Keskusta on tekee nyt puheista totta. Työväestön pakkosiirto-ohjelma pannaan täytäntöön. Poronpurijoita on liian vähän, joten lisää sinne tänne tuonne tarvitaan. Malli on tuttu á la Stalin.
8000 ihmisen pakkosiirtäminen periferiaan ei kosketa vain 8000 ihmistä. Kun mukaan lasketaan perheenjäsenet pakkomuuttajien joukko vähintään tuplaantuu. Kun lasketaan ystävät ja sukulaiset, vitutus moninkertaistuu. Tämä on kepulaista kusetus- ja hajotuspolitiikkaa pahimmillaan. Mutta sehän nyt oli arvattavissa, kun jo pelkästään katsoon lestapolaisen kuntaministerin pärstää.
Pakkosiirrosta puuttuu kaikki järki. Virastojen sekä kotimaiset että kansainväliset yhteistyötahot etäännytetään virastoista. Tästä alkaa monen pakkosiirretyn viraston näivettyminen ja siitä tulee lopulta peruste lopettaa koko virasto. Näin vähin erin siirretään porukkaa periferiaan ja lisätään työttömyyttä. Kukaan järkevä koulutettu henkilö ei hakeudu vapaaehtoisesti periferiaan, koska siellä ei voida taata työtä muille perheenjäsenille. Pakkosiirrettävien perheitä hajotetaan, kun toisen puolison työpaikka jää pääkaupunkiseudulle. Kepulainen paskasakki ei tästä piittaa. Hajota ja hallitse.
Äänestääkää pääkaupunkilaiset Kepua. Luulisi nyt vihdoin teidänkin päähän järki kasvavan. Ensin Kepu siirtää veromarkkanne periferiaan ja nyt sitten aikoo siirtää myös työpaikat ja ihmiset seuduille, joihin he eivät halua muuttaa. On vielä jotenkin ymmärrettävää, että kokonaan uusia virastoja perustettaessa harkitaan pääkaupunkiseudun lisäksi muita vaihtoehtoja, mutta tällainen pakkosiirtopolitiikka on puhdasta kiusantekoa. Lopulta kyse on keinosta saneerata ihmisiä kilometritehtaalle, sillä virastojen käytännön toimintaedellytkset periferioissa ovat huonot ja työntekijöiden motivaatio sen mukainen.
Keskustaa en äänestä ikinä, en edes vahingossa. Nin helvetinmoisia idiootteja he ovat. Keskusta on ylivoimaisesti vasemmistolaisin suomalainen puolue. Sen politiikka perustuu yksinomaan sosialistisille tempuille. On tukirahaa maataloudelle, on siltarumpupolitiikkaa, ja nyt on sitten tätä väestön pakkosiirtopolitiikkaa. Enää puuttuu se, että nämä hölmöt vaatisivat monopoliaseman itselleen päätöksenteossa, yksipuoluejärjestelmän. Näissä joissain periferiakunnissahan tämäkin malli on jo toteutettu.
8000 ihmisen pakkosiirtäminen periferiaan ei kosketa vain 8000 ihmistä. Kun mukaan lasketaan perheenjäsenet pakkomuuttajien joukko vähintään tuplaantuu. Kun lasketaan ystävät ja sukulaiset, vitutus moninkertaistuu. Tämä on kepulaista kusetus- ja hajotuspolitiikkaa pahimmillaan. Mutta sehän nyt oli arvattavissa, kun jo pelkästään katsoon lestapolaisen kuntaministerin pärstää.
Pakkosiirrosta puuttuu kaikki järki. Virastojen sekä kotimaiset että kansainväliset yhteistyötahot etäännytetään virastoista. Tästä alkaa monen pakkosiirretyn viraston näivettyminen ja siitä tulee lopulta peruste lopettaa koko virasto. Näin vähin erin siirretään porukkaa periferiaan ja lisätään työttömyyttä. Kukaan järkevä koulutettu henkilö ei hakeudu vapaaehtoisesti periferiaan, koska siellä ei voida taata työtä muille perheenjäsenille. Pakkosiirrettävien perheitä hajotetaan, kun toisen puolison työpaikka jää pääkaupunkiseudulle. Kepulainen paskasakki ei tästä piittaa. Hajota ja hallitse.
Äänestääkää pääkaupunkilaiset Kepua. Luulisi nyt vihdoin teidänkin päähän järki kasvavan. Ensin Kepu siirtää veromarkkanne periferiaan ja nyt sitten aikoo siirtää myös työpaikat ja ihmiset seuduille, joihin he eivät halua muuttaa. On vielä jotenkin ymmärrettävää, että kokonaan uusia virastoja perustettaessa harkitaan pääkaupunkiseudun lisäksi muita vaihtoehtoja, mutta tällainen pakkosiirtopolitiikka on puhdasta kiusantekoa. Lopulta kyse on keinosta saneerata ihmisiä kilometritehtaalle, sillä virastojen käytännön toimintaedellytkset periferioissa ovat huonot ja työntekijöiden motivaatio sen mukainen.
Keskustaa en äänestä ikinä, en edes vahingossa. Nin helvetinmoisia idiootteja he ovat. Keskusta on ylivoimaisesti vasemmistolaisin suomalainen puolue. Sen politiikka perustuu yksinomaan sosialistisille tempuille. On tukirahaa maataloudelle, on siltarumpupolitiikkaa, ja nyt on sitten tätä väestön pakkosiirtopolitiikkaa. Enää puuttuu se, että nämä hölmöt vaatisivat monopoliaseman itselleen päätöksenteossa, yksipuoluejärjestelmän. Näissä joissain periferiakunnissahan tämäkin malli on jo toteutettu.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Vastaavanlainen pakkosiirto on jatkunut jo vuosikausia kymmenien tuhansien ihmisten muodossa. Pohjoisesta etelään ja maalta kaupunkeihin. Mikä sinut nyt herätti ?
Oletko nyt huolestunut, että ne huippuosaajat, jotka eivät jostain syystä halua pois Helsingistä eivät enää löydäkkään vastaava tai muuta työtä itselleen - vaikkapa juuri Helsingistä? Vaikea kuvitella, että huippuosaajatkaan eivät enää työllisty Suomessa.
Tosin vain Helsinkiläinen voi puhua periferiasta esim. Tampereen ja Oulun kohdalla. Tosin ne ovat joutuneet tuleman toimeen ilman valtion jokavuotista avustusta valtion virastojen ja noin 23000 virastotyöntekijän palkkarahojen muodossa. Helsingistä siis tulisi vastaavanlainen periferia ilman tätä avustustako ?
mikä valtion virasto on siirretty muualta Helsinkiin vaikkapa viimeisen 50 vuoden aikana. Korkeakoulupolitiikassa on jo hajasijoitettu uusia opinahjoja periferiaan kuten Joensuuhun ja Rovaniemelle. Näiden paikkakuntien yliopistotoiminta ei ole kovin korkeatasoista, koska ne joutuvat toimimaan paljolti yksin ilman tiede- ja alan käytännön yhteisöä, jonka kanssa keskustella.
Olen huolestunut siitä, että ihan järkevia yhteiskunnallisia toimintoja näivetetään siirtämällä ne eristyksiin. Samalla vaikeutetaan kohtuuttomasti näissä virastoissa työskentelevien ihmisten ja heidän perheenjäsentensä elämää. Pakkosiirrolta puuttuu kokonaan järkevä taka-ajatus. Ainoa ajatus on vain siirtää hyvin hoidettuja toimintoja muualle, mikä käytännössä heikentää näitä toimintoja yhteistyötahojen ja sen tyyppisen infrastruktuurin muuttuessa. Kyse ei ole siitä, etteivätkö virastojen huippuosaajat löytäisi työtä edelleen pääkaupunkiseudulta. Kyse on työhon sitoutumisesta ja siitä, että näin menettäisiin valtava inhimillinen pääoma, joka näillä virastoilla on työntekijöiden kokemuksena kertynyt. Sellaista asiantuntemusta ei pystymetsästä noin vain saavuteta. Jos virastojen väki ei muuta viraston mukana, toiminta näivettyy monissa tapauksissa alkuunsa. Kaikkein vähiten motivoinutta lähtemään on virastojen johto ja huippuasiantuntijat, joiden päissä virastojen kokemusperäinen toiminta suurelta osin on. Tätä tietotaitoa ei korvata sillä, että periaferiayliopistojen penkeiltä napataan vastavalmistuneita noviiseja istumaan tumput suorina, kun heillä ei ole vielä kehittynyt työn vatimia toiminnallisia edellytyksiä.
Tampere, Turku ja Oulu ovat vielä jotenkin sulatettavissa sellaisilla toimintasektoreilla, joissa näillä on kaupungissa entuudestaan osaamista ja yliopisto-opetusta. Näissäkin toiminnalliset yhteydet vaikeutuvat. Useinhan eri virastojen kanssa tehdään yhteistyötä eri ongelmasektoreilla. Tämä toimintaa vaikeutuu, kun esim. koukouksia ei voi järjestellä kävelymatkan päähän kuten nykyään. Tämän myötä se lisää matkustelua eli on varsin tehotonta ja kallista työajan käyttöä. Kun Rovaniemeltä tulee Helsinkiin junalla ja menee takaisin, siinä kuluu työntekijältä aina pari työpäivää matkustellessa. Ja matkustelu on välttämätöntä, koska virastojen tietopääomaa siirretään päätöksentekoprosesseihin nimenomaan erilaisissa työryhmä- ja komiteaistunnoissa sekä muissa asiantuntijatapaamisissa ja seminaareissa. Lisäksi virastoilla saattaa olla tieteellistä yhteistoimintaa yliopistojen ja korkeakoulujen välillä ja tämä yhteistyö hajasijoituksen takia heikkenee.
Virastojen pakkosiirrot eivät tuo työllisyyttä periferiaalueiden asukkaille, koska toiminnan jatkamiseksi on välttämätöntä, että työntekijät tulevat työpaikan mukana. Pitemmällä tähtäimellä toiminnan näivettyminen vähentää näitäkin työpaikkoja ja periferiakunnat saavat elätettävikseen lisää väkeä, jos nämä jäävät asumaan paikkakunnalle, mikä on ehkäkylläkin varsin epätodennäköistä.
Yrityselämä mieltää hyvin keskittämisen edut. Näitä samoja etuja on myös julkisen sektorin toiminnoilla. Samalla kun yksityinen sektori toimintansa kannalta järkevällä tavalla maksimoi keskittämisen hyödyt, keskustavetoinen politiikka vetää julkista sektoria ihan toiseen suuntaan eli täystehottomuuteen.
Ei nykyään ole tarvetta matkustella niin paljon kuin ennen. Asioita voidaan selvittää nykyaikaisen viestinnän keinoin. Laajakaistat toimivat jo myös Rovaniemellä!
Keskusteluyhteydet ovat arkipäivää - kuvalla tai ilman - ei yksin Suomessa vaan ympäri maapallon.
Ulkomaille Helsingistäkin olisi matkustettava, jos näin ei olisi.
Ymmärrän kyllä puoluepoliittisen kiihkoilun, mutta ärsyttää joskus keskustelun matalaotsaisuus.
Se on ihan hyvä, että Helsingissä on monella alalla korkeatasoista yliopistotutkimusta, mutta niin on paljon muuallakin Suomen yliopistoissa. Ei vain Helsingissä. Sen lisäksi yliopistoilla on nyt EU aikan myös enenevässä määrin EU:n sisäisiä ja ulkopuolisiakin yhteistyötahoja. Siis ei pelkästään Helsingin kanssa, koska huippuosaamista on myös maamme rajojen ulkopuolella.
Sen vuoksi se on aika yhdentekevää matkustaako ulkomaille Helsingistä, Oulusta tai vaikka Joensuusta. Helsinki ei ole mikään maailman napa kansainvälisessäkään mielessä.
Olisiko sinun mielestäsi muka kannattavaa siirtää kaikki yliopistot sitten Helsinkiin, koska mielestäsi 'periferioiden yliopistot' on tehottomia? Etkö helsinkiläisenä ymmärrä, että sitten se tehottomuus tulisi myös Helsingin osaksi.
Et kyllä kertonut yhtään esimerkkiä sellaisesta valtion viraston siirrosta, joka olisi tapahtunut Helsingin suuntaan. Aikoinaan monenkin hallinnonalan virastoja olisi ollut luontevaa perustaa toisaalle Suomeen. Esim. maa- ja metsätalouden hallinnonala ei oikein luontevasti istu Helsinkiin. Keskustapoliitikotkin nimittävät kuitenkin mieluusti keskustalaisia virkamiehiä helsinkiläiseen virastoon, koska oli hieno saapua Helsinkiin. Muitakin tällaisia aloja kuten puolustushallinnon sektori ja ympäristöhallinnon sektori, joiden toimintaympäristöt sopisivat aivan hyvin muuallekin kuin Helsinkiin.
Mutta koska jokin hallinnonala on Helsinkiin perustettu, syntyy selviä tehokkuus- ja yhteistoimintaetuja, jos hallintoa keskitetään.
Yliopistoja voidaan toki perustaa muuallekin kuin Helsinkiin, mutta jokin järki tähänkin on saatava. Turku, Tampere ja Oulu ovat menestyviä yliopistokaupunkeja ja niissä on järkevä keskittyä joihinkin osa-lauisiin. Esim. Oulun osalta lääketiede ja teknologiakoulutus ovat huipputasolla ja Oulu voi olla erinomainen paikka tämän alan hallinnonkin keskityksille. Mutta Joensuut ja Rovaniemet ovat sellaista periferiaa, että niiden yliopistoja pidetään toisen luokan opinahjoina, joihin ei ole samanlaista pyrkyä kuin muualle, jossa opetus ja tutukimus on kansallisesti korkeatasoista ja toisinaan kansainvälisestikin tunnustettua. Tyypillistä on, että nämä ovat ns. matkalaukkuprofessorien yliopistoja. Professorit asuvat muualla Suomessa ja käyttävät paljon pitkän matkan junia ja lentokoneita työpaikalle siirtymistä varten. Nämä samat professorit ovat kaikkein hanakoimpia hakemaan professuureja suurten kaupunkien yliopistoista heti, kun paikkoja vaan tulee auki. Olen esim. täysin vakuuttuntu siitä, että oikeustietä Helsingin tai Turun yliopistossa opiskelleet ovat etulyöntiasemassa, kun vaikkapa yksityinen sektori rekrytoi tämän alan osaajia. Rovaniemen oikeustieteelliseen tiedekuntaan on yhteishaussa aina helpoin päästä, kun pistemäärät ovat alhaisimmat.
Tehottomuus ei suinkaan tule Helsingin osaksi, jos opetusta annetaan Helsingissä enemmän ja jätetään periferiayliopisto perustamatta. Helsingin yliopistolla on valmis infrastrukstuuri, pitkäaikainen kokemuspohja, jonka traditioista pääsevät nauttimaan heti tiedemaailman uudetkin noviisit. Tosin sitä en ole ihan ymmärtänyt, miksi maa- ja metsätalouden tiedekunnat on perustettu Helsinkiin. Tämä tiedekunnan luonteva paikka olisi jossain ihan muualla.
Nyt alueellistamisessa on lähdetty arpajaispohjalta. Ei ole laisinkaan mietetty sitä, mitkä toiminnot on järkevä sijoittaa muualle. Kyse on siitä kuten kuntaministeri Manninen on sanonut, että jokaisen hallinnonalan tulee osallistua näihin talkoisiin. Kun ajatus on tämä, on sitten vähän niin kuin arpapeliä, mitkä virastot keskushallinto haluaa luovuttaa muualle. Tähän saakka keskittämisetuja on käyetty jopa Helsinkin sisällä. On katsottu, että virastoja pitää pyrkiä keskittämään saman katon tai ainakin saman kaupunginosan aluelle, jotta yhteistominta olisi helppoa ja vaivatonta.
Keskusteluyhteydet ovat toimineet jo pitkään puehlimenkin välityksellä, kun kyse on kahden henkilön välisistä yhteyksistä. Ei sitä varten ole tarvinnut koskaan matkustella. Mutta usein on kokouksia, joihin osallistuu useita henkilöitä ja niissä on tarve esitellä esim. havaintomateriaalia ja keskustella asioista moninkeskisesti. Mikään tietotekniikka ei ole onnistunut korvaamaan tällaista kokous- ja seminaariperinnettä. Se jatkuu voimakkaana edelleen täysin riippumatta tietotekniikan mahdollisuuksista. Tietotekniikka on mahdollistanut kyllä se, että näiden välttämättömien kokousten välilläkin yhteydenpito on tiivistynyt. Tietotekniikka on merkinnyt myös verkostoitumista, joka on vain lisäänyt moninkeskisen kokoontumisen tarpeita, kun eri osaajat ovat löytäneet tetotekniikan ansiosta toisensa.
Tuo yliopistojen tehokkuusajattelu ei ole kyllä aivan noin suoraviivaista tai mustavalkoista. Yliopistojen tehokkuutta mitataan nykyään lähinnä vain tutkintojen määrällä. Lisäksi tukintojen valmistumista nopeutetaan juuri tästä syystä, joka ei ainakaan laadun suhteen ole koskaan ollut mikään kannatettava asia. Laatu on valitettavasti nykyään pienempi kriteeri. Sillä yliopistolla, jolla on eniten opiskelijoita, on myös suuremmat resurssit saada valtiontukea.
Mikään nuori yliopisto ei varmaankaan voi olla heti tieteen aallonharjalla, mutta käsittämättömältä tuntuisi myös se, että kaikkia resursseja ei käytettäisi hyväksi. Päällekkäisyyksiä yliopistojärjestelmässä on nykyään aika vähän ja tietääkseni niistä on pyrittykin aivan oikein pääsemään eroon. Tosin tieteessäkään ei ole hyvä juttu, jos vain yhdessä paikassa tutkitaan jotain tiettyä asiaa. Kilpailua ja teorioiden todentamista pitää olla myös muuallakin kuin vain keskitetysti.
Siirroista en tiedä, mutta perustamisiahan kyllä on ollut. Niinkuin juuri tuo mainitsemasi Ympäristöministeriö. Ministeriöiden siirtämisen kannalla muualle tuskin on kukaan, mutta siitähän tässä ei ole ollut kysymyskään.
Se, että hajautetaanko poliisin organisaatiota Helsingistä muualle on mielestäni keskusteltava asia. Poliisejahan tarvitaan mielestäni ympäri maata. Eikö? Rikosseuraamusvirasto? Rikoksia tehdään muuallakin kuin vain Helsingissä.
Hallinto on nykyisellään muuttunut varsinkin nyt EU aikan yhä vain enemmän byrokrattiseksi eli paperinpyöritykseksi. Päätökset tehdään perustuen muistioihin ja lausuntoihin ja tietysti lakeihin. Vähemmän tarvitaan enää henkilökohtaista kanssakäymistä. Sen lisäksi hajauttamalla voidaan hajoittaa myös näitä hyväveli -järjestelmiä.
Tuo arpajaisvertaus on minun mielestäni hiukan outo, mutta ymmärrän sen jos olet syntyperäinen Helsinkiläinen.
Minusta virastojen siirtojen paikkakunnalta toiselle pitäisi perustua toiminnallisiin näkökohtiin. Pitää olla jokin perusteltu toiminnallinen syy sirtää toimialue jonnekin muualle. Tämä on ihan hyväksyttävää, kunhan lisäksi pidetään huolta siitä, että henkilöstöpoliittisista vaatimuksista ei tingitä. Poliisikoultusta ollaan keskittämässä Tampreelle. Tämä vakuttaa ihan perustellulta toimelta, koska Tampere on jo nyt poliisien peruskoulutuksen tukikohtaalue. Mutta rikosseuraamusviraston siirto Vaasaan onkin jo kinkkisempi juttu. Kyse ei ole siitä, missä rikoksia tehdään ja missä vankilat sijaitsevat. Riksoseuraamusviraston tehtävänä on vankeinhoidon järjestäminen ja suunnittelu. Suunnittelun ja päätöksenteon pohjaksi tarvitaan alan tutkimustietoa ja muuta perusselvitystä. Virastolla on kiinteä yhteys ministeriöönsä tässä suunnittelutyössä, näin olen ymmärtänyt, vaikka en toiminnan yksityiskohtia tunnekaan. Suunnittelun muut orgaanit jäävät Helsinkiin. Myös vankeinhoidon koulutusta annetaan pääkaupunkiseudulla. Rikosseuraamusvirasto siis on tarkoitus etäännyttää maantieteellisesti sen keskeisistä yhteistyötahoista. Vaasassa tällaisia yhteistyötahoja ei ole ainuttakaan. Tällainen eriyttäminen johtaa helposti toimintojen erillisyyteen myös käytännössä. Yksi virasto tekee omin päin yhdensuuntaista suunnittelua ja sen hallinnollinen keskusvirasto taas toista. Lisäksi rikosseuraamusvirasto varmasti toimii läheisessä yhteydessä sosiaali- ja terveyssektorin sekä poliisihallinnon suunnittelun kanssa, koska vankeinhoidon ongelmat eivät ole yksin vankeinhoidollisin keinoin ratkaistavissa. Vangit pääsevät jossain vaiheessa vapauteen ja pyrkimyksenä on estää heidän paluunsa takaisin vankilaan. Ilman toiminnallista yhteistyötä tähän ei päästä, koska vankeinhoidon vastuu käytännössä lakkaa siitä päivästä, kun vanki astuu vapauteen. Jälkihuoltomme on jo nyt retuperällä ja tällaisen "uudistus" myös sen varmasti pitää retuperällä.
Kuten aiemmin sanoin kuntaministeri Manninen on lausunut, että kyse on alueellistamistalkoista, joihin kunkin hallintosektorin tulee osallistua. Tämä on ajatuksena aivan muuta kuin toiminnallisten näkökohtien huomioonottamista. Jos kyse olisi toiminnallisista perusteista, esitys voisi pitää sisällään esim. sen, että koko maatalousektori hajasijoitetaan ministeriä myöten vaikkapa Seinäjoelle. Kun lähtökohtana on talkooajatus, sijoituksesta tulee enemmän tain vähemmän virastokohtaista arpajaispeliä.
Toiminnallisiin näkökohdat ovat tietysti yksi kriteeri, mutta vain yksi. Miksi poliisikoulua ei sitten siirrettäisi Tampereelta Helsinkiin, jos se rikosseuraamusvirastonkin kannalta olisi kaikkein paras järjestely?
Mitä virastoja yleensäkin voitaisiin vielä keskittää Helsinkiin, jotta toiminnallilliset näkökähdat olisivat mielestäsi mahdollisimman hyvät? Vai ovatko jo kaikki mahdolliset virastot Helsingissä? Miksi paras elntarvikeviraston paikka oli Italia tai miksi se olisi ollut Suomi? Eikö em. perusteiden mukainen paras paikka olisi ollut Bryssel, jossa se tällä hetkelläkin vielä on?
Toiminnalliset tekijät ovat ensiarvoisen tärkeä tekijä mietittäessä sijoituspaikkoja. Voi olla hyvinkin järkevää siirtää joitain toimintoja Helsingin ulkopuolelle. Mutta se pitää tehdä järjen kanssa eikä arpoa joka sektorilta joku lähtijä kuten nyt näytetään tekevän. Kuten sanoin voisi olla hyvinkin luontevaa siirtää koko maataloushallinnon sektori pois Helsingistä. Itse siirtäisin tietysti mielellään smantien myös kaikki keskustalaiset, kun heistä ei ole kuin harmia Suomen taloudelle ja muulle asiainhoidolle.
Jos jonkun viraston kaikki yhteistyötahot jäävät nimittäin Helsinkiin, se merkitsee tuhottaman määrän matkustuspäiviä lisää. Samalla se merkitsee valtion menojen kasvua tältä osin. Toivotaan, että nykyisessä valtionvarainministerissä riittäisi niin paljon ryhtiä, että vastaisi jo ihan valtiontaloudellisilla syillä tällaisia hankkeita. Ikävä tulee kyllä punamultahallitusta, joka ei pahimmissa painajaisissakaan keksinyt mitään näin älytöntä. Mutta kepulien mukaantulon kohdalla saattoi tietysti helposti ennustaa, että erilaista järjenvastaista toimintaa on tulossa. Eikä tässä ole petytty. Itse arvelin jo hallituksen nimityksen yhteydessä, että Mannisesta vielä suurimmat harmit tulee. Ja niin se näyttää käyvän.
Ymmärrän, että kepuvihasi sumentaa välillä aivojasi, mutta sehän ei saisi tuottaa hallaa syyttömille.
Tosin vaikuttaa siltä, että se olet sinä, jolla ei ole tietoa Helsingin ulkopuolisesta Suomesta ja haluaisit siksi arpoa sijaintipaikat. Edelleenkän en tiedä miksi paperinpyörittäminen on kalliimpaa jossakin muussa kaupungissa kuin juuri Helsingissä. Matkakustannuksien osalta Helsinkihän on juuri kaikkein huonoiten sijoittunut Suomen kartalle. Tietääkseni hallinnonhan pitäisi ulottua myös Utsjoelle saakka.
En usko , että on kysymys pakkosiirroista.
Työpaikat muuttuvat pois pääkaupungista sitä mukaa, kun pääkaupungin ihmisiä jää eläkkeelle ja jos mahdollista sisäisin siirroin.
Jos maan muihin osiin siirretty virasto alkaa näivettyä on se vain osoitus siitä, ettei sitä tarvita.
Pääkaupungissa säilyy tietysti suurin osa valtion virastoista. Näin se pitää ollakin. Nämä koko maata palvelevat virastot kustannetaan koko maasta kerättävillä verotuloilla.
Helsinki saa virastojen työntekijöiltä runsaasti verotuloja. Tämä on eräs syy, että kunnallisvero on Helsingissä yleensä ottaen muuta maata pienempi.
Virastojen hajasijoittamisessa on yhteinen etu. Se vähentää pääkaupunkiseudun ruuhkautumis ongelmaa ja pitää landet landella.
stadilaisia pelottaakin, että joutuisivat maksamaan veroja suhteessa yhtä paljon kuin maalaiset.
Alueellistaminen aloitetaan vaiheittain vuoden 2005 alusta, jos suunnitelmat toteutetaan työryhmän esittämällä tavalla. Hyvin harva virkamies ehtii eläköityä muutaman vuoden sisällä. Jos haluaa pitää työpaikkansa, kyse on pakkosiirrosta. Pakkosiirto koskettaa myös muita perheenjäseniä, jos ei halua asua erossa perheestään.
Jos periferiaan siirretty virasto näivettyy, se ei ole suinkaan osoitus sen tarpeettomuudesta. Kyse on siitä, että tällainen näivettyvä virasto ei enää kykene tuottamaan sitä tietoa ja antamaan niitä palveluja, joita se aikaisemmin kykeni. Siitä on seurauksena se, että helsinkiin jäävä keskusvirasto joutuu rekrytoimaan uutta väkeä tätä samaa tehtävää toimittamaan ja lopettamaan näivettyvän viraston tarpeettomana. On jopa mahdollista, että tällaiset palvelut sen myötä ulkoistetaan, jolloin on kyse puhtaasti markkinaehtoisesta toiminnasta ja se tulee valtiolle pitkän päälle kovin kalliiksi.
Helsinki saa virastojen työntekijöiltä verotuloja. Luulen kuitenkin, että Helsingin muille kunnille maksemat aluetukisiirrot ovat suuremmat kuin näiltä 8000 ihmiseltä saadut verotulot. Lisäksi Helsinkiltä jää saamatta näiden 8000 ihmisen puolisoiden verotulot, jos nämä muuttavat mukana. Todennäköisesti suurin osa puolisoista jää samalla työttömiksi, mikä nostaa työttömyyslukuja ja aiheuttaa kustannuksia. Siinä on se keskustalainen koko järjettömyys. On myös huomattava, että Helsingissä sijaitsevien virastojen ansiosta verohyödyt eivät mene yksin Helsinkiin, vaan jakautuvat Helsingin, Vantaan, Espoon, Keravan, Järvenpään, Tuusulan, Nurmijärven, Sipoon, Kirkkonummen, Riihimäen, Hyvinkään jne. kesken, koska pääkaupunkiseudulla työskentelevistä huomattava osa asuu näissä ympäristökunnissa, joista kuitenkin on erinomaiset liikenneyhteydet pääkaupunkiin. Joten ei pääkaupunki niin hirveän ruuhkautunut ole. Pääkaupunkiseudulla asuu ilmeisen tyytyväisiä ihmisiä, jotka eivät mieluusti muuta muualle pääkaupunkiseudun hyvien palvelujen piiristä.
Ja taas kepukaunaiset jauhavat tuota samaa virttä.
Milläköhän perustelet,että kepu on "stalinistinen"?
Perustelu on helppoa. Keskusta harjoittaa käytännössä sellaista politiikkaa, joka perustuu tulonsiirroille ja yksinomaan niille. Maatalouden tukeminen on tulonsiirtopolitiikkaa, haja-asutusaludein tukeminen on tulonsiirtopolitiikkaa. Nyt sitten Keskusta keksi lähteä toteuttamaan myös työväestön pakkosiirtoja, jolle oln malli Stalinin ajoilta. Stalin siirrätti samaan tapaan mielivaltaisesti ihmisiä paikkakunnilta toisille.
Keskusta vastustaa jyrkästi markkinataloutta. Sen koko tuki- ja tulonsiirtopolitiikka ovat täysin markkinatalousoppien vastaisia. Näin pitkälle sosialisoinnissa eivät ole pystyneet käytännössä edes entiset kommunistit Suomessa. Valtion hallintoa on saatu rutkasti tehostettua lamavuosien jälkeen ja henkilöstömäärä on pienentynyt. Nyt sitten Keskusta lähtee aktiivisesti aluepolitiikan nimissä ajamaan tehottomuuspolitiikkaa valtion hallintoon.
Maaseudun autioituminenhan on ensisijaisesti keskustalaisen politiikan omaa syytä. Pitämällä tiukasti kiinni maatalousvaltaisuudesta ja sen tukemisesta, maaseutu ei ole päässyt kehittymään teollisesti ja muiden elinkeinojen suhteen. Markkinavetoinen yrittäjyys on keskittynyt kaupunkeihin, joissa tällaiselle yrittäjyydelle on tarjottu parhaat edellytykset toimia. Seuraava liike keskustalaisessa sosialisointipolitiikassa on varmaan se, että myös yksityisiä yrityksiä aletaan pakkosiirtää esim. veropolitiittisilla eduilla maaseudulle. Tällaisia aluekehitysrahoja on ennenkin yrityksille jaettu. Usein on vaan käynyt niin, että yritys on aikansa näillä rahoilla elänyt ja mennyt sitten konkurssiin, koska toimintaedellytykset eivät ole muutoin yhtä hyvät kuin kaupunkilaisilla kilpailijoilla.
On järjetöntä alkaa vastustaa markkinavoimien keskittymispyrkimyksiä, jos samalla vannotaan markkinatalouden nimeen. Parasta aluepolitiikkaa on se, että esim. Natura-alueita lisätään ja harvaan asutusta maaseudusta tehdään hyvä paikka elää susille ja karhuille. Tämä säästää yhteiskunnan kustannuksia roppakaupalla. Nyt jonkun perähikiän tähden, jossa asuu muutama ikääntynyt kansalainen, täytyy rakentaa tiet ja kunnantalot sun muut palvelut. Rahat tähän siirretään aluepoliittisina tukina taloutensa hyvin hoitaneilta kunnilta.
Hajasijoitustyöryhmä on edellisen hallituksen peruja ja kokoomuksen Ville Itälän asettama.
Moitteiden ja kiitosten oikeampi osoite siis on kokoomus, ei kepu.
Oppositiossa ollessaan kepu moitti Itälää hajasijoitksen hautaamisesta työryhmään ja toimenpiteiden riittämättömyydestä. Nyt kun Itälän perustama työryhmä tekee ehdotruksensa sama kepu kiittelee hyin tehdystä työstä ja Vanhanen on samaa mieltä.
Hajasijoitustyöryhmä on edellisen hallituksen peruja ja kokoomuksen Ville Itälän asettama.
Moitteiden ja kiitosten oikeampi osoite siis on kokoomus.
Toisaalta kyllä: nykyinen hallitus ajaa läpi työryhmän ehdotusta sellaisenaan, vaikka keskusta oppositiossa ollessaan voimakkaasti kritisoikin Itälän toimia täysin riittämättömiksi.