Kuten otsikosta voi päätellä, mulla on kotiriippuvaisuus. En tahtoisi lähteä kotoa minnekään. En kouluun, en kauppaan, muista virallisimmista puhumattakaan. Tahtois vaan olla kotona. Jos pitää lähteä yksin jonnekin, esim. illalla kouluun, saattaa tulla pahimmassa tapauksessa paniikkikohtaus. Tosin nykyään olen ollut muutenkin herkkä ja joko itkustanut tai suutahtanut tai molempia ihan pikku asioista. En tiedä, mistä tämä johtuu. Mitä voisin tehdä?
Tätä oli viime vuonnakin. Silloin tosin paremmin lähdin kouluun, koska avopuolisoni tuli mukaan. Nykyään, kun hänen opintonsa ovat lopuillaan (hän on vuoden minua edellä), on kauhean vaikeaa lähteä yksin kouluun. Kyllä se sitten sujuu, kunhan olen lyönyt oven takanani kiinni. Itse lähtemisprosessi on usein se vaikein.
Kurssejakaan ei enää saa suoritettua, mikä masentaa entistä enemmän. Tiedän, että pitäisi vaan nostaa itseään niskasta kiinni, mutta miten. kun väsyttää ja masentaa eikä tahdo lähteä kotoa. Tilanne rasittaa minua ja varmasti myös avopuolisoani, vaikka hän ei sitä olekaan sanonut.
Minulla on diabetes, nivelreuma ja Aspergerin syndrooma, jos sillä on merkitystä.
Tätä oli viime vuonnakin. Silloin tosin paremmin lähdin kouluun, koska avopuolisoni tuli mukaan. Nykyään, kun hänen opintonsa ovat lopuillaan (hän on vuoden minua edellä), on kauhean vaikeaa lähteä yksin kouluun. Kyllä se sitten sujuu, kunhan olen lyönyt oven takanani kiinni. Itse lähtemisprosessi on usein se vaikein.
Kurssejakaan ei enää saa suoritettua, mikä masentaa entistä enemmän. Tiedän, että pitäisi vaan nostaa itseään niskasta kiinni, mutta miten. kun väsyttää ja masentaa eikä tahdo lähteä kotoa. Tilanne rasittaa minua ja varmasti myös avopuolisoani, vaikka hän ei sitä olekaan sanonut.
Minulla on diabetes, nivelreuma ja Aspergerin syndrooma, jos sillä on merkitystä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Rukoilin ja parannuin paniikkikohtauksesta. Ei pelkoa ei paniikkia.