http://www.verkkouutiset.fi/juttu.php?id=47671
Sailas toppuutteli ns. Holmin-Vihriälän mallin käyttöä työnantajien välillisten työvoimakustannusten pienentämiseen. Työnantajamaksujen osittaiseen palauttamiseen perustuva malli on hänen mukaansa äärimmäisen hankala toteuttaa.
Hallitusohjelman mukaan matalapalkkaiseen työhön kohdistuvaa kysyntään yritetään lisätä keventämällä välillisiä työvoimakustannuksia. Hallituksen mietittävänä on nyt, miten tämä käytännössä voitaisiin toteuttaa.
Välilliset työvoimakustannukset nousevat esille mm. sairausvakuutusjärjestelmän ja kansaneläkelaitoksen rahoituksen uudistamisen yhteydessä. Jos työnantajat ja vakuutetut ryhtyisivät vastaamaan ansiosidonnaisista etuuksista kuten sairauspäivärahoista, olisi tästä koituvat maksupaineet jotenkin kompensoitava heille.
Työnantajien osalta kyseeseen voisi tulla Holmin-Vihriälän malli tai Kela-maksujen alennus. Myös palkansaajien maksu on kompensoitava, jos pidetään kiinni tavoitteesta kaventaa sekä verokiilaa että palkkaverotusta, Sailas totesi.
Kun Sailas toimii sosiaalidemokraattien mandaatilla, pitäisikö tämä lukea nyt niin, että Homin-Vihriälän -mallin mukaista työnantajamaksujen alentamista ei tule. Sailaksen mainostama vaikea kaava sisältää kaksi (teltta) tai kolme (trapetsoidi) toisiinsa liittyvää viivaa. Miksi samankaltainen malli toimii ilman isompia ongelmia mm. Ranskassa, Iso-Britanniassa, Italiassa ja Belgiassa? Kyseisestä aiheesta on myös viimeisen 15 vuoden aikana tehty viisi tutkimusta pelkästään Suomessa, myös verohallituksessa, joten tausta-aineistoa on.
Ilmeisesti myös kunta/valtiollisella sektorilla saatavat säästöt palkkakuluissa ja siten lisäys työllisyydessä/työpaikkavarmuudessa ovat sosiaalidemokraattien mielestä merkityksettömiä. Saikaksella nimittäin näyttää olevan tarjolla jo oma mallinsa, vai sanoisinko temppunsa, Kela-korvausten pienentämisestä. Koko puhekin siirtyy verokiilaan ja palkkaverotuken alentamiseen, vaikka alkuperäinen aihe oli työnantajien työvoimakulujen pienentäminen.
Toki palkkaverotuksen alentaminen vaikuttaa myös työnantajien kuluihin välillisesti, tosin kiihtyvä inflaatio syö sen hyödyn parissa vuodessa: Alimman desiilin keskiarvopalkan nousu vaikuttaa tunnetusti yleisen hintakehitykseen nostavasti - siis kiihdyttää inflaatiota. Tästä taas on seurauksena se, että kaikkien sosiaalitukien tasoon tulee korotuspaineita - eli lisää kuluja valtiolle ja kunnille. Kannataisi laskea, tai edes arvioida näiden kulujen merkitystä kansantaloudelle.
Oletetaan, että seuraavissa määrärahoissa saavutetaan 1% vuosittainen säästö. 1% seuraavista määrärahoista vuonna 2003 on:
- kunnallinen toimeentuloturva 8.43 milj. €
- perhekustannusten tasaus 0.11 milj. €
- muu toimeentuloturva 0.13 milj. €
- työttömyysturva (kela) 5.76 milj. €
- palkkaperustainen työllistämistuki 0.34 milj. €
- työvoimapalvelujen erityismenot 0.13 milj. €
- tyov.pol. koulutus 1.19 milj. €
- työmarkkinatuki 10.34 milj. €
- valtionapu tyött. liev. 1.63 milj. €
- sijoitusmenot työll. turv. 0.16 mil €
Yht: 28.22 milj € (167.8 milj. mk) ja nämä olivat vain osa valtion säästöistä, kuntien säästöt tulevat tähän päälle. Jos infaatiota pystytään hillitsemään joka vuosi 1%:lla, näiden yllämainituista kuluista saadaan vuonna 2014 säästöä n. 295 milj. € heikentämättä sosiaali- tai työttömyysmaksujen reaalista ostovoimaa. Siinäpä se valinta palkkaverotuksen ja työnantajan sivukulujen alentamisen välillä. 295 milj. €:lla ei vuonna 2014 tietysti ole sama ostovoimaa, kuin nyt. 3% keskimääräisellä inflaatiolla sen ostovoima on n. 200 milj € tämän hetken hintatasoon suhteutettuna.
Sailas toppuutteli ns. Holmin-Vihriälän mallin käyttöä työnantajien välillisten työvoimakustannusten pienentämiseen. Työnantajamaksujen osittaiseen palauttamiseen perustuva malli on hänen mukaansa äärimmäisen hankala toteuttaa.
Hallitusohjelman mukaan matalapalkkaiseen työhön kohdistuvaa kysyntään yritetään lisätä keventämällä välillisiä työvoimakustannuksia. Hallituksen mietittävänä on nyt, miten tämä käytännössä voitaisiin toteuttaa.
Välilliset työvoimakustannukset nousevat esille mm. sairausvakuutusjärjestelmän ja kansaneläkelaitoksen rahoituksen uudistamisen yhteydessä. Jos työnantajat ja vakuutetut ryhtyisivät vastaamaan ansiosidonnaisista etuuksista kuten sairauspäivärahoista, olisi tästä koituvat maksupaineet jotenkin kompensoitava heille.
Työnantajien osalta kyseeseen voisi tulla Holmin-Vihriälän malli tai Kela-maksujen alennus. Myös palkansaajien maksu on kompensoitava, jos pidetään kiinni tavoitteesta kaventaa sekä verokiilaa että palkkaverotusta, Sailas totesi.
Kun Sailas toimii sosiaalidemokraattien mandaatilla, pitäisikö tämä lukea nyt niin, että Homin-Vihriälän -mallin mukaista työnantajamaksujen alentamista ei tule. Sailaksen mainostama vaikea kaava sisältää kaksi (teltta) tai kolme (trapetsoidi) toisiinsa liittyvää viivaa. Miksi samankaltainen malli toimii ilman isompia ongelmia mm. Ranskassa, Iso-Britanniassa, Italiassa ja Belgiassa? Kyseisestä aiheesta on myös viimeisen 15 vuoden aikana tehty viisi tutkimusta pelkästään Suomessa, myös verohallituksessa, joten tausta-aineistoa on.
Ilmeisesti myös kunta/valtiollisella sektorilla saatavat säästöt palkkakuluissa ja siten lisäys työllisyydessä/työpaikkavarmuudessa ovat sosiaalidemokraattien mielestä merkityksettömiä. Saikaksella nimittäin näyttää olevan tarjolla jo oma mallinsa, vai sanoisinko temppunsa, Kela-korvausten pienentämisestä. Koko puhekin siirtyy verokiilaan ja palkkaverotuken alentamiseen, vaikka alkuperäinen aihe oli työnantajien työvoimakulujen pienentäminen.
Toki palkkaverotuksen alentaminen vaikuttaa myös työnantajien kuluihin välillisesti, tosin kiihtyvä inflaatio syö sen hyödyn parissa vuodessa: Alimman desiilin keskiarvopalkan nousu vaikuttaa tunnetusti yleisen hintakehitykseen nostavasti - siis kiihdyttää inflaatiota. Tästä taas on seurauksena se, että kaikkien sosiaalitukien tasoon tulee korotuspaineita - eli lisää kuluja valtiolle ja kunnille. Kannataisi laskea, tai edes arvioida näiden kulujen merkitystä kansantaloudelle.
Oletetaan, että seuraavissa määrärahoissa saavutetaan 1% vuosittainen säästö. 1% seuraavista määrärahoista vuonna 2003 on:
- kunnallinen toimeentuloturva 8.43 milj. €
- perhekustannusten tasaus 0.11 milj. €
- muu toimeentuloturva 0.13 milj. €
- työttömyysturva (kela) 5.76 milj. €
- palkkaperustainen työllistämistuki 0.34 milj. €
- työvoimapalvelujen erityismenot 0.13 milj. €
- tyov.pol. koulutus 1.19 milj. €
- työmarkkinatuki 10.34 milj. €
- valtionapu tyött. liev. 1.63 milj. €
- sijoitusmenot työll. turv. 0.16 mil €
Yht: 28.22 milj € (167.8 milj. mk) ja nämä olivat vain osa valtion säästöistä, kuntien säästöt tulevat tähän päälle. Jos infaatiota pystytään hillitsemään joka vuosi 1%:lla, näiden yllämainituista kuluista saadaan vuonna 2014 säästöä n. 295 milj. € heikentämättä sosiaali- tai työttömyysmaksujen reaalista ostovoimaa. Siinäpä se valinta palkkaverotuksen ja työnantajan sivukulujen alentamisen välillä. 295 milj. €:lla ei vuonna 2014 tietysti ole sama ostovoimaa, kuin nyt. 3% keskimääräisellä inflaatiolla sen ostovoima on n. 200 milj € tämän hetken hintatasoon suhteutettuna.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kaikki menot ovat jonkun toisen tuloja, ja päinvastoin.
Jos pähkäilee ja laskeskelee, voisi saman tien ilmoittaa kenen etuja ajaa. Selventäisi huomattavasti.
Yleistä etua ei ole. Sailaskin ajaa vain vahvojen etua. 90-luvun alussa hän kyselikin, kuuluuko sosiaalinen tasaus yleensäkään valtion tehtäviin.
En ainakaan Ihalaisen etuja ole ajamassa. Hän seuraavassa Kalevan artikkelissa harrastaa tietoista vääristämistä. PALKAT eivät jousta, vaan työnantajan sivukulut, siis valtion keräämä potti jokaiselta työtunnilta. Toisekeseen osa-aikaisuuksien lisääntymimisen väittäminen on heittolaukaus, ei perustu mihinkään tutkimukseen. Yleensä, jos palvelun (tai muun työn) kysyntä kasvaa, myös työn määrä kasvaa. Osa-aikaiset ovat pitkässsä juoksussa kalliita työnantajalle, joten pysyviä työpaikkoja tulee lisää, ei häviä. Jos tpalvelun kysyntä kasvaa roimasti, osa-aikastenkin kysyntä kasvaa, muttei vakituisen henkilöstön kustannukella, päinvastoin. Miten edes työnantajamaksujen pienentäminen pilkkoo työsuhteita? Vedätystä TUPO-vuonna, ei mitään muuta.
---
http://www.kaleva.fi/html/JTpage374400.html
SAK tyrmää työnantajamaksualen
Suomen ammattiliittojen keskusjärjestö SAK:n mielestä työantajamaksujen kevennys matalan tuottavuuden aloilla johtaisi siihen, että matalat palkat pysyisivät jatkossakin matalina ja osa-aikatöiden määrä kasvaisi.
"Se olisi samaa kuin jaettaisiin verovaroja haulikolla", SAK:n puheenjohtaja Lauri Ihalainen (sd.) tiivisti järjestönsä kannan hallituksen kaavailuun alentaa työnantajamaksuja. Palvelualojen työllistämisnäkymä puitiin maanantaina Palveluissako tulevaisuus -seminaarissa Helsingissä.
SAK:laisen Palvelualojen ammattiliiton puheenjohtaja Ann Selin (sd.) leimasi niin sanotun Holmin ja Vihriälän mallin kalliiksi, byrokraattiseksi ja työllisyysvaikutuksiltaankin vähintään kyseenalaiseksi.
Valtiosihteeri Raimo Sailas toppuutteli myös Holmin-Vihriälän mallin käyttöä työnantajien välillisten työvoimakustannusten pienentämiseen. Hänen mielestään työnantajamaksujen osittaiseen palauttamiseen perustuva malli on äärimmäisen hankala toteuttaa.
Hallitusohjelman mukaan matalapalkkaiseen työhön kohdistuvaa kysyntää yritetään lisätä keventämällä välillisiä työvoimakustannuksia.
Sailaksen mukaan työnantajien osalta kyseeseen voisi tulla myös Kela-maksujen alennus. Myös palkansaajien maksu on hänen mielestään kompensoitava, jos pidetään kiinni tavoitteesta kaventaa sekä verokiilaa että palkkaverotusta.
Palkka-ale ei tuo
kestäviä työpaikkoja
Ihalainen korosti, että Suomi ei voi kilpailla työvoimakustannusten tai työnhinnalla esimerkiksi Viron kanssa. "Palvelualojen kasvu voi perustua vain pitkäjänteiseen palvelutuotannon kehittämiseen. Palkkoja laskemalla tai työsuhteita pilkkomalla ei synny kestäviä
työpaikkoja."
---
Ihalaiselle ja Sailakselle (perheineen) tekisi hyvää kokeilla elää 1 500 €/kk ja vastaavasti 3 000 €/kk tuloilla pari kuukautta. Tuo 1 200 €/kk netto on kuin lottovoitto sen saaneelle perheelle (perheen vanhemmista yksi töissä/kaksi töissä). Työnantajien sivukulu-ale vaikuttaa positiivisesti KAIKKIEN alojen työllisyyteen, myös teollisuuden (alkupalkoilla), jos niin halutaan:
Esimerkiksi asettamalla työnantajamaksujen suhteellinen maksimivaikutus 1 800 €/kk kohdalle ja alentamalla asteittain (lineaarisesti) sitä 200-300€/kk ylöspäin ja 400-500€/kk alaspäin. Vaikutuksen maksimi on 150-200€/kk/työntekijä (tämä on merkittävä tekijä sekä työlliyyden, että valtion saamatta jäämien tulojen suhteen). Nämä liu-ut tekevät sen, että osa-aikaistamisen sijaan kannattaa pitää samaa työntekijää pidempään töissä, koska yksikkökustannukset pienenevät tuntimäärän kasvaessa. Samalla uuden osa-aikaisen palkkaaminen tulee suhteessa kalliimmaksi, kuin nykyään, koska hänen palkkaansa tätä alennushyöty ei realisuidu ennen 1 200 - 1 300 €/kk (brutto) tullessa täyteen. Tällainen malli siis lisäisi oikein säädettynä osa-aikaisten tuntimäärää ja jopa vakinaistaisi merkittävän osan heistä.
Jos Ihalainen ei halua ampua työllisyyshaulikolla joka alalle, ei se minun vikani ole. Muistammehan, että hänelle kuuluukin vain teollisuuden työntekijöiden edun ajaminen. Se etu voisi vain olla myös työllisyysasteen lisäyksestä johtuva tuloveron pienentyminen.
Myös ravintolapalvelujen ALV:ta pitää laskea, sillä se lisää niiden kysyntää hintojen laskiessa. Tämä on Holmin-Vihriälän mallista poiketen täsmä-ase yhden sektorin työllisyyden lisäämiseksi. Myös muiden (esim. terveys- ja kampaamo-) palvelujen kohdalla tätä on syytä harkita. Toisaalta näiden suhteen kannattaa edetä maltilla, yksi sektori kerrallaan.
Olen veroja maksava kansalainen, olen siis veronmaksajan asialla. Olen myös huolissani siitä, mitä eläkkeellä saa, kun vanhempani ovat eläkkeellä. Jos Suomen työllisyys ei nouse lähelle 75%:a lähitulevaisuudessa, veroihin on odotettavissa 5-10% korotus, jotta nykytasoiset yhteiskunnan palvelut voidan toteuttaa.
Sailas vaikuttaa kyllä älykkäältä, mutta eri asia on mihin hän pyrkii, mikä on hänen tavoittensa. Kun TV-keskustelussa joku työnantajapuolen edustaja puhui "työvoimapulasta", mm. Sailas ja monet muut nyökyttelivät. Työnantajapuolelle on edullista, että on "ikäänkuin työvoimapula uhkaamassa" vaikka niin ei olisikaan. Sosiaalidemokraatti Sailaksen ei tarvitse välttämättä olla samaa mieltä. Meillä on jo massatyöttömyys ja uhkaa edelleen massatyöttömyys, tämä on tosiasia. Eräät tahot ovat ennustelleet pahaa työvoimapulaa lähivuosille, Sailas taitaa kyllä tietää, että niin ei ole, vaikka yhtyykin noihin ennustelijoihin syystä tai toisesta. Meitä uhkaa edelleen työttömyys ja se uhka on jo toteutunut. Sen poistumisesta ei ole mitään vahvoja merkkejä näkyvissä - päinvastoin. Saattaa tulla uusi lama. Noita ennustuksia työvoimapulasta ei kannata ottaa liian vakavasti - ne ovat propagandaa, jota harjoittaa yllättävä taho.