Minua väsyttää ihan hirveästi. Aina nukuttaisi ja aamut ovat pahimpia- on tosi vaikea nousta.
Sydän tykyttää ja on heikko olo. Välillä tekee pahaa, mutta en kuitenkaan oksenna. Lihakset ovat aivan voimattomat ja olo on kaikinpuolin saamaton.
Sama olo oli elokuussa ja meni ohi, kun nukuin pari viikkoa ja olin poissa töistä. Nyt taas tuntuu, että olo on menossa samanlaiseksi. Mitä tehdä? Työuupumustako?
Labrat ovat olleet aina ihan kunnossa.
Jostain pitäisi saada virtaa. Voisiko joku auttaa?
Minulla ei ole mitään sairauksia ja yleensä olen hyvin energinen.
Sydän tykyttää ja on heikko olo. Välillä tekee pahaa, mutta en kuitenkaan oksenna. Lihakset ovat aivan voimattomat ja olo on kaikinpuolin saamaton.
Sama olo oli elokuussa ja meni ohi, kun nukuin pari viikkoa ja olin poissa töistä. Nyt taas tuntuu, että olo on menossa samanlaiseksi. Mitä tehdä? Työuupumustako?
Labrat ovat olleet aina ihan kunnossa.
Jostain pitäisi saada virtaa. Voisiko joku auttaa?
Minulla ei ole mitään sairauksia ja yleensä olen hyvin energinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jos työpaikan kautta kunnon lääkäripalvelut(ei kunnallinen) niin sinne, muuten sitten omalla rahalla yksityiselle. En ole lääkäri, mutta kuulostaa tutulta, mitä oli itselläni 5vuotta siiten. Stressiä, stressiä kannatta ottaalomaa jos lääkäri määräisi. Itse sain 4viikkoa sairaslomaa joka auttoi, kun osasin olla kokonaan ajattelematta työasioita.
Kiitos vastauksestasi.
Sitä alkaa aina kuvitella omien oirettensa kanssa, että on ainoa maailmassa näin surkea. Samalla käy läpi kaikkia mahdollisia sairauksia, mitä voisi olla.
On vaikea ehkä myöntää omaa väsymistään, kun on aina yrittänyt revetä joka paikkaan ja hoitaa kaikki sekä työssä että kotona hyvin.
Moi, kävitkö lääkärillä juttelemassa. Työuupumuksesta kärsii erityisesti tunnolliset ihmiset, tuli vaan mieleeni kun luin tuon viimeisimmän viestisi. Ja sekin on todettu, että jos työssä tehtävät liian vaativia tms tai vastaavasti liian helppoja, eikä etenemis tai vaikutusmahdollisuuksia niin silloin helposti iskee masennus tai työuupumus. Itselläni oli todellakin samanlaista outoa oirettta, flunssaa ilman kuumetta vetämätöntä oloja yms. Tunti juteltiin ihan yleislääkärin kanssa ja kun aika loppui kirjoitti suoralta kädeltä 2,5 viikkoa sairaslomaa jota jatketiin sitten vielä 2 viikkoa. Työuupumus syynä. Itselläni riitti tuo aika kolmen puolen viikon päästä oli jo terveellä tavalla hinku pääsatä töihin. Myönnettäköön että vosi sairasloman jälkeen vaihdoin työpaikkaa. Onhan uupumukseen ulkopuolisiakin syitä...
Kiva, kun ihmiset jaksavat välittää ja vastata.
työni on todella vaativaa - lainopillista. Olen kuitenkin urani huipulla eli eteenpäin en enää pääse. Tulosvastuuta kiristetään koko ajan ja muutostahti on kova.
Vaikealta tuntuisi silti luopua ammatista, jonka tietää osaavansa, mutta ehkä jotain on kuitenkin pielessä, kun alkaa väsyä. Työvuosia ko. työssä takana nyt 16 v.
Onhan se alan vaihto aina talouskysymyskin.
Tietty terveys on etusijalla.
Olisiko kenelläkään vinkkejä, kuinka niitä voimia alkaisi saada takaisin. Pitääkö siis vain nukkua niin kauan kuin nukuttaa? Ja unohtaa suosista työ vähäksi aikaa ja keskittyä tekemään asioita, joista nauttii - jotain ihan muuta siis.
Sitten kuitenkin tuntuu, että työpaikalla leimataan jotenkin, jos ei aina jaksakaan. Tietty elämässäni on ollut myös muita "kovia" juttuja, jotka varmaankin ovat mukana kuluttamassa.
Minä taistelin pitkään työuupumuksen kanssa. Olin ensin lyhyillä sairaslomilla, sitten 3 kk yhteen putkeen lomaa ja samalla aloitin lähes vuoden terapian. Lopulta papereissani lukee, ettei voida osoittaa, että hoito olisi tuottanut tulosta, vaan että paremminkin aika on hoitanut.
Todellisuudessa, se mitä hoitava lääkäri kutsui ajaksi, oli oivallus, että saan taas valita, mitä työkseni teen. Siis oikeasti uupumukseni johtui siitä, että yleisen korkean työttömyyden vallitessa olin umpikujassa. Halusin vaihtaa työpaikkaa, mutta saatoin vain todeta, että voin saada vain suurinpiirtein samanlaista työtä jossain toisessa yrityksessä, mutta oikeasti ei paikkoja ollut missään auki. Siitä syystä uskottelin itselleni, että pidän työstäni enkä halua vaihtaa paikkaa. Kun lääkäri sitten pyysi minua edes miettimään uusia vaihtoehtoja, vaikka en sitten paikkaa vaihtaisikaan, menin työvomatoimistoon lukemaan kansiota, jossa oli ammattien kuvauksia. Kuvauksia lukiessani mieleeni muistui jostain menneisyydestä työ, josta olin haaveillut ja sitten koko kansion selattuani mielikuvitus laukkasi ja kehittelin sellaisen työkuvion, jota aloin todella haluta. Anoin töistä opintovapaata ja olin 7 kk koulutuksessa, josta viimeinen kk haavetyössäni harjoittelijana. Sitten palasin vanhaan työhöni.
Eipä aikaakaan, kun olin taas sairaslomalla. Lopulta sain työpaikan sisällä siirron muihin tehtäviin, koska oli selvää, että samaa en voinut jatkaa. Moni ihmetteli, kun ehdottomasti halusin vaihtaa toisten silmissä alempiarvoiseen tehtävään. Itse ajattelin, että kerään valmiuksia tulevaisuutta varten. Kun töissä tuli hiljaisempaa, anoin "virkavapaata" ja menin muualle pätkätyöhön. Sen jälkeen ehdinkin pitää vanhassa työssä vain kertyneet vapaat pois, kun sain uuden työn. Se ei sitten lopulta ollut lainkaan se haavetyö, mutta puolustaudun sillä, etten tiennyt, että tällaistakin työtä on olemassa. Ilman siirtoa alempiarvoiseen työhön en olisi nykyistä työtäni varmaankaan saanut. Kokemus, jota silloin kartutin, oli varmasti hyvin merkittävä peruste, jolla tulin valituksi noin 30 työnhakijan joukosta.
Tällä haluan sanoa, että vaikka olisikin saavuttanut sen, mitä halusi, se ei välttämättä tyydytä itseä oikeasti. Kannattaa päästää mielikuvitus valloilleen rajoittamatta sitä millään tavoin. Jos sitten tulee joku ajatus, että tuohon haluaisin päästä, niin tarmokkaasti vain tekemään töitä sen eteen, että haluamansa voi saavuttaa. Kun kuitenkin on ihan hyvässä työssä, muutoksen voi suhtautua maltillisesti. Mieli paranee jo siitä, että jossain edessäpäin on jotain mieleistä odottamassa, mutta sen toteutumisella ei ole kiire.
Toinen tapa tehdä olonsa helpommaksi, on järjestää todella itselle mieleistä tekemistä. Taas voi oikeasti miettiä, mitä todella haluan, mistä olen haaveillut. Voi tulla aikapula, kun niitä sitten lähtee toteuttamaan. Aikaa voi järjestää itselleen lisää, ostamalla esim. siivouksen joltain pieneltä yritykseltä, kerran viikossa, kerran kahdessa viikossa tai kerran kuukaudessa.
Kotipalvelujen ostamisessa tulee tietenkin vastaan se meissä hyvin hyvin syvällä oleva opittu asenne, että kyllä kotinsa pitää itse pitää kunnossa. Tämän päivän työelämä on kuitenkin niin nopeatempoinen ja vaativa, että vanhat asenteet voi hyvällä omallatunnolla heittää roskikseen. Ja jos se jotain lohduttaa, niin se jolta palvelun ostaa, voi tulla äärettömän onnelliseksi saadessaan työtä. Sitä paitsi palvelut on se sarka, jota lisäämällä työttömyys lakkaa ainakin kasvamasta.
Asioita voi yleisestikin laittaa tärkeysjärjestykseen. Entä jos elämää onkin vain vähän jäljellä, sitähän ei voi koskaan tietää. Onko elämä tullut elettyä vai onko se ollut vain suorittamista ja uralla etenemistä. Tässä voi antaa itselleen luvan olla jopa hieman itsekäs, varsinkin jos sattuu olemaan sitä tyyppiä, joka tekee asioita sen mukaan kuin kuvittelee itseltään odotettavan.