Olen jo pitemmän aikaa ollut työttömänä, kun jouduin saneeratuksi aijemmasta työpaikastani. Nyt minulle tarjoutuu paikka alkoon myymälänhoitajaksi. Työpaikka on varma ja vakituinen ja edut ovat hyvät. Nyt on vain kiusallista, mitä uskonveljet tästä tuumaa. Olen mielessäni puolustanut menemistä sillä, että joutuuhan tavallisen marketinkin myyjät myymään olutta. Vaikea kysymys. En oikein tiedä mitä tekisin. Mitä mieltä täällä ollaan, sopiiko semmoinen ammatti uskovaiselle.
On paljon muitakin ammatteja, joka on uskovalle vähän arveluttavaa, kuten esim. ravintolassa työskentely. Työtä on paikkakunnallani vähän, joten on otettava vastaan, muuten en saa edes työttömyyskorvausta.
On paljon muitakin ammatteja, joka on uskovalle vähän arveluttavaa, kuten esim. ravintolassa työskentely. Työtä on paikkakunnallani vähän, joten on otettava vastaan, muuten en saa edes työttömyyskorvausta.
Vastaukset 29
Vanhimmat
läträsi itse viinin kanssa. Hän jopa valmisti itse olutta humaltuneelle häävierasjoukolle. Lestadiolaisuus on lähinnä Anti-Kristuksen lahko, kun opettaa vastoin Jeesuksen oppeja.
Muistaakseni se oli viinaa jota eesus teki vedestä.
Ja se oli aivan eri luokkaista mitä alkosta saa, on siellä hyviäkin, muttei kai likelläkään Herramme ja mestarimme valmistamaa.
Jeesusko tehnyt viinaa, ei kyllä pidä paikkaansa. Olet käsittänyt väärin jonkun raamatunkohdan kyllä nyt. Kysytäänpä vaikka kaikkitietävältä VLM.ltä, niin varmaan ei asia ole noin.
Jeesus kyllä muutti veden viiniksi, mutta ei viinaksi. Se oli käymätöntä rypälemehua. Näin olen aina kuullut asiaa selitettävän.
Mutta varsinaiseen asiaan. Aijon kaiketi kokeilla viinakaupassa työskentelyä, koska omantunnon syihin vetoava kieltäytyminen ei vakuuta työvoimaviranomaisia. Kahdesta pahasta on valittava se pienempi paha. Jos en ota työtä vastaan, on edessä köyhyys ja lapset kärsii puutetta, mutta Jumala hylkää tai en ole varma siitä. Kaikkea sitä joutuu elämäntiellään kokemaan. Onkohan tämä joku Jumalan koetus, jossa uskoa koetellaan. Mene ja tiedä.
Vanhassa 1776-käännöksessä puhutaan viinasta, koska suomen kieli ei ollut siihen aikaan vielä erottanut viinan ja viinin merkityksiä. Viiniä siihen aikaan joivat Suomessa vain hyvin harvat, joten ei ollut tarvetta sanalle 'viini'. Joten 1776-käännöksen mukaan siis Jeesus muuti veden "viinaksi", vaikka nykykielen mukaan siinä pitäisi olla sana 'viini' eikä 'viina'.
Todennäköisesti siinä oli alkoholia, koska sitä kerran sanottiin viiniksi eikä rypälemehuksi. Ja toinen seikka, joka osoittaa sen todennäköisesti olleen alkoholipitoista on, että sitä sanottiin "hyväksi viiniksi" ja samalla sanotaan, että tavallisesti "hyvää viiniä" annetaan ensin ja sitten kun vieraat ovat juopuneet annetaan huonompaa. Ja tuskin kukaan rypälemehusta juopuu...
Saahan sitä viiniä juoda jos ei juovu. Tämä asia alkoikin kiinnostaa, miten Jeesuksen aikana käytettiin väkeviä, vai onko niistä olemassa mitään tarkempaa tietoa.
Arkipäiväjuomana käytettiin yleisesti viiniä vedellä sekoitettuna. Muita alkoholijuomia ei sillä alueella siihen aikaan tainnut ollakaan. Alkoholin väärinkäyttöäkin esiintyi siihen, muuten ei Raamatussa varmaankaan olisi varoituksia juopumuksesta.
P. Johanneksen Evankeliumi 2
1. Ja kolmantena päivänä olivat häät Galilean Kaanassa, ja Jesuksen äiti oli siellä;
2. Niin Jesus ja hänen opetuslapsensa kutsuttiin myös häihin.
3. Ja kun viina puuttui, sanoi Jesuksen äiti hänelle: ei heillä ole viinaa.
4. Jesus sanoi hänelle: vaimo! mitä minun on sinun kanssas? ei minun aikani ole vielä tullut.
5. Hänen äitinsä sanoi palvelijoille: mitä hän teille sanoo, se tehkäät.
6. Niin siellä oli kuusi kivistä vesi-astiaa pantuna Juudalaisten puhdistamisen tavan jälkeen, ja kukin veti kaksi eli kolme mittaa.
7. Jesus sanoi heille: täyttäkäät vesi-astiat vedellä. Ja he täyttivät ne ylen täyteen.
8. Ja hän sanoi heille: pankaat nyt sisälle ja viekäät edeskäyvälle. Ja he veivät.
9. Mutta kuin edeskäypä maisti sitä vettä, joka viinaksi tullut oli, (eikä tietänyt, kusta se tuli, mutta palveliat tiesivät, jotka veden ammensivat,) kutsui edeskäypä yljän,
10. Ja sanoi hänelle: jokainen antaa ensisti hyvää viinaa, ja kuin juovutaan, niin sitte huonompaa: sinä kätkit hyvän viinan tähän asti.
11. Tämä on ensimäinen tunnustähti, jonka Jesus teki Galilean Kaanassa, ja ilmoitti kunniansa. Ja hänen opetuslapsensa uskoivat hänen päällensä.
Olet saanut, et ollut katsomassa, kun vesi muuttui vanhaksi hyväksi VIINAKSI.
Olet valheen saarnaaja.
36. Mutta hän sanoi myös heille vertauksen: ei paikkaa kenkään uuden veran tilalla vanhaa vaatetta: muutoin myös se uusi repäisee, ja uusi paikka ei sovi vanhaan.
37. ja ei pane kenkään nuorta viinaa vanhoihin leileihin: muutoin nuori viina rikkoo leilit, ja se vuotaa ulos, ja leilit turmellaan.
38. Mutta nuorta viinaa pitää pantaman uusiin leileihin: niin ne molemmat tallella ovat.
39. Ja ei tahdo kenkään, joka juo vanhaa viinaa, kohta nuorta juoda; sillä hän sanoo: vanha on parempi.
...oli kuusi. Se tietää sitä työtä ja vaivaa, joka tekoihin perustavilla on puhdistautumisistaan. Sydämelle siitä ei koid mitään rauhaa, koska sapatti, seitsämäs päivä ei ole käsillä, joka on lepopäivä ja Herran pyhittämä, jolloin me lepäämme töistämme, antaen Jumalan sanan hoitaa ja vahvistaa uskoamme.
Kuuten apäivänä Jumala loi taivaan ja maan sekä on meidänkin käskenyt tehdä työtä. Seitsemäs päivä on lepopäivä, jona emme vaivaa itseämme lain teoilla, vaan uskossa annamme Jumalan sanalle sijan ja vaikutuksen meissä itsessämme. Vesiastioiden vesi tietää lain sisäistä merkitystä ja tarkoitusta, jonka mukaan oma tunto ojentautuu ja joka sisältyy kirjaimiin aivan kuin astioihin.
Sen tähden Jeesus käski lisäämään vettä ääriään myöten astiat täyteen. Evankeliumin saarna selventää lain täydellisesti lain käsityksen, jossa huomaamme, ettemme ole mitään muuta kuin pelkkä syntinen liha ääriä myöten. Sen vuoksi emme lain avulla voi päästä synnistä vapaiksi.
Lain alla täydellisenä syntisenä ääriään myöten, saa kuulla lohdullisen evanekliumin, joka muuttaa veden viniksi, lain armoksi. Kristus täytti lain ja laki vaatii meiltä mahdottomia, johon emme millään pysty kukaan ja siksi Jeesus tuli ja kantoi meidän syntimme ja täytti lain ääriään myöten puhtaana synnistä.
Astioiden vesi siis on laki ja viini on armo. Kristus toi armon, joka muutti lain veden armon viiniksi. Jeesus käski vielä täyttää astiat ääriään myöten, niin vaativa laki on, ettei se anna yhtään armoa, ei vähäisimmässäkään määrin. Täydellinen on myös armo, joka muutti joka veden pisaran ääriään myöten täynnä olevissa astioissa ääriään myöten täyteen viiniä, niin suuri on myös armo, että koko laki on sillä voitettu.
Laki on lihan vesi, joka on saatanasta ja joka vaatii meiltä tekojen täydellisyyttä, mutta silti haluaa kaikkien tulla kadotetuksi. Viini on Kristuksen veri, joka voitti lain ja lihan synnin voiman ja teki täydelliseksi vanhurskauden ja muutti veden viiniksi. Tämä vanhurskaus kelpaa Jumalan edessä.
> koska sapatti, seitsemäs päivä ei ole käsillä, joka on lepopäivä ja Herran pyhittämä <
miksi et itse pidä sapattia, kun kerta Jumala on sen antanut iankaikkiseksi merkiksi.
Alkuperäinen lepopäivähän oli viikonpäivistä lauantai, ei missään nimessä sunnuntai. Sunnuntain on valtansa merkiksi tehnyt aikoinaan Keisari Konstantinus omaksi lepopäiväkseen. Tästä asiasta on kiistelty paljon.
Kumpi on oikein, sekö, että tottelemme Jumalaa, vai Antikristusta. Sinäkin pyhität sunnuntaita, vaikka oikeampi päivä olisi lauantai.
Voisitko presisoida mikä siinä oli mielestäsi valhetta?
...se kiistely lepopäivästä täällä?
Jeesus nousi ylös kolmantena päivänä ja hauta oli tyhjä toisen sabatin aamuna. Sabatin lopulla, toisen sabatin valjetessa menivät Maria Magdaleena ja Maria katsomaan hautaa ja se oli tyhjä.
Jumala ei sanonut, että mikä päivä on lepopäivä ja siksi onkin tärkeää, ettei siinä kiistellä, vaan tehdään työtä kuutena päivänä ja seitsemäntenä levätään. Jumala ei myöskään sanonut, että pitäkää lepopäivä silloin kun se itse kullekin parhaiten soppii, vaan antoi yleisen lepopäivän pyhittämisen käskys ja myösIsraelin kansa kaikkinensa piti yhdessä sabattia, eikä kukin omana aikanaan.
Muista pyhittää lepopäivä on käsky, eikä kehotus. Järjellä tämän voi ajatella monella tavalla, mutta muista pyhittä myös LÄHIMMÄISESI leopäivä ja kunnioita sitäkin samalla tavalla kuin omaasi, äläkä silloin lähimmäistäsi rasita työllä ja turhalla kuormalla.
Ne ovat ihan historiallisia ja kielellisiä faktoja.
sunnuntainvieton synty. Muutos sapatinvietosta sunnuntainviettoon tapahtui asteettain. Ei ole olemassa mitään todistetta kristittyjen viikoittaisesta sunnuntainvietosta ennen toista vuosisataa, mutta on todisteita, jotka osoittavat, että toisen vuosisadan puolivälissä jotkut kristityt viettivät vapaaehtoisesti sunnuntaita jumalanpalveluspäivänä, ei lepopäivänä. Rooman seurakunta, joka koostui osaksi pakanakristiyistä (Room.-11:-13, oli johtava vaikuttaja siinä kehityksessä, joka johti kohti sunnuntain omaksumista jumalanpalveluspäiväksi. Roomassa valtakunnan pääkaupungissa asuvat kristityt pyrkivät tämän vuoksi erottautumaan juutalaisuudesta. He luopuivat joistakin tavoista, jotka olivat olleet yhteisiä kristityille ja juutalaisille. Tässä vaiheessa alkoi kristittyjen keskuudessa esiintyä siirtymistä pois sapatin kunnioittamisesta kohti yksinomaista sunnuntainviettoa.
Toiselta vuosisadalta viidennelle vuosisadalle kristityt kuitenkin jatkoivat seitsemännen päivän sapatin viettämistä lähes kaikkialla Rooman valtakunnan alueella samalla kun sunnuntain asema vahvistui. Viidennellä vuosisadalla elänyt historioitsija Socrates kirjoitti: "Lähes kaikki seurakunnat kautta maailman viettävät pyhiä salaisuuksia joka viikko sapattina, kuitenkin kristityt Aleksandriassa ja Roomassa ovat luopuneet tästä tavasta jonkin verran vanhan perinteen vuoksi."
Neljännellä ja viidennellä vuosisadalla monet kristityt pyhittivät sekä sapatin että sunnuntain. Sozomen, toinen historioitsija samalta aikakaudelta, kirjoitti: "ihmiset Konstantinnopolissa ja lähes kaikkialla kokontuvat yhteen sapattina samoin kuin viikon ensimmäisenä päivänä; tätä tapaa ei kuitenkaan noudateta Roomassa eikä Aleksandriassa." Nämä lähteet osoittavat Rooman johtavaa asemaa sapatinvietosta luopumisessa.
Miksi ne, jotka luopuivat pyhittämästä seitsemättä päivää, valitsivat lepopäiväksi sunnuntain eikä jotain muuta päivää ? Pääsyynä oli se, että Kristus oli noussut kuolleista sunnuntaina; itse asiassa väitettiin, että hän oli antanut valtuudet sunnuntainvietolle. Mutta niin oudolta kuin se ehkä tuntuukin, yksikään kirjoittaja toisella tai kolmannella vuosisadalla ei kertaakaan esitä ainuttakaan Raamatun kohtaa sen tueksi, että sunnuntaita vietettiin sapatin sijasta. Ei Barnabas, ei Ignatios, ei Justinus Marttyyri, ei Irenaeus, ei Tertullianus, ei Klemens Roomalainen, ei Victorinus eikä kukaan muukaan kirjoittaja, joka eli lähellä sitä aikaa, jolloin Jeesus maan päällä eli. Kukaan ei mainitse mitään mistään sellaisesta Jeesuksen tai muun Raamatun henkilön antamasta opetuksesta.
Se kansansuosio ja vaikutus, minkä pakanallisten roomalaisten harjoittama auringon palvonta antoi sunnuntaille, epäilemättä myötävaikutti sen yleistyvään hyväksyntään jumalanpalveluspäiväksi. Auringon palvonta esitti tärkeää osaa kaikkialla antiikin maailmassa. Se oli "yksi vanhimpia elementtejä roomalaisessa uskonnossa."
Itämaisen aurinkokultin vuoksi "toisen kristillisen vuosisadan alkupuolelta lähtien Voittamattoman Auringon (Sol Invictus) kultti oli hallitsevaqssa asemassa Roomassa ja muissa osissa valtakuntaa."
Neljännellä vuosisadalla annettiin ensimmäiset sunnuntailait. Ensin sunnuntailait olivat luonteeltaan yhteiskunnallisia, myöhemmin annettiin luonteeltaan uskonnollisia sunnuntailakeja. Keisari Konstantinus Suuri antoi ensimmäisen siviilioikeudellisen sunnuntailain 7.maaliskuuta 321 jKr. Ottaen huomioon sunnuntain suosion aurinkoa palvovien pakanoiden keskuudessa ja sen arvonannon, millä monet kristityt suhtautuivat siihen, Konstantinus toivoi, että tekemällä sunnuntaista lepopäivän hän voisi varmistaa kummankin kansanryhmän tuen hallitukselleen.
Konstantinuksen sunnuntailaki heijasti hänen taustaansa auringon palvojana. Siinä sanottiin: " Auringon kunninarvoisena päivänä (venerabili die Solis) virkamiehet ja kaupungissa asuva kansa levätkööt ja kaikki työpajat olkoot suljettuina. Maaseudulla voivat maanviljelystä harjoittavat henkilöt kuitenkin vapaasti ja laillisesti jatkaa töitään.
Muutos ennustettu. Raamattu paljastaa, että sunnuntain viettämisellä kristillisenä asetuksena on alkunsa "laittomuuden salaisuudessa" (2.-Tess.2-:7,VRK), joka vaikutti jo Paavalin aikana (ks.tämän kirjan lukua 12). Danielin 7. luvussa esitetyn profetian välityksellä Jumala ilmoitti etukäteen pyhäpäivän muutoksesta.
Danielin näky kuvailee hyökkäystä Jumalan kansaa ja Jumalan lakia vastaan. Hyökkäävä valta, jota kuvaa pieni sarvi (ja peto ilmestyskirjan 13.luvun alussa), aiheuttaa suuren luopumuksen kristillisessä kirkossa (katso tämän kirjan lukua 12). Pieni sarvi nousee neljännestä eläimestä (pedosta) ja siitä tulee suuri vainoava valta Rooman kukistumisen jälkeen (ks.lukua 18). Se "pyrkii muuttamaan juhla - ajat ja lain" (Dan.7:25). Tämä luopiovalta onnistuu hyvin eksyttämään suurimman osan maailmaa, mutta lopulta oikeus tekee päätöksen sen tuhoamisesta (Dan.7:11,-22,-26). Viimeisen ahdistuksen aikana Jumala puuttuu asioihin ja vapauttaa kansansa(Dan. 12:-1 - 3).
Kirjoitan lisää aiheesta, mikäli kiinnostaa.Varmasti selviää oikean lepopäivän historiallinen tausta sinulle ja minulle.
...en minä väitä mitään hostoriasta, vaan nostan esiin sen ajatuksen, että olipa päivä sitten tiistai, lauantai tai sunnuntai niin seitsämäs päivä tulee pyhittää Jumalan käskyn jälkeen.
Pyhitys ei ole sitä, että yksi ihminen pyhittää keskiviikon ja toinen perjantain siksi, koska uuden liiton ajasa on Jeesus jättänyt sanansa vallitsemaan elävään seurakuntaan iankaikkisesti ja Hän itse on läsnä hengessä maailman loppuun asti. Siksi on tärkeää muistaa lepopäiväajatuksessa se, ettei pahenna lähimmäistään, vaan pyhittää lähimmäisen lepopäivän samalla Jumalan kunnialla, jolla omakin lepopäivä pitää pyhittää.
No tästähän sitä sitten kiistellään, että mikä päivä se olisikaan, joka tulisi pyhittää? Raamattu ei sano suoraan mitään viikonpäivää, sanoo vain seitsemännen päivän olevan pyhitetty lepopäivä. Se mikä on Jumalan seitsämäs päivä on kaikille ihmisille sama, kiisteltiinpä siitä tai ei. Mikä päivä se siis on? Se on se päivä, jolla pidät Jumalan sanan ja hyvän oman tunnon.
ajattelu ei luulisi kuuluvan kristitylle.
Kuten tiedät, Israelissa pidetään vieläkin sitä viikonpäivää lepopäivänä, mikä oli yleisesti käytössä 2000 vuotta sitten ja vielä senki jälkeen eli lauantaita. Jos joku pitää lepopäivänään alkuperäistä viikonpäivää eli lauantaita, niin tuomitsetko sen vääränä. Se että tämä lepopäiväkysymys on jo hirveän vanha, ei muuta sitä tosiasiaa, että oikeampi päivä oli lauantai. Tunnustatko sen, että se on muutettu vastoin raamattua. Ellet, et tosiaan ymmärrä tätä asiaa. Sanot, että on sama minkä päivän pyhittää, kunhan vain yhden päivän viikosta. Ei ole ihan samantekevää, mikä päivä se on niinkuin totesitkin. Sinä pidät sunnuntaita, joku lauantaita. Kumpi on oikeassa, hänkö joka pyhittää launtain, vai hän joka sunnuntain.
Luulisi, että alkuperäinen on aina alkuperäinen. Sunnuntai on historian aikana otettu lepopäiväksi eli vastoin raamatun käskyä. Ikuinen merkki tarkoittaa, ettei sitä ikinä muuteta.
Tutkippa veli tätä asiaa hieman tarkemmin sellaisesta tietolähteestä kuin:
http://www.adventtikirkko.fi/opetus/sapatti.htm
...eivät synkronoi keskennään koskaan ja sen minkä historia todistaa voi tiede kumota ja sen minkä tiede voi kumota sen voi usko mahdollistaa.
"Jos joku pitää lepopäivänään alkuperäistä viikonpäivää eli lauantaita, niin tuomitsetko sen vääränä"
Onko lauantai tai sunnuntai autuuden ehto? Ei. Ei autuus ole ulkonaisissa palveluksissa tai noudattamisissa, vaan uskossa ja hyvässä omassatunnossa. Älä siis pahenna veljeä tai sisarta opettaa jeesus. Jos jotku viettää sapattia lauantaina Israelissa, niin ei se minua pahenna, mutta jos minä menen sinne sahaamaan moottorisahalla halkoja lauantaina niin he pahentuvat siitä.
"Tunnustatko sen, että se on muutettu vastoin raamattua. Ellet, et tosiaan ymmärrä tätä asiaa."
Koska näin vahvasti pohjaat lepopäivän Raamattuun niin missä siellä puhutaan muusta kuin seitsemännestä päivästä, joka on pyhitettävä lepopäiväksi? Eli rikonko minä Jumalan kolmatta käskyä, koska en pyhitä lauantaita lepopäiväksi, vaan sunnuntain?
"Sanot, että on sama minkä päivän pyhittää, kunhan vain yhden päivän viikosta."
Jos veljesi tai sisaresi pahennat lepopäivän pyhityksellä niin vältä siis sellaista pyhitystä ja tee se, mikä on lähimmäiseen tarkoitettu opetus jumalan sanassa.
"Kumpi on oikeassa, hänkö joka pyhittää launtain, vai hän joka sunnuntain."
Kadotetaanko ne jotka pitävät toisen päivän ja toisen päivän pitävät pelastuvat?
"Sunnuntai on historian aikana otettu lepopäiväksi eli vastoin raamatun käskyä."
Missä se käsky on?
16. Älkään siis kenkään teitä tuomitko ruasta eli juomasta, taikka määrätyistä pyhäpäivistä, ei uudesta kuusta, eikä sabbateista,
17. Jotka ovat tulevaisten varjo, mutta itse ruumis on Kristuksessa.
---
Jos lauantai on muutettu sunnuntaiksi, niin parempi viettää Suomessa ihan käytännön syistä Sunnuntaina.
etsii pyhäpäivän viettämisen perusteella, missä on oikea usko, ei sitä sillä voi löytää...
Raamattu sanoo, että koukuttavalle avataan ja etsivä löytää. Mutta ei anneta muuta merkkiä kuin Joonan profeetan merkki ja ihmisen Pojan merkki. Jumalan sana ei siis lupaa muuta merkkiä.
Joona ei totellut (ei mennyt Niiniveehen saarnaamaan parannusta), siksi Jumala otti Joonan kiinni. Joona heitettiin mereen, ja valaskala nielaisi hänet. Kiinnioton jälkeen Joona totteli.. Tämä osoittaa sen, että Jumalalla on konstit ottaa vastoinhangoitteleva kiinni... Ja niin Joona lähti saarnaamaan Niiniveen hukuttamisesta. Nytkin on lupa saarnata ihmisille sitä, että he hukkuvat, elleivät he tee parannusta. On tärkeä saarnata tätä totuutta, jotta ihmiset ottaisivat evankeliumin vastaan.
Entä se evankeliumi sitten? Ihmisen pojan merkki? Hän on vapauttanut synnistä, ja sanonut opetuslapsilleen sen Pyhän Hengen tehtävän, että he saavat antaa synnit anteeksi. Ei Jeesus ole sanonut tätä tehtävää kuin opetuslapsille tämän erityisen tehtävän.
Panee ajattelemaan, mutta työnä se on samanarvoinen kuin jokin muukin.
Ehkä voisit (et varmaan osaa) saneerata huonot viinat pois ja myydä vain hyviä.
No jokaisella on vastuu siinä itsellään että ostaako hyvää vai huonoa, eikä sinulla ole vastuu valikoimasta *luulisin*.
Asiakainahan siellä kyllä on paljon niitä jotka ovat pilkkaajia, työhän pitäisi olla kuin jokin muukin ei sen pitäisi rehellisestä työstä muuksi muuttua.
semmoisessa paikassa työskentely. Käytätkö itse kohtuullisesti alkoholia. Ajattelen niin, että olin minä siellä tai en, niin alkoholia käytetään tässä maassa samalla tapaa. En mitenkään voi vaikuttaa tämän kansan alkoholin käyttöön.
Haluaisin kyllä vaikuttaa ja ehkäpä siellä oppii ymmärtämään tätäkin alkoholikulttuuria uudesta näkökulmasta. Työnantajan edustajana minun on kuitenkin suhtauduttava työnkuvaan myönteisesti.
En voi alkaa väheksymään tai karkoittamaan asiakkaita saarnaamalla heille raittiutta.
Mitä laivalta ostin pienen Chivasin.
Sen pikkusuullisina join pois, kestihän se aikansa.
Käsitykseni mukaan tämä Siveyden ja raittiudeb puolesta taistelu, joka SRK-n perustuskirjaan on merkitty ei kuulu uskovaiselle, eikä siis SRK-lekkaan.
Meidät lähetettiin saarnaamaan synteinanteeksiantamusta ei siveyoppia eikä raittiusneuvojakaan, ainoastaan evankeljumia, sivetys tulee parannuksen myötä ja RAITTIINA on parempi että on hengessäään raitis kuin lihallisesti.
Ja kyllä Jumalan armo opettaisi kohtuudella viinaakin käyttämään, ja raittiinakin olemaan jos niin hyväksi näkee.
Ei se työpaikka sinun olemustasi ja ajatuksias muuta..Mutta se työttömyys voi sen tehdä. Älä mieti mitä muut siitä ajattelee. kokeile ainakin, niin ei sitten jälkeenpäin harmita.
Kuuntele omaatuntoasi, jos sinusta tuntuu väärin mennä myymään viinaa niin miksi menisit? Kyllä Luoja pitää huolen luoduistaan usko siihen.
Miten selvittäisit asian esimerkiksi lapsillesi. Kertoisit heille viinan kiroista ja toisaalta itse olisit myymässä tätä "pirunkusta".
Omatunto synillä laimenettu, niinkuin nykytapa monella on.
Sittenhän tilanne on sama kuin Lestadiuksen aikana viinaporvarilla.
otat sen tyon!
Nyky maailmassa ei parjaa ilman tyopaikkaa!
Mina olen ns "kiihkouskovainen" mutta silti
voin sanoa etta tietenkin otat sen!
Pakkohan sun on jollakin elaa...
Ei Alko varmasti mikaan unelma tyopaikka ole uskovaiselle, mutta onko sinulla valinnan varaakaan? Rukoile etta jos Jumala ei halua sinun menavan sinne niin antaa sitten toisen, paremman tyopaikan. Mutta jos ei ole varaa mista valita, niin ota tyopaikka. Parempihan sekin on kuin ei yhtakaan tyopaikkaa. Ja silla aikaa kuin teet siella toita, etsi jotain toista paikkaa jos siella tuntuu silta ettet halua jatkaa.