Kyselin tuossa taannoin purjeveneestä ja jäi alitajuntaan kiertämään eräs vastaus syväyksestä ja pääsystä luonnonsatamaan. Mitenkäs tuo luonnonsatamaan "pääsy" määritellään? Ajattelen, että jos pienisyväyksellisellä veneellä pääsee niin lähelle rantaa, että voi hypätä maihin, niin suurisyväyksellisellä veneellä jää vain pari metriä kauemmas rannasta, siinä kaikki. Eihän se haittaa muuta kuin että on oltava jolla, jolla(hehe) soutaa rantaan, vai? Tietenkin syvä köli noukkii enemmän kiviä matkanvarrelta kuin matala, mutta hiljaahan on kuitenkin mentävä.
Luonnonsatama-syväys
Aloittelija
394930
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 39
Vanhimmat
köli jää isolla paatilla kauemmaksi matalasta rannasta...mieti sitä jollailija
Onko siitä haitaa jos se köli jää kauemmaksi rannasta, kunhan pääsee rantaan.
Onko se vaikeampi noutaa syvemmästä vedestä kuin rannalta.
Voi olla että se olin minä joka siitä mainitsin..
On muutamia, ite asias aika montakin, erittäin suojaisia lahdenpoukamia / salmia joissa on kulkua sinne sisään rajoittamassa "kynnys" - nuissa muutamissa paikoissa jotka minä tiedän tuo kynnys on siinä puolentoistametrin hujakoilla - 1,6m syväyksellä pääsee nippanappa 1,8m:llä ei..
Ainahan sitä voi jäädä ankkuriin joissain luonnonsatamissa hyvinkin ja saa suojaisen paikan mutta "uusveneilijäkin" muutaman ankkurissa pyörityn kenties huonosti nukutun (yökulkijoiden peräaalloilla keikutun) yön jälkeen ymmärtää mitä tarkoittaa yöpyminen suojaisassa luonnonsatamassa köysi maissa niin että maihin pääsee astumalla eikä jollailemalla.
Ellei sitten peräti käy niin että tuulen suunta yöllä kääntyy ja ankkuri ei enää pidäkään - siinä tulee kusinen herätys keskellä yötä ehkä pimeässä yleensä kölin jo kolistellessa kiviin - tietoisuuskin tästä vaarasta vie levollisen unen kipparilta..
Luonnonsatamissa täytyy monasti päästä ihan lähelle rantaa tahi jonkun niemen taakse "poukamaan" ohikulkevan väylän peräaalloilta suojaan päästäkseen. Nämä on seikkoja jotka avautuvat oikeasti veneilemällä eikä vain kuvittelemalla - selviää myös se millainen on hyvä luonnonsatama - moneltako tuulensuunnalta sen pitäisi suojata ja laiva ynm. vesiliikenteen peräaalloilta ollakseen hyvä.. niin ja se miksei minkä tahansa saaren suojanpuoli ole hyvä luonnonsatama onhan monessa jo laiturikin valmiina..
Jollan käyttö vaatii enste menon sinne jollaan lähinnä muistuttaen pudottautumista toivoen samalla ettei jolla karkaa alta ja että se pysyy kaikkien muidenkin alla eikä kaadu siipan kaatuessa laitteen pohjalle.. - soutumatkan tahi moottorin nostelun kiinnittelemisen vaivan jollaan - sitten aikanaan rantautumisen jollalla nyt huom! rantaan joka ei ole syvä vaan mieluummin hyvin matala eikä varustettu jyrkällä vesirajasta erittäin liukaspintaisella kalliolla (jota meillä saaristossa riittää) josta pitäisi paljain kynsin saada ote - koirilta ja kissoilta se ehkä luonnistuu.. itelläni ei kasva siihen sopivia kynsiä, tahtovat lohkeilla jos yrittää kasvattaa..
Veneen kannelta keulasta pääsee loikkaamaan kalliolle yleensä sen verta korkealle ettei tuo vesirajan liukas pinta tuota ongelmaa ja yleensä joku kolo/tasanne löytyy jalan alle - märkänä kallio kuin kallio on aina arvoitus.
Sitten kun on köysi maihin niin kulku on yhtä juhlaa vaikka vähän seilissä..
Aina voi viedä piitkän keulaköyden maihin jollallakin - totta - jolloin keula on maissa kiinni, jostain syystä tällaista vaivannäköä ei vaan ole sattunut silmiin - ei ensimmäistäkään kertaa, ole hyvä ja ole ensimmäinen.
Kolmas seikka on se että jos veneen syväys nyt on luokkaa 2m - kyse on jo aika isosta ja painavasta laitteesta 5-8tonnia ois ehkä massaa... Kuvitteleppa minkälaisia isku/vääntövoimia syntyy köliliitokseen jo ihan pienellä nopeudella kallion särkemistä yrittäessäsi sillä 2-4 tonnin lekalla - enpä kyllä jatkuvasti sitä viittis harrastaa - lyijyleka nyt hieman antaa periksi mutta en siltikään...
Kallion särkemiseen on eri vehkeet!
Pelkkä syväys ei kerro kaikkea rantautumisominaisuuksista. Merkittävää on myös kuinka kaukana eväkölin etualakulma tai pitkän kölin suurin syväys on keulasta. Luulisin että nykyiset lumiaurakeulaiset rumilukset ovat vaikeampia rantautumisen suhteen kuin entiset veneen näköiset purkkarit, joissa keula on viisto, eväköli taakse kallistettu, esimerkiksi vaikka NF.
Johan se veden pinnan korkeuskin vaihtelee päivästä toiseen enemmän kuin yleisimpien retkeilyyn käytettävien purjeveneiden syväykset.
Kahdeksan tonnin purjevenettä tuskin muutenkaan hankitaan saarten rantojen koluamista varten.
missä olet nähnyt veneen, jossa on lumiaura keulassa? Itse olen nähnyt auroja enempi näin talvella aura-autojen keuloissa. Yhtään aura-autoa en ole vedessä nähnyt?
pysty perä ja ulkona roikkuva peräsin vai?
Uudet veneet eivät ole veneen näköisiä koska mulla ei oo fyrkkaa ostaa niitä. Vanhat rotiskot ovat todella kauniita. Senorita Helmsman on klassinen kaunotar ja todellinen ihanneperhepursi. Avancet ovat myös omaa luokkaansa kauneudessa. S30:n näkeminen aiheuttaa jo pientä pullotusta housujen etumuksessa. Vanhat puolitonnarit ovat myös kaunottaria, Antilla etunenässä.
CA on viimeisiä veneitä, joka on suunniteltu klassisen kaavan mukaan. Sitä uudemmat veneet noudattavat oman aikansa hömpötyksiä. Jos haluatte veneistä ja meristä lukea, lukekaa Your first Atlantic crossing -kirja. Siinä kerrotaan millainen veneen tulee olla. 30 jalkainen ferrobetoni CA oli havaittu parhaimmaksi atlantin ylitys veneeksi!
Anteeksi unohdukseni...CA on luonnollisesti itseoikeutettuna kaunotarlistan kärkipaikoilla!
CA on helppo käsitellä ja jopa ketterä. Veneen saa kääntymään pelkällä kaasukahvalla pinnaan koskematta. Raskas ja tukeva rakenne takaa turvallisen purjehduksen. Rakenne on niin tukeva, ettei rusteja tarvita. Vantit voi ruuvata suoraan kylkeen. Lisäksi ferrobetoniveneen voi korjata missä vain, materiaalia on saatavilla ympäri maailmaa. Umpipuu masto on helppo korvata, jos se atlantin myllerryksessä katkeaa.
CA! hairahtui kauas aiheesta. (ymmärsin CA:n tarkoittavan Colin Archeria)(Oliko niitä myös betonista) CA tosin on hyvä luonnonsatamia etsittäessä - pitkä köli ja matala syväys - voi huoletta kolistella ja pääsee minne ei monella eväkölisellä pikapurjehtijalla ole asiaa, mutta CA on mitä on - luotsikutteri, joka on suunniteltu lähinnä selviytymistä varten - ei purjehtimisesta nauttimiseen puhumattakaan vauhdin hurmasta, jota voi kokea vaikkapa Nöffillä - "merten vinttikoiralla". Kauneuskaan ei ole vain katsojan silmässä, kyllä Nöffiä voi pitää linjakkaan kauniina veneenä, vaikkei se kuulukkaan samaan klassiseeen sarjaan S30:n tai uudemman Lancingin kanssa.
Viki muuten kirjoitti asiaa!
Siirtyessäni Hain ja Folkkarin sekä H:n jälkeen miltei puolimetriä syvempään veneeseen, jäi moni hieno luonnonsatama käymättä, vaikka niihin lokikirjoihin tekemieni merkintöjen ohjaamana yritin.
toiko veneen vaihto jotain sellaista mukana, että kannatti luonnonsatamista luopua?
Avomeren ja tilaa nelihenkiselle perheelle, tilanahtaudessa "urheiluhenki" on joskus koetteella.
Suo siellä, vetelä täällä.
Noh, joku sanoo niitä silitysraudan näköisiksi, mutta maalaisena nykypaattien keulamuoto minun mielestäni muistuttaa lumiauraa, sellaista ennenvanhaista kaksisiipistä kärkiauraa. Voihan muitakin mielikuvia tulla, ihan vapaasti.
Sitten tuosta esteettisestä elämyksestä puheen ollen, voin olla auttamattomasti vanhanaikainen kun pidän edelleen kauniina veneitä joissa on nätti runkomuoto, ketka on jees ja sievä keula. Nöffiä en maininnut tässä merkityksessä, mutta suht sievä se kuiteskin on, vaikkei mikään kaunotar. Swaneista ym. S&S paateista löytyy ihan hyviä ja Groopin veneet miellyttävät silmää, Södergrenin myös. Mutta kuten totesin, nämä ovat todellakin makuasioita, joista on ihan turha kiistellä.
CA on tietysti paattien paatti, jos se kaiken muun lisäksi vielä kryssisi kuten nykyiset niin muuta ei voisi haaveillakkaan. Mutta, kaikkea ei voi saada samassa paketissa.
"se on ihan hyvä, jos sattuu tykkäämään sen tyyppisestä"
itse pidän enemmän nykyaikaisista veneistä. esimerkiksi juuri silitysrautaa muistuttavan avoimen luokan veneen kauneus voi piillä juuri sen tarkoituksenmukaisuudessa. suunnittelussa kun nykyään otetaan myös ihminen huomioon.
Ihan tosi, eihän makuasioista kannata kiistellä, ja tuonne vesille meitä mahtuu kaikennäköisillä lotjilla tai raasereilla toita toiset voivat sitten ihan vapaasti ihastella tai kauhistella. Vähän sama juttu kun kysytään, jotta onkos uusi rellu Megane kaunis (onhan se omaperäinen, mutta minun mielestäni varsin ruma...), monet tykkäävätkin siitä.
Niin, minä kait tykkään enemmin siitä, että suunnittelussa otetaan huomioon meri, mutta tietysti myös ihminen, mutta tässä järjestyksessä. Tarkoitan jotta ensisijaisena ovat purjehdusominaisuudet ja niissä vauhti ei ole ensinkään ainoa merkitsevä juttu, ei edes kovin tärkeä koska purjeveneet ovat kaikki hitaita vesikulkuneuvoja. Siksi minulle mieluummin pehmeästi suuret aallot ottava paatti kuin mahtavasti surffaava lättäpohja.
Se on hyvä että on valinnan varaa. Autoihin verraten veneitä lienee moninkertainen määrä eri malleja, ja jos ne eivät miellytä tai halua erottua porukasta niin voi tilata tai etsiä one-off paatin, jottei olo olisi kuin korollakuskilla.
Itsekin pidän todella rumina nykyajan pystykeulaisia purjeveneitä. Mikä sen pystyn keulan funktio muuten on? Erittäin kaunis vene on mielestäni ruotsalainen Malö ja etenkin heidän classic-perällä varustettuna. Tällöin veneessä on vanhan hyvän ajan taaksepäin kallistuva peräpeili ja iso takakansi. Heillä on hienoja kuvia netissä veistämön omilla sivuilla. Taitavat olla todella kalliita veneitä.
Missä vaihtelee ja milloin ~1,5m??? ... mikä ihmeen nettipurjehtija sinä olet oletko koskaan käynyt edes uimarannalla peräkkäisinä päivinä?
Kylpyammeessasi vaihtelee varmasti silloin kun äitisi tulee ja ottaa tulpan pois että saa sinut kuivattua..
Suomessa vedenkorkeus ei kesällä "päivästä toiseen" käytännössä vaihtele yhtään...
Sitten kun vaihtelee niin viisaammat on jo nostaneet veneensä ylös syysmyrskyjen alta pois..
Nojoo... Eipä tuossa kait tarkoitettukaan puolentoista metrin vaihteluja. Meidän rannassa huippuvesi taisi olla v.-88 itsenäisyyspäivänä, silloin oli yli 2 m plussaa, joskus 90-luvun puolivälissä oli suurimmat miinukset, lähelle metrin, joten kolmisen metriähän tuo vaihtelee.
Ei muuten ole kokemusta merestä, jos väitetään ettei kesällä vedenpinta vaihtele. Ikimuistoinen juhannus joskus -85 paikkeilla kun meillä oli keskimoottoripaatti vedettynä kalliolle teloille metrin verran merenpinnasta. Aamulla sitten kuuntelimme, jotta mukavasti sataa ropisee ja taitaa vähän tuullakin. Kun siitä ylös kyhääntyi, niin eka silmäyksellä hoksasi veneen häipyneen teloilta. Olihan se keulasta kiinni ja onneksi hyvin kiilautuneena isoa pulteria vasten. Kalarauta ainoastaan vääntyi tuossa haverissa ja pohjalaudat, airot ym äyskäri keräiltiin tuulen alapuolen rannikolta kilsan matkalta. Tuo kaikki johtui siitä että veden pinta oli yön aikana noussut reilun puoli metriä ja tuuli kääntynyt vastarannaksi.
Silloin opin, että ei ole niin nättiä kesäkeliä merellä, jotteiko pahimpaan olisi varauduttava - metri korkeutta merenpinnasta rannassa olevalle veneelle ei riitä.
Yhden rintamaukkosen saapuessa näin kun vedenpinta nousi 40 cm kymmesessä minuutissa. Sen puhuri heitti yhden folkkarin lähisaaressa kalliolle.
Vai että vitsi... Ota vakavasti, jos merelle joskus joudut.
Paikallisilla olosuhteilla on aina vaikutusta..
Etenkin perämeri ja suomenlahden pohjukka ovat etenkin tuollaisia alueita - missäkö ite veneilet??
Myrsky on aina myrsky ja silloin tapahtuu ja se pitää huomioida.
Itse en kykene 9m / 3,5tn purttani vetämään ihan minnekään rantaan niin ylös että se ois turvassa..
Tään juonen väite olikin ainakin mun lukutaidolla että alinomaan vesi nousee ja laskee 1,5-2m päivästä toiseen ja tuota protestoin..
Mikäli oikein ymmärsin, niin ajatus oli sellainen jotta 1,5 m tai 2,0 metrin syväysero ei ole niin mahdottoman suuri (purkkarin kokoero voi olla melkoinen) kun otetaan huomioon veden pinnan muutokset. Tosin jokainen kymmen senttiä lisää syväystä vaikeuttaa nimenomaan rantautumista.
Asustelen lahden pohjukassa, täällä veden korkeuden vaihtelu on tuplasti sen mitä Hesassa.
En minäkään ole viittinyt kuuden tonnin painoista purkkariani kertaakaan vetää kuiville yöksi, peräveneen kyllä. Sitä paitsi pitäähän rannassa olla moottorikäyttöisiä aluksia kalastusta varten (vaikka isoimman uistelukuhani, 3 kg, sain iltapurjehduksella kevyessä tuulessa :-).
Viisaammat ymmärsivät, mitä tarkoitin, mutta voin yrittää auttaa sinuakin ymmärtämään. Suuri osa yleisimpien purjeveneiden syväyksistä osuu välille 1,5 - 2,0 metriä, eli keskiarvo - 25 senttiä. Päivittäinen veden korkeuden vaihtelu usein ylittää tämän ilmanpaineen vaihtelujen ja tuulen ansiosta.
"Kolmen metrin" vaihtelua ei Helsingin seudulla ole koskaan mitattu.
http://www2.fimr.fi/fi/palvelut/aallokko-ja-vedenkorkeus/vedenkorkeusvaihtelu.html
Näyttäisi se itsenäisyyspäivä, jonka muistelin olevan vuodelta -86, niin se aika kuluu... Vaihteluväli jää tosiaan karvan verran alle kolmen metrin Suomenlahdella mutta Kemissä jo yli (samoin varmasti Pietarissa / Kotlinissa)
Hamina
166 cm (6.12.1986)
-110 cm (20.11.1975)
Viisautta on kirjoittaa niin että siitä voi lukea mitä tarkoitetaan.
Taannoin presidenttimme sanomisille oli "tulkit" kun ei niistä useimmille ilmeisesti selvinnyt mitä hän oli tarkoittanut..
Lauseesi:
"Suuri osa yleisimpien purjeveneiden syväyksistä osuu välille 1,5 - 2,0 metriä, eli keskiarvo - 25 senttiä."
-- ei ole kyllä erittäin hyvää suomenkieltä kenenkään ymmärrettäväksi, keskiarvo on jokin lukuarvo - keskiarvo ei koskaan ole /- -jotain... Mitähän kiertokoulua lienet käynyt?
Väittämäsi:
"Päivittäinen veden korkeuden vaihtelu usein ylittää tämän ilmanpaineen vaihtelujen ja tuulen ansiosta."
-- olen useampana kesänä veneillyt ja viipynyt joskus useita päiviä ihan samassa ankkuripaikassa. Yleensä kun saaren rannassa ollaan ei vettä kölin alla ole kuin 10-15 cm -- miksiköhän en KERTAAKAAN tänä aikana ole jäänyt kiinni.
HÖPÖNHÖPÖ JUTTUA tuo että vaihtelisi tuollaisessa ikkunassa saaristomerellä PÄIVITTÄIN!
Yhtä lailla kuin tuo päivittäin on epäuskottavaa, niin myös "kun saaren rannassa ollaan ei vettä kölin alla ole kuin 10-15 cm". Oletko varma? Mikäli koskaan ei ole alkanut tössähtelemään köli pohjaan, niin kuulostaa epäuskottavalta.
Lainataan vähän sitä faktaa tuolta MTL:n sivulta:
"Tuuli vaikuttaa vedenkorkeuteen kasaamalla vettä tiettyihin osiin Itämerta. Tämä kasaantumisvaikutus on erityisen selvää lahtien pohjukoissa - tästä johtuu se, että suurimmat ääriarvot saavutetaan näillä alueilla. Tuulen vaikutus voi olla hyvin paikallista.
Korkea ilmanpaine painaa vedenpintaa alaspäin. Yhden millibaarin paine-ero vastaa suunnilleen yhtä senttimetriä vedenkorkeudessa. Normaali ilmanpaineen vaihtelu voi siis aiheuttaa useiden kymmenien senttimetrien vedenkorkeusvaihtelun."
Noista kielipolliisin hommista en ole innostunut, kuten vitsi.. Yksi pitkän avioliittoni salaisuuksista on se, että pyrkii ymmärtämään mitä vastapuoli pyrkii kommunikoimaan, riippumatta siitä mitä sanoja tekstiin sisältyy ;-)
Yleinen tapa ilmoittaa vaihteluväli, on keskiarvo ja vaihtelu sen ympärillä. Eli tässä tapauksessa havainnollisuuden vuoksi vähän yksinkertaistaen: keskiarvo (1,75 m) plus miinus 0,25 m (= 1,5 - 2,0). Näin saadaan luku 25 senttiä, jota on helppo verrata vedenpinnan vaihteluun keskiveden molemmin puolin. Jos menee liian vaikeaksi, syy ei ole minun.
Kyseenalaistat myös Merentutkimuslaitoksen havainnot ja tilastot. Jos et ymmärrä niitäkään, ei vika ole minun eikä myöskään Merentutkimuslaitoksen.
Meikäläinen menee luonnonsatamaan - sellaiseen jossa ollaan suojassa, siellä EI aallokko heiluttele venettä, se ei "pohjaa".
Olen kyllä sellaiseen tilanteeseenkin joutunut - silloin tuli ykkosmyrskyn myötä kova tuuli ja vesi pakeni jonnekin muualle ts. vedenpinta laski.. piti siirtyä pois tuosta paikasta - se on hirveen raastavaa kuunneltavaa kun koko riki helisee, kolisee ja tärisee veneen kölin vain hiemankin pohjatessa...
Miten 10-15cm vara todettu - kaiulla ja monesti iltauinnilla sukeltaen katsomalla että ahdasta on.. jos on hyvä kaunis kesäilta, sellainen normaali(!) kesäsää, niin ei tuossa mitään vaaraa ole..
MUTTA pointtini on edelleenkin että ei meidän vesillä kesäaikaan tapahdu oskun väittämää KYMMENIEN senttien jokavuorokautista vedenpinnan vaihtelua - se on höpöhöpö juttua.
Nuo ilmiöt joista kerrotte ovat tosia ja näin tapahtuu mutta ei jatkuvasti, alinomaa, KOROSTETTUNA!! - päivästä toiseen.. se on mielestäni jokseenkin LIIOITTELUA!!!
Saivarteluahan tämä lillukanvarsista kun ei parempaa aihetta.. anteeksi jos ärsytän, kiva väitellä kanssasi - Osku, elä ota suotta pulttia!
Mitä tulee parisuhteen kanssa kommunikointiin niin siitä löytää aina uutta vielä näin kahdenkymmenen vuoden jälkeenkin.. sekä hyvää että huonoa ja kommunikointiongelmia on - silloin tällöin - harventuen aikaa myöten, vielä niistä on selvitty ja ensi kesän reissua on plänätty - jos vaikkas Kotkaan meripäiville vihdoinkin!
Ei kukaan ole tässä keskustelussa väittänyt, että veden pinta vaihtelee joka vuorokausi kymmeniä senttejä. Jokainen meren rannassa asuva tai veneellä liikkuva kuitenkin tietää, että tätä vaihtelua tapahtuu useita kertoja kesässä. MTL:n mukaan "Korkea ilmanpaine painaa vedenpintaa alaspäin. Yhden millibaarin paine-ero vastaa suunnilleen yhtä senttimetriä vedenkorkeudessa. Normaali ilmanpaineen vaihtelu voi siis aiheuttaa useiden kymmenien senttimetrien vedenkorkeusvaihtelun."
Minkähän takia normaalia ilmanpaineen vaihtelua ei tapahdu silloin, kun sinulla on kölin alla 10 senttiä vettä. Onkohan koko veneilykokemuksesi yhtä kuin nimimerkkisi.
Suosittelen teikäläiselle poliitikon uraa. Lueppa oma tekstisi - tai ethän Sinä viitsi - leikkaan sen sulle valmiiksi tähän näin:
-----clip-----
Höpö höpö
Kirjoittanut: Osku, 16.1.2004 klo 14.58
Johan se veden pinnan korkeuskin vaihtelee päivästä toiseen enemmän kuin yleisimpien retkeilyyn käytettävien purjeveneiden syväykset.
-----clip-----
Varsinainen takinkääntäjä olet sinäkin, sanomasi "päivästä toiseen" tarkoittaakin siis "useita kertoja kesässä" HEHHEEHHHHEEEVOITVITSIMIKÄJÄTKÄHEHHHIIHHIII
JUUH - nyt tiedetään kuka veneilee vain NETISSÄ ja mielikuvituksessa!
Hyvästi!! Tiedän jo EMME koskaan tapaa vesillä!!!
- onneksi - eihän sinun kanssasi voi keskustella - sanontasi ovat niin ympäripyöreitä että..
Mitä puoluetta edustat - SMP tai KEPU varmasti??
Kun faktat eivät riitä, irroitetaan toisen tekstistä yksittäinen lause, annetaan sille oma merkitys ja ollaan sitten eri mieltä. Helppoa, mutta lapsellista. Asiallinen tyylisi tosin ansaitsee kiitokset.
Voiko luetun ymmärtäminen olla todella noin ylivoimaista. Otan osaa.
Syväys vaikuttaa monella tavalla. Vaikkapa sisäreitti Espoo-Porkkala jää väliin, jos syväystä on ~1,4 m tai enemmän. Samoin monet venereitit ovat syväykseltään 1,2 m.
Rantautuessa myös veneen pituudella on merkitystä. Ison veneen suurempi syväys ei välttämättä ole suuri haitta, koska köli on tarpeeksi kaukana rannasta.
Jollalla rantautuminen tai ylipäätäänsä jollan raahaaminen mukana on kyllä aika ikävää hommaa.
Myös monessa "virallisessa" satamassa suurempi syväys vähintääkin rajoittaa paikan valintaa.
Näin vanhan Albin Vegan kipparina on monasti saanut olla tyytyväinen kun venesatamassa löytyy pahalla kelillä tilaa laiturin maan puoleisesta päästä.
Samoin roudaus kauppakassien ja muiden provianttien kanssa jää ainakin laiturin mitan lyhkösemmäksi.
Saaristossa pääsee siihen luonnon satamaan mihin nykypursilla ei ole enää mitään asiaa.
Jos tuuleen nousussa häviää niin yleensä reitin valinnalla ajassa ei paljon mitään.
Vesillä ollaan lomalla ja toohotukset voi jättää jupeille maihin ;-)
Mulla oli eka pursi myös vega ja oli kiva kattella matalammissa satamissa naapureiden ilmeitä kun sillä hurauttaa sinne moottoriveneilijöiden joukkoon - erittäin suojaan tuulelta ja peräaalloilta milloin niistä oli harmia..
Vega jos mikä on erittäin sopiva pursi todelliseen saaristopurjehdukseen - pitkäkölisenä vankkarakenteisena sillä voi oikoa mutkat suoriksi tietenkin korttia pitää sen verran osata lukea ettei kivelle väkisin yritä mutta aika vapaasti pystyi menemään lähes mistä tahansa.. Kivelleajo tuskin rikkoo venettä niin pahoin että loma loppuisi, ainakaan jos isku osuu köliin - se kestää..
Mutta totuus on että nykyveneeni on silti nopeampi, keskimääräinen nopeus 5 solmua kun Vegalla jäätiin 4:ään (luoveineen, ankkurin nostoineen / laskuineen päivineen -- eli nopeus jolla voi suunnitella päivämatkojen pituudet!)
Vega on hidas mutta silti erittäin sopiva retkipursi jolla pärjää kovassakin tuulessa - itseasiassa silloin sen vasta saa oikein kulkemaan.
Satamissa viheliäinen värkki käänneltäväksi etenkin pakilla ja epäsuotuisalla tuulella yhdistettynä tai silloin jos riittävää ohjailuvauhtia ei ehdi kiihdyttämään vähint. ~0,8 solmua - silloin kolisee ja kansimiehistöllä on käyttöä..
Kiitos taas kaikille vastauksista, tuli aika monta sellaista näkökohtaa esille, jotka eivät ole nojatuolista käsin itsestään selviä. Tuo syväysasia ei näytä kuitenkaan olevan ihan yksiselitteinen. Tietysti on rantautumisen ja saaristossa liikkumisen kannalta parempi mitä pienempi syväys on, mutta suhteellisen pienellä alueella (1.6-1.8 m) ovat syväykset veneissä, jotka minua kiinnostavat. Minä en tiedä yhtään purjevenettä, jossa syväys olisi alle 1.2 m, enkä usko sellaista haluavani ostaakaan, joten jätän Espoon-Porkkalan rantaväylän suosiolla moottoriveneilijöille.
Saaristolaivurikurssilla totesin, että Espoon huvivenesatamista moni on 1.5 m väylän päässä, mutta onhan niissä stamissa paljon isojakin veneitä, joissa syväys on luultavasti paljonkin yli 2 m. Kuinkahan paljon ilmoitettua arvoa syvempiä väylät todellisuudessa ovat? Pohjamerkintöihin kai voi kuitenkin luottaa, ettei ainakaan kiveä pitäisi väylältä löytyä?
Tuo Espoo-Porkkala väylä oli ennen 1,5 m, joten 1,2-1,4 m syväyksellä sen voi hyvin mennä. Tuona 1,5 m aikana tosin hipaisin kerran hiekkapohjaa 1,45 m veneellä keskellä väylää.
Onhan paljon purjeveneitä 0,8-1,2 m syväyksellä, useimmat tosin alle 30 jalkaisia.
Väylät on varsin tarkasti tutkittu, joten niiltä ei kiviä löydä. Nimellissyvyys on keskivedellä joku turvamarginaali. Kaikilla keleillä et voi välttämättä mennä 2 m väylää 1,8 m veneellä.
Heti väylän ulkopuolella karttojen luetettavuus heikkenee tuntuvasti. Väylää luoviessakin voi löytää kiviä, joita ei kartan mukaan ole tai ovat kartan mukaan syvemmällä.
Espoon purjeveneille tarkoitettuihin satamiin pääsee varmasti 3 m syväykselläkin.
Eivät kulje käsikädessä, aina. On nostokölillä varustettuja isojakin pursia tai sitten ostaja on valinnut matalimman kölivaihtoehdon juuri tästä tai vaikka syystä ettei kotirantaan pääse suuremmalla syväyksellä..
40 -jalkaisessa voi hyvin olla 1,6m syväys.. joissain tyypeissä taisi 1,4m olla yksi mahdollinen kölivaihtoehto.