Vasta vajaan vuoden hallituksessa oltuaan kepu on tarjonnut poliittisen näyttämön katselijoille paljon hupia. Pääministerikin on jo jouduttu vaihtamaan. Varsinaiset asiat – niin sisäiset kuin ulkoiset – ovat tosin jääneet vähälle huomiolle tuossa tohinassa. Kahdeksan oppositiovuotta saivat kepussa aikaan sen, että se nyt ”vallan saatuaan” näkyy heti sekoavan omiin jalkoihinsa! Demarit – kokoomuksesta puhumattakaan – olivat kepun pakkovaltakaudella oppositiossa paljon pitempiä aikoja ja kyllä he taas hallitukseen päästyään osoittivat heti aivan toisenlaista osaamista.
Vaikka demareilta on hallituksessa vain kakkosketju, ei sekään kaikkia hallituskumppaninsa koukkuja niele. Niinpä tämän päivän Hesari saa otsikoida pääkirjoituksensa ”Valtion toimintojen siirtolista jouti roskakoriin.” Jopa kepulainen ”Keskisuomalainen” antaa sapiskaa puolueelleen todetessaan, että ”Meillä on tapana asiassa kuin asiassa heilahdella ajan virtausten mukana laidasta toiseen. Nyt hajasijoitus tuntuu olevan päivän sana, sitä päättäjät rummuttavat. Sijoittamisen takana on kuitenkin aina suuri muutos ja mm. muuttamaan joutuvia ihmisiä ja isoja purettavia rakenteita, joten päätökset pitää tehdä hyvin harkiten”
Kyllä kepu kykenee hämmentämään hallituksen ja kannattajansa ihan omin voimin. Sen osoitti tuo kepuministerin sekoilun aiheuttama eteläisen Suomen maanviljelijöiden eilinen mielenilmaus. Tästä Kymen Sanovat näkyy kirjoittavan ”Maatalousministeri Korkeaoja puolestaan on nyt saanut maistaa, mitä hänen oma puolueensa tarkoitti, kun se oppositiovuosina kaipasi ministeriöön poliittisesti vastuussa olevaa ministeriä. Keskustan rivit rakoilevat ja ministerin tuoli huojuu…) Turun Sanomat näkyy sanovan samasta asiasta seuraavaa: ”Suomalaisessa maatalouspolitiikassa on vuosikymmenien varrella nähty monenlaisia näytelmiä, mutta harvoin on mopo päässyt näin pahasti karkaamasta päätöksentekijäin käsistä. Vallan ja vastuun roolit ovat menneet perinjuurin sekaisin, kun keskustan eduskuntaryhmä käyttäytyy kuin etujärjestö ja maatalousministeri kuin korporaation juoksupoika”. (Nuo maakuntalehtien referoinnit HS:n lehtikatsauksesta).
Onhan tuota kepulaisten sekoilua ihan hykerryttävää sivusta seurata, kun näkee, että kepulta nyt karkaa äänestäjiä jo maanviljelijöistäkin ja sokeimpienkin stadilaisten silmät nyt viimeistään avautuvat. Siis sataa viljaa suoraan laariimme, mutta sitä alkaa olla jo riittävästi. Siksipä pyydän: Paavo, ole kiltti ja ota ne miehesi ja naisesi pois tuosta sekoilevasta kepulaisjoukosta, Erkki Tuomiojakin on ihan liian fiksu kuuluakseen siihen porukkaan! On entistä hauskempaa nähdä, mitä sitten tapahtuu!
Muutama päivä sitten käytin eräässä yhteydessä tiettyä Omar Khaijamin säettä tulevaisuuden profetiana kepulle ja kepulaisille. Tulevaisuus tuli pikemmin kuin odotinkaan, joten jo nyt voin muuttaa tuon säkeen kuvaamaan tätä päivää:
”Te aikaan nuoruutenne kullan-armaan
oppinne saitte tupaillois` varmaan;
se ettei sovi nykymaailmaan,
nyt näette hämys` talvipäivän harmaan”
Eikö olekin ihmeellistä, että jo 1600-luvulla elänyt suuri persialainen ajattelija ja runoilija näki noin selvästi 2000-luvun Suomeen! ”Peräkamarin poika”, minua monin verroin lahjakkaampi irvileuka näillä palstoilla sanoi eilen ”nelivetokokookseen” osallistuneiden mielipiteenä Ilkasta, että ”oltihin sitä mieltä, notta muita lehtiä ei tarvittaaskaan”. Minä voisin sanoa, että kepulaista ajatusmaailmaa ja elämänmenoa kommentoimaan ei tarvittaisi muita runoilijoita kuin Omar Khaijam, mutta kun minä luen Demarin lisäksi monia muita hyviä lehtiä, niin harrastanhan minä myös monia runoilijoita. Luenko myös Suomenmaata, olin kuulevinani? Minähän sanoin lukevani hyviä lehtiä, roskalehtiä minun ei tarvitse lukea, sillä niiden sanomaa näen tarpeekseni näiltä palstoilta.
Vaikka demareilta on hallituksessa vain kakkosketju, ei sekään kaikkia hallituskumppaninsa koukkuja niele. Niinpä tämän päivän Hesari saa otsikoida pääkirjoituksensa ”Valtion toimintojen siirtolista jouti roskakoriin.” Jopa kepulainen ”Keskisuomalainen” antaa sapiskaa puolueelleen todetessaan, että ”Meillä on tapana asiassa kuin asiassa heilahdella ajan virtausten mukana laidasta toiseen. Nyt hajasijoitus tuntuu olevan päivän sana, sitä päättäjät rummuttavat. Sijoittamisen takana on kuitenkin aina suuri muutos ja mm. muuttamaan joutuvia ihmisiä ja isoja purettavia rakenteita, joten päätökset pitää tehdä hyvin harkiten”
Kyllä kepu kykenee hämmentämään hallituksen ja kannattajansa ihan omin voimin. Sen osoitti tuo kepuministerin sekoilun aiheuttama eteläisen Suomen maanviljelijöiden eilinen mielenilmaus. Tästä Kymen Sanovat näkyy kirjoittavan ”Maatalousministeri Korkeaoja puolestaan on nyt saanut maistaa, mitä hänen oma puolueensa tarkoitti, kun se oppositiovuosina kaipasi ministeriöön poliittisesti vastuussa olevaa ministeriä. Keskustan rivit rakoilevat ja ministerin tuoli huojuu…) Turun Sanomat näkyy sanovan samasta asiasta seuraavaa: ”Suomalaisessa maatalouspolitiikassa on vuosikymmenien varrella nähty monenlaisia näytelmiä, mutta harvoin on mopo päässyt näin pahasti karkaamasta päätöksentekijäin käsistä. Vallan ja vastuun roolit ovat menneet perinjuurin sekaisin, kun keskustan eduskuntaryhmä käyttäytyy kuin etujärjestö ja maatalousministeri kuin korporaation juoksupoika”. (Nuo maakuntalehtien referoinnit HS:n lehtikatsauksesta).
Onhan tuota kepulaisten sekoilua ihan hykerryttävää sivusta seurata, kun näkee, että kepulta nyt karkaa äänestäjiä jo maanviljelijöistäkin ja sokeimpienkin stadilaisten silmät nyt viimeistään avautuvat. Siis sataa viljaa suoraan laariimme, mutta sitä alkaa olla jo riittävästi. Siksipä pyydän: Paavo, ole kiltti ja ota ne miehesi ja naisesi pois tuosta sekoilevasta kepulaisjoukosta, Erkki Tuomiojakin on ihan liian fiksu kuuluakseen siihen porukkaan! On entistä hauskempaa nähdä, mitä sitten tapahtuu!
Muutama päivä sitten käytin eräässä yhteydessä tiettyä Omar Khaijamin säettä tulevaisuuden profetiana kepulle ja kepulaisille. Tulevaisuus tuli pikemmin kuin odotinkaan, joten jo nyt voin muuttaa tuon säkeen kuvaamaan tätä päivää:
”Te aikaan nuoruutenne kullan-armaan
oppinne saitte tupaillois` varmaan;
se ettei sovi nykymaailmaan,
nyt näette hämys` talvipäivän harmaan”
Eikö olekin ihmeellistä, että jo 1600-luvulla elänyt suuri persialainen ajattelija ja runoilija näki noin selvästi 2000-luvun Suomeen! ”Peräkamarin poika”, minua monin verroin lahjakkaampi irvileuka näillä palstoilla sanoi eilen ”nelivetokokookseen” osallistuneiden mielipiteenä Ilkasta, että ”oltihin sitä mieltä, notta muita lehtiä ei tarvittaaskaan”. Minä voisin sanoa, että kepulaista ajatusmaailmaa ja elämänmenoa kommentoimaan ei tarvittaisi muita runoilijoita kuin Omar Khaijam, mutta kun minä luen Demarin lisäksi monia muita hyviä lehtiä, niin harrastanhan minä myös monia runoilijoita. Luenko myös Suomenmaata, olin kuulevinani? Minähän sanoin lukevani hyviä lehtiä, roskalehtiä minun ei tarvitse lukea, sillä niiden sanomaa näen tarpeekseni näiltä palstoilta.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hienoa, että joku näkee väriä hallitusen toiminnassa. Yleensä sitä on arvosteltu värittömäksi virkamieshallitukseksi.
Eri puolueiden lehtiä referoimalla saa lisää väriä. Niistä löytyykin usein todellisuudesta puuttuvan dramatiikan sijalle tapahtumia ja kärjistyksiä. Lehteen kirjoittava toimittaja värittää mielellään asioita aivan samoin kuin nettipalstalle kirjoittava tavallinen kansalainenkin. Onhan uhkana nukahtamisen vaara, jos tylsää todellisuutta kirjaa sellaisenaan.
Miksi puhutaan aina demareiden kakkosketjusta? Eivätkö he ota hallitustyötä tosissaan? Voisi epäillä, etteivät he tarvitsekaan parhaita miehiä maan perustuslaillisen demakratian tärkeimmillä paikoilla hallituksessa.
Heidän koneistonsa on soluttautunut yhteiskunnan keskushermoston risteyskohtiin niin tehokkaana, ettei hallituksesta olosta on muodostunut pelkkä tylsä muodollisuus, joka ei enää demareiden parhaita poikia ja tyttöjä kiinnosta. He voivat ohjailla maan asioita vaikka golfkentältä kännykän avulla.