Demokratia ja isänmaallisuus

Jatkuvan ajankohtaisuutensa vuoksi jälleen
uusintana:

Kysymys:
Olet merijalkaväen veteraani, upseeri, tiedustelu-
upseeri. Vietit seitsemän vuotta jahtaamalla näitä
aseita Irakissa taataksesi paitsi meidän maamme
myös koko alueen ja koko maailman turvallisuuden
ja rauhan. Maassamme jotkut kutsuvat sinua kuitenkin
maanpetturiksi, koska puhut asioista niin kuin
puhut. Miten vastaat heille?

Vastaus:
Ihmiset saavat sanoa mitä haluavat, mutta mielestäni
tuollaisia puhuvat paljastavat tietämättömyytensä.
On sellainenkin pikku juttu kuin Yhdysvaltain
perustuslaki. Kun puin merijalkaväen univormun
päälleni, vannoin tukevani ja puolustavani
perustuslakia kaikkia sen vihollisia vastaan, sekä
koti- että ulkomaisia. Tämä tarkoittaa, että olen
valmis antamaan henkeni tämän paperipalan ja sen
edustamien arvojen puolesta. Asiakirjassa puhutaan
meistä kansalaisista, ja kansalaisten hallituksesta,
joka on kansalaisten valitsema ja kansalaisia varten.
Siinä puhutaan sananvapaudesta ja kansalaisoikeuksista.

Yksi lempimaalauksistani on Norman Rockwellin tekemä.
Taulussa lukee "sananvapaus" ja se esittää kokousta
kaupungintalolla Uudessa Englannissa. Eräs herrasmies
seisoo puhumassa paikallaolijoille, vanhemmat ja
nuoremmat sukupolvet katsovat häntä. Heidän ei tarvitse
olla samaa mieltä hänen kanssaan, mutta hän puhuu,
saa äänensä kuuluviin. Jokaisen kansalaisen oikeus
puhua edustaa minulle amerikkalaisen demokratian
periaatetta enemmän kuin mikään muu.

Emme ole demokratia, jos kansalaiset eivät osallistu.
Minä osallistun. Ihmisten ei tarvitse olla samaa
mieltä kanssani; se ei haittaa minua. Kunnioitan
sitä ja kannustan eri mieltä olevia ihmisiä
keskustelemaan kanssani, jotta voimme setviä
eroavaisuutemme ja paikallistaa ne asiat, joista olemme
eri mieltä. Uskoakseni tulisin keskustelupöytään
mukanani dokumentoitua tietoa. Yksi suurimpia
ylpeydenaiheitani tässä kertomuksessani on se, kuinka
paljon sitten ihmiset ovatkin sanoneet olevansa eri
mieltä kanssani, eroamiseni jälkeen kaikki minua
haastatelleet toimittajat ovat jälkeenpäin sanoneet
samaa: he eivät pysty osoittamaan tosiasioita vääriksi.
Kun sanon, että jotain tapahtui, se tapahtui kuten
sanoin.

Mielestäni minulla on ehdottoman tärkeää asiaa. Puhun
julkisesti siksi, että merkittäviä näkemyksiä ei
kenties muutoin kuultaisi. Uskon, että julkiset
puheeni ovat merkki kaikesta muusta kuin
maanpetturuudesta, pikemminkin se on isänmaallisin
teko, jonka voin juuri nyt tehdä. Suurimman palvelukseni
isänmaalle teen avaamalla ovia laajemmalle keskustelulle
ja dialogille Irakia koskevista suunnitelmistamme.
Jos päätetään sotia, olkoon sitten niin, mutta ainakin
kyseessä on silloin sota, josta on keskusteltu avoimesti
ja rehdisti ja joka on perusteltu kunnolla. Mutta
jos sotaintoilijat eivät voi perustella kanstaansa,
täytyy amerikkalaisyleisön saada tietää sekin. Tämä
on minun roolini.

Tässä mennään sen asian ytimeen, mitä merkitsee olla
amerikkalainen ja mikä on meidän vastuumme. Ensisijainen
velvollisuutemme ei ole istua ja nyökkäillä tyhminä, kun
valitsemamme edustajat Washingtonissa puhuvat mitä
haluavat. Meidän vastuuseemme ja velvollisuuksiimme
kuuluu panna amerikkalainen demokratia toimimaan.
Eikä amerikkalainen demokratia voi toimia, elleivät
kansalaiset osallistu siihen, elleivät tosiasiat
saa kansalaisia toimimaan. Minun julkiset puheeni
pyrkivät ainoastaan demokratian vauhdittamiseen, eikä
niillä ole mitään tekemistä valtiopetoksen tai
isänmaanpetturuuden kanssa.

==

Kysyjä edellä oli William Pitt, poliittinen toimittaja
ja Lähi-Idän asiantuntija.

Vastaaja oli Scott Ritter, YK:n asetarkastajien ryhmän
johtaja Irakissa (1991 - 1998), republikaani, Bushia
vuonna 2000 äänestänyt, Yhdysvaltain Irakin politiikkaa
nyt arvosteleva kriittinen ääni.

Poiminta oli heti vuoden 2003 alussa suomennettuna
ilmestyneestä kirjasta "Irakin Sota", alaotsikkona
"Mitä Bush ei halua sinun tietävän", tekijänä
William Pitt, haastateltavana Scott Ritter.
3113
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

Uskaltaisitkon pohtia miksi USA on Irakissa?

Äänestä
  • Yhdysvaltain hallinnon ilmoittamat syyt lyhyesti:

    1)
    Irakin väitetyt joukkotuhoasevarasto sekä
    joukkotuhoaseiden pitkälle edistyneet kehittely-
    ja tuotanto-ohjelmat

    2)
    Irakin väitetyt yhteydet al-Qaidaan ja sen
    tapaisiin terroristijärjestöihin sekä pelko
    siitä, että Saddam luovuttaa joukkotuhoaseita
    terroristien käsiin ja kouluttaa niitä niiden
    käytössä

    3)
    Irakilaisten vapauttaminen Saddamin ikeestä ja
    sellaisen demokraattisen Irakin luominen, joka
    toimii esimerkkinä muille Lähi-Idän valtiolle ja
    koko islamilaiselle maailmalle

    Kohtien 1 ja 2 osalta Yhdysvaltain hallinto ei
    ole vieläkään saanut esiin mitään konkreettisia
    todisteita vaikka aikaa on ollut reilusti enemmän
    kuin mitä se antoi Hans Blixin johtamalle
    YK:n asetarkastusryhmälle. Päivä päivältä itse
    asiassa kertyy päinvastaista todistutaineistoa,
    tosin Bushin nykyhallinnon ulkopuolelta.

    Virallisista syistä jäljelle jää nykytiedoin
    varteenotettavana siis ainoastaan kohta 3, jossa
    tietenkin on tapahtunut irakilaisten vapauttaminen
    Saddamin vallankäytöstä. Mutta demokraattinen
    Irak on toistaiseksi vasta paperilla. Tuosta
    paperistakin Irakin eri etniset ja uskonnolliset
    ryhmät ovat päivä päivältä sitä erimielisempiä
    mitä lähemmäksi sen konkreettisen toteutuksen
    rajapäivät lähestyvät. Ja se vapauskin:
    turvallisuustilanne on heikko, puhtaan veden ja
    sähkön toimitukset kangertelevat yhä pahasti,
    työttömyys on tuollaista 60 - 70 prosentin
    luokkaa. Öljyrikkaassa maassa kansalaiset, yritykset,
    sairaalat jne. jonottavat tunti/vuorokausitolkulla
    bensiiniä ja polttoöljyä autoihinsa ja omiin
    sähkögeneraattoreihinsa, inflaatio laukkaa ...

    Mutta mitä muita syitä Yhdysvalloilla voisi olla
    hyökkäykselleen ja Irakissa ololleen?
    Muistan tammikuun 2003, jolloin - sijoittaja kun
    olen - katsoin eräänä iltana amerikkalaista
    talous- ja pörssikanava CNBC:tä. Kanava näytti
    välähdyksen amerikkalaisten öljyalan johtajien
    vuosikokouksesta. Siinä Exxon-Mobil -yhtiön
    johtajalta tiedusteltiin yleisön joukosta mitä
    mieltä tämä oli Bushin uudesta Lähi-Idän
    politiikasta. Johtajan lyhyt ja ytimekäs
    vastaus "Presidentti osaa lukea karttaa" sai
    koko yleisön purskahtamaan raikuvaan nauruun.

    Äänestä

  • ...nyt vihollisena - reilu vuosikymmen aikaisemmin ystävänä, neuvonantajana ja aseistajana ?

    Vastaa Sinä ?

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Terra kirjoitti:

Jatkuvan ajankohtaisuutensa vuoksi jälleen
uusintana:

Kysymys:
Olet merijalkaväen veteraani, upseeri, tiedustelu-
upseeri. Vietit seitsemän vuotta jahtaamalla näitä
aseita Irakissa taataksesi paitsi meidän maamme
myös koko alueen ja koko maailman turvallisuuden
ja rauhan. Maassamme jotkut kutsuvat sinua kuitenkin
maanpetturiksi, koska puhut asioista niin kuin
puhut. Miten vastaat heille?

Vastaus:
Ihmiset saavat sanoa mitä haluavat, mutta mielestäni
tuollaisia puhuvat paljastavat tietämättömyytensä.
On sellainenkin pikku juttu kuin Yhdysvaltain
perustuslaki. Kun puin merijalkaväen univormun
päälleni, vannoin tukevani ja puolustavani
perustuslakia kaikkia sen vihollisia vastaan, sekä
koti- että ulkomaisia. Tämä tarkoittaa, että olen
valmis antamaan henkeni tämän paperipalan ja sen
edustamien arvojen puolesta. Asiakirjassa puhutaan
meistä kansalaisista, ja kansalaisten hallituksesta,
joka on kansalaisten valitsema ja kansalaisia varten.
Siinä puhutaan sananvapaudesta ja kansalaisoikeuksista.

Yksi lempimaalauksistani on Norman Rockwellin tekemä.
Taulussa lukee "sananvapaus" ja se esittää kokousta
kaupungintalolla Uudessa Englannissa. Eräs herrasmies
seisoo puhumassa paikallaolijoille, vanhemmat ja
nuoremmat sukupolvet katsovat häntä. Heidän ei tarvitse
olla samaa mieltä hänen kanssaan, mutta hän puhuu,
saa äänensä kuuluviin. Jokaisen kansalaisen oikeus
puhua edustaa minulle amerikkalaisen demokratian
periaatetta enemmän kuin mikään muu.

Emme ole demokratia, jos kansalaiset eivät osallistu.
Minä osallistun. Ihmisten ei tarvitse olla samaa
mieltä kanssani; se ei haittaa minua. Kunnioitan
sitä ja kannustan eri mieltä olevia ihmisiä
keskustelemaan kanssani, jotta voimme setviä
eroavaisuutemme ja paikallistaa ne asiat, joista olemme
eri mieltä. Uskoakseni tulisin keskustelupöytään
mukanani dokumentoitua tietoa. Yksi suurimpia
ylpeydenaiheitani tässä kertomuksessani on se, kuinka
paljon sitten ihmiset ovatkin sanoneet olevansa eri
mieltä kanssani, eroamiseni jälkeen kaikki minua
haastatelleet toimittajat ovat jälkeenpäin sanoneet
samaa: he eivät pysty osoittamaan tosiasioita vääriksi.
Kun sanon, että jotain tapahtui, se tapahtui kuten
sanoin.

Mielestäni minulla on ehdottoman tärkeää asiaa. Puhun
julkisesti siksi, että merkittäviä näkemyksiä ei
kenties muutoin kuultaisi. Uskon, että julkiset
puheeni ovat merkki kaikesta muusta kuin
maanpetturuudesta, pikemminkin se on isänmaallisin
teko, jonka voin juuri nyt tehdä. Suurimman palvelukseni
isänmaalle teen avaamalla ovia laajemmalle keskustelulle
ja dialogille Irakia koskevista suunnitelmistamme.
Jos päätetään sotia, olkoon sitten niin, mutta ainakin
kyseessä on silloin sota, josta on keskusteltu avoimesti
ja rehdisti ja joka on perusteltu kunnolla. Mutta
jos sotaintoilijat eivät voi perustella kanstaansa,
täytyy amerikkalaisyleisön saada tietää sekin. Tämä
on minun roolini.

Tässä mennään sen asian ytimeen, mitä merkitsee olla
amerikkalainen ja mikä on meidän vastuumme. Ensisijainen
velvollisuutemme ei ole istua ja nyökkäillä tyhminä, kun
valitsemamme edustajat Washingtonissa puhuvat mitä
haluavat. Meidän vastuuseemme ja velvollisuuksiimme
kuuluu panna amerikkalainen demokratia toimimaan.
Eikä amerikkalainen demokratia voi toimia, elleivät
kansalaiset osallistu siihen, elleivät tosiasiat
saa kansalaisia toimimaan. Minun julkiset puheeni
pyrkivät ainoastaan demokratian vauhdittamiseen, eikä
niillä ole mitään tekemistä valtiopetoksen tai
isänmaanpetturuuden kanssa.

==

Kysyjä edellä oli William Pitt, poliittinen toimittaja
ja Lähi-Idän asiantuntija.

Vastaaja oli Scott Ritter, YK:n asetarkastajien ryhmän
johtaja Irakissa (1991 - 1998), republikaani, Bushia
vuonna 2000 äänestänyt, Yhdysvaltain Irakin politiikkaa
nyt arvosteleva kriittinen ääni.

Poiminta oli heti vuoden 2003 alussa suomennettuna
ilmestyneestä kirjasta "Irakin Sota", alaotsikkona
"Mitä Bush ei halua sinun tietävän", tekijänä
William Pitt, haastateltavana Scott Ritter.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu