Miksi itsemurha kategorisoidaan itsekkääksi teoksi? En ymmärrä, mitä itsekästä siinä on, että on jo niin epätoivoinen, ettei näe muuta tietä ulos pahasta olostaan?
Miksi itsemurha on itsekästä?
---
231375
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Itsemurha on todellakin itsekäs teko, koska sen tehdessään ihminen ajattelee vain omaa kurjuuttaan ja itseään. Siinä tulisi ottaa huomioon myös ne henkilöt, jotka jäävät kaipaamaan ja suremaan itsemurhan tehnyttä. Eli ystävät, perhe, sukulaiset, työtoverit.. yms. Itsemurhaa suunnitteleva ihminen on yleensä kovasti masentunut tai muuten voi henkisesti pahoin. Itsemurha ei ole useinkaan oikea ratkaisu, vaan tulisi hakea hoitoa ja tukea ystäviltä/sukulaisilta/joltain ulkopuoliselta henkilöltä.. Esim. Psykiatrilta.
Itsemurhaa suunniteltaessa ihminen ei ajattele koskaan järkevästi, vaan hän haluaa "helpon" ulospääsyn vaikeasta tilanteesta. Esim. Huumekoukusta. Pitää muistaa, ettei koskaan ole yksin. Aina on joku joka välittää ja jää sitten suremaan menetettyä omaistaan.
Jossain tapauksissa itsemurhan tehneen omaiset eivät ole kestäneet menetystä ja joutuvat itse hoitoon tai pahimmassa tapauksessa hekin tappavat itsensä.
Tässäpä pari perustetta ja esimerkkiä, jonka takia itsemurha on todella itsekäs teko. Tiedän myös tosielämästä tapauksia, jotka ovat tuon itsekkään teon tehneet, ja omaiset kärsivät siitä todella paljon.
Jos joku on erimieltä, niin saa minun puolestani olla. Tässä on vain minun mielipiteeni asiasta.
Itsemurhan tekevä varmastikin aidosti ajattelee siten, ettei hänestä kukaan välitä. Ei siis ole kysymys pohjimmiltaan itsekkäästä teosta, vaikka se mahdollisille tuttaville tai sukulaisille voikin aiheuttaa surua. Masentunut ja yksinäinen henkilö tuskin osaa arvata että siinä niin voisi käydä, kun muut kerran ovat ilkeitä, välinpitämättömiä ja hyljeksiviä.
Niin varmaan ajattelee, mutta silti on aina joku joka välittää! Koskaan ei ole täysin yksin.. Vaikka perhe/sukulaiset olisivat hyljänneet, niin silti löytyy apua/seuraa muualta. Siihen tarkoitukseen on esim. psykiatrit, terapeutit ynnämuut ammattilaiset palkattu. Tai jos ei ole varsinaisesti masentunut tai sairas, niin sitä varten on nuorisotyöntekijät, seurakuntatyöntekijät yms. Myös netistä on monet löytäneet apua tai ystävyyttä. Koskaan ei ole täysin yksin. Kaikki tietävät sen, tai ainakin kaikkien pitäisi tietää se. Itsemurhaa hautova ihminen ajattelee vain omaa tuskaa ja ahdistusta ja ns. helppoa ratkaisua. Eli menee sieltä, mistä aita on matalin.
Se jos joku on itsekäs teko. Varsinkin jos ei edes yritä löytää apua muualta, vaan murehtii ja märehtii yksinään syntyjä syviä.
Minulla kyllä on ystäviä ja vanhemmat, mutta kukaan ei todella ole paikalla. Vanhemmillani on aikaa, kun haluavat minun tekevän puolestaan jotain. Ystävilläni on aikaa samalla periaatteella; joko pitää tehdä jotain tai neuvoa jossain tai vaan olla olkapäänä.
Kuoltuani varmasti ihmeteltäisiin, että miksen pyytänyt apua, mutta pyysinhän. Kenelläkään ei vaan ikinä ole aikaa. Jo sekin todistaa sen, etten ole minkään arvoinen. Kuoltuani ihmiset toki pönkittäisivät laupeuttaan sanomalla, että olisivat olleet olemassa, mikäli olisin tarvinnut. Eivät ole olleet tähänkään asti, joten se siitä.
Käyn jo terapiassa ja siellä voin asiasta puhua. Kelan terapiaa en saa, joten maksan omani itse. Kerran viikossa eikä enempään ole rahaa. Seurakunnan ihmisiä on turha ehdottaa. Olen koko ikäni ollut kiltti, auttavainen ja terävä tyttö. Nyt kun en sitten enää jaksa keskittyä olemaan enkelimäisen hyvä kaikessa, minua ei haluta. Jos sillä 'hyvällä jumalalla' oli tällaista suunniteltuna varalleni, niin helvetin lämmin kiitos.
jollet ole vielä hypännyt.. niin mieti vielä hetki!! jos olet hyvä,kiltti ja aina valmis auttamaan,ni eikös sulla nyt ole oikeus antaa itsellesi lupa ottaa apua vastaan???? jos näytät ulospäin siltä että kaikki on okei ni miten kuvittelet että kukaan voisi arvata sun hätää?
avaudu henkilölle joka oikeesti tuntee sut tai kerro suunnitelmas esim.lääkärilles!! sori et mesoon mutku oon muutama vuos sit ollu samas venees.. ja se menii ohi jos ei jää pyörii paikalleen..u know??
Ehkäpä vanhempasi ja ystäväsi eivät vain tajua olevansa etäisiä tai muuta vastaavaa. Oletkos kysynyt heiltä apua? Tai pyytänyt tukemaan sinua? Tai ylipäätään kertonut heille, että sinua vaivaa jokin.. Yrittänyt puhua heidän kanssaan? Useinkaan ihmiset eivät yksinkertaisesti huomaa toisiaan, ennenkuin alkaa olla jo liian myöhäistä.. Olen itse huomannut sen, että ystävät alkavat puhua ja huomioida ennemmän, jos huomaavat jotain erovaisuutta aijempaan käytökseen. Esimerkiksi syömättömyyttä, väsymystä, alakuloisuutta..
Itselläni oli jonkin aikaa sitten jonkin asteista masennusta.. Yksi henkilö huomasi jotain outoa käytöksessäni ja alkoi "auttaa" minua yksinkertaisesti puhumalla ja olemalla läsnä. Se auttoi minua jaksamaan eteenpäin.. Minä kun en mielelläni terapeutille yms. lähde. En yleensäkään tykkää puhua omista ongelmistani.
Aina auttajan ei tarvitse olla paras ystävä tai perheenjäsen. Se voi olla joku tuttu tai työtoveri yms.. Tai sitten joku ammattihenkilö, niinkuin sinulla on.
Kaikilla ihmisillä on joku tuki ja turva, johon voi luottaa. Itsemurha ei kannata. Ajatelkaa kaikkia niitä ihmisiä, jotka jäävät suremaan teitä ja syyttelemään itseään, kun eivät huomanneet eroa käytöksessäsi.
Jaksakaa antaa itsellenne mahdollisuus elää, koska elämä on elämisen arvoista.
Kyllä se aurinko paistaa vielä joskus sinullekkin, kun vain jaksat uskoa itseesi ja tulevaisuuteesi. En nyt mene jumalasta mitään sanomaan, kun en siihen varsinaisesti usko. Kaikkea hyvää sinulle! =)
Näkee kyllä, että kirjoittaja ei ole ikinä ollut niin masentunut, että todella olisi harkinnut itsemurhaa. Hankalapa tuota tilaa on kenellekään selittää, mutta itsekkääksi teoksi sitä ei kyllä voi millään sanoa. Kun elämän jokainen hetki on jatkuvaa kärsimystä ilman valonpilkahdustakaan eikä pysty näkemään mitään ulospääsyä siitä tilanteesta niin itsemurha lakkaa olemasta "itsemurha" vaan on lähinnä vain tapa lopettaa kärsimys.
Joskus joku käänsi tuon itsekkyyssyytteen mielestäni aivan täydellisen kuvaavasti päälaelleen. Kuvittele, että sinulla olisi ystävä joka kärsii joka päivä mielettömiä kipuja tai kärsii muuten. Olisitko oikeasti niin itsekäs, että vaatisit hänen pysyvän hengissä, kärsimässä, vain itsesi takia?
En sano, että itsemurha olisi hyvä tai järkevä vaihtoehto, päinvastoin, mutta siitä syyllistäminen on lähinnä kuvottavaa. Olet aivan oikeassa siinä, että kyllä joku välittää tai jostain löytää jonkun joka välittää, mutta syy elämiseen ei missään tapauksessa saa olla muut ihmiset vaan oma itse.
Hep. Ei sun tarvitse olla enkelimäisen hyvä! No joo. Tiedän... helpommin sanottu kuin sisäistetty. Oikeasti sun ei tarvitse olla mitään muuta kuin oma itsesi. Se riittää tai ainakin pitäisi riittää ja jos se ei muille kelpaa niin etsi muita ihmisiä niiden tilalle. Varmasti läydät sellaisia joille kelpaat aivan omana itsenäsi tai sellaisena joka jaksat nyt olla. Sitten voit alkaa etsimään oikeaa minääsi. Rauhassa, omilla ehdoillasi.
Olenko syyllistänyt ketään?! En. Olenko puhunut armokuolemasta, eli eutanasiasta.. Josta puhutaan, kun ihminen on niin sairas, ettei ole enää merkityksellistä elää? En. Olen puhunut itsemurhasta, joka on eriasia kuin eutanasia!
Olenkohan sitten väittänyt, että olisin ollut niin masentunut, että olisin itsemurhaa hautonut? En ole väittänyt sitäkään.
Itsemurha on todellakin itsekäs teko, mutta en ole kieltänyt sitä keneltäkään. Koska kukaan toinen ei ole tarpeeksi hyvä päättämään toisen elämästä, se on jokaisen henkilökohtainen asia.
Mutta olen vain antanut täällä neuvoja ja vaihtoehtoja niille, jotka niitä kaipaavat. En ole ammattilainen, en osaa määritellä tarkkoja diaknooseja. Osaan vain kertoa omista kokemuksistani ja antaa vinkkiä, miten jaksaa eteenpäin.
En ole käskenyt ketään mihinkään suuntaan. Väitän vain perustellusti, että itsemurha on itsekäs teko. Ja sillä selvä.
"Kun elämän jokainen hetki on jatkuvaa kärsimystä ilman valonpilkahdustakaan eikä pysty näkemään mitään ulospääsyä siitä tilanteesta niin itsemurha lakkaa olemasta "itsemurha" vaan on lähinnä vain tapa lopettaa kärsimys."
Tuossa on ote sinun tekstistäsi. Mietin vaan, että puhutko siinä masennuksesta, huumekoukusta, sairaudesta vai mistä?!
On aivan eriasia lopettaa päivänsä, jos on pahasti sairastunut tai vammautunut, kuin että jos on esim. masentunut. Sairauteen ei välttämättä löydy parannuskeinoa tai lääkkeitä, mutta esim. masennusta voidaan paremmin kontrolloida ja hoitaa.
"Olisitko oikeasti niin itsekäs, että vaatisit hänen pysyvän hengissä, kärsimässä, vain itsesi takia?"
Siinä jälleen ote sinun tekstistäsi.. Vastaampa vielä siihen uudelleen... En. Koska niinkuin aijemmin jo mainitsin.. Kenelläkään ulkopuolisella henkilöllä ei ole oikeutta päättää toisen ihmisen puolesta, vaikka olisi kyseessä läheinen ystävä tai muu lähinomainen.
Nämähän nyt olivat taas minun mielipiteitäni ja ajatuksiani, joista kaikkien ei tietenkään tarvitse olla samaa mieltä.
jokainen teko on itsekäs pohjimmiltaan. Ed. tekstissä ilmeni juuri se toinen puoli itsekkyydestä eli oman tuskan ja kaipuun sysääminen vielä umpikujaan ajautuneen taakan lisäksi.
Harva mainitsemistasi läheisistä on kuitenkaan valmis tulemaan sinne kuplaan ja auttamaan. Itsekkyyttä sekin ja yleensä se on sula mahdottomuus. Voimat ei yksinkertaisesti riitä. On kuitenkin itsekästä surmata itsensä ja on itsekästä olla kantamatta osaa taakasta, jos haluaa toisen elävän. Itsekästä molemmin puolin aitaa, mutta itsekkyys ei ole negatiivinen tunne, vaikka osa sen ulottuvuuksista sitä onkin.
En pysty itsaria pari kertaa yrittäneenä ymmärtämään, mitä eroa on "helpolla" tai vaikealla ulospääsyllä jos ne molemmat johtavat samaa eli ulospääsyyn?
En ymmärrä miksi minun taakkaani vielä lisättiin moittimalla itsekkääksi? Omaiset kärsivät, mutta ei sekään ole pakollista. On vaikea hyväksyä, mutta niin se on vain tehtävä. Itsensä tappaminen ei ole helppoa ja aina silläkin hetkellä ajattelee läheisiään ja kärsii siitä kovin.
Mielestäni on erittäin itsekästä pitää itsemurhaa itsekkäänä.
Miksi helpolla pääsy on noin moitittavaa? Jokainen lähes joka päivä etsii helppoja ratkaisuita varsinkin vaikeimpiin asioihin?
Minusta on ollut sulaa hulluutta jäädä eloon ja etsiä sitä "vaikeampaa" ratkaisua. Huomasin joka tapauksessa sen, että ei todellakaan ollut ketään joka välittäisi. Oma suru on tärkeämpi ihmisille ja nyt on kaikki hyvin, kun olen elossa. Edelleen sama meno jatkuu kuin ennen yrityksiäni, mikään ei ole muuttunut. Ihmiset ovat itsekkäitä.
"Olenko syyllistänyt ketään?! En"
valitettavasti olet, on harmi ettet huomaa sitä. Itsekkäine mielipiteinesi (omine mielipiteinesi) lisää vielä yhden taakan ainakin minun niskaani, kun satuin tämän lukemaan. Joudun kantamaan ilmeisesti itsemurhakanditaattina myös toisten surun? Kuvottavaa!
"On aivan eriasia lopettaa päivänsä, jos on pahasti sairastunut tai vammautunut, kuin että jos on esim. masentunut. Sairauteen ei välttämättä löydy parannuskeinoa tai lääkkeitä, mutta esim. masennusta voidaan paremmin kontrolloida ja hoitaa.
"
Nyt hyväksytkin itsemurhan? Mitä eroa eri sairauksilla. Masennuksellakin on yhtä orgaaninen perusta kuin syövällä. Kannattaisi lukea taustoista hieman. oman diagnoosini vaikea depressio, persoonallisuushäiriö, saaneista 20% tekee itsemurhan ja vain 10% parantuu eli viettää 2vuoden oireettoman jakson. Hoitoennusteet ovat yhtä huonot kuin syövissä. Hoitokeinoja ei juuri ole. On vain "hyviä arvauksia". Julkisella puolella hoitoa ei juuri ole, vakaviin orgaanisiin sairauksiin on, psyyken ei.
Et ole juuri joutunut asian kanssa silmäkkäin. Se paistaa läpi, minua harmittaa vain asenteesi.
Kuten jo aiemmin sanoin. Nämä olivat vain minun mielipiteitäni, ja ne näkyvät olevan hyvinkin muuntautumiskykyisiä. Mutta miten vaan... Yritin vaan auttaa, ja olen pahoillani jos aiheutinkin lisää tuskaa joillekkin.
Tässä piilee juuri näiden asioiden monitahoisuus ja vaikeus. Yksinkertaisesti ja suoraviivaisesti ilman taustatietoja ja tietoja asiasta mielipiteet ovat juuri sinun mielipiteitesi kaltaisi yksiulotteisia ja naiiveja.
se paradoksi piilee siinä, että usein läheiset, hoitajat yms ovat kovin rajallisia ja suhtautuvat asiaan juuri kuten sinä. Se suhtautumistapa lisää umpikujassa olevan ahdinkoa ja vie vielä lähemmäs itsetuhoa.
tarkoittaa hyvää mutta aiheuttaa pahaa tietämättömyydellä... vaarallista, käsittele varoen ja varo vahvoja mielipiteitä.
Olet oikeassa siinä, että itsekkyyttä on molemmin puolin, mutta ihminen on itsekäs olento. Jollakin tapaa ihmisen on oltavakin itsekäs.
Mietitkö koskaan antoiko itsemurhan ajatteleminen sinulle rauhoittavan tunteen elämänhallinnan säilymisestä omissa käsissä loppuun asti?
Eli kaikki oli kaaosta ennen kuin annoin periksi ja itselleni luvan tappoon. Sen jälkeen oli aina toinen mahdollisuus ja tie, vaikka kuinka paskasti olis käyny. En kuitenkaan uskaltanut tappaa itseäni ja sen tajuttuani homma meni sitten taas suljetulle, yliannostuksiin, viiltelyyn, polttamiseen jne..
Edelleen sitä kieltää itsemurhan mahdollisuuden, mutta joka päivä sitä ajattelee ja tiedostaa, ettei kuole vanhuuteen tai sairauteen.
Eli kaikki oli kaaosta ennen kuin annoin periksi ja itselleni luvan tappoon. Sen jälkeen oli aina toinen mahdollisuus ja tie, vaikka kuinka paskasti olis käyny. En kuitenkaan uskaltanut tappaa itseäni ja sen tajuttuani homma meni sitten taas suljetulle, yliannostuksiin, viiltelyyn, polttamiseen jne..
Edelleen sitä kieltää itsemurhan mahdollisuuden, mutta joka päivä sitä ajattelee ja tiedostaa, ettei kuole vanhuuteen tai sairauteen.
Eli kaikki oli kaaosta ennen kuin annoin periksi ja itselleni luvan tappoon. Sen jälkeen oli aina toinen mahdollisuus ja tie, vaikka kuinka paskasti olis käyny. En kuitenkaan uskaltanut tappaa itseäni ja sen tajuttuani homma meni sitten taas suljetulle, yliannostuksiin, viiltelyyn, polttamiseen jne..
Edelleen sitä kieltää itsemurhan mahdollisuuden, mutta joka päivä sitä ajattelee ja tiedostaa, ettei kuole vanhuuteen tai sairauteen.
Eli kaikki oli kaaosta ennen kuin annoin periksi ja itselleni luvan tappoon. Sen jälkeen oli aina toinen mahdollisuus ja tie, vaikka kuinka paskasti olis käyny. En kuitenkaan uskaltanut tappaa itseäni ja sen tajuttuani homma meni sitten taas suljetulle, yliannostuksiin, viiltelyyn, polttamiseen jne..
Edelleen sitä kieltää itsemurhan mahdollisuuden, mutta joka päivä sitä ajattelee ja tiedostaa, ettei kuole vanhuuteen tai sairauteen.
jos itsemurhaa suunnittelevalla on niin kurjaa,niin tuskinpa hän jää elää kituuttamaan kurjuudessaan muiden vuoksi? itse olen myös harkinnut toisinaan itsemurhaa,ja ajattelin näin,mutta kyllä se lopullinen ratkaisu löytyy aina omien korvien välistä...
Itsemurha on siksi itsekästä, koska aina jää joku kaipaamaan!Itsemurhan tehneiden omaisilla ja läheisillä on suuri tuska ja suru.Epätietoisuus on pahinta.Omaisilla on yleensä suuret itsesyytökset!...Miksi minä en huomannut?Miksi en kyennyt auttamaan?Ja itsemurha on myös vaikea hyväksyä, koska se ei ole "luonnollinen" tapa lähteä...
Itsemurha ei ole sitä, että "Mennään siitä mistä aita on matalin" Kuoleminen ei koskaan ole helppoa. Itsesyytökset, juuri tästä"Sinua jäädään kaipaamaan" jutusta vaikeuttavat ja vaistot huutavat sokean raivon vallassa elämään, pirstoen mieltä enemmän. Kuoleminen ei ole helppoa. Itsemurha ei ole itsekästä.
En voi kuin pyytää ihmisiä antamaan itsemurhaa suunnitelevien olla ilman heidän syytöksiään, siitä että omaiset jäävät kaipaamaan. Sillä he omassa itsekkyydessään valittavat epätoivoiseen tuskan kierteeseen ajautuneita itsekkäiksi. Itsemurha -OLISI- helppo tie, jos siitä ei kokoajan syytettäisi. Antakaa edes yksi helppo tie, tai edes tukekaa itsemurhaa sunnittelevia, niin ehkä heidän ei tarvitsisikaan tehdä sitä.
Ihmisillä on vaisto säilyttää oma lajinsa, siksi kai itsemurha on kehitysopillisesti niin paha. Tukekaa, älkää syyttäkö. Älkää olko eläimiä.