Olen etsimässä kissaa itselleni. Aika paljon on nyt ilmoituksia n. yksi tai kaksi vuotiaista kissoista. Onko kellään kokemuksia miten kissa sopeutuu uuteen kotiin pentuun verrattuna? Jos on tullut jo pahoja tapoja esim. ei ole tottunut raapimuspuuhun, saako kissan vielä opetettua tavoille? Olen ymmärtänyt että nuorena opitut tavat pysyvät kissalla sitkeästi. Olen kyllä lukenut kissakirjoja laajalti mutta tätä aihetta siellä ei käsitellä. Minulla ei ole ennen ollut itselläni kissaa joten olen vähän epävarma sen kasvatuksesta. Haluan että sekä kissa että minä olemme tyytyväisiä. Jos ei ole tottunut talutushihnaan voiko vielä opettaa siihen, vai arasteleeko kissa jo liikaa ulosmenoa jos ei ole siihen tottunut? Luulisi että kaikki elävät olennot kuitenkin kaipaavat ulos?
Kiitoa jo etukäteen neuvoista!
Kiitoa jo etukäteen neuvoista!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Minä otin noin pari vuotiaan tyttökisun eläinkodista, ja tullessa se oli todella arka mikä auttoi ehkä meidän tilannetta.Kissalla ei ollut mitään ongelmia,kävi astialla ja jos teki jotain väärää niin heti yhdestä sanomisesta oppi että mitä ei saa tehdä ja mitä saa.Esim. kielsin kissaa menemästä kylpyhuoneeseen kun se aina meni ammeen alle,tänä päivänä kun kissalla on enemmän luottamusta ja kaveri joka saa mennä kylpyhuoneeseen niin tämä neiti ei sinne vieläkään mene vaikka itse olisin huoneessa ja kutsuisin sitä.Korkeintaan käy ovella kattelemassa ja sitte häntä koipien välissä äkkiä pois.
Raapimiset opittiin "tekemään" oikeisiin paikkoihin muutaman ein ja oikean paikan näytön jälkeen. Ulkona käytiin myös, kun näytti että kissa sinne halusi, tosin nykyään ei käydä enään niin hirveästi kun ei sinne hingu.En tiedä oliko ikinä valjaita käyttäny mutta ei hirveästi laittanu vastaankaan kun niitä ensimmäistä kertaa laittoi.Tosin annoimme sen leikkkiä niillä päivän ennenkuin laitoimme ne päälle.Ainut ehto oli että kissan piti istua ja olla omassa nojatuolissaan, muualla on ihan turha edes yrittää laittaa niitä :)
Kissalla meni monta kuukautta ennen kuin alkoi luottamaan minuun, ei oikein saanut silittää eikä tullut syliin saatika että olisi ollut sylissä kauan jos sen itse syliin otti.
Nykyään kissa on kuin unelma.Tulee itse syliin ja sitä saa silittää oikein urakalla,osaa kerjätä huomiota ja sitä sitten kyllä saakin.Tosin on myö s hiukan koetellut rajoja pöydille hyppimällä ja tiskialtaassa istumalla(ei saisi tehdä noita) mutta heti kun jää kiinni on niin syyllistä että.
Mutta en kyllä kadu yhtään kissan ottamísta, niin paljon siitä on iloa vaikka alku menikin kissan totutellessa taloon.Vinkkinä voin sanoa että ainakin meillä auttoi hurjasti kun annoimme kissan olla aika lailla omikseen, ei menty sörkkimään sitä ja silleesti tosin aina kun se tuli lähelle niin sitä silittelin ja puhuin koko ajan.Annoimme rauhassa tottua meihin ja uuteen elämään.
Toivottavasti tästä oli yhtään apua, tietty jokainen kissa on yksilö mutta toivon että jos aikuiseen kissaan päädyt niin kaikki menisi hyvin :)
Avainsana on kärsivällisyys. Jos kissa raapii huonekaluja, kanna se heti raapimispuun luokse ja teen sen etutassuilla raapimisliikkeitä puuhun. Jos rahasta ei ole tiukkaa, voit ostaa Feliwaysuihkeen ja suihkuttaa sitä niihin paikkoihin, joita et halua kissasi raapivan (Feliway on synteettisesti valmistettua kissojen naamaferomoneja, kun suihkautat sitä johonkin, kissa luulee jo merkanneensa paikan, eikä tunne tarvetta merkata sitä raapimalla. Tehoaa myös ei-toivottuun pissailuun). Feliwayhaihdutin on hyvä apu, kun kissoja totutetaan toisiinsa tai uuteen paikkaan. Jos haluat pelata varman päälle, niin sen voi hankkia, mutta ilmankin pärjää loistavasti.
Johdonmukaisuus ja maltti on valttia. Aikuinen kissa oppii kyllä, sillä saattaa vain kestää hieman kauemmin kuin pennulla kestäisi. Jos haluat kieltää kissaasi tekemästä jotain, sinun tulee kieltää joka kerta. Kissa on siitä erilainen kuin koira, että jos se on huomannut jonkun jutun toimivan yhden kerran, se kokeilee sitkeästi uudelleen, siinä toivossa, että koska juttu toimi kerran, sen täytyy toimia toisenkin.
Jos aikaa ja kiinnostusta riittää, tuolta löytyy hyviä vinkkejä: http://www.ivillage.com/topics/pets/0,,167006,00.html
Meillä on negatiivisempi kokemus. 1v kissa, repii verille perheen entisen kollin ja räppää pentuakin. pahinta on että kusee ja paskoo minne sattuu. ja on aina omissa oloissaan jossain nurkassa tai sopessa ja puree jos yrittää silittää. viedään takaisin sinne mistä tuli
Suosittelen lämpimästi että otat aikuisen kissan -se on valmiiksi oppinut "tavoille". Säästyt monelta harmilta minkä pentukissa tuo tullessaan mm. kiimalta. Eikä se pentuikä kestä kauaa. Aikuinen sopeutuu yllättävän nopeasti, kokemusta on. Löytöeläintalosta kun vielä otat niin teet kaksin verroin hyvän työn!
me otettiin viimme vuonna toinen kissa. se oli tullessaan n. vuoden ikäinen ja kaikki on sujunut aivan loistavasti!!!!! raapima puuhun oppi heti ja vessa laatikolla käynnin myös. jos kissasi joutuu olemaan pitkiä aikoja yksin kannattaa harkita kahta kissaa!
Ensimmäisen kissani sain, kun se oli 3,5-vuotias. Kissa oli edellisessä kodissaan saanut ulkoilla ilman valvontaa miten tykkäsi, minulle tuli ihan sisäkissaksi. Mitään ongelmia ei sen suhteen ollut. Nykyään on jopa vaikea kuvitella herkkähipiäinen vanha rouva omin nokkineen ulkoilemaan :) Parvekkeellakaan ei nimittäin voi olla kuin takin sisässä lämpimässä, jos yhtään käy tuuli tai pyryttää, hänen arvokkuutensa tahtoo pian sisälle lämmittelemään(kesällä sitten onkin eri asia kun on lämmintä)! Muutenkaan ei koskaan ole ollut mitään ongelmia, kissa on kyllä luonteeltaankin kiltti ja arkakin, mikä lienee vaikuttanut asiaan.
Enemmän vaivaa ja huolta oli toisesta kissastani jonka otin pentuna. Poika osoittautui varsinaiseksi rasavilliksi jonka kanssa meinasin olla helisemässä ;) Aikuisen kissan luonne on jo nähtävissä, toisin kuin pennun.
Seuraava kissa joka meille joskus tulevaisuudessa tulee, on ehdottomasti aikuinen. Sitä paitsi vuoden, parin ikäinen katti on vielä ihan teini... ;D
Täällä onkin tullut vastauksia jo useita, mutta minä tykkään laittaa tähän vielä oman viestini, jos olisi jotain apuja tästä. ;)
Sopeutuminen vanhemmalla kissalla vie tietysti aikansa. On yksilöllistä missä ajassa uusi koti ja uudet omistajat hyväksytään, arat kissat vaativat vuosia, rohkeammat saattavat ottaa hyvinkin pian paikkansa perheessä.
Ulkoilusta, tuossa totesit että kaikki elävät olennot kaipaisivat ulos, mutta minä sanon ehei ja kumoan tuon väitteen. Ulkoilukin on yksilöllinen asia. Pennusta sisäelämään totutettu kissa ei osaa ulos välttämättä kaivatakaan kun taas ulkoa löydetty hylätty kissa ei sinne enää välttämättä kuonoaan pistä (pelkää vain) kun saa lämpimän kodin ja rakkautta. Se riippuu kissasta ja siitä mihin sen kärsivällisesti totuttaa. Minulla entinen ulkokissa tottui sisäkissaksi ja valjaiden kanssa menee viis minuuttia ja kissa pyrkii jo sisään. Ja esim. kerrostaloissa pidetään paljon kissoja, mm. rotukissoja jotka eivät ulos kaipaa tai osaa kaivata. Joskus se valjasulkoilu on kissan mieleen mutta ei välttämätön jos kissa viihtyy ilmankin. ;)
Kokemuksia minulla on vain puolivuotiaasta uroksesta ja se sopeutui tänne yllättävän äkkiä. Tämä uros valittiinkin huolella ja sen avoin ja ystävällinen suhtautuminen ihmisiin auttoi meitä valinnassa. Isovanhemmille on tullut kolme aikuista kissaa ja sopeutuminen kävi kahdella melko äkkiä, mutta kolmas arempi, ulkoa haahuilemasta löydetty, oli arka kauan, nyt heillä pari vuotta olleena rohkaistunut.
Sopeutumiseen vaikuttaa kissan "sopivuus" perheeseen. Arkaa kissaa ei kannata ottaa lapsiperheeseen, vaan sinne sellainen reippaampi yksilö. Jos on rauhallinen ja kärsivällinen koti, on arempikin kissa hyvä vaihtoehto. Aikaa ja kärsivällisyyttähän tuo vain vaatii sekä kissan ehdoilla elämistä. Kun oppii millainen on kissa, oppii miten siihen tulee suhtautua ja mitä pitää välttää. Näistä muutamia ovat esim. silmiin tuijotus, siitä kaikki kissat eivät pidä. Kun katsoo kissasta poispäin, on huomaamatta sitä, se kiinnostuu koska kokee tuolla tavalla käyttäytyvän ihmisen olevan vaaraton. Silmiin tuijottava ja innostunut ihaileva katse taas karkottaa kissan, on vissiin liian "hyökkäävä" ja pelottava sellainen ihminen. Niin hassulta kun tuntuukin.
Vanhempaakin kissaa pystyy opettamaan ja tämäkin (kuten moni muu) asia on hyvin yksilöllinen. Jotkut kauan talossa olleet kissat oppivat nopeasti talon tavoille, kun toiset taas ovat niin 'umpiluupäitä' ettei opetus mene helposti perille.
Itse olen saanut kaikki kissani opetettua tavoille, toiset nopeammin, toiset hitaammin ja ihmettelen miten tämä ei kaikilla toimi. Kissoille tarpeeksi virikkeitä ja omat puut minne kyntensä teroittaa, kiellot aina topakka "hyi", "Ei", käsien läpsytys tai vesipullolla suihkaisu jos ei muu tehoa. Pitää vain olla määrätietoinen ja asettaa rajat, joista ei lipsu. Hyvästä käytöksestä pitää taas muistaa kissaa palkita.
Kyllä vanhastakin kissasta saa oikein mukavan kaverin (nyt siis tarkoitan yli 5 vuotiaita kissoja, 2 tai 3 vuotiaat ovat vielä nuoria)kun osaa tulkita kissaansa, ymmärtää sitä ja antaa sille aikaa.
ps. Kannattaa olla tarkka kissan valinnassa, sillä kyllä aikuisesta kissasta jo näkee vähän millainen se on. Esim. kissatalolla voit käydä katselemassa kissoja (niitä on paljon) ja varmaan sieltä joku kissa vie sydämesi. ;)
minulla on melko sama tilanne olen ottamassa 10 v kissaa mutten tiedä miten se sopeutuu. Nyt tarvis kunnon neuvoi mullekki. Meil on hamsteri sen takii pelkään ottaa meilla Kasper-kissan APUJA