Kuinka moni seurusteleva pari on leijona-neitsyt yhdistelmä?
Miten suhde toimii? Entä seksi jne?
Miten suhde toimii? Entä seksi jne?
Leijona-neitsyt
BlackHeartAngel
271965
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Aluksi kun leijonanaaras ilmestyi näköpiiriini en oikein tahtonut ehtiä hänen tulivoimaisuutensa perässä pysyä. Olimme aluksi vain kavereita ja minua huvitti hänen tempperamenttisuutensa ja eloisuutensa. Toisinaan olin näkevinäni hänen kiinnostuksen itseäni kohtaan, mutta en ollut siitä aivan varma sillä leijonat ovat niin sosiaallisia. Olen tyyppillinen neitsyt ja lämpenen hieman hitaasti mutta pikkuhiljaa huomasin etten ajattelekkaan muuta kuin tuota tulista naista ja hänen älykästä seuranpitoaan joten alkoi minun piiritysleikkini ja kaiken sain laittaa likoon että hänet sain omaksi rakkaakseni, mutta se kannatti. Nyt olemme jo olleet 5 v yhdessä ja paranee vaan koko ajan. Arvostan älykkyyttä ja sitähän leijonalle totisesti on. Hän on hyvin luotettava ja uskollinen ja ymmärtää myös sen että ongelmanani on omistaminen, haluan myös omistaa hänet, tuon seksikkään ja ylvään naiseni. Onneksi hän ymmärtää tämän ja olemme asiasta paljon jutelleet. Uskomattominta on se että leijonanaiseni on aivan yhtä upea kotona kun olemme kahdestaan kuin myös seurassa( jopa sellaisessa jossa ei viihdy ). Arvostamme kumpikin rehellisyyttä ja suoraan sanomista ja se sopii meidän suhteessa. Seksi... en edes tiennyt mitä seksi voi olla parhaimmillaan ennenkuin rakastelin leijonanaiseni kanssa. Hän osaa tuoda siihen aivan uskomattomia ulottuvuuksia ja kuitenkin niin ihanan turvallisella tavalla. Hän saa minut tuntemaan itseni todella halutuksi. Toki joskus maitokaupassa kun hän kesken kaiken sanoo haluavansa kanssani heti kotiin mentäessä sänkyyn niin kauppareissuni on aivan yhtä hölmöilyä.... mutta tällainen on hänen tapansa, hän saattaa olla hyvinkin intohimoinen vaikka keskella ratikkapysäkkiä. Aluksi se oli minulle outoa, mutta nykyään nautin siitä. Joten mielestäni neitsyt-leijona yhdistelmä on aivan fantastinen, kumpikaan ei taatusti kadu!
Neitsytmiehelle ehdottomasti paras on leijonanaaraa, näin on !
En ole koskaan ajatellut leijonista noin, joten tuo edellinen tieto kyllä lisää tuskaani sillä neitsyt miehenä en ole jaksanut innostua energisestä leijonanaisesta niin upeita kuin he ovatkin sillä olen jotenkin ajatellut heidät erilaisiksi. Nytpä kadun sillä montaa kertaa menneisyydessäni kun olen jättänyt huomioimatta leijonatytöt.
Joten laitanpa tästä viisastuneena leijonan metsästyslasini silmille ja lähden jahtiin :)
minä olen leijona naaras ja seurustelen neitsyt miehen kanssa. Olen kyllä täysi leijona luonteeltani ja mieheni on tyypillinen neitsyt. Välillä menee hermo siihen, kun hän ei ymmärrä sitä, että leijona on SOSIAALINEN ja haluaa huomiota ja voi tehdä kaikenlaista pikku hölmöö...Mutta mieheni on tasapainottanut minua jollain lailla. Joten mielestäni suhteella on hyvät edellytykset jos kumpikin yrittää mutta niinhän se on joka suhteessa.
Ollaan leijona ja neitsyt -pari ja aivan upea sellane. Arvostetaan kumpiki samoja asioita ja pidetään yhtä muuta maailmaa vastaan. Leijona meillä pitää elämämme liikkuvana ja jännittävänä ja minä neitsyenä pidän elämämme turvallisena tuohon seikkailuun. Rakastamme ja viihdymme toistemme kanssa ja meis on uskomattoman paljo samankaltaisuuttaa. Seksi on ihanaa ja sen vain tuntuu paranevan mitä enemmä tunnetaan toisiamme.
niinkun meitä neitsyitä myös leijonia on erilaisia jotkut leijonakavereista meneviä valloittajia jotkut pohdiskelevia hissukoita mutta olen aina tullut kaikkien leijonien kanssa toimeen leijonat reiluja tyyppejä jotka ei selkään puukottele.
Meillä oli neitsytmieheni kanssa pitkän aikaa kissa ja hiiri leikkiä, ennenkuin uskalsin mennä pitemmälle. Olin jo pitkän aikaa korviani myöten rakastunut häneen, mutta pelkäsin niin hirveästi jos hän ei olekaan tosissaan minun suhteeni.
Nyt olemme onnellisesti yhdessä. Onnellisempi en ole aikaisemmin ollut.
Joskus kommunikointi menee vähän metsään, toinen ymmärtää toisen väärin. Sängyssä rakkauden kieli on toista. Seksi on aivan upeaa.
Neitsyen tyypillinen piirre huomautella asioista joskus ärsyttää, mutta onneksi hän osaa ne huumorilla ilmoittaa, eikä se tulisi kuuloonkaa jos siitä hänelle suuttuisi.
Neityt on myös aika vapaa sielu, häntä ei kannata kahlita. Ei saa myöskää antaa hänen pitää sinua itsestäänselvyytenä, joka aina kiltisti kotona odottaa. Joskus myös tuntuu, ettei itsellä ole kunnon otetta toiseen, mutta kun neitsytmies tulee ja sanoo rakastavansa, minä ainakin liidän pilvissä :)
Laiskottelua hän ei hyväksy, joten kauneusunilta jos jäät kiinni, niin se lasketaan laiskotteluksi.
Se on tosi, että jos mieheni jäisi pettämisestä kiinni. Pakkaisin laukkuni hiljakseen ilman esityksiä, eikä ikinä takasi saisi!
Mainio pari leijona ja neitsyt!
Uskomatonta mutta totta kuinka paljon samojen merkkien välisissä suhteissa on samankaltaisuutta. Olin vuosia naimisissa neitsytmiehen kanssa ja meillä oli aivan uskomattoman hyvä liitto kunnes... Sänkyelämä kukoisti ja neitsytmieheni teki minut tietoiseksi arvostani elämänsä ykkösnaisena ja hän sai paistatella leijonan hyvässä ja hellässä hoivassa. Neitsyen arvostelunhalu oli kyllä omaa luokkaansa mutta osasin panna sen omaan kastiinsa enkä yleensä ottanut nokkiini. Mutta sitten upea neitsytmieheni harhautui ainakin kerran vieraisiin. Nainen itse soitti minulle ja kertoi ja jo samana päivänä pakkasin lapset ja henkilökohtaisen omaisuuteni autoon ja lähdin. Sain asunnon 2 tunnissa ja asiat parin vuorokauden aikana järjestettyä. Koskaan en ole antanut neitsytmiehelleni mahdollisuutta edes selittää, niin sydänjuuriani myöten olen loukkaantunut ja en usko anteeksiannon mitään parantavan. Hänen on ehkä ollut vaikea asiaa käsittää vaikka sen hänelle joskus etukäteen sanoin että jos kerrankin petät niin... Lapsista hän toki pitää edelleen hyvää huolta, mutta minä olen kyllä muuttunut jääksi häntä kohtaan (leijonat eivät voi ymmärtää pettämistä). Mutta kuitenkin olen edelleen sitä mieltä että neitsyt ja leijona on hyvä pari!
Nyt ymmärrän vast miks vaimo ei antanu selittää. Eli tää liittyy johonkin luonnejuttuun. Tein elämäni pahimman mokan yhdes firman pikkujoulus. Yks päivä kun tulin työreissult oli huusholli tyhjä ja mä aivan ihmeissäni lappu vain pöydällä pitäkää hauskaa, en tarvitse mitään enää... Menin aiva sekasin, enkä löytänyt vaimoani, mut pikkuhiljaa kuulusteltuani vaimoni frendejä sain haraviini et hän oli saanu tietää. Ei selityksii, ei syyttelyy, ei mitään, täydellinen hiljasuus. Nykyisinki jos joudutaan samaan paikkaan nii katsoo aivan läpi kuin ei näkis mua lainkaan. Onko tuo sit aikuist käytöstä? Miten tulikuuma voi muuttua jääksi. Mites anteeksanto? Jokane mokaa joskus.
Minä olen ainakin poikaystävälleni sanonut, että jos joskust petät luottamukseni, sitä et koskaan saa takaisin.
Minä saan lekotella oman kullan kainalossa ja hän on tehnyt minulle selväksi että olen hänen helmensä. Jos joskus kävisi niin että hän hairahtuisi vieraisiin, kaikki sanat mitä hän on minulle sanonut tuntuisivat valheilta. Se on joko tai leijonalle, minä minä minä eikä kukaan muu :)
Toivottavasti hän ei sellaista typerää virhettä koskaan tule tekemään. Selvittelyt eivät auttaisi, tehty mikä tehty.
Minulle tuo neitsytmies on elämäni mies ja jos hänen kanssaan en saa viettää loppuelämääni, rupean vanhaksi piiaksi!:)
Ihmettelen tässä vain miten menit vieraisiin jos tuo kaikki on totta mitä täällä kirjoitetaan leijonanaaraitten sänkytouhuista, eikö se riittänyt:)
Silloin kun jätin eksäni, hän sanoi minulle että kuinka niin ihanasta naisesta on muuttunut noin kauhea ja itsekäs ämmä. Otin tuon hirveänä loukkauksena, kun en mielestäni ole erilailla kuin ennekään, mutta kai mä sitten muutuin tulesta jääksi kun en enää rakastanut.
Olen neitsyt ja mieheni on leijona. Pitkän yhteiselomme aikana elomme on toisinaan ollut yhtä vuoristorataa. Erityisesti mieheni suurpiirteisyys ärsyttää minua, minä kun olen tarkka ja sellainen "nysvääjä" ja mieheni ei arvosta tätä - jopa päinvastoin. Olemme kumpikin hyviä seuraihmisiä ja koti on meille kummallekkin hyvin tärkeä tukipiste. Lapsille leijonamieheni on ollut aivan uskomattoman hyvä isä, eikä lastenkasvatuksesta ole meillä tullut koskaan kiistaa. Aluksi hieman pelkäsin mieheni ajoittaista tulivoimaa, sillä se on niin kaikkinielevää - mutta ikä on tasannut häntäkin. Mustasukkainen hän toki on aina ollut, mutta ei se minua ole haitannut, sillä tosi aihetta ei hänellä ole voinut olla. Sänkyelämä on ollut aivan ihanaa ja siellä monet riidatkin on sovittu. Parasta kuitenkin näin monen vuosien jälkeen on ollut se, että hän sanoo edelleen että hänen elämänsä on täydellisempää kun hänellä on minut.
Avovaimoni on leijona suurella L:llä. Yhteiselämämme on hyvää ja aivan erityisesti arvostan häntä siitä, että hän sanoo suoraan mitä haluaa (tai ei halua) sekä tuo mielipiteensä selkeästi julki, eikä minun tarvitse yrittää arvailla mitä naisen päässä liikkuu kuten olen aikaisempien naisteni kanssa joutunut toimimaan. Tämä tärkeä pointsi selkeyttää yhteiselämäämme ja tuo nautintoa myös seksiin. Leijonasta en kovin helposti luovu, taidankin itse neitsyenä olla hänelle paljon kovempi pala :)
minä neitsytnainen ja "rakas" leijonamieheni erottiin 7,5 vuoden seurustelun jälkeen viime viikolla, kun huomattiin, että eihän tästä vittu tuu mitään. Liian itsepäitä molemmat. Astiat lenteli ja nakeltiin toisiamme pitkin kämppää. Nyt erottu, mut edelleen asutaan vähän aikaa vielä yhdessä. Nyt menee hyvin! Ollaan tosi hyvät ystävykset..suosittelen sitä kaikille neitsyt-leijona pareille, et olkaa siis vaan kavereita. turha edes yrittää. ei siitä kuitenkaa lopulta mitää tuu.
Olemme neitsytmies ja jellonanainen pari ja voi meidän elämäämme, tapellaan välistä jotta koko kylä raikaa. Verbaalisesti kun kumpikin olemme hyvin lahjakkaita niin kyllä sanan peistä käännetään ja väännetään eikä kumpikaan anna periksi. Suhteemme alussa pelkäsin että morsiammeni häipyy joku kerta lopullisesti (osaan sanoa tosi ilkeästi ja sellaistakin mikä ei aina pidä paikkaansa, mutta kun suuttuu niin ...)mutta ei, vaan hänkin on kehittänyt huippuunsa tuon sanallisen sodan muodon. Riitamme ei koskaan pääty siihen että jompi kumpi olisi ns. voittanut (kumpikaan ei anna periksi)vaan kumpikin häipyy muutamaksi tunniksi omille teilleen rauhoittumaan kun alkaa mennä yli äyräitten. Ja anteeksi ei kumpikaan sanallisesti taatusti pyydä, sehän olisi merkki häviöstä. Ja sitten eletään taas normaalisti kunnes minä ärsyynnyn jostain hänen suurpiirteisyydestään tai hän minun pikkutarkkuudestaan ja taas mennään......... Riitamme varmaankin näyttävät sivullisesta tosi rajuilta, mutta koen kuitenkin että ne kuuluvat parisuhteeseemme ja onhan kummallakin ainakin kunnon vastus. Herkempi ihminen olisi nostanut kytkintä jo ajat sitten, enkä minä ainakaan itselleni voi mitään ..... kun suutun niin suutun ja yleensä se olen minä joka riidan aloitan. Minä ainakin nautin siitä että saan elää juuri niin kuin haluan eikä tarvitse toista säälistä surkutella joten uskon että jellona kuitenkin on ehkä minulle ok merkki - toki voisi ehkä joku toinenkin tulimerkki olla ehkä sopiva myös... tiedä sitten.
Seksistä kysyit, no siinä sovimme toisillemme kuin nenä päähän ja se onkin ainut asia josta riitaa ei ole koskaan tullut.
Ps. tutustuimmekin sillä tavoin että otimme yhteen eräissä juhlissa ja jaksoimme tapella koko illan..... :)
Heh, kun ol lysti lukea toi äskene. Meil ei ihan tapella (kovin ussein) mut kaikes väännämme sanallisest kättä, pilke silmäkulmas. Tuntu joskus että meil on kilpailu kumpi pärjää paremmi toisensa härnäämises. Älykkyys ja viekkaus joutunee välil kovil mut se on nii antosaa. Tasavertasii ollaan. Sänkyssäki tuntuu et on kilpalu kumpi kiusii toista enemmä, mikä vaa toki lisää halua. Kai me sitte viihytään toistensa kaa.
Minun mieheni, on kuin onkin leijona ja minä neitsyt..Joten kyselin muiden kokemuksia...Jollakulla vielä lisää jotain?
Minusta tuntuu nyt siltä, että olen vihdosta viimein löytänyt arvoiseni kumppanin, joka ottaa minut huomioon ja minä hänet..Ihana tuo leijona-mies=)
Seksi..Siitä puhumattakaan;)
Leijonalla tuntuu olevan energiaa siihenkin=)
Kuten noilla eläimilläkin..hih
Itseasiassa en usko horoskooppeihin mutta nyt saitte pääni kääntymään.Olen seurustellut kolme vuotta leijonan kanssa.Leijona ja neitsyt ovat hyvä pari.Energinen,taiteellinen ja älykäs leijona on hyvää vastapainoa rauhaisammalle ja
kaunosieluiselle neitsyelle.Spontaani leijona jaksaa aina yllättää romanttisen neitsyen.Leijonan kanssa ei kyllästy koskaan ja neitsyt luo rauhaa leijonan elämässä.Riidat ovat voimakkaita leijonan voimakkaan luonteen takia mutta asiat tulevat selvitettyä.
Riidat ovat kyllä leijona- mieheni puolelta aika räiskyviä..Tosin omalta kohdaltani myös..Mutta hetken kun jellonani vihoittelee se on todella nopeasti ohi!!!
Mitenkäs muilla?=)
Itse kyllä joskus tahallani ärsytän jellonaa saadakseni sen näyttämään kyntensä ja purettua aggressioni..
Parasta leijonassa on mielestäni se, että hänestä näkyy aina millä päällä hän on. Kun hän on suutuksissa tai riidanhaluinen, niin se näkyy päälle päin, samoin ilo,suru,himo,pelko jne. Näin säästyy monilta väärinkäsityksiltä.
Riita syntyy leijonalla nopeasti jos on syntyäkseen, mutta totta että ne menevät nopeasti ohi kunhan sen selvittää.
Leijonana tunteeni tulevat hyvin selvästi esille. Niitä en osaa edes piilotella.
Kuitenkin tarvitaan paljon, että kunnolla suutun ja rupean karjumaan leijona tavoin, mutta lepyn kyllä nopeasti kun en "jaksa" kauaa kiukutella :)
Mieheni on keksinyt omat tapansa saada minut leppymään hyvin nopeasti...nimittäin saada minut taas hymyilemään.
Neitsytmieheni joskus oikein kiusallaan ärsyttää minua saadakseen minut ärjymään! Ja naureskelee minulle kun puren hammasta ja yritän ottaa asian coolisti. Usein miten vain nostan nokkani pystyyn, katson toiseen suuntaan ja menen muualle...mutta ei se piru vaan tule perässä! Heh :)
Leijona mies on kyllä kieltämättä minulle paras kumppani,mitä ikinä on ollutkaan..!
Kuten sanoit, hänestä näkee kyllä heti, mitä ajattelee..Jos vaikka himottaa tms!
..Ihanaa, kun ei tarvitse telepaatikoksi ruveta, kuten monien muiden kohdalla ennen!
...Ja leijona-urokseni on ihana kiehnääjä=)
..se on niin hienoa saada jellona välillä vihaiseksi..=)!!
Itse tiedän todellakin tunteen, kun haluan joskus oikein riitaa ja jellonani kanssa on niin kiva tapella >=) *pirullinen*
Mistä aiheesta teille leijona neitsyt ihmiset tulee useinmiten riitaa?
Meillä ehkä rahasta..
Olisikohan vähän joka asiasta jos sarvet kasvavat päähän..?
Usein tosin itse neitsyenä saan kummia raivokohtauksia ja siitä se raivo vasta täysiin mittoihin nousee, kun jellona aina innostu näyttämään kynsiään=/