Mitähän tästä voi olla mieltä:
Kumppanin ex oli suhteemme alussa erittäin kiinnostunut tekemisistämme. Ja kun alkoi ärsyttää tuo jatkuva yhteydenpito, pyysin kumppaniani lopettamaan sen. Sitten alkoi yksipuolinen yhteydenpito. Ja ex oli kuin minua ei olisi olemassakaan. Korttien lähettelyä kun kiellettiin soittamasta. No viime kesänä laittoi vielä uuden osoitteensa kortilla. Luulin että nyt siitä päästiin. Vuoden vaihteen jälkeen sitten tämä ex soitti kertoakseen mitä elämäänsä kuuluu. Kysymys onkin, että miksi?
Olemme olleet yhdessä nyt kolmatta vuotta ja asuttu pian 2 vuotta saman katon alla. Heidän erostaan oli puolitoista vuotta ennenkuin tapasimme.
Mikä siis saa tämän ihmisen edelleen vuosien jälkeen ottamaan yhteyttä? (riitahan siitä tuli)Oma elämä sillä on kuitenkin. Ja selväksi on tehty, ettei kiinnosta yhteydenpito.
Selvennykseksi vielä, että mukana on siis mustasukkaisuutta puoleltani.
Kiitos asiallisista vastauksista.
Kumppanin ex oli suhteemme alussa erittäin kiinnostunut tekemisistämme. Ja kun alkoi ärsyttää tuo jatkuva yhteydenpito, pyysin kumppaniani lopettamaan sen. Sitten alkoi yksipuolinen yhteydenpito. Ja ex oli kuin minua ei olisi olemassakaan. Korttien lähettelyä kun kiellettiin soittamasta. No viime kesänä laittoi vielä uuden osoitteensa kortilla. Luulin että nyt siitä päästiin. Vuoden vaihteen jälkeen sitten tämä ex soitti kertoakseen mitä elämäänsä kuuluu. Kysymys onkin, että miksi?
Olemme olleet yhdessä nyt kolmatta vuotta ja asuttu pian 2 vuotta saman katon alla. Heidän erostaan oli puolitoista vuotta ennenkuin tapasimme.
Mikä siis saa tämän ihmisen edelleen vuosien jälkeen ottamaan yhteyttä? (riitahan siitä tuli)Oma elämä sillä on kuitenkin. Ja selväksi on tehty, ettei kiinnosta yhteydenpito.
Selvennykseksi vielä, että mukana on siis mustasukkaisuutta puoleltani.
Kiitos asiallisista vastauksista.
Vastaukset 30
Vanhimmat
on vain säälittävä ja kateellinen sinulle. se yrittää tuhota suhteenne omilla jekuillaan. koita olla välittämättä vaan. älä ihmees rupee riiteleen kumppanisi kanssa tästä exästä, eihän se ole edes riitelemisen arvoinen.
Niinpä. Ja riideltyhän siitä on... Kuitenkin yritän jatkuvasti pitää mielessä että se on mennyttä eikä sillä ole mitään tekemistä tämän päivän kanssa. Harmittaa vaan kun tämä ex luulee että meitä kiinnostaa sen tekemiset.
Kiitos.
Sinua ei ehkä kiinnosta mutta kumppaniasi voi kiinnostaa. Ja mikäli kumppanillasi ja exällään oli pitkäaikainen suhde, ei mikään ihme jos kiinnostaisi. Kyllä minä ainakin haluan tietää mitä sille ihmiselle kuuluu jonka kanssa olen jakanut vuosia elämästäni, ei elettyä elämää saa eikä tarvitsekaan saada pyyhittyä pois eikä siinä yhteydenpidossa tarvitse olla mitään hämärää takana. Minun exäni nykyinen on samanlainen kuin sinä, jos hän saa kuulla että olemme esim. meilanneet kyselläksemme mitä kuuluu (ja tätä tapahtuu kolme-neljä kertaa vuodessa), siitä syntyy riita ja täysin aiheetta. Kahvillakäyntiä ei uskalla edes ehdottaa, jos nykyinen saisi tietää siitä tulisi valtava kriisi. En tajua minkä takia exiä pidetään mörköinä, siihen on aina hyvä syy miksi ex on ex.
Sitä paitsi, jos kumppanisi olisi mennäkseen exänsä perään, ei ole mitään mitä voisit tehdä estääksesi. Toinen menee jos on mennäkseen exänsä tai jonkun muun perään, ei ketään voi pitää väkisin. Koitahan saada tehtyä mustasukkaisuudellesi jotain, se haittaa sekä sinua että kumppaniasi.
Minulle exäni on todella hyvä ystävä. Hän tuntee minut paremmin kuin kukaan muu. Pidämme säännöllisesti yhteyttä puolin ja toisin.
Tulemme toivottavasti aina olemaan ystäviä, seurusteluista huolimatta. Yritän aina suhtautua hänen uusiinsa hienotunteisesti, mutta sekään ei aina riitä. Jotkut ovat vihanneet minua täysin ilman syytä.
Mielestäni kenelläkään ei ole oikeutta erottaa ihmisiä, jotka ovat tunteneet kauan. Eihän exän pitäisi mikään uhka olla... jos kumppani pettää niin eiköhän se sen tee jonkun uuden ja sinänsä mielenkiintoisemman kanssa.
Eri asia tietysti jos exä on vonkaamassa kumppaniaan takaisin, mutta itse en ainakaan ikinä tekisi sellaista.
Kumppanini ja hänen exänsä suhde ei ollut "vuosikausia kestävä". Eli yhteistä aikaa noin 3 vuotta josta siitäkin osa opiskelujen takia kaukana toisista. Kumppanillanikaan ei ole haluja pitää yhteyttä exään (ajattelee kenties parastani). Siksi ihmettelenkin, miksi tuollainen yhteydenotto kun ei vuosiin olla oltu edes ystäviä.
Minun mielipiteeni on, että menneet ovat menneitä. Ex on aina ex eikä paras kaveri. Ja ennenkuin joku hyökkää kimppuuni toisenlaisella mielipiteellä sanon vielä että onhan se eri asia jos ollaan oltu teinirakastavaisia/ekarakkaus tai kymmenen (kymmeniä) vuosia yhdessä.
Ehkä jokaisen on parasta miettiä arvojärjestystään, eli kenet asettaa etusijalle: exän vai puolisonsa.
Jospa seurustelu on sattunut elämänvaiheeseen jossa toinen tai molemmat ovat tukeneet toisiaan, silloin "kasvaa kiinni" nopeammin.
Miksi joku postikortti tai muu yhteydenotto vaivaa sinua niin kovasti? Eihän siinä mitään pahaa ole, ellei siinä nyt sitten lue jotain "rakastan sinua ikuisesti".
Jospa yrittäisit suhtautua exään niinkuin muihinkin miehesi kavereihin, on nimittäin mahdollista että he ovat vain ystäviä, eikä sinun todellakaan tarvitse kilpailla paikastasi.
Jos korttia lähetetään ystävänpäivänä (joka tässä kulttuurissa on enemmän rakastavaisten päivä) tms kun aikaisempina vuosina ei lähetelty. Kaikki siis alkoi kun ei päästetty kylään uuteen yhteiseen kotiin.
Tarviiko exän kytätä toisen elämää ja vahtia missä ja miten nyt asutaan? Välillä vaikutti ihan äidiltä...
Ensinnäkin, ystävänpäivä on suomalaisessa kulttuurissa ennen kaikkea Ystävän päivä, ei rakastavaisten päivä kuten Jenkkilässä. Toiseksi sulla vaikuttaa olevan hirveä hinku vähätellä kumppanisi entistä suhdetta ("vain" kolme vuotta ja vielä "nuorina" ja "osin etäsuhde"). Mistäs se johtuu?
"Kaikki siis alkoi kun ei päästetty kylään uuteen yhteiseen kotiin."
Koska sinä kielsit ja miehesi myötäili, niinkö?
"Tarviiko exän kytätä toisen elämää ja vahtia missä ja miten nyt asutaan?"
Kuuntelehan itseäsi ja kerro miltä kuulostaa. Hyvältä? No eipä. Mikäs nyt oikeasti rassaa, pelkäätkö että ex yrittää vokotella miestäsi? Miksi pelkäät niin? Pelkäätkö että miehesi lähtee siihen leikkiin mukaan? Miksi pelkäät niin? Kiellätkö miestäsi lähtemään vaikka baariin ilman sinua?
Mielestäni lähes kolmikymppinen ei enää ole nuori, ainakaan mitä tässä ajetaan takaa. Jos olisit lukenut tarkkaan olisit huomannut etten puhunut suomalaisesta kulttuurista.
Et oikein tule toimeen kenenkään miehesi naispuolisen kaverin kanssa. Tai ehkä hänellä ei ole sellaisia lainkaan, koska "ajattelee parastasi", ettei sinulle vain taas tule epävarma olo ja paha mieli. Ja kun oikein tutkiskelet tuntemuksiasi, niin olisi parempi, ettei miehelläsi olisi miespuolisiakaan kavereita. Ainakaan niin hyviä. Koska sinun pitää olla paras ja ainoa. Vain sinun.
Kuka muuten sanoi että on kyse naisesta? ;-)
Tulen kyllä toimeen mieheni naispuolisten kavereiden kanssa. Tässä ei vain ole kyse kaverista. Vaan exästä. I rest my case.
Eihän exä olisi exä, jos hän olisi miehesi elämän rakkaus. Suhtaudu häneen reilusti, niin saatat yllättyä ja samalla pääset eroon kalvavasta epävarmuudestasi. Ja varmaan saisit pisteet himaan mieheltäsikin.
Luuletko että miehestäsi tuntuu hyvältä lopettaa kokonainen ihmissuhde vain siksi että sinusta tuntuisi paremmalta. Voi alkaa kuristaa tuollainen suhde...
"Luuletko että miehestäsi tuntuu hyvältä lopettaa kokonainen ihmissuhde vain siksi että sinusta tuntuisi paremmalta."
Mikä ihmissuhde?
...sanoo samoin kuin minä!
Todellakin,luottakaa naiset itseenne,se uhkuu teistä ulospäin ja silloin ollaan lyömättömiä :)))
Vanha sanonta, että vanha suola janottaa,tarkoittaa : kun ei ole päässyt yli suhteen jostakin asiasta.Näin sitten käy että kuukausien tai vuosien päästä otetaan yhteyttä ex:ään,vain sen tähden että edellinen on mennyt mönkään ja ex nähdään erilaisessa valossa.Psykologian kirjoissa näitä hyvin selventävästi kerrotaan.Mä jättäisin kaiken kyllä omaan arvoonsa tässä tilanteessa,tärkein on se mitä te tunnette toisianne kohtaan ja se että pystytte puhumaan tilanteesta.
...onpa kimurantti tilanne. Ihme, ettei ex lopeta yhteydenottoja, vaikka hänelle on siitä sanottu. Kyllä entisen kumppanin uudelle suhteelle pitäisi antaa rauha, jos hän sitä tahtoo. Itse lopetin yhteydenotot, kun exäni niin toivoi - ja niin oli parempi. Älä suotta riitele kumppanisi kanssa sen entisen takia - se asettaa kumppanisikin ikävään tilanteeseen. Minkä hän sille mahtaa, että entinen ottaa yhteyttä. Jospa kumppanisi ei halua loukata ketään ts. ei ole riittävän suoralla tavalla sanonut, että exän täytyy lopettaa yhteydenotot. Kiertoilmauksia ei kukaan ex tajua, kyllä asiat täytyy sanoa selvästi ja kiemurtelematta. Jos pystyt niin yritä tukea kumppaniasi, kertoa miten välität hänestä ja sanoa asiallisesti, että sinua exän yhteydenotot häiritsevät. Onhan se kumma, jos ei kumppanisi sitten tajua hankkiutua exästä eroon. Tietysti kompromissejakin täytyy tehdä parisuhteessa - exän yhteydenottoja joutuu ehkä jonkun verran sietämäänkin. Luota itseesi!
Ehkäpä tässä mielenrauhan saa.
Kai se on tuolla mielen perukoilla kasvanut sellaisiin mittakaavoihin tuo koko ex-hässäkkä. Tuntuu vaan paremmalta kun saa jollekin puolueettomalla purkaa mieltään. Ja kuulla toisten mielipiteitä.
Kiitos
Oikein oudoksuttaa jotkut em.vastaukset-hohhoijaa..Kyllä aivan täysin riippuu exästä,millä tavalla hänet "otetaan vastaan".Jos on kyseessä hyvin veemäinen tapaus niin ei todellakaan ole mitään velvollisuutta alkaa kaveerata sellaisen ihmisen kanssa sillä sellaisesta ei saa muuta kuin mieliharmia!
Jos nyt (te muut lukijat)kuvittelisitte vaikkapa tilanteen,jossa nyk.mies ja exä olisivat todella hyviä ystäviä keskenään,aivan sellaisia sydänystäviä(jota kuitenkin tohdin epäillä)niin eikö voisi olettaa,että tämä ns.sydänystävä voisi jopa mahdollisesti haluta osallistua kumppaninne puolisonvalintaan..tämä oli vain tällainen heitto,jonka esitin,koska on kyllä kokemusta sellaisesta exästä,joka omalla sairraalloisella tavallaan oli niin kamalan kiinnostunut ex-miehensä tekemisistä ja tekemättä jättämisistä,että alkoi jo sanella,että millaisen ihmisen kanssa tämän ex-miehen olisi pitänyt alkaa seurustella ja olisiko lainkaan pitänyt alkaa seurustella "ihan vielä"yms.
Ääni kellossa muuttui kun nainen alkoi seurustella-silloin ei exän tekemiset kiinnostaneet jostain "kumman syystä",joten eiköhän sen exän,josta tässä puhut,olisi korkea aika hankkia se "ihan oma elämä,josta huolehtia".
Voisit vaikka ihan yrittää sellaista "äiti-tytär"-keskustelua tämän exän kanssa:sanot,että hänellä nyt taitaa oma elämä mennä ihan hukkaan ja ihan turhaan hän aikaansa kuluttaa teidän elämänne miettimisessä(juttelet vähän niinku äiti pikkulapselle,siis ihan samaan sävyyn).On kumma,jos ei ala mennä perille-viimekädessä hommaatte salaiset numerot ja käännytätte postin hänen osoitteeseensa takaisin,edes avaamatta saatikka lukematta kortteja.
Mustasukkainen ei tarvitse noin sairaalloisesta ihmisestä olla,ei ainakaan kannata ilmaista sitä miehelle.
..että rakkaus saa ottamaan yhteyttä. Ei kovin vakuuttavaa jos sinä sanelet asiat miehesi puolesta tai laitat sanat miehen suuhun. Ettet vain olisi ollut se kolmasnainen tai tungit itsesi alunperin kahden rakkauden väliin. viha ja rakkaus kulkevat käsikädessä, halusit tai et.
Omasta kokemuksestani voin kertoa, että entisen kanssa voi todellakin olla vain ystävä, ja ainakin itseäni kiinnostaa silloin tällöin kuulla sen ihmisen kuulumiset, joka on ollut 'se tärkein' ihminen vuosien ajan kuten sunkin tapauksessa. Kyse ei todellakaan ole välttämättä vanhasta suolasta kummankaan puolelta. Itsellenikin on kyllä käynyt niin, että exäni uusi yritti tuhota ystävyytemme ja kielsi kaiken yhteydenpidon-spostia lukuunottamatta. Minulle exäni kuitenkin kertoi rehellisesti, että kyseessä oli vain ko. naisen tahto, ei hänen omansa. Kyseinen liitto rikkoutui noin vuodessa naisen mustasukkaisuuteen, joka ei sitten kuitenkaan rajoittunut vain muhun. Jos ei tässä asiassa kykene luottamaan oman kultansa harkintakykyyn ja uskollisuuteen, niin miten käykään poikien iltojen, työkavereiden yms kanssa vuosien vieriessä? Eli relaa hiukan ja luota toiseen, tai saatat pilata hyvän parisuhteen kuten exäni uusi teki.
Tässä kun ei ole kyse ystävyyssuhteesta. Erosivat toista vuotta ennenkuin tapasimme. Kuten aikaisemmin kerroin, yksipuolinen yhteydenpito alkoi vasta paljon myöhemmin.
Lopetan kommentoinnin tähän. Kiitos asiallisesta palautteesta.
ainakaan haluaisi että mieheni olisi yhteydessä exäänsä. Miksi? Mennyt on mennyttä.
En mäkään oikein haluis.. Jäi nimittäin pieni trauma, kun poikakaverin exä (suhteemme alkuaikoina) soitteli joka ilta, että mitä kuuluu ja liirum laarum. Sitä kesti todella kauan. Ärsytti todella se jatkuva soittelu. Oisin voinu ymmärtää jos se olis soittanu vaikka kerran viikossa, kun ei ihan hirveitä aikoja kuitenkaan niitten seurustelun loppumisesta ollu. Mutta kuitenkin aika lailla.. Sit mä olin mykkäkoulua ja oli sanaharkkaa. Mut onneks se sit loppu. Laiton selväksi, että en kerta kaikkiaan jaksa sitä soittelua enää.
En mä pelänny menettäväni poikkaveria, mut jotenkin vaan en osannu ymmärtää sitä soittorumbaa. Ihme juttu sillon alkuaikoina...
Nyt puhuu vihdoinkin joku asiaa! On se kyllä kumma että pitää roikkua entisissä, eikä osata mennä elämässä eteenpäin... Naiset etenkin tuntuvat olevat raukkamaisia näissä tapauksissa. Ei jätetä viestiä vastaajaan, koska tiedetään että takaisin ei soiteta. Kumpa osaisivat luovuttaa ja antaa toisen elää omaa elämää.
Miksi jokainen yhteydenotto exään pitää heti tulkita kaipuuksi takaisin vanhaan suhteeseen? Miksei sitten samalla logiikalla jokaista yhteydenottoa lapsuudenystävään tai käytniä lapsuudenkodissa tulkita haluksi palata lapsuuden turvaan? Jos pitää yhteyttä ja vaikka tiivistikin, niin ei se heti tarkoita, ettei elämässä olisi mennyt eteenpäin! Vai tarkoittaako opiskeluaikaisten kavereiden kanssa ryyppääminen nelikymppisenä automaattisesti jämähtämistä opiskeluaikoihin? Miksi tämä logiikka toimii vain exien kohdalla mutta ei muissa asioissa/suhteissa, ihmettelenpä vain. Huolestua toki voi, jos vuosia eron jälkeen tipahtelee edelleen 'rakastan sua ikuisesti' viestejä eikä exällä ole ollut ketään siinä välissä. Järki käteen tässäkin asiassa, ja vähän suhteellisuuden tajua, hyvät ihmiset. Asiat ja etenkin ihmissuhteet kun eivät ole mustavalkoisia eivätkä kaikki toimi samojen motiivien pohjalta kuin itse toimisi samassa tilanteessa.
"Vai tarkoittaako opiskeluaikaisten kavereiden kanssa ryyppääminen nelikymppisenä automaattisesti jämähtämistä opiskeluaikoihin?"
Sitähän se juuri tarkoittaa. Hei, haloo, joskushan sitä on ihmisen itsenäistyttävä ja mentävä eteenpäin ja lakattava roikkumasta baarissa niiden opiskeluaikaisten kavereiden kanssa.
Alkuperäinen kysymys lienee ollut, että MIKÄ saa exän ottamaan yhteyttä.
Yritin vain tuoda muutaman tukiargumentin kanssa, ettei exän yhteydenotot heti tarkoita sitä, että haluaa entisensä takaisin tai että vanha suola janottaa, etenkin jos yhteydenottoja on n. yksi puolessa vuodessa kuten alkuperäinen kirjoituksessaan mainitsi. Kumma kyllä, heti jos ex utelee mmitään uuteen suhteeseen liittyvää, niin kyseessä on pahantahtoisuus, mustasukkaisuus yms eikä vahingossakaan ihan puhdas uteliaisuus, että millainen tapaus tällä kertaa.
Ilmeisesti edellä kirjoittanut ei sitten aio pitää mitään yhteyttä opiskeluajan kavereihinsa, olipa se sitten baarissa tai kotosalla niin että lapset leikkivät keskenään...
Lisäksi kyllä olen itsenäistymisen aina ymmrätnyt niin, että kykenee kantamaan vastuun valinnoistaan seurauksineen, olivatpa ne sitten millaisia tahansa vuorikiipeilystä Tallinnan risteilyihin nelikymppisenä.
Kysyn vielä kun kukaan ei vastausta ole antanut: Eli miksi ex ottaa yhteyttä?
Voisiko olla niin, että vaikka sitä kiinnoistaisikin niin vastapuolta ei kenties? Ihan vaan heittona, kun täällä ollaan hehkutettu ystävyyssuhteita entisiin. Kaikilla sekään ei toimi.
Eiköhän noita vaihtoehtoja ole tarjoiltu tän keskustelun aikana useampiakin. Vaikea vain sanoa, mikä osuu oikeaan juuri tässä tapauksessa. Eli onko kyseessä vanha suola, puhdas ystävyys vai mikä. harva kyllä jaksaa yhteyttä pitää vuosikausia ellei vastakaikua tipu eli alkuperäisen tapauksessa vaikutelmaksi kyllä jää, että ainakin ennen nykyisen astumista kuvioihin, yhteydenpito on ollut molemminpuolista, ja jos nykyään oikeasti kerran tai kaksi vuodessa itsestään ilmoittaa ja kysäisee samalla, onko exä jo uudensa kanssa kihloissa yms, niin eipä tuo kyllä kovin vaaralliselta ja riippuvan rakastuneelta tapaukselta vaikuta, vaan kyllä suhtautuminen vaikuttaa olevan varsin kaverillinen. Ja jos ei tässä asiassa kykene toisen omaan harkintakykyyn luottamaan, niin missä sitten? Toinen lähtee tai pettää jos on niin tehdäkseen eikä siihen mitään exiä tarvita eikä sille itse mitään voi paitsi korkeintaa edesauttaa tilannetta vahtaamalla toisen menoja niin että toinen kuristuu ja lähtee sitten pelkkää vapaudenkaipuutaan. Mutta kuten sanottu, varmaa syytä ei voi kertoa tuntematta ko. henkilöä ja tapausta.
Eikös sitä exää juuri ole helpoin kiksauttaa. Sellaisen kuvan täältä ainakin on saanut. Että jos panettaa niin exään voi luottaa...