Viime päivinä kärjistynyt sanasota Keskustan ja MTK:n välillä on tuonut esiin sen tosiasian, että MTK ei suinkaan ole keskustalainen taustajärjestö. MTK on aina pyrkinyt edunvalvonnassaan kilpailuttamaan Kokoomusta, Keskustaa tai mitä tahansa puoluetta, joka asettuu tukemaan sen vaateita. Tällä hetkellä MTK vaikuttaa olevan lähempänä Kokoomusta.
Kokoomus ja Keskusta puolustavat molemmat Suomalaisen maatalouden elinmahdollisuuksia. Kokoomuksen maataloustukipolitiikkaan voi tutustua linkissä:
http://www.kokoomus.fi/dokumentti.php?did=91
Linkkiä lukemalla selviää Kokoomuksen olleen aina voimakas maatalouden tukien kannattaja (myös kotimaisten). Tätä se on jostain syystä kainostellut julki tuomasta. Usein se on syyllistänyt asiasta Keskustaa, ja luonut SDP:n avustuksella onnistuneesti mielikuvaa Keskustasta varsinaisena Suomen koko talouden tukipolitiikallaan romuttavana mörkönä.
MTK:n viimeaikainen keskustavastainen sodankäynti antaakin mahdollisuuden tuoda esiin totuus tästäkin asiasta. Keskusta puolustaa tasapainoisesti sekä maaseutua ja kaupunkeja. Tämä Keskustan maltillinen ja liberaali linja on syytä tuoda esiin voimakkaasti juuri nyt. Oikeistoveljet ovat maatalouspolitiikan suhteen varsin lähellä toisiaan. Kokoomus vain painottaa maatalouden kotimaista tukea selvästi voimakkaammin kuin Keskusta. Maataloussiipi onkin viime aikoina vahvistunut Kokoomuksessa. Puheenjohtajan vaihdoshalu kumpuaakin ehkä tästä lähteestä: Uudeksi puheenjohtajaksi halutaan maanviljelijä.
Toisin kuin MTK, joka on itsenäinen taustajärjestö, SAK voidaan katsoa täysin yhteenhitsautuneeksi SDP:n kanssa. Se onkin kannattavaa. Lakkonyrkkinsä avulla SDP pystyy hallitsemaan maata miten tahtoo, käyttäen arvelematta piilodiktatoorisia keinoja, jos demokratia ei anna sen haluamaa tulosta. SDP:tä ei voidakaan pitää perinteisenä puolueena. Lähi-idästä löytyy saman kaltaisia esimerkkejä. Siellähän puolueilla on yleisesti tukenaan SAK:n kaltainen militantti siipi. Positiivisenä voidaan pitää kehitystä, että viime vuosikymmeninä länsimaiset sosialistit ovat pidättäytyneet ajamasta tavoitteitaan suoran väkivallan avulla.
Kokoomus ja Keskusta puolustavat molemmat Suomalaisen maatalouden elinmahdollisuuksia. Kokoomuksen maataloustukipolitiikkaan voi tutustua linkissä:
http://www.kokoomus.fi/dokumentti.php?did=91
Linkkiä lukemalla selviää Kokoomuksen olleen aina voimakas maatalouden tukien kannattaja (myös kotimaisten). Tätä se on jostain syystä kainostellut julki tuomasta. Usein se on syyllistänyt asiasta Keskustaa, ja luonut SDP:n avustuksella onnistuneesti mielikuvaa Keskustasta varsinaisena Suomen koko talouden tukipolitiikallaan romuttavana mörkönä.
MTK:n viimeaikainen keskustavastainen sodankäynti antaakin mahdollisuuden tuoda esiin totuus tästäkin asiasta. Keskusta puolustaa tasapainoisesti sekä maaseutua ja kaupunkeja. Tämä Keskustan maltillinen ja liberaali linja on syytä tuoda esiin voimakkaasti juuri nyt. Oikeistoveljet ovat maatalouspolitiikan suhteen varsin lähellä toisiaan. Kokoomus vain painottaa maatalouden kotimaista tukea selvästi voimakkaammin kuin Keskusta. Maataloussiipi onkin viime aikoina vahvistunut Kokoomuksessa. Puheenjohtajan vaihdoshalu kumpuaakin ehkä tästä lähteestä: Uudeksi puheenjohtajaksi halutaan maanviljelijä.
Toisin kuin MTK, joka on itsenäinen taustajärjestö, SAK voidaan katsoa täysin yhteenhitsautuneeksi SDP:n kanssa. Se onkin kannattavaa. Lakkonyrkkinsä avulla SDP pystyy hallitsemaan maata miten tahtoo, käyttäen arvelematta piilodiktatoorisia keinoja, jos demokratia ei anna sen haluamaa tulosta. SDP:tä ei voidakaan pitää perinteisenä puolueena. Lähi-idästä löytyy saman kaltaisia esimerkkejä. Siellähän puolueilla on yleisesti tukenaan SAK:n kaltainen militantti siipi. Positiivisenä voidaan pitää kehitystä, että viime vuosikymmeninä länsimaiset sosialistit ovat pidättäytyneet ajamasta tavoitteitaan suoran väkivallan avulla.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Itse asiassa SAK:lle ei ole kovinkaan edullista nykytilanne, jossa se on kiinnittynyt niin vahvasti sosialidemokraatteihin. Ajattelepa, kuinka maltillinen järjestö on ollut Lipposen molempien hallitusten aikana ja tällä hetkellä. Luokkatietoisinta ay-politiikkaa ovat viime vuosina ajaneet lääkärit ja muut hyväosaiset.
1970-luvulla ja vielä 1980-luvun alussa tilanne oli mielenkiintoinen, sillä SDP ja SKDL kilpailivat varsin tasaisesti vallasta SAK:ssa keskenään. Tämä vaikutti koko valtakunnan politiikkaan. SDP:n oli hankala toimia hallituksessa ilman SKDL:ää, joka voisi selättää sen niukasti vahvemman aseman keskusjärjestössä. Demarit joutuivat mielistelemään SAK:n vaatimuksia, ellei SKDL ollut myös hallituksessa.
Tästä kilpa-asemasta johtui se, ettei SDP uskaltanut mennä kokoomuksen kanssa hallitukseen ennen vuotta 1987. Veljeily hallituksessa riistäjälahtareiden kanssa olisi kaatanut demareiden aseman myös SAK:ssa.
Hyvään viestiisi ei voi muuta lisätä kuin sen, että useimmat, elleivät kaikki lakot risaisilla 60- ja 70-luvuilla johtuivat SAK-laisten ay-liittojen välisistä reviiritaisteluista: kommunistivetoiset järjestöt panivat lakkoja pystyyn osoittaakseen haalariduunareille olevansa kovempia vaatimaan työvästölle hyvinvointia kuin demarit.
Vasta Kalevi Sorsan konsensus-politiikka alkoi tuoda demareille enemmän sananvaltaa ja itse asiassa myös oikeaa valtaa.
kalevi Sorsa oli monessa mielessä valtiuomies, vaikka hänen konsensus-oppinsa ovatkin jo pelkkää taaksejäänyttä historiaa.
Rauha Kalevi Sorsan muistolle.
Oudon äkkiä Kalevi Sorsa hävisi kuvasta. Mikä lie miehen hiljentänyt, kun malttoi olla niin suu supussa ja niin pitkään.
Eipä puhuta juuri kuolleesta pahaa. Sorsa ja Virolainen olivat kova kaksikko. Rauha heidän muistolleen.