Sairastin yli kaksi vuotta masennusta, nyt siitä jo lähes toipuneena ja hoidon lopettaneena tuntuu taas pahalta ja eristäytyneeltä. Onnistuin karkoittamaan kaikki "ystävät" ja harrastukset elämästäni ja vasta nyt olen saanut jo jotain takaisin. Elämäni on saanut uuden suunnan, mutta jotakin vain puuttuu. Ystävät, sellaiset jotka ymmärtävät mitä olen kokenut. Ystävät, jotka ymmärtävät ettei psykologilla ja psykiatreilla juokseminen tehnyt minusta hullua. Anyway, jos haluat jakaa tuntojasi ja tuskiasi tässä on osoite: [email protected]
Ystäviä kaltaisistani...?
yksin..
1303
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ensimmäiseksi haluan sanoa: Jos sinulla on ollut "ystäviä", jotka eivät tajua pahaa oloa/masennusta, EIVÄT he ole ystäviäsi! Eikö homman nimi ole juuri se, että ystävät tukevat tilanteessa kuin tilanteessa!? Ystävät EIVÄT hylkää hädän hetkellä, EIVÄT unohda Sinua, vaikket aina olisikaan valmis heitä tapaamaan ja lähtemään ulos. Nyt vaan kohti uusia maailmoja ja harrastuksia. Tiedän että se on vaikeaa, mutta antaa enemmän kuin ottaa. Ja ole rohkeasti avoin, ihmiset kyllä ottavat Sinut vastaan! Usko minua, sillä olen joskus joutunut aloittamaan alusta masennuksen jaälkeen ja luottamaan ihmisiin. Nyt minusta välitetän ja minua rakastetaan, jos haluan ottaa rakkautta vastaan...