Joo mä jatkan siihen mun edelliseen tekstii "mä
vaan rakastan sitä" juttuun et joku oli vastannu
et rakkaus on todella vahva sana, munkaan
mielestä sitä ei saa käyttää turhaa..
Mä en vaa voi sille mitään et se on mun unissa,
mun elämässä, mun koulussa ja kaikkialla..
Kun nään sen kasvot ajattelen "tuotka kauniimpaa
ei löydy" Se vaan on ihana,söpö ja tuhat sanaa
lisää..
Mut onko totta et jokainen joskus löytää Oikean?
Ja jos tuntuu et se on nyt just toi nii miks
pitäis luovuttaa?
vaan rakastan sitä" juttuun et joku oli vastannu
et rakkaus on todella vahva sana, munkaan
mielestä sitä ei saa käyttää turhaa..
Mä en vaa voi sille mitään et se on mun unissa,
mun elämässä, mun koulussa ja kaikkialla..
Kun nään sen kasvot ajattelen "tuotka kauniimpaa
ei löydy" Se vaan on ihana,söpö ja tuhat sanaa
lisää..
Mut onko totta et jokainen joskus löytää Oikean?
Ja jos tuntuu et se on nyt just toi nii miks
pitäis luovuttaa?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mulla on aikalailla samanlainen juttu mun ex
jätkän kans. mä nään siitä vaan koko ajan unia,
sen ääni soi mun päässä, sen hymyilevät kasvot
tulee koko ajan mun mieleen.. meidän oli pakko
lopettaa koska mä olin niin helvetin epävarma, ja
tuntu vaan ettei se toimis... vaik olis se kai
voinut toimiakkin.. nyt se vaan epäilee koko ajan
et mä vaan pelleilin sen kans, et mä vaan sanoin
sille et rakastan sitä.. mut se ei oo totta.. mä
rakastin sitä enemmän kuin ketään tai mitään
muuta.. se oli mulle kaikki kaikessa.. mä olisin
voinut vaikka kuolla sen puolesta.. se ei vaan
suostu tajuamaan miten mä sitä rakastin.. sekin
sano aina mul et rakastaa mua, mut mä niiin
toivon et se tosiaan tarkotti sitä.. niin se aina
väittää.. No, nyt molemmat on yksin.. Mä oon sun
kohtalo toveri...
minä olen elämässäni rakastanut kahta miestä.
Ensimmäisestä jouduin luopumaan ja 5 vuotta kesti
ennenkuin lakkasin ajattelemasta häntä joka päivä,
ja rakastan häntä vieläkin vaikkei meille koskaan
mitään yhteistä tulevaisuutta ole luvassa enkä enää
sitä edes tahtoisi. Olin silloin vasta 16 kun
seurustelimme. En ole häntä enää edes vuosiin
nähnyt mutta lämpimiä ajatuksia vielä joskus
lähetän ja toivon että hän on onnellinen. Kaikkea
hyvää sulle Sami, where ever you are...
kuuden vuoden päästä erostamme arvet olivat
umpeutuneet sen verran että olin valmis rakastumaan
ja rakastamaan taas(nojoo olihan siinä välissä
muutama näitä parin viikon/kuukauden juttuja mutta
ei mitään todellista kuitenkaan), tämän toisen
kanssa olen nyt aviksessa ja tytär täytti vuoden.
Ja uskon vankasti etten koskaan lakkaa rakastamasta
häntäkään, tapahtui meille mitä vaan. Enhän voi
lakata rakastamasta lastanikaan.
Todellinen rakkaus ei kuole vaikka suhde
kuolisikin, uskon ma.
löysinpäs sut! nii et onks sul mun maili
ossaa...? koska toi alkaa kuulostaa liianki
tutulta!