Hellät jäähyväiset
Hiljennyttyäni vuorokaudeksi kunnioittamaan suuren sosialidemokraattisen valtiomiehen Kalevi Sorsan muistoa palaan vielä hetkeksi tälle areenalle. Osoitan tämän ennen muita Kepulle, mutta laitan saman tekstin myös demarien palstalle, jolla myös kepulaiset kirjeystäväni näkyvät usein käyvän.
”So far so good” eli tähän asti täällä on ollut kliffaa surffailla, mutta ei minulla ole täällä enää duunia, kun Te, arvon kepulaiset olette vaienneet siihen hämmennykseen, mikä joukoissanne nyt viime päivinä nähdyistä syistä vallitsee. Eikä minulla ole sydäntä lyödä lyötyä, vaan sanon nyt hellät jäähyväiset, ainakin toistaiseksi. Saatan toki vielä joskus palata, jos siihen aihetta ilmenee, joko tällä samalla nimimerkillä tai jollakin toisella.
Niille, jotka vielä näkyvät yrittäneen heittää minulle herjojaan, osoitan tämän pienen runon (siinä mainittu ruusu on tietenkin tunnuksemme, ja meillä demareillahan on aina suvi, missä ruusumme kukkii!)
”Oli suven aika herkin.
Ja ruusut, ruusut kukki.
Ne etanan tien tukki.
Se pani suunsa suppuun
ja sylki ruusunnuppuun.
Näin painetuksi merkin
se sai kuin saikin oman
vihansa voimattoman.
Se oli tyytyväinen,
se pikku nilviäinen”
(Jaakko Haavio: ”Ikikevät”)
Varmaan minäkin olen joskus kärkevyydelläni tai kieltämättä hieman ironisella huumorillani loukannut jonkun kepulaisen herkimpiä tunteita. Henkilökohtaisiksi loukkauksiksi ketään kohtaan en ole heittojani tarkoittanut, mutta jos ne ovat sattuneet johonkin törkeyksiä suoltaneeseen typerykseen, joita myös näkyy täällä liikkuvan, niin ”so what”. Sellaiseksi törkimykseksi en lue Oiva Härköstä, jonka kanssa olen paljon sanaillut. En ole Oivan kanssa ollenkaan samaa mieltä asioista, mutta kunnioitan hänen vahvaa uskoaan, vaikka usko onkin väärä! Arvostan myös sitä, että Oiva ei päästele suustaan törkeyksiä ja pyrkii välttämään henkilökohtaisuuksia. Oiva varmaan jatkaa edelleen näillä palstoilla ”valistustyötään”, mikä kylläkin lienee aika toivotonta, jos sen tarkoituksena on lisä-äänien hankkiminen Kepulle!
Tehdäkseni kunniaa täällä ”pohojalaasella huumorilla” loistaneelle ”Peräkamarin pojalle” valitsin jäähyväisikseni isokyröläisen Matti Nummensalon runon ”Hymni miehille”, vain ihan vähän mukailtuna muotoon ”Hymni Kepulle”:
”Teitä taitaa pikkuusen tuumoottaa
jotta mistä nyt oikein tuuloo.
Tätä varmaan Härkösen Oivakin
vain koiranjuaneksi luuloo.
Kun ne remarit on sellaasia
että niistä ei koskaan tiärä,
ne saattavat herkkäuskoosia
heleposti höplästä viärä
Mutta minä ny vannon ja vakuutan:
Täm´ on rehtiä ystävyyttä.
Oon teitä niin useen morkannu
ja haukkunu aivan syyttä.
Nyt tahron kaiken mä sovittaa
ja paremman luantoni näyttää.
Kas, osaanhan sentään mä itteni
myös ihmisiksikin käyttää
Kas, mua on alkanu vaivata
vähä sellaane synnintunto.
Miks´ aina vain tarttis marmattaa
mik´ on Kepun kyky ja kunto?
Toista näkökantaa ei useenkaan
oo julkisuutehen tuatu.
Meirän miälestä Kepu on tänne vain
remarien ristiksi luatu.
Me remarit emme Kepulle
kovin häävistä arvua anna.
Ei teille me lauluja laulella
eikä ruusua rintaanne panna.
Ja meitä remareita kun kehutahan
niin aivan me unohretahan
että ilman Kepua meitäkään
ei niin hyviksi huomattaaskaan”
Adios, muchachos y muchachas campesinos y kepulanos ciudadanos tambien!
Hiljennyttyäni vuorokaudeksi kunnioittamaan suuren sosialidemokraattisen valtiomiehen Kalevi Sorsan muistoa palaan vielä hetkeksi tälle areenalle. Osoitan tämän ennen muita Kepulle, mutta laitan saman tekstin myös demarien palstalle, jolla myös kepulaiset kirjeystäväni näkyvät usein käyvän.
”So far so good” eli tähän asti täällä on ollut kliffaa surffailla, mutta ei minulla ole täällä enää duunia, kun Te, arvon kepulaiset olette vaienneet siihen hämmennykseen, mikä joukoissanne nyt viime päivinä nähdyistä syistä vallitsee. Eikä minulla ole sydäntä lyödä lyötyä, vaan sanon nyt hellät jäähyväiset, ainakin toistaiseksi. Saatan toki vielä joskus palata, jos siihen aihetta ilmenee, joko tällä samalla nimimerkillä tai jollakin toisella.
Niille, jotka vielä näkyvät yrittäneen heittää minulle herjojaan, osoitan tämän pienen runon (siinä mainittu ruusu on tietenkin tunnuksemme, ja meillä demareillahan on aina suvi, missä ruusumme kukkii!)
”Oli suven aika herkin.
Ja ruusut, ruusut kukki.
Ne etanan tien tukki.
Se pani suunsa suppuun
ja sylki ruusunnuppuun.
Näin painetuksi merkin
se sai kuin saikin oman
vihansa voimattoman.
Se oli tyytyväinen,
se pikku nilviäinen”
(Jaakko Haavio: ”Ikikevät”)
Varmaan minäkin olen joskus kärkevyydelläni tai kieltämättä hieman ironisella huumorillani loukannut jonkun kepulaisen herkimpiä tunteita. Henkilökohtaisiksi loukkauksiksi ketään kohtaan en ole heittojani tarkoittanut, mutta jos ne ovat sattuneet johonkin törkeyksiä suoltaneeseen typerykseen, joita myös näkyy täällä liikkuvan, niin ”so what”. Sellaiseksi törkimykseksi en lue Oiva Härköstä, jonka kanssa olen paljon sanaillut. En ole Oivan kanssa ollenkaan samaa mieltä asioista, mutta kunnioitan hänen vahvaa uskoaan, vaikka usko onkin väärä! Arvostan myös sitä, että Oiva ei päästele suustaan törkeyksiä ja pyrkii välttämään henkilökohtaisuuksia. Oiva varmaan jatkaa edelleen näillä palstoilla ”valistustyötään”, mikä kylläkin lienee aika toivotonta, jos sen tarkoituksena on lisä-äänien hankkiminen Kepulle!
Tehdäkseni kunniaa täällä ”pohojalaasella huumorilla” loistaneelle ”Peräkamarin pojalle” valitsin jäähyväisikseni isokyröläisen Matti Nummensalon runon ”Hymni miehille”, vain ihan vähän mukailtuna muotoon ”Hymni Kepulle”:
”Teitä taitaa pikkuusen tuumoottaa
jotta mistä nyt oikein tuuloo.
Tätä varmaan Härkösen Oivakin
vain koiranjuaneksi luuloo.
Kun ne remarit on sellaasia
että niistä ei koskaan tiärä,
ne saattavat herkkäuskoosia
heleposti höplästä viärä
Mutta minä ny vannon ja vakuutan:
Täm´ on rehtiä ystävyyttä.
Oon teitä niin useen morkannu
ja haukkunu aivan syyttä.
Nyt tahron kaiken mä sovittaa
ja paremman luantoni näyttää.
Kas, osaanhan sentään mä itteni
myös ihmisiksikin käyttää
Kas, mua on alkanu vaivata
vähä sellaane synnintunto.
Miks´ aina vain tarttis marmattaa
mik´ on Kepun kyky ja kunto?
Toista näkökantaa ei useenkaan
oo julkisuutehen tuatu.
Meirän miälestä Kepu on tänne vain
remarien ristiksi luatu.
Me remarit emme Kepulle
kovin häävistä arvua anna.
Ei teille me lauluja laulella
eikä ruusua rintaanne panna.
Ja meitä remareita kun kehutahan
niin aivan me unohretahan
että ilman Kepua meitäkään
ei niin hyviksi huomattaaskaan”
Adios, muchachos y muchachas campesinos y kepulanos ciudadanos tambien!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.