää tehdä...Kohta on varmaan evil deadin vuoro...Sitä tosin ei uudet pysty hakkaamaan muuten kuin efekteissä...Bruce my man.

Niin ja kyllähän muistaakseni näin joskus jopa Psykosta jonkun uusintaversion. Näyttää vaan olevan melko hyvä tapa tehdä helpolla rahaa - ja eipähän tarvitse maksaa käsikirjoittajalle:-)

Ted kirjoitti:

No kyllä nyt tulee aikamoista paskaa ninim. näiveeltä: Henkilökohtaisista mieltymyksistäsi en uskalla mennä sanomaan, mutta Hooperin versiossa on ainakin kriitikoiden mielestä omat meriittinsä. Elokuvan uusi versio koeyleisöllä "testattuna" antoi lopputulokseksi teinikauhupläjäyksen, jolla ei ole nimen ja moottorisahan lisäksi mitään tekemistä alkuperäisen elokuvan kanssa. En oikein ymmärrä teitä, jotka uskovat fanaattisesti re-makeihin, retroiluun ja muuhun paskaan, jossa yritetään survoa tämän hetken elokuvakerronnan ja arvomaailman muoti-ilmiöitä johonkin vanhaan hyväksi katsottuun konseptiin ja sitten väittää suu vaahdossa, että parempi oli, kun kerran nykyään gorea pystyään toteuttamaan teknisesti paremmin (mikä vika muuten teurasjätteen käytössä on? pian verikin varmasti renderöidään). VIelä lopuksi oletan nimimerkki Näiveen (taidatkin olla sellainen ulkokultainen Väive) kuuluvan ryhmään, jonka mukaan kaikki mustavalkoiset leffat on tylsiä ja Maskula on ihan paska arvostelija, kun se anto Vin Diisselin uudelle vaan yhen tähden.

"Henkilökohtaisista mieltymyksistäsi en uskalla mennä sanomaan, mutta Hooperin versiossa on ainakin kriitikoiden mielestä omat meriittinsä."

Koko vastauksesihan perustuu juuri minun henkilökohtaisiin mieltymyksiini. Ja sitten tämä "kriitikoiden mielestä": pidät siis näkemääsi elokuvaa hyvänä tai huonona sen mukaan, ovatko kriitikot arvostaneet sitä tai eivät? En anna kriitikoiden vaikuttaa elokuvakokemukseeni kuin sen verran, että mikäli menen katsomaan haukuttua elokuvaa, joka syystä tai toisesta kiinnostaa minua, voin vain yllättyä positiivisesti. Näin kävi esim. Mottorisahamurhien uuden version parissa. Silloin tällöin hypetetyt leffat taas ovat valtavan tylsiä tai jollain muulla tavalla mielestäni kehnoja. Kyllähän nyt aikuisen ihmisen pitää itse pystyä oma mielipiteensä rakentamaan.

Toisaalta mitä väliä uuden tai vanhan version eroilla oikeastaan on, mikäli molemmat toimivat omina elokuvinaan? Uusi Moottori on teinihömppää, mutta sellaisenaan ihan toimiva elokuva. Vanha versio on mielestäni kovin tylsä.

Pidä minua ulkokultaisena jos haluat, sama minulle. Eihän sillä ole mitään merkitystä elokuvan laadun kanssa, onko se väri- vai mustavalkoleffa - kummallinen tuo ajatuksesi. Enkä ole nähnyt Dieselin uutuutta, se ei kiinnosta minua millään tavalla.

Näive kirjoitti:

"Henkilökohtaisista mieltymyksistäsi en uskalla mennä sanomaan, mutta Hooperin versiossa on ainakin kriitikoiden mielestä omat meriittinsä."

Koko vastauksesihan perustuu juuri minun henkilökohtaisiin mieltymyksiini. Ja sitten tämä "kriitikoiden mielestä": pidät siis näkemääsi elokuvaa hyvänä tai huonona sen mukaan, ovatko kriitikot arvostaneet sitä tai eivät? En anna kriitikoiden vaikuttaa elokuvakokemukseeni kuin sen verran, että mikäli menen katsomaan haukuttua elokuvaa, joka syystä tai toisesta kiinnostaa minua, voin vain yllättyä positiivisesti. Näin kävi esim. Mottorisahamurhien uuden version parissa. Silloin tällöin hypetetyt leffat taas ovat valtavan tylsiä tai jollain muulla tavalla mielestäni kehnoja. Kyllähän nyt aikuisen ihmisen pitää itse pystyä oma mielipiteensä rakentamaan.

Toisaalta mitä väliä uuden tai vanhan version eroilla oikeastaan on, mikäli molemmat toimivat omina elokuvinaan? Uusi Moottori on teinihömppää, mutta sellaisenaan ihan toimiva elokuva. Vanha versio on mielestäni kovin tylsä.

Pidä minua ulkokultaisena jos haluat, sama minulle. Eihän sillä ole mitään merkitystä elokuvan laadun kanssa, onko se väri- vai mustavalkoleffa - kummallinen tuo ajatuksesi. Enkä ole nähnyt Dieselin uutuutta, se ei kiinnosta minua millään tavalla.

Lähinnä olin vain provosoitunut kommentistasi, ja yleistin induktiivisesti sen koskemaan ylipäätään uusintaversioiden tekemistä vanhoista klassikkoelokuvista. Tällainen yleistys ei ehkä ole suotavaa, mutta sen sijaan että raivosin sinun nimimerkillesi, hemahdin oikeastaan tälle remake- porukalle, jonka mielestä mm."uus solaris on vitusti parempi ku se vanha tylsä venäläinen. Täs oli räppii ja Clooney ja siin vanhas oli jotai vitu klassist ja se oli mustavalkone"

En myöskään ole kauhu/gorefani millään tavalla, vaan halusin oikeastaan tuoda esille vain mielipiteeni edellämainittuun retroiluilmiöön, jossa vanha teema otetaan ikäänkuin aihioksi, jonka päälle rakennetaan huolellisesti mahdollisimman monen katsojasegmentin huomioon ottava elokuva, joka ärsyttää sisällöllään ja arvoillaan mahdollisimman pientä ihmisryhmää. TÄmä on liiketaloudellisesti paras tapa tehdä elokuvia ja on johtanut mm. koeyleisöjen käyttöönottoon.

Mikäli pysyttäydytään retroaiheen sijasta tässä segmenttiaiheessa, on viime aikoina Suomessa pyörineistä elokuvista tästä valtavirrasta poikennut ainoastaan yksi elokuva: Weirin ohjaama "Master and Commander" -elokuva edustaa perinteisempää tapaa elokuvantekijäiden ollessa lisäämättä elokuvaan sellaisia elementtejä, kuten suorat seksuaalisuusviitteet sekä rakkauskohtaukset. Näin esimerkiksi nuorten tyttöjen sinänsä taloudellisesti potentiaalinen segmentti ostovoimineen jätetään huomioimatta. Monella tuottajalla ei tällaiseen ole halua ryhtyä. Vastakkaisena esimerkkinä mainittakoon LOTR-trilogia, johon on kirjaan verrattuna lisätty roppakaupalla sellaisia elementtejä, jotka muuttavat tämän alunperin miehisen seikkailuromaanin painotuksia ja näin laajentavat potentiaalisten katsojien ryhmää Fantasia/seikkauluscenen ulkopuolelle, mikä osoittautui tässäkin liiketaloudellisesti kannattavaksi.

Ted kirjoitti:

Lähinnä olin vain provosoitunut kommentistasi, ja yleistin induktiivisesti sen koskemaan ylipäätään uusintaversioiden tekemistä vanhoista klassikkoelokuvista. Tällainen yleistys ei ehkä ole suotavaa, mutta sen sijaan että raivosin sinun nimimerkillesi, hemahdin oikeastaan tälle remake- porukalle, jonka mielestä mm."uus solaris on vitusti parempi ku se vanha tylsä venäläinen. Täs oli räppii ja Clooney ja siin vanhas oli jotai vitu klassist ja se oli mustavalkone"

En myöskään ole kauhu/gorefani millään tavalla, vaan halusin oikeastaan tuoda esille vain mielipiteeni edellämainittuun retroiluilmiöön, jossa vanha teema otetaan ikäänkuin aihioksi, jonka päälle rakennetaan huolellisesti mahdollisimman monen katsojasegmentin huomioon ottava elokuva, joka ärsyttää sisällöllään ja arvoillaan mahdollisimman pientä ihmisryhmää. TÄmä on liiketaloudellisesti paras tapa tehdä elokuvia ja on johtanut mm. koeyleisöjen käyttöönottoon.

Mikäli pysyttäydytään retroaiheen sijasta tässä segmenttiaiheessa, on viime aikoina Suomessa pyörineistä elokuvista tästä valtavirrasta poikennut ainoastaan yksi elokuva: Weirin ohjaama "Master and Commander" -elokuva edustaa perinteisempää tapaa elokuvantekijäiden ollessa lisäämättä elokuvaan sellaisia elementtejä, kuten suorat seksuaalisuusviitteet sekä rakkauskohtaukset. Näin esimerkiksi nuorten tyttöjen sinänsä taloudellisesti potentiaalinen segmentti ostovoimineen jätetään huomioimatta. Monella tuottajalla ei tällaiseen ole halua ryhtyä. Vastakkaisena esimerkkinä mainittakoon LOTR-trilogia, johon on kirjaan verrattuna lisätty roppakaupalla sellaisia elementtejä, jotka muuttavat tämän alunperin miehisen seikkailuromaanin painotuksia ja näin laajentavat potentiaalisten katsojien ryhmää Fantasia/seikkauluscenen ulkopuolelle, mikä osoittautui tässäkin liiketaloudellisesti kannattavaksi.

Tällä kertaa olen oikeastaan kaikessa samaa mieltä kanssasi. Nimimerkistäni muuten sen verran, että olen kyllä kirjoitellut sillä varsinkin tänne leffapalstalle useasti aiemminkin, tässä oli vain vähän pidempi tauko, eikä nimimerkkini yritäkkään tarkoittaa mitään. Mutta se siitä.

Olen nähnyt vain uuden Solariksen, enkä kyllä voi väittää pitäneeni siitä juuri yhtään. Lavastus lähinnä oli kunnossa, mutta jo pelkkä Natasha McElhonen läsnäolo leffoissa saa minut aika tavalla ärsyyntymään. Tarinakaan ei ollut mielestäni kertomisen arvoinen. Toisaalta en usko pitäväni Tarkovskin alkuperäisestäkään, omaan leffamakuuni kerronnan hitaus ei ole koskaan sopinut. En sano tätä ärsyttääkseni, mutta mielestäni esim. 2001: avaruuseikkailu on varsin pitkästyttävä leffa. Master & Commander sen sijaan oli hemmetin hieno elokuva, harmi vain, että taisi pyöriä aika tyhjille katsomoille Suomessa. Kerroitkin syyt heikohkoon taloudelliseen menestykseen (ainakin Suomessa), mutta onneksi taiteellinen voitto on aina tärkein.

Näive kirjoitti:

Tällä kertaa olen oikeastaan kaikessa samaa mieltä kanssasi. Nimimerkistäni muuten sen verran, että olen kyllä kirjoitellut sillä varsinkin tänne leffapalstalle useasti aiemminkin, tässä oli vain vähän pidempi tauko, eikä nimimerkkini yritäkkään tarkoittaa mitään. Mutta se siitä.

Olen nähnyt vain uuden Solariksen, enkä kyllä voi väittää pitäneeni siitä juuri yhtään. Lavastus lähinnä oli kunnossa, mutta jo pelkkä Natasha McElhonen läsnäolo leffoissa saa minut aika tavalla ärsyyntymään. Tarinakaan ei ollut mielestäni kertomisen arvoinen. Toisaalta en usko pitäväni Tarkovskin alkuperäisestäkään, omaan leffamakuuni kerronnan hitaus ei ole koskaan sopinut. En sano tätä ärsyttääkseni, mutta mielestäni esim. 2001: avaruuseikkailu on varsin pitkästyttävä leffa. Master & Commander sen sijaan oli hemmetin hieno elokuva, harmi vain, että taisi pyöriä aika tyhjille katsomoille Suomessa. Kerroitkin syyt heikohkoon taloudelliseen menestykseen (ainakin Suomessa), mutta onneksi taiteellinen voitto on aina tärkein.

Hyvä, että joku on kanssani samaa mieltä tuosta katsojakunnan maksimointijutusta. Toivottavasti laatua arvostavalla katsojakunnallakin on vielä toivoa sen sijaan, että äänemme pelkistyvät vain heliseväksi sybmaaliksi ja kumisevaksi vaskeksi tämän laskelmoidun järjettömyyden keskellä.

Solariksesta sen verran, että pitäisin sitä jo teemaltaan niin erilaisena, mitä 2001, että rohkenen kyllä suosittelemaan sitä sinulle. Siinä missä 2001 perustuu Clarken tarinaan ihmisen ja singulaariteetin saavuttavan tietokoneen suhteesta, Solaris perustuu - kuten varmasti tiedätkin - Stanislaw Lemin kirjan teemaan, joka ainakin minun tulkintani mukaan käsittelee sitä, miten ihminen suhtautuu "toiseuteen". Elokuvan kerrontatapa ei ole kovin nopeatempoinen, mutta tunnelmaltaan niin vangitseva, että elokuva on ohi ennenkuin huomaatkaan. Tosin tämäkin elokuva pääsee oikeuksiinsa ainoastaan kankaalta katsottuna, mikä onneksi nykyään alkaa olla projektorien alhaisen hintatason takia mahdollista. Elokuvan katsomisen tekee vielä antoisammaksi, jos luet Lemin kirjan etukäteen.

2001:stä vielä piti sanomani, että kirjan lähes psykedeelisen lopun ohjaaminen on täytynyt olla Kubrickille yksi hänen uransa kovimmista haasteista. TÄmänkaltaisten vaikeuksien takia mm. Philip K. Dickin kirjoja on melko harvoin muutettu elokuvan muotoon - Bladerunnerin jäädessä yhdeksi esimerkeistä.

jjj kirjoitti:

Joo, tuo uusi versio olisi todella pitkäveteinen ja puuduttava pläjäys, ei kannata tuhlata aikaansa siihen. Alkuperäisversio olis sentään hauska (koominen) ja vähän ahdistavakin. Uusi oli vain... tylsä. Ainoa hyvä kohta ko. tekeleessä oli kun nahkanaaman saha sammui kesken takaa-ajon. Ei mitään muuta hyvää, ei yhtikäs mitään. Naisystävääkän leffa ei oikeastaan kauhistuttanut yhtään, vaikka hän on aika herkkä tuon tyyppisille filmeille.

No olihan sekin ihan hassu kohta kun leteherface
kaatui piikkilankaan!Vai oliko se just se missä saha sammui.Totisesti mua nukutti ja haukotutti
siellä alkuperäinen on aina alkuperäinen tarttee varmaan katsoa se taas pitkästä aikaa jostain?

Ted kirjoitti:

Hyvä, että joku on kanssani samaa mieltä tuosta katsojakunnan maksimointijutusta. Toivottavasti laatua arvostavalla katsojakunnallakin on vielä toivoa sen sijaan, että äänemme pelkistyvät vain heliseväksi sybmaaliksi ja kumisevaksi vaskeksi tämän laskelmoidun järjettömyyden keskellä.

Solariksesta sen verran, että pitäisin sitä jo teemaltaan niin erilaisena, mitä 2001, että rohkenen kyllä suosittelemaan sitä sinulle. Siinä missä 2001 perustuu Clarken tarinaan ihmisen ja singulaariteetin saavuttavan tietokoneen suhteesta, Solaris perustuu - kuten varmasti tiedätkin - Stanislaw Lemin kirjan teemaan, joka ainakin minun tulkintani mukaan käsittelee sitä, miten ihminen suhtautuu "toiseuteen". Elokuvan kerrontatapa ei ole kovin nopeatempoinen, mutta tunnelmaltaan niin vangitseva, että elokuva on ohi ennenkuin huomaatkaan. Tosin tämäkin elokuva pääsee oikeuksiinsa ainoastaan kankaalta katsottuna, mikä onneksi nykyään alkaa olla projektorien alhaisen hintatason takia mahdollista. Elokuvan katsomisen tekee vielä antoisammaksi, jos luet Lemin kirjan etukäteen.

2001:stä vielä piti sanomani, että kirjan lähes psykedeelisen lopun ohjaaminen on täytynyt olla Kubrickille yksi hänen uransa kovimmista haasteista. TÄmänkaltaisten vaikeuksien takia mm. Philip K. Dickin kirjoja on melko harvoin muutettu elokuvan muotoon - Bladerunnerin jäädessä yhdeksi esimerkeistä.

Näin Solariksen noin 3 kuukautta sitten, itse asiassa ostin leffan Saksasta DVD-versiona, kun satun olemaan scifi-friikki ja olin kuullut, että Solariksen piti olla suuri poikkeus Hollywood-mainstreamista. Toki tiesin, että leffasta oli olemassa kirja- ja elokuvaversiokin ennen tätä tulkintaa.

Joka tapauksessa elokuva jätti meikäläiseen aika ristiriitaiset tuntemukset. Elokuvan hidastempoisuus muuttui välillä suorastaan tuskalliseksi mateluksi, mutta lopun nähtyäni ymmärsin, ettei elokuvaa olisi voinut rytmittää paljon paremmin. Solaris-avaruusasemaa ympäröivä kiireettömyys, unenomainen, täysin absurdi maailma vie mukanaan ja pitää otteessaan alusta loppuun asti. Takaumat, tosi/epätosi-tapahtumat vain syvensivät tätä tunnelmaa: välillä ei tosiaan osannut sanoa mitä helvettiä oikein tapahtuu!

Mutta mielestäni elokuva ei niinkään (en tiedä sitten Lemin kirjasta, nouseeko teema yhtään paremmin esiin) käsittele ihmisen suhdetta "toiseuteen", vaan enemmänkin sitä, mitä ihmisen identiteetti on ja onko ihmisellä sielua. Eli jos "kloonatulla" ihmisellä on tallella muistot elämästä ja geneettisesti muutenkin yhteneväinen esikuvansa kanssa, onko hän sama ihminen? Elokuvassa nousi voimakkaasti Blade Runner-fiilis (vertaa Rachelin havahtuminen siihen, ettei hän olekaan aito ihminen).

Sen lisäksi lopussa nousi esille filosofinen kysymys Jumalasta, kuoleman jälkeisestä elämästä ja siitä, missä olosuhteissa ihminen on tyytyväinen omaan elämäänsä.

No joo, tuossa vähän suoraa tajunnanvirtaa. Ois kuitenkin ihan mielenkiintoista keskustella elokuvasta enemmänkin. Olen katsonut leffan vasta kerran, mutta täytyy tsekata se uudemman kerran, josko siitä löytyisi uusia puolia (kuten uudessa katselukerrassa yleensäkin elokuvissa käy).

Hunter S kirjoitti:

Näin Solariksen noin 3 kuukautta sitten, itse asiassa ostin leffan Saksasta DVD-versiona, kun satun olemaan scifi-friikki ja olin kuullut, että Solariksen piti olla suuri poikkeus Hollywood-mainstreamista. Toki tiesin, että leffasta oli olemassa kirja- ja elokuvaversiokin ennen tätä tulkintaa.

Joka tapauksessa elokuva jätti meikäläiseen aika ristiriitaiset tuntemukset. Elokuvan hidastempoisuus muuttui välillä suorastaan tuskalliseksi mateluksi, mutta lopun nähtyäni ymmärsin, ettei elokuvaa olisi voinut rytmittää paljon paremmin. Solaris-avaruusasemaa ympäröivä kiireettömyys, unenomainen, täysin absurdi maailma vie mukanaan ja pitää otteessaan alusta loppuun asti. Takaumat, tosi/epätosi-tapahtumat vain syvensivät tätä tunnelmaa: välillä ei tosiaan osannut sanoa mitä helvettiä oikein tapahtuu!

Mutta mielestäni elokuva ei niinkään (en tiedä sitten Lemin kirjasta, nouseeko teema yhtään paremmin esiin) käsittele ihmisen suhdetta "toiseuteen", vaan enemmänkin sitä, mitä ihmisen identiteetti on ja onko ihmisellä sielua. Eli jos "kloonatulla" ihmisellä on tallella muistot elämästä ja geneettisesti muutenkin yhteneväinen esikuvansa kanssa, onko hän sama ihminen? Elokuvassa nousi voimakkaasti Blade Runner-fiilis (vertaa Rachelin havahtuminen siihen, ettei hän olekaan aito ihminen).

Sen lisäksi lopussa nousi esille filosofinen kysymys Jumalasta, kuoleman jälkeisestä elämästä ja siitä, missä olosuhteissa ihminen on tyytyväinen omaan elämäänsä.

No joo, tuossa vähän suoraa tajunnanvirtaa. Ois kuitenkin ihan mielenkiintoista keskustella elokuvasta enemmänkin. Olen katsonut leffan vasta kerran, mutta täytyy tsekata se uudemman kerran, josko siitä löytyisi uusia puolia (kuten uudessa katselukerrassa yleensäkin elokuvissa käy).

Kiitos mielenkiintoisista kommenteistasi. Ensinnäkin suosittelen ehdottomasti, että luet pikimmiten Lemin kirjan. Tarkovskin elokuva (ja miksei tämä uudenpikin) toimii oikeastaan vain kuvituksena kirjalle, joten elokuva ns. aukeaa paremmin, kun olet ensin lukenut kirjan (2001:ssä on sama juttu: itse en ainakaan täysin tajunnut HAL:in mielipuolisuuteen johtanutta ristiriitaa ennen kirjan lukemista)

Solariksen "ideasta". Lienet oikeassa, että elokuvasta löytyy lisäksi tämänkaltainen teema: Generoihan Solarismerikin asemalla olevien ihmisten muistoja ja aivotoimintaa (Tarkovskin elokuvassa on kohta, jossa päähenkilö kokee voimakkaan kuumekohtauksen, kun Solarismeri ikäänkuin "skannaa" hänet). "Sielun" ja pelkkien ruumiintoimintojen suhdetta voidaan arvioida monellakin esimerkillä, mutta nämä ruumiintoimintojen kopioituminen ja kopion vertaaminen alkuperäiseen lienee näistä kaikkein konkreettisimpia.

Olen kuitenkin yhä sitä mieltä, että kirjan ja Tarkovskin elokuvan ensisijainen suhde on ihmisen sekä Solarismeren välinen(Clooney-jutussa homma on osin vääristynyt, koska elokuvassa haluttu korostaa Kelvinin omaa rakkaussuhdetta) Periaatteessa puhumme silti samasta asiasta, mutta silä erotuksella, että Solarismeri on se suuri tuntematon, jonka hallussa on sielun - ja samalla koko inhimillisyyden salaisuus. Tällä tavalla Solaris meri jonkinlaisena omnipotenttina yksilönä edustaa myös toiseutta. Kirjassa ja Tarkovskin versiossa ainakin oli kohtaus, jossa tiedeakatemia haluaa "dissektoida Solarismeren" ja pommittaa sitä ydinlatauksilla, tuskastuttuaan vuosikymmenien tuloksettomaan tutkikmukseen toisin menetelmin. Eikö se kerrokin jotain myös siitä tavasta, miten ihminen suhtautuu johonkin täysin tuntemattomaan.

Ted kirjoitti:

Kiitos mielenkiintoisista kommenteistasi. Ensinnäkin suosittelen ehdottomasti, että luet pikimmiten Lemin kirjan. Tarkovskin elokuva (ja miksei tämä uudenpikin) toimii oikeastaan vain kuvituksena kirjalle, joten elokuva ns. aukeaa paremmin, kun olet ensin lukenut kirjan (2001:ssä on sama juttu: itse en ainakaan täysin tajunnut HAL:in mielipuolisuuteen johtanutta ristiriitaa ennen kirjan lukemista)

Solariksen "ideasta". Lienet oikeassa, että elokuvasta löytyy lisäksi tämänkaltainen teema: Generoihan Solarismerikin asemalla olevien ihmisten muistoja ja aivotoimintaa (Tarkovskin elokuvassa on kohta, jossa päähenkilö kokee voimakkaan kuumekohtauksen, kun Solarismeri ikäänkuin "skannaa" hänet). "Sielun" ja pelkkien ruumiintoimintojen suhdetta voidaan arvioida monellakin esimerkillä, mutta nämä ruumiintoimintojen kopioituminen ja kopion vertaaminen alkuperäiseen lienee näistä kaikkein konkreettisimpia.

Olen kuitenkin yhä sitä mieltä, että kirjan ja Tarkovskin elokuvan ensisijainen suhde on ihmisen sekä Solarismeren välinen(Clooney-jutussa homma on osin vääristynyt, koska elokuvassa haluttu korostaa Kelvinin omaa rakkaussuhdetta) Periaatteessa puhumme silti samasta asiasta, mutta silä erotuksella, että Solarismeri on se suuri tuntematon, jonka hallussa on sielun - ja samalla koko inhimillisyyden salaisuus. Tällä tavalla Solaris meri jonkinlaisena omnipotenttina yksilönä edustaa myös toiseutta. Kirjassa ja Tarkovskin versiossa ainakin oli kohtaus, jossa tiedeakatemia haluaa "dissektoida Solarismeren" ja pommittaa sitä ydinlatauksilla, tuskastuttuaan vuosikymmenien tuloksettomaan tutkikmukseen toisin menetelmin. Eikö se kerrokin jotain myös siitä tavasta, miten ihminen suhtautuu johonkin täysin tuntemattomaan.

Lienee tarpeen hankkia Lemin kirja ja lukea se... Samalla kannattaisi myös varmaan lainata 2001 kirjaversio, sillä Kubrickin elokuvassa (nyt kun mainitsit sen) ei mielestäni perusteltu HALin sekoamista riittävän hyvin.

Solarismeri ei elokuvassa kuitenkaan ollut niin merkittävä tekijä mielestäni, että sitä olisi voinut kuvailla siksi suureksi tuntemattomaksi, joka pitää hallussaan sielun salaisuuden. Tuli ennemminkin mieleen jonkinlainen hyväntahtoinen (ja osittain myös "leikkisän utelias")jumalolento, jollaisia universumin jostain kolkasta vääjäämättä joskus löytyneekin. Solariksesta oli ilmeisesti ottanut vaikutteita myös ensimmäinen Star Trek Generations-elokuva, jonka Nexus oli kuin suora kopio Solarismerestä...

Hunter S kirjoitti:

Lienee tarpeen hankkia Lemin kirja ja lukea se... Samalla kannattaisi myös varmaan lainata 2001 kirjaversio, sillä Kubrickin elokuvassa (nyt kun mainitsit sen) ei mielestäni perusteltu HALin sekoamista riittävän hyvin.

Solarismeri ei elokuvassa kuitenkaan ollut niin merkittävä tekijä mielestäni, että sitä olisi voinut kuvailla siksi suureksi tuntemattomaksi, joka pitää hallussaan sielun salaisuuden. Tuli ennemminkin mieleen jonkinlainen hyväntahtoinen (ja osittain myös "leikkisän utelias")jumalolento, jollaisia universumin jostain kolkasta vääjäämättä joskus löytyneekin. Solariksesta oli ilmeisesti ottanut vaikutteita myös ensimmäinen Star Trek Generations-elokuva, jonka Nexus oli kuin suora kopio Solarismerestä...

Täytyy tunnustaa, etten ole Generationsia nähnyt - johtunee kai siitä, että kun kuulin Kirkin kuolevan siinä, kieltäydyin katsomasta (en ole TNG-fani nääs). Ehkäpä olen yhtä naiivi, mitä Solarismeri leikkiessään, muodostamalla erilaisia geometrisia muotoja. Olen kuitenkin yhä sitä mieltä, että solariksen uusintaveriossa tarinan elementit ovat painotukseltaan hieman toisenlaiset. Toisaalta näkemyksessäsi Solarismerestä on kyllä ideaa: se vaikuttaa kaikessa kaikkivoipaisuudessaan "nuorelta"...

Kuinka paljon kaipaankaan tällaista todellista Science Fictionia, josta voi oikeasti keskustella. Mikäli joku oikeasti ottaa kirjavinkeistäni vaarin, suosittelen Lemin lisäksi myös Philip K. Dickin, ja Isaac Asimovin kirjoja. Erityisesti jälkimmäisen tuotannossa tulee esille paljon sieluun ja sen olemassaoloon liittyviä ajatuksia käsiteltäessä singulariteetin saavuttaneita koneita ja näiden 'ajatusmaailmaa'.

Rahastuksesta juuri on kyse ja lisäksi kyse on kokonaan eri elokuvasta. Pelkkä teema on ainoastaan otettu alkuperäisestä, mutta "tuotteena" onkin turvallista ja yllätyksetöntä teinikauhua. Alkuperäinen moottorisahamurhaaja on sentään "aidosti erilainen" :-)