Zhirinovski - kepun aatetoveri !

Ei tuo Zhirin huomio ole mitenkään kummallinen.

Kepu ja Zhirin puolue ovat kuin kaksi marjaa. Puoluejohtajatkin ovat kovin samanlaisia, vaikka Vanhanen ei viinaa juo.

Zhiri on sitä mieltä, että venäläinen ihminen on ylivertainen muiden joukossa. Vanhanen kannattaa isänsä professori Tatu Vanhasen yli-ihmisoppeja.

Kepu on äärioikeistolainen puolue, joka ajaa rajojen sulkemista ja rasismia. Yhteistyö Euroopan kanssa on Kepulle kauhistus.

Sodan jälkeen NL:ssa hyväksyttiin näkemys, että Suomesta ei ole välttämätöntä pakolla muodostaa sosialistista kansantasavaltaa. Muualla Euroopassa tällaisia puskurivaltioita tarvittiin, mutta Pohjola oli onneksi vähän sivussa suurvaltojen kähminnöistä. Suomesta ei löytynyt myöskään luonnollista kommunismin suurkannatusta kuten niissä maissa, joissa natsit tekivät tuhojaan. Esim. Tshekkoslovakiassa kommunistien suosio oli aitoa eikä tätä sosialistivaltiota synnytetty kuin korkeintaan puolipakolla. NL:ssa nähtiin ja oikein nähtiinkin, että Suomessa ei ole edellytyksiä nostaa kommunisteja kansansuosiolla valtaan. Siksi valittiin toinen tie.

NL:n strategia oli se, että Suomesta piti löytyä suurehko puolue, jolle sitten annettaisiin esikoisoikeuksia. Kommunistit eivät kelvanneet täksi puolueeksi, sillä silloin kommunismin vastaisuus olisi vain voimistunut. SDP ei kelvannut hvoipuolueeksi, koska se vastusti kiivaasti kommunisteja ja sen johtajaa Väinö Tannerta pidettiin Rydin ohella suurimpana sotasyyllisenä. Sosialismin leviämisen pahin tulppa olikin mm. Väinö Tannerin, Väinö Leskisen ja Unto Varjosen johtama demaripuolue. Venäläisten luontevaksi valinnaksi tuli siten Maalaisliitto. Urho Kekkonen näki tässä etuoikeutetussa asemassa mahdollisuuden sekä edetä henkilökohtaisesti politiikan huipulle että nostaa puolueensa ylivertaiseen asemaan. Maalaisliitto ja Kekkonen myivät siis sielunsa NL:lle saadakseen kotimaassa lisää valtaa. Stalin viritti ongen ja Kekkosen Maalaisliitto tarrrasi koukkuun väkevästi kiinni.

Kekkosen johdolla sitten luotiin hyvät suhteet naapuriin ja politiikkaamme kuului sen jälkeen olennaisena osana se, mitä naapurissa ajateltiin ratkaisuistamme. Asevelisosialisti Tanner ihmettelikin sitä, kuinka hallitusten tuli nauttia eduskunnan luottamuksen sijasta ensisijaisesti ulkovallan luottamusta. Myöhemmin hallitusten tuli nauttia paitsi ulkovallan myös Kekkosen luottamusta. Venäläisill eon jäänyt hyvät muistot keskustapoliitikoista. K-linjan keskustalaisiin on siellä voitu aina luottaa.

Keskusta on ollut myös impivaaralainen, omaehtoiseen pyrkivä puolue. SDP ja Kokoomus ovat aina suuntautuneet länteen. Jo pian sodan jälkeen CIA alkoi rahoittaa demareita, kun USAssa havaittiin se, kuinka jyrkästi SDP suhtautui kommunisteihin. EU:hun liittyimisen osalta nämä samat Honka-liiton puolueet olivat muitta mutkitta valmiit liittymään läntiseen leiriin. Näyttää kovasti myös siltä, että näillä samoilla on eniten haluja NATO-liittolaisuuteenkin. Keskusta on toista maata. Se on ollut kallellaan itään ja se on kiitollisuuden velassa venäläisille hovipuolueasemastaan. Kun se on kerran saatu koukkuun, niin miksei toistekin, ajattelee ehkä myös Zhirinovski. Lisäksi Zhirinovski näkee kaikki nationalismiin vähänkin taipuvaiset tahot poliittisesti korrekteina. Hänhän on hyvin ymmärtänyt esim. Le Penin tavoitteita Ranskassa ja Straussin Saksassa.

Zhirinovskin puolue on kepun sisarpuolue, sillä ne molemmat kuuluvat liberaalipuolueiden unioniin. Väyrynen kutsui kollegansa Zhirinovskin aikanaan Suomeen tutustumismatkalle ja sen jälkeen Suomi onkin ollut tämän isovenäläisen hampaissa. Ilmeisesti kepussa halutaan pysyvästi nauttia itäisen vaalipiirin tuesta.

Ps. Samaan liberaaliunioniin kuuluu myös kuuluisuutta niittäneen Italialaisen Ciccolinan puolue. Ciccolinaa kyllä katselisin paljonkin mieluummin kuin Zhirinovskin tai Väyrysen ilmestystä.

Silti emme koskaan pääse muuttamaan maantieteellistä sijaintiamme vaikkapa Ranskaan. Tulemme varmaankin aina olemaan Venäjän rajanaapuri ellei sitten kehitetä 2. mailmansodan aikaista Suur-Suomi aatetta hieman lisää.